Ei mitään toisaalta jossitteluja, ne on lapsia ja aikuisella on vastuu. Aivan sama mistä se aikuinen on kotoisin, hänen pitää osata käyttäytyä.
Oulun seksuaalirikokset ja raiskaukset
- Viestiketjun aloittaja Loyd
- Aloitus PVM
Ei mitään toisaalta jossitteluja, ne on lapsia ja aikuisella on vastuu. Aivan sama mistä se aikuinen on kotoisin, hänen pitää osata käyttäytyä.
YliKoo
Greatest Leader
Tässä on nyt neljä vuotta tullut joka tuutista, että mukavia ovat, turvallista ja tutustukaa. Suomalaiset on niin juroja mutta nämä on ihanan räiskyviä. Seurasin Facebookin rasmusryhmää silloin kun invaasio alkoi ja se oli pelkkää hehkutusta.
Uskallan väittää, että näissä raiskaajista osa on niitä joita on vuositolkulla kuskattu kouluissa ja päiväkodeissa. Sieltä on saatu pää auki ja sitten kaveria kanssa kehuttu. Monella on jo kansalaisuus ja monilla vakituinen oleskelulupa, joten voisi olettaa että kotouduttu on jo.
Aquilifer
Kenraali
Joka paikassa öhötetään suvaitsevaisuutta, ja nuoria on helppo aivopestä. Ei tavallinen esiteini-ikäinen mitään uutisia seuraa, vaan aika menee somessa. Ja onhan se ihqua kun komea, muodikas ja huoliteltu suklaasilmä jakaa huomiotaan.
Nämä ovat kakaroita vielä, ei ne tiedä eikä tajua ennen kuin on liian myöhäistä, mutta niin se ihmislapsi on aina oppinut isoja asioita. Kivun ja kolhujen kautta. Vastuu on aikuisilla.
Etsitään valkopesijää raiskauskriisin likapyykille
Päätoimittaja Mikko Salmen siunaama piirustus Ville Rannalta.
Julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.1.2019.
Edellinen joulu tuli Ouluun synkeissä merkeissä, eikä alkanut vuosi näytä paremmalta. Marraskuun lopulla Junes Lokka paljasti sosiaalisessa mediassa, että kaupungissa on vangittu kasapäin kehitysmaalaisia miehiä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Ikävä kyllä asia ei jäänyt yhteen rikosvyyhtiin - ei lähellekään. Uusia tapauksia on tullut ilmi tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla on aloitettu tutkinta kahdesta uudesta rikoskokonaisuudesta, jotka noudattavat tuttua kaavaa: tekijä/tekijät yleisistä turvapaikanhakumaista, uhri/uhrit nuoria kantasuomalaisia tyttöjä. Lisäksi viime aikoina on poliisin tietoon tullut jo aiemmin tapahtuneita rikoksia, joista ei ole heti ilmoitettu. Kaiketi julkinen keskustelu aiheesta ja rikosten yleisyydestä on rohkaissut uhreja kertomaan kokemastaan.
Tällaiseen tilanteeseen Oulussa sitten täytyi valita uusi kaupungin viestintäjohtaja. Pohditaanpa hetki aivan maalaisjärjen pohjalta, miten valinta tulisi tehdä. Tarvitaan henkilö, jolla on jalat maassa ja ymmärrystä sille, millainen mieliala kaupungissa vallitsee. Hänen on myös oltava uskottava turvallisuuskysymyksistä puhuessaan ja uskottava kaikille kaupunkilaisille. Poliittista agendaa ajavat eivät siis hommaan sovi. Oli kansallismielinen tai vihervasemmistolainen, vahvasti poliittinen viestintäjohtaja vieraannuttaa jo omalla lähtötelineissä suuren osan kaupunkilaisista ja päätyy näyttämään yhden asian ajajalta. Uskottavuutta tarvitaan myös itse valintaprosessille. Oululaiset ovat väsyneitä suljettujen ovien takana tehtyihin sopimuksiin, lestadiolaisverkostojen sisäiseen suosintaan ja muuhun suhmurointiin, ja heidän verorahoilleen tulee antaa vastinetta täyttämällä virat henkilöillä, jotka niihin pätevimpiä hakijoita ovat.
Näin siis maalaisjärjellä, mutta miten meni käytännössä? No metsään tietenkin. Hakijoita viestintäjohtajan tehtävään oli 26, ja heistä loppusuoralle valittiin seuraavat kolme hakijaa:
-Salla Rajala, Porin kaupungin viestintäyksikön päällikkö, taiteen maisteri (viestintä ja media), Pori.
-Taija Rämet-Hara, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen projektipäällikkö, filosofian maisteri, medianomi AMK, Helsinki.
-Mikko Salmi, Demokraatti-lehden päätoimittaja, valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, teologian ja filosofian maisteri, Oulu.
