Perintövero on aika luonnollinen ykköskohde ökyrikkaan vastustamisen kohde. Sehän on yleisesti todettu kansantalouden kannalta yhdeksi vähiten haitallisista veroista, mutta perinnönsaajan henkilökohtainen hyöty voisi hyvin pienellä porukalla olla todella merkittävä. Perintöveroon liittyvissä käytännöissä olisi paljonkin parannettavaa, mutta tasoltaan vero on nykyisellään erittäin kohtuullinen. Itse en periaatteena ymmärrä miksi ansiotonta lahjaa pitäisi verottaa kevyemmin, kuin riskisijoituksen tuottoa.
Perintöverossa on toisaalta se, että se ei varsinaisesti verota lisäarvoa tuottavaa transaktiota, koska kuoleman yhteydessä tapahtuvassa omaisuuden siirrossa ei varsinaisesti muodostu lisäarvoa. Pahimmillaanhan se johtaa periaatteellisesti hyvinvoinnin laskuun etenkin sukuomaisuuden suhteen, eli on käytännössä lunnaat siitä, että voi jatkaa sukuomaisuuden käyttämistä. Oikeusteoriamme kun tuntee sellaisen käsitteen kuin ylisukupolvisuus, jota pidetään periaatteessa omistuksen luonnontilana, ja sehän toteutuu yhäkin varsin suurelta osin (ja samaan ajatukseen myös perustuu koko perintölainsäädäntö ja rintaperillisten lakiosa).
Suomessahan ei siis perinteisesti ole ollut perintöveroa kiinteistöistä, vaan ainoastaan irtaimesta ja likvidistä omaisuudesta, tilat perittiin ilmaiseksi, ja jopa kruunun tilojen asumisoikeuden siirtyminen tapahtui seuraavalle sukupolvelle ilmaiseksi, tosin vaati asumisoikeuden anomista uudelleen (jossa ensisijalla olivat edellisen asukkaan perilliset). Perintöveron laajentuminen kiinteistöihin on varsin uusi ilmiö.
Kansantaloudelliset vaikutukset perintöverossa eivät ole täysin kiistattomat, koska se haittaa omistusten ylisukupolvisuuden suunnittelua, ja kaikkein eniten juuri maatiloja, jotka perustuvat Suomessa lähes yksinomaan perintötilojen jatkamiseen (tunnetteko yhtäkään, joka olisi perustanut uuden tilan!). Myös perheyrityksiä se kampittaa suuresti, koska jokaista sukupolvenvaihdosta varten joudutaan keräämään huomattava puskuri, joka on pois yritystä kehittävistä investoinneista ja siten yrityksen liiketoiminnasta. Toisekseen siinä tapahtuu tuo alussa mainitsemani hyvinvoinnin lasku eli perheiden rankaiseminen edellisen sukupolven kuolemasta myös sukutalojen ja -vapaa-ajankiinteistöjen kohdalla.
Sen sijaan likvidistä omaisuudesta sekä pääomasijoituksista se on oikein hyvä vero, koska näissä ei ole samanlaista ylisukupolvisuuden luonnetta, josta nuoremmat polvet nauttisivat jo edellisten eläessä, ja perintö on pelkkää rahallista lisäarvoa perivälle polvelle.
Ruotsin mallin luovutusvoittovero ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton, koska se mahdollistaa kansantalouden kannalta ongelmallisenkin pääomasijoitusten siirtämisen seuraavalle sukupolvelle verotta niin kauan kuin sitä ei myydä. Täten esim. sijoitusasuntoja ja osakkeita voidaan siirtää verotta, ja luovutusvoittovero ei lankea siltikään, vaikka ne tuottavat pääomatuloja perijälle.
