Olen aina inhonnut ideologioita. Toisaalta onhan mullakin ideologia: se on kultainen keskitie, kaikkien osapuolten huomioiminen. Talvisodan aikainen tammikuun kihlaus toi paljon hyötyä vuosikymmeniksi, kunnes 2000-luvulla Antti Herlin ensimmäisenä päätti toisen linjan. Eriytyminen kiihtyi Häkämiehen aloittaessa.
Juuri TES-sopimuksista pieni reuna oikeistoa haluaa eroon puhtaasti ideologisista syistä. Se on se reuna, joka pitäisi orjia, jos se olisi sallittua ja pitääkin, jos kukaan ei huomaa (vrt. Lapin Marja, Turun telakka jne.).
Toisessa laidassa ovat sitten sellaiset ay-änkyrät, jotka eivät vakavissa taloustilanteissa ymmärrä joustaa missään. Lakkoilemalla tätä maata ei suosta nosteta.
Kerron, miksi joskus se on jopa ainoa vaihtoehto.
Ongelma on siinä, että EK:n alaiset liitot tarjoavat aina niin merkittäviä heikennyksiä ja nollalinjaa, että sitä ei voi hyväksyä. Et voisi sinäkään alallasi, jos näkisit ne alkuehdotukset, sen mistä neuvotteluissa aina lähdetään.
Tosin kaikkein karmeimmat pohjapaperit eivät ole täysin yksityisiltä toimijoilta! Ne saattavat tulla ihan yhtä hyvin kuntatyönantajalta tai valtiolta tai vaikka EK/Sivistalta. Se on mielenkiintoista, kun joku, joka ei penniäkään maksa omasta pussistaan, vaan saa ylisuuren liksansa sinulta ja minulta, leikkii suurta päällikköä ja jotain Wahlroosia.
Olen ollut 30 vuotta sovittelemassa kentän ja työnantajan etuja varsin onnistuneesti. En ole enää kauan. Tavan kansalainen lukee mediasta vain erimielisyydet korotuksen määrästä. TES-sopimukset ovat kuitenkin 100-150 sivuisia pumaskoita, joihin tehtävät tekstimuutokset jäävät aina tutkan alle. Sopimusteknisistä syistä neuvottelujen aikana niistä ei edes puhuta julkisuuteen.
Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Lait ovat ainoa, millä voi ummikkoa työntekijää suojata. Se ei ole mielipidekysymys vaan aritmetiikkaa.