Yksi henkilö pistää heti silmään kahdellakin tavalla: SDP:n edustaja valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä puolueensa lehden päätoimittaja on niin poliittinen hakija kuin suinkin voi olla, ja toisekseen hän on loppusuoralle päässeistä hakijoista ainoa, jonka koulutuksesta tai nykyisistä tehtävistä ei näy, miksi hän on loppusuoralle päässyt. Toisen kaupungin viestintäyksikön päälliköllä on kokemusta juuri siitä tehtävästä, mihin on haettu, ja medianomi on viestinnän ammattilainen - tässä tapauksessa vielä johtotehtävistä kokemusta omaava. Kumpikaan ei ole paikallinen henkilö, mutta he molemmat aloittaisivat varsin puhtaalta pöydältä, mikä mahdollistaa neutraalin imagon luomisen. Mikko Salmi taas on niin tiukasti sidoksissa demareihin, että häntä olisi mahdoton nähdä minään muuna kuin politrukkina, ja mielipidekirjoitusten rustaamisesta puoluelehteen on pitkä matka suuren kaupungin viestinnän johtamiseen. Joten mitä joukossa tekee kiihkomielinen monikulturisti Salmi, jolla ei ole muodollista pätevyyttä tehtävään eikä kokemusta vastaavanlaisesta työstä?
"Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla,
että oksennusta on vaikea pidätellä."
Äskeinen sitaatti on peräisin Salmen mielipidekirjoituksesta, ja asia, joka hänet on saanut vapisemaan ja pahoinvoimaan, on oululaisten mielenilmaus tyttöjen turvallisuuden puolesta. Hän ei kirjoittanut vastaavanlaista tunteenpurkausta kuultuaan raiskatuista pikkutytöistä. Oli rikos kuinka törkeä tahansa, ihmisten suuttumus rikoksesta pöyristyttää Mikkoa aina enemmän. Samassa kirjoituksessa hän kutsuu sitä rikokseksi ihmisyyttä vastaan, että kansallismieliset poliitikot puhuvat raiskauksista. Tämän kirjoituksen otsakekuvana oleva piirustus on virallisesti Demokraatti-lehden ja Mikko Salmen linjan mukainen - julkaistiinhan se Demokraatissa Mikon vastatessa lehden sisällöstä. Tässä meillä on siis mies, joka yhä uusien raiskaustragedioiden moukaroidessa oululaisten yhteisöä ja yhä useampien tyttöjen joutuessa hirviömäisen saalistuksen uhreiksi katsoo sopivaksi naureskella oululaisten huolelle. Hähä, typerykset pelkäävät muutamaa raiskausta, laitetaanpa rasisteille jauhot suuhun.
Eräässä valtuuston kokouksessa Junes Lokka esitti, että koska valtuutetut ja virkamiehet haluavat viedä turvapaikanhakijoita tutustumaan kaupunkilaisten lapsiin, miksei hän jakaisi näille irakilais- ja afgaanimiehille päättäjien omien lasten yhteystietoja tutustumista varten. Salmi ei tehnyt uskottavuudelleen palvelusta, kun hän tyrmistyneenä syytti Lokkaa perheenjäsentensä uhkailusta. Salmi haluaa kaupunkilaisten asettavan omat lapsensa vaaraan mutta vihjauskin siitä, että hänen tulisi elää kuten opettaa, saa Mikon pöyristymään. Vastaavanlainen tekopyhyys ja halpamainen toiminta yksityiselämässä on osaltaan rapauttanut Salmen mainetta ja uskottavuutta, vaikka hän on parhaansa mukaan mennyt naistenlehtien sivuille uhriutumaan omista pahoista teoistaan.
Oulussa hyväveli-verkosto on aina toiminut tehokkaasti, joten poliittista virkanimitystä oli tässäkin odotettavissa, vaikka sisimmässäni yritin toivoa, että kaupungin johdossa olisi sen verran järkeä ja kunnioitusta kaupungin asukkaita kohtaan, että tätä ilmeistä virhettä ei tehtäisi.
No, taas sain todeta, ettei päättäjiltä koskaan kannata odottaa järkeä ja suoraselkäisyyttä. Siinä petaa vain pettymyksen itselleen.
Kaupunginjohtaja Päivi Laajala, jonka rooli turvallisuushuoliin vastaamisessa on ollut olla kroonisesti järkyttynyt lehtien otsikoissa, meni ja valitsi tehtävään Mikko Salmen, kun jo loppusuoralle päässeistä hakijoista Salmi on muodollisesti ja kokemukseltaan epäpätevin. Olisi enemmän kuin kiinnostavaa kuulla Laajalan perustelut valinnalle. Kaikki tietävät, että poliittinen nimitys on kyseessä, mutta eihän Päivi nyt voi julkisesti vastata, että puoluepomot ovat jossain kaupungintalon kokoushuoneessa lohileipiä napsien sopineet tämänkin viran jakamisen epävirallisessa kokouksessa, josta ei ole pöytäkirjoja. Kuitenkin kaupunkilaisilla on oikeus kuulla perustelut sille, miten heidän verorahoillaan palkataan henkilöstöä heidän kotikaupunkinsa johtoryhmään.