Oma ratkaisuni perintöveroasiaan olisi seuraava:
- Palautetaan lakiin käsite yksityisomisteisen maan maanluonnosta, joka jakautuisi yleiseen omistusmaahan/tavalliseen maahan ja perintömaahan (eli hieman eri tavalla kuin vanhassa käsitteessä). Yleinen omistusmaa vastaisi nykyistä tilannetta kaikin puolin, ja siitä lankeaisi perintövero kuten nytkin. Perintömaa ja sillä olevat kiinteistöt sen sijaan olisivat perintöverosta vapaata, mutta sitä ei voisi myydä, vaan myyntiä tai muuta maanluonnon sallimatonta toimintaa varten olisi haettava maanluonnon muuttamista takaisin yleiseksi omistusmaaksi, josta lankeaisi leimavero maanluonnon muuttamisesta (esim. 33% maalla olevien kiinteistöjen arvosta). Perintömaahan liittyisi myös kaikenkattava vuokraamisen ja panttaamisen kielto, jonka rikkominen johtaisi asian veropetoksena käsittelyyn kaikkine rikosoikeudellisine ulottuvuuksineen. Perintömaalla voisi lisäksi olla ainoastaan suoraan maanomistajan omistamia asuinkiinteistöjä, vapaa-ajankiinteistöjä tai peltoa - muttei esimerkiksi metsää kuin välittömän asuin- tai vapaa-ajankiinteistöjen pihapiirin verran. Perintömaata ei voisi myöskään omistaa kuin luonnollinen henkilö (tai tämän kuolinpesä), ja lisäksi perintömaa voisi siirtyä ainoastaan perintökaaressa sukulaisuuden perusteella perintöön oikeutetulle henkilölle (jos kuolinpesällä ei olisi tällaisia edunsaajia, lankeaisi vero maanluonnon muuttamisesta kuolinpesälle). Näillä rajoituksilla vältettäisiin sen väärinkäyttö pääomasijoittamiseen, sekä ei-sukulaisille tai yhteisöille tulevaan perintöön.
- Asunto-osakkeesta, jossa vainaja sekä perillinen ovat olleet kirjoilla vähintään 2 vuotta, ei lankeaisi perintöveroa, vaan ainoastaan luovutusvoittovero (perillisen perintöveroluokan verran).
- Luodaan käsite yrityksen luonnosta, joka jakautuisi tavalliseen yritykseen ja perheyritykseen (tämä olisi siis tietystikin erillinen ja riippumaton yhtiömuodosta). Vastaavasti kuten maanluonnon kanssa, tavallinen yritys vastaisi nykytilannetta. Perheyritys olisi vastaavasti vapaa perintöverosta, eikä sitä voisi myydä, pilkkoa tai pantata muuttamatta samanlaisella menettelyllä yrityksen luontoa (33% leimavero). Perheyrityksen omaisuutta ei saisi vuokrata. Perheyritys voisi omistaa toisia tavallisia yrityksiä, mutta ne eivät kuuluisi perintöverovapauden piiriin, vaan ne käsiteltäisiin perintöveron alaisina kuten kuolinpesän tavallinen yritysomaisuus. Ja kuten perintömaan kohdalla, perheyrityksen omistajana tai osakkaana voisi olla ainoastaan luonnollinen henkilö (ja tämän kuolinpesä), ja sen omistuksen tai osakkuuden voisi periä ainoastaan perintökaaressa sukulaisuuden perusteella perintöön oikeutettu. Tärkeimpänä seikkana perheyrityksen omaisuus olisi inventoitava perinnön-/pesänjakohetkellä, ja kaiken tuolla hetkellä omistetun omaisuuden myynnistä lankeaisi perintövero luovutusvoittoverona, kuitenkin vasta luovutushetken mukaisella arvolla (tämä estäisi typerät tappiot mm. vanhan konekannan uusimiseen liittyen). Näin estettäisiin perheyrityksen luonnon käyttäminen pääomasijoittamisen kulissina, ja rajattaisiin se vain tosiasiallisiin perheyrityksiin.
Näihin jäisi marginaalisia porsaanreikiä, mutta käytännössä kaikki tukittavissa olevat pääomasijoittamiseen kelpaavat ketkuttelureitit olisi tukittu. Tämä vahvistaisi oleellisesti yhteiskuntarakenteen kannalta tarpeellisia perheyrityksiä ja talonpoikaisen maanviljelyn asemaa.