Jääviysongelmakin syntyy, kun virkamieheksi valitaan demareista demarein. Sanomalehti Kalevassa Salmen oma näkemys tähän oli hyvin perioululainen, mitä politiikkaan tulee: onhan kaupungin hallintojohtaja Ari Heikkinenkin vihreiden entinen puoluesihteeri! Eli koska virkanimityksiä on aiemminkin jaettu poliitikoille ja poliittisin perustein, ei hänenkään nimityksessään ole moitittavaa. "Vakiintunut käytäntö" on Oulussa niin tiuhaan käytetty selittely suhmuroinnille ja korruptiolle, että siitä on tullut eräänlainen vitsi. Salmi myös sivuutti poliittisuutensa aiheuttaman ongelman sillä, että hän luopuu luottamustehtävistään ennen virkatehtävän alkamista. Ja kaupunkilaisten pitäisi kaiketi uskoa, että Salmi lakkaa sillä hetkellä olemasta demari ja toimii täysin neutraalisti virassaan.
Yksi järjestelmämme valuvioista on, että jos valtuustossa on mätää, se tartuttaa koko kaupungin johdon. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen, kaupunginhallitus kaupunginjohtajan, johtaja johtoryhmän jäsenet ja niin edelleen. Jos ketjun alussa on ketkuilua, se on nopeasti joka tasolla. Paikka paikalta Oulun johtoryhmää miehitetään vihervasemmistolla. Näin luodaan kaupungille eräänlainen punavihreä varjohallinto, jota kaupunkilaiset eivät voi äänestää ulos, koska ei tätä hallintoa koskaan ole äänestetty sisäänkään. Salmen rooli teatterissa on henkilövalinnasta ja sen ajoituksesta päätellen valkopestä Oulun likapyykkiä. Tiedämme jo, mikä hänen linjansa kaupungin tiedotuksessa tulee olemaan: Ei saa antaa pelolle valtaa. Vain rasistit ovat huolestuneita tai suuttuneita. Täällä ei ole mitään nähtävää.
Salmen valinta on läimäys oululaisten kasvoille monella tasolla. Poliittista suhmurointia, johon ollaan läpen kyllästyneitä. Vastuutonta virantäyttöä nimittää kaupungin johtoryhmän henkilöstöä pätevyyden sijaan puoluekirjan perusteella. Vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä haaskata niitä siihen, että epäpätevä henkilö ajaa poliittista agendaa virkamiehen toimistosta käsin. Kaupunkilaisten älykkyyttä loukkaavaa nimittää monikulttuurin tyrkyttäjä valkopesemään Oulun ongelmia ja rauhoittelemaan aiheesta vihaisia kaupunkilaisia. Suhmuroinneille saa lopun äänestämällä hyvät veljet ulos niin valtuustosta kuin eduskunnastakin.
http://tuonenjoutsen.blogspot.com/2019/02/etsitaan-valkopesijaa-raiskauskriisin.html
Päätoimittaja Mikko Salmen siunaama piirustus Ville Rannalta.
Julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.1.2019.
Edellinen joulu tuli Ouluun synkeissä merkeissä, eikä alkanut vuosi näytä paremmalta. Marraskuun lopulla Junes Lokka paljasti sosiaalisessa mediassa, että kaupungissa on vangittu kasapäin kehitysmaalaisia miehiä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Ikävä kyllä asia ei jäänyt yhteen rikosvyyhtiin - ei lähellekään. Uusia tapauksia on tullut ilmi tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla on aloitettu tutkinta kahdesta uudesta rikoskokonaisuudesta, jotka noudattavat tuttua kaavaa: tekijä/tekijät yleisistä turvapaikanhakumaista, uhri/uhrit nuoria kantasuomalaisia tyttöjä. Lisäksi viime aikoina on poliisin tietoon tullut jo aiemmin tapahtuneita rikoksia, joista ei ole heti ilmoitettu. Kaiketi julkinen keskustelu aiheesta ja rikosten yleisyydestä on rohkaissut uhreja kertomaan kokemastaan.
Tällaiseen tilanteeseen Oulussa sitten täytyi valita uusi kaupungin viestintäjohtaja. Pohditaanpa hetki aivan maalaisjärjen pohjalta, miten valinta tulisi tehdä. Tarvitaan henkilö, jolla on jalat maassa ja ymmärrystä sille, millainen mieliala kaupungissa vallitsee. Hänen on myös oltava uskottava turvallisuuskysymyksistä puhuessaan ja uskottava kaikille kaupunkilaisille. Poliittista agendaa ajavat eivät siis hommaan sovi. Oli kansallismielinen tai vihervasemmistolainen, vahvasti poliittinen viestintäjohtaja vieraannuttaa jo omalla lähtötelineissä suuren osan kaupunkilaisista ja päätyy näyttämään yhden asian ajajalta. Uskottavuutta tarvitaan myös itse valintaprosessille. Oululaiset ovat väsyneitä suljettujen ovien takana tehtyihin sopimuksiin, lestadiolaisverkostojen sisäiseen suosintaan ja muuhun suhmurointiin, ja heidän verorahoilleen tulee antaa vastinetta täyttämällä virat henkilöillä, jotka niihin pätevimpiä hakijoita ovat.
Näin siis maalaisjärjellä, mutta miten meni käytännössä? No metsään tietenkin. Hakijoita viestintäjohtajan tehtävään oli 26, ja heistä loppusuoralle valittiin seuraavat kolme hakijaa:
-Salla Rajala, Porin kaupungin viestintäyksikön päällikkö, taiteen maisteri (viestintä ja media), Pori.
-Taija Rämet-Hara, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen projektipäällikkö, filosofian maisteri, medianomi AMK, Helsinki.
-Mikko Salmi, Demokraatti-lehden päätoimittaja, valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, teologian ja filosofian maisteri, Oulu.
Yksi henkilö pistää heti silmään kahdellakin tavalla: SDP:n edustaja valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä puolueensa lehden päätoimittaja on niin poliittinen hakija kuin suinkin voi olla, ja toisekseen hän on loppusuoralle päässeistä hakijoista ainoa, jonka koulutuksesta tai nykyisistä tehtävistä ei näy, miksi hän on loppusuoralle päässyt. Toisen kaupungin viestintäyksikön päälliköllä on kokemusta juuri siitä tehtävästä, mihin on haettu, ja medianomi on viestinnän ammattilainen - tässä tapauksessa vielä johtotehtävistä kokemusta omaava. Kumpikaan ei ole paikallinen henkilö, mutta he molemmat aloittaisivat varsin puhtaalta pöydältä, mikä mahdollistaa neutraalin imagon luomisen. Mikko Salmi taas on niin tiukasti sidoksissa demareihin, että häntä olisi mahdoton nähdä minään muuna kuin politrukkina, ja mielipidekirjoitusten rustaamisesta puoluelehteen on pitkä matka suuren kaupungin viestinnän johtamiseen. Joten mitä joukossa tekee kiihkomielinen monikulturisti Salmi, jolla ei ole muodollista pätevyyttä tehtävään eikä kokemusta vastaavanlaisesta työstä?
"Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla,
että oksennusta on vaikea pidätellä."
Äskeinen sitaatti on peräisin Salmen mielipidekirjoituksesta, ja asia, joka hänet on saanut vapisemaan ja pahoinvoimaan, on oululaisten mielenilmaus tyttöjen turvallisuuden puolesta. Hän ei kirjoittanut vastaavanlaista tunteenpurkausta kuultuaan raiskatuista pikkutytöistä. Oli rikos kuinka törkeä tahansa, ihmisten suuttumus rikoksesta pöyristyttää Mikkoa aina enemmän. Samassa kirjoituksessa hän kutsuu sitä rikokseksi ihmisyyttä vastaan, että kansallismieliset poliitikot puhuvat raiskauksista. Tämän kirjoituksen otsakekuvana oleva piirustus on virallisesti Demokraatti-lehden ja Mikko Salmen linjan mukainen - julkaistiinhan se Demokraatissa Mikon vastatessa lehden sisällöstä. Tässä meillä on siis mies, joka yhä uusien raiskaustragedioiden moukaroidessa oululaisten yhteisöä ja yhä useampien tyttöjen joutuessa hirviömäisen saalistuksen uhreiksi katsoo sopivaksi naureskella oululaisten huolelle. Hähä, typerykset pelkäävät muutamaa raiskausta, laitetaanpa rasisteille jauhot suuhun.
Eräässä valtuuston kokouksessa Junes Lokka esitti, että koska valtuutetut ja virkamiehet haluavat viedä turvapaikanhakijoita tutustumaan kaupunkilaisten lapsiin, miksei hän jakaisi näille irakilais- ja afgaanimiehille päättäjien omien lasten yhteystietoja tutustumista varten. Salmi ei tehnyt uskottavuudelleen palvelusta, kun hän tyrmistyneenä syytti Lokkaa perheenjäsentensä uhkailusta. Salmi haluaa kaupunkilaisten asettavan omat lapsensa vaaraan mutta vihjauskin siitä, että hänen tulisi elää kuten opettaa, saa Mikon pöyristymään. Vastaavanlainen tekopyhyys ja halpamainen toiminta yksityiselämässä on osaltaan rapauttanut Salmen mainetta ja uskottavuutta, vaikka hän on parhaansa mukaan mennyt naistenlehtien sivuille uhriutumaan omista pahoista teoistaan.
Oulussa hyväveli-verkosto on aina toiminut tehokkaasti, joten poliittista virkanimitystä oli tässäkin odotettavissa, vaikka sisimmässäni yritin toivoa, että kaupungin johdossa olisi sen verran järkeä ja kunnioitusta kaupungin asukkaita kohtaan, että tätä ilmeistä virhettä ei tehtäisi.
No, taas sain todeta, ettei päättäjiltä koskaan kannata odottaa järkeä ja suoraselkäisyyttä. Siinä petaa vain pettymyksen itselleen.
Kaupunginjohtaja Päivi Laajala, jonka rooli turvallisuushuoliin vastaamisessa on ollut olla kroonisesti järkyttynyt lehtien otsikoissa, meni ja valitsi tehtävään Mikko Salmen, kun jo loppusuoralle päässeistä hakijoista Salmi on muodollisesti ja kokemukseltaan epäpätevin. Olisi enemmän kuin kiinnostavaa kuulla Laajalan perustelut valinnalle. Kaikki tietävät, että poliittinen nimitys on kyseessä, mutta eihän Päivi nyt voi julkisesti vastata, että puoluepomot ovat jossain kaupungintalon kokoushuoneessa lohileipiä napsien sopineet tämänkin viran jakamisen epävirallisessa kokouksessa, josta ei ole pöytäkirjoja. Kuitenkin kaupunkilaisilla on oikeus kuulla perustelut sille, miten heidän verorahoillaan palkataan henkilöstöä heidän kotikaupunkinsa johtoryhmään.
Jääviysongelmakin syntyy, kun virkamieheksi valitaan demareista demarein. Sanomalehti Kalevassa Salmen oma näkemys tähän oli hyvin perioululainen, mitä politiikkaan tulee: onhan kaupungin hallintojohtaja Ari Heikkinenkin vihreiden entinen puoluesihteeri! Eli koska virkanimityksiä on aiemminkin jaettu poliitikoille ja poliittisin perustein, ei hänenkään nimityksessään ole moitittavaa. "Vakiintunut käytäntö" on Oulussa niin tiuhaan käytetty selittely suhmuroinnille ja korruptiolle, että siitä on tullut eräänlainen vitsi. Salmi myös sivuutti poliittisuutensa aiheuttaman ongelman sillä, että hän luopuu luottamustehtävistään ennen virkatehtävän alkamista. Ja kaupunkilaisten pitäisi kaiketi uskoa, että Salmi lakkaa sillä hetkellä olemasta demari ja toimii täysin neutraalisti virassaan.
Yksi järjestelmämme valuvioista on, että jos valtuustossa on mätää, se tartuttaa koko kaupungin johdon. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen, kaupunginhallitus kaupunginjohtajan, johtaja johtoryhmän jäsenet ja niin edelleen. Jos ketjun alussa on ketkuilua, se on nopeasti joka tasolla. Paikka paikalta Oulun johtoryhmää miehitetään vihervasemmistolla. Näin luodaan kaupungille eräänlainen punavihreä varjohallinto, jota kaupunkilaiset eivät voi äänestää ulos, koska ei tätä hallintoa koskaan ole äänestetty sisäänkään. Salmen rooli teatterissa on henkilövalinnasta ja sen ajoituksesta päätellen valkopestä Oulun likapyykkiä. Tiedämme jo, mikä hänen linjansa kaupungin tiedotuksessa tulee olemaan: Ei saa antaa pelolle valtaa. Vain rasistit ovat huolestuneita tai suuttuneita. Täällä ei ole mitään nähtävää.
Salmen valinta on läimäys oululaisten kasvoille monella tasolla. Poliittista suhmurointia, johon ollaan läpen kyllästyneitä. Vastuutonta virantäyttöä nimittää kaupungin johtoryhmän henkilöstöä pätevyyden sijaan puoluekirjan perusteella. Vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä haaskata niitä siihen, että epäpätevä henkilö ajaa poliittista agendaa virkamiehen toimistosta käsin. Kaupunkilaisten älykkyyttä loukkaavaa nimittää monikulttuurin tyrkyttäjä valkopesemään Oulun ongelmia ja rauhoittelemaan aiheesta vihaisia kaupunkilaisia. Suhmuroinneille saa lopun äänestämällä hyvät veljet ulos niin valtuustosta kuin eduskunnastakin.
http://tuonenjoutsen.blogspot.com/2019/02/etsitaan-valkopesijaa-raiskauskriisin.html
Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko kertoo HS:n haastattelussa, miksi ylin tuomioistuin on koventanut seksuaalirikosten rangaistuksia: ”Ajattelutavassa on tapahtunut murros”
Eri oikeusasteiden seksuaalirikoksista langettamat tuomiot ovat usein rangaistusasteikon lievimmästä päästä. HS:n haastattelussa korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko arvioi tämän johtuneen väkivallan yleisyydestä Suomessa. ”Tässä ajattelutavassa on tapahtunut murros.”
Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko sanoo, että ylimmässä oikeusasteessa seurataan myös yhteiskunnallista keskustelua. Muutokset rangaistuskäytännössä ovat kuitenkin hitaita. (KUVA: SAMI KERO / HS)
Petri Sajari HS
Julkaistu: 17.2. 2:00 , Päivitetty: 17.2. 6:20
SEKSUAALIRIKOKSISTA Suomessa langetettavien tuomioiden pitäisi tulevina vuosina tiukentua, vaikka lainsäädäntöön ei tehtäisi mitään muutoksia. Tämä johtuu korkeimman oikeuden viime vuosina tekemistä ennakkopäätöksistä, jotka ovat jääneet julkisuudessa vähälle huomiolle.
”Seksuaalirikosten rangaistuksissa ratkaisukäytäntömme on muuttunut jonkin verran ankarammaksi”, sanoo korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko HS:n haastattelussa.
Poliitikot, kuten oikeusministeri Antti Häkkänen (kok), ovat vaatineet seksuaalirikoksista ankarampia rangaistuksia. Vaatimukset ovat lisääntyneet erityisesti viime aikojen seksuaalirikoksia koskevan keskustelun vuoksi. Korkeimman oikeuden päätösten vuoksi linja on kuitenkin jo valmiiksi kiristymässä.
”Suomessa ehkä aikaisemmin ajateltiin väkivallan olevan niin yleistä, että sitä pitää jollakin tapaa hyväksyä. Tässä ajattelutavassa on tapahtunut murros. Tahdon ja ihmisarvon kunnioittaminen on saanut suuremman painoarvon. Se on iso muutos, joka on alkanut mennä hiljalleen läpi.”
Törkeimmissä seksuaalirikoksissa rangaistusasteikot ovat hyvin leveitä: törkeässä raiskauksessa ja törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tuomiot voivat vaihdella kahdesta aina kymmeneen vuoteen saakka.
Tuomioistuimet soveltavat tekohetkellä voimassa ollutta lainsäädäntöä. Käräjäoikeuden tuomiosta kuluu yleensä useita vuosia siihen, kun korkein oikeus harkintansa jälkeen ottaa asian tutkittavakseen.
”Muutokset rangaistuskäytännössä ovat aina hitaita, koska korkein oikeus ei ole mikään pörssi, jossa torilla huutelijoiden näkemyksiin tartuttaisiin, vaikka toki myös kuuntelemme yhteiskuntaa.”
Korkein oikeus on viime vuosikymmeninä ottanut erittäin harvoin kantaa rangaistusten mittaamiseen eli siihen, mikä on oikeudenmukainen rangaistus tehdystä rikoksesta.
Kahdeksan viime vuoden aikana korkein oikeus on kuitenkin tehnyt 50 ennakkoratkaisua, joissa se on ottanut kantaa rangaistuksen mittaamiseen. Kaikki niistä eivät ole seksuaalirikoksia, mutta muutosta aikaisempaan voi silti pitää verraten merkittävänä. Osassa päätöksiä rangaistuksia on myös lievennetty.
Vuonna 2017 korkein oikeus päätti, että huumausainerikoksissa rangaistuskäytäntöä on muutettava, vaikka lainsäädäntö oli pysynyt ennallaan. Korkein oikeus lievensi huumekuriirin kahdeksan vuoden ja kuuden kuukauden rangaistusta kolmella vuodella.
Lue tästä huumekuriiri ”Andrein” tapauksesta: Tulli pysäytti Andrein Länsisatamassa ja löysi Mazdasta kahdeksan kiloa amfetamiinia – se oli täydellinen rikos korkeimmalle oikeudelle, joka halusi lyhentää huumetuomioita
Päätöksen keskeinen uudistus oli, että huumausainerikosten rangaistuksia ei pidä enää määrätä mekaanisesti huumausaineen määrän ja laadun perusteella. Aikaisemmin se johti vuosikausia siihen, että huumausainerikosten rangaistukset olivat suhteettoman ankaria.
Rikosuutisista eivät suurelle yleisölle välttämättä välity kaikki yksityiskohdat, joita tuomioistuimien on lain mukaan punnittava rangaistuksia mitatessaan. Se voi olla yksi syy siihen, miksi etenkin seksuaalirikoksissa vaaditaan herkästi ankarampia rangaistuksia.
Rangaistukset eivät myöskään saisi olla ailahtelevia. Yhdenvertaisuusperiaatteen pitäisi taata samasta rikoksesta sama rangaistus kaikille. Ongelmana on, että etenkin seksuaalirikokset ovat hyvin harvoin täysin vertailukelpoisia.
Silti korkein oikeus on pyrkinyt tiukentamaan linjaansa seksuaalirikoksissa. Tämä näkyy esimerkiksi yhdestä ratkaisusta, jonka se teki viime huhtikuussa.
RIKOKSESTA tuomittu 23-vuotias oli ollut eräässä asunnossa viettämässä iltaa muiden kanssa.
Asianomistaja eli uhri oli 13-vuotias, joka oli illan aikana nauttinut alkoholia ja humaltunut. Illan aikana tuomittu ja asianomistaja olivat sukupuoliyhteydessä asunnon makuuhuoneessa.
Käräjäoikeus tuomitsi 23-vuotiaan kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hovioikeus muutti ehdollisen rangaistuksen vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi, koska se katsoi hyväksikäytön olleen suuren ikäeron takia törkeä.
Korkein oikeus puolestaan päätti, että oikeudenmukainen rangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Tekijä siis passitettiin vankilaan.
Korkeimman oikeuden mukaan sillä, oliko 13-vuotias ollut aloitteellinen tai muutoin aktiivinen, ei ollut vaikutusta tuomittavaan rangaistukseen. Rikoksesta tuomittu oli tietoinen lapsen iästä.
Tekijä vetosi siihen, että hän oli saanut vakituisen asunnon, tarkoituksena oli alkaa opiskella, hän oli ollut kuntouttavassa työssä ja joutui päivittäin auttamaan iäkkäitä ja sairaita vanhempiaan. Korkeimman oikeuden mielestä nämä seikat eivät puoltaneet ehdollista vankeusrangaistusta.
”VOI OLLA, että täällä on aikaisemmin painotettu rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että korkein oikeus on ainoa tuomioistuin, joka pystyy ennakkoratkaisuillaan rangaistuskäytäntöä kehittämään ja muuttamaan. Kenties tässä on tapahtunut viime vuosina muutos ajattelutavassa. Vai mitä sanoo Pekka?”
Presidentti Eskon vieressä istuu oikeusneuvos Pekka Koponen, joka on erikoistunut rikosoikeuteen. Hän toteaa, että seksuaalirikosten ankarampiin rangaistuksiin ovat vaikuttaneet myös lainsäädäntöön tehdyt muutokset. Presidentti Esko nyökyttelee.
Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko ja oikeusneuvos Pekka Koponen.(KUVA: SAMI KERO / HS)
”Rangaistuksen mittaamista koskevissa tapauksissa olisi tärkeää, että mittaaminen olisi avoinna molempiin suuntiin. Nämä ovat harvinaisia poikkeustapauksia”, Koponen sanoo.
LATINANKIELINEN reformatio in peius on tärkeä prosessioikeudellinen periaate. Se tarkoittaa, että tuomioistuin ei voi ratkaista valitusta valittajan vahingoksi, jos myös syyttäjä tai asianomistaja ei ole valittanut.
Periaatteen tarkoituksena on turvata se, että tuomioon voi hakea muutosta vailla pelkoa siitä, että se muutettaisiin ankarammaksi.
Jos taas syyttäjä hakee myös muutosta ja korkein oikeus valitusluvan myöntää, silloin rangaistuksen mittaaminen on avoinna molempiin suuntiin: tuomio voidaan muuttaa joko lievemmäksi tai ankarammaksi.
Herää siis kysymys, ovatko syyttäjät seksuaalirikoksissa jostain syystä jättäneet hakematta valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
”Seksuaalirikoksissa syytetty hakee valituslupaa yleensä näytön perusteella väittäen, että ei ole syyllistynyt syytteen mukaiseen tekoon. Olisi hyvä, jos syyttäjät hakisivat enemmän valituslupia seksuaalirikoksissa, jolloin myös rangaistuksen mittaaminen olisi arvioitavissa”, Koponen sanoo.
Syyttäjien vähäiset valituslupahakemukset saattavat johtua siitäkin, että seksuaalirikokset ovat välillä täysin salassa pidettäviä uhrien suojelemiseksi. Toisin sanoen yksityiskohtaista tietoa siitä, millä perusteella korkein oikeus on rangaistuksia muuttanut, ei ole käytettävissä.
Rangaistusten mittaamisen vaikeudesta kertoo sekin, että näitä asioita pohdittaessa äänestyspäätökset korkeimmassa oikeudessa ovat keskimääräisesti selvästi yleisempiä. Korkeimmassa oikeudessa asiat ratkaistaan yleensä viiden tuomarin kokoonpanossa.
”Seksuaalirikosten rangaistusten mittaamisessa äänestykset ovat sitten vielä keskimääräistäkin yleisempiä. Se kuvastaa, kuinka vaikeita seksuaalirikokset ovat”, Esko sanoo.
Oulussa ilmi tulleiden ulkomaalaisten seksuaalirikosepäilyjen takia poliitikot ovat taas alkaneet vaatia ankarampia rangaistuksia. Presidentti Esko ja oikeusneuvos Koponen eivät halua ottaa kantaa esitettyihin lainmuutoksiin, koska se on lainsäätäjän eli eduskunnan tehtävä.
Oikeusneuvos Pekka Koponen. (KUVA: SAMI KERO / HS)
”Kaikki muutokset lainsäädäntöön olisi aina mietittävä huolellisesti, eikä rikoslakia pitäisi koskaan muuttaa kiireessä”, Koponen sanoo.
Koponen kuitenkin ottaa esiin toisen lainsäädännössä tai rangaistuskäytännössä havaitsemansa epäkohdan.
”Törkeissä pahoinpitelyissä rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, mutta rangaistukset ovat usein kahden vuoden tasolla. Eli rangaistusasteikko kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen on lähes käyttämättä, vaikka kyse voi olla erittäin dramaattisesti uhrin loppuelämään vaikuttavasta teosta.”
Mutta siihenkin on yksi selitys. Koposen mukaan törkeää pahoinpitelyä vakavammassa tapon yrityksessä rangaistuskäytäntö on vakiintunut vajaaseen neljään vuoteen, vaikka se on tapossa kymmenen vuotta.
Kriminologissa tutkimuksissa on havaittu, että ankarampien rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus on pieni. Toisaalta rangaistusten pitäisi olla tuntuvia teon moitittavuuteen nähden.
Moitittavuuden arvioiminen on puolestaan eduskunnan tehtävä, ja siinä otetaan huomioon myös muissa valtioissa säädetyt rangaistukset.
”Eräänä oikeusvaltion mittarina on pidetty sitäkin, mikä on vankien määrä. Meillä Suomessa se on aika kohtuullinen”, presidentti Esko sanoo.
Seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu, ja vankilavuosien määrä on moninkertaistunut vuosituhannen alusta
SEKSUAALIRIKOKSIA koskeviin säännöksiin on 20:n viime vuoden aikana tehty kymmenkunta kovennusta, sanoo rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä.
Tilastojen mukaan vuosituhannen vaiheessa seksuaalirikoksista langetettiin vuosittain noin sata vankilavuotta. Viime vuosina vankilavuosien määrä on vaihdellut 400:n ja 500:n välillä. Määrään vaikuttaa tuomioiden pidentymisen lisäksi tuomittujen rikosten lisääntyminen, mikä kertoo ennen kaikkea ilmoitusalttiuden kasvusta ja syytteeseenpanon tehostumisesta.
”Vankilavuosina mitaten rikosoikeudellinen kontrolli on tiukentunut merkittävästi. Tämä prosessi on edelleen käynnissä, mikä ilmenee korkeimman oikeuden antamissa ennakkopäätöksissä. Niiden vaikutukset eivät näy vielä vankilavuosissa, vaan tulevat esille vasta tulevina vuosina”, Lappi-Seppälä sanoo.
Oikeusministeriössä tehdyn vertailun perusteella Suomen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vaikuttavat olevan ankarampia kuin Ruotsissa. Suomessa sukupuoliyhteydelle lapsen kanssa on säädetty sekä ankarampi enimmäisrangaistus että ankarampi vähimmäisrangaistus kuin Ruotsissa.
LAPPI-SEPPÄLÄN mukaan tehtyjen kovennusten mahdollisista rikollisuusvaikutuksista ei ole luotettavaa tilastollista näyttöä.
”Tilastoitu seksuaalirikollisuus on liki kolminkertaistunut kovennusten myötä tällä vuosituhannella niin Suomessa kuin Ruotsissakin, joskin tässä on ajallista ja rikoskohtaista vaihtelua. Kasvu on yhteydessä ennen kaikkea tunnusmerkistöjen laajennuksiin, toleranssin muutoksiin sekä ilmoitusalttiuden kasvuun.”
Rikosuhritutkimusten luotettavimmin mittaama seksuaalinen väkivalta on Suomessa pysynyt samalla tasolla vuosina 2013–2017. Ruotsissa uhritutkimukset osoittavat merkittävää seksuaalisen häirinnän lisääntymistä vuoden 2014 jälkeen.
VUONNA 2017 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltyjä oli yhteensä 752, joista alle 21-vuotiaita oli 229. Epäillyistä kuudesosa oli alle 18-vuotiaita.
Eduskunta käsittelee parhaillaan kansalaisaloitetta, jossa lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutettaisiin yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Se tarkoittaisi, että teini-ikäisten sukupuoliyhdyntä seurustelusuhteessa voisi johtaa verraten monissa tapauksissa vähintään kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jos osapuolten ikäero olisi 4–5 vuotta.
Rikoslain mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai lapsen törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai jos osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.
Jos siis 19-vuotias olisi sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan seurustelukumppaninsa kanssa, tarkoittaisi se kansalaisaloitteen mahdollisen hyväksymisen jälkeen pitkää ehdotonta vankeusrangaistusta. Nykyisin rangaistuksena on yleensä ehdollinen vankeusrangaistus.
”Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön piiriin kuuluvien tekojen kirjo on laaja. Merkittävä osa hyväksikäyttörikoksista muistuttaa nuorten seurustelusuhdetta. Toisaalta sama rikosnimike ja rangaistusasteikko koskee myös erittäin vakavia tekoja, joissa tekijä on varttuneempi ja on käytetty väkivaltaa”, sanoo lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006004329.html
Eri oikeusasteiden seksuaalirikoksista langettamat tuomiot ovat usein rangaistusasteikon lievimmästä päästä. HS:n haastattelussa korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko arvioi tämän johtuneen väkivallan yleisyydestä Suomessa. ”Tässä ajattelutavassa on tapahtunut murros.”
Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko sanoo, että ylimmässä oikeusasteessa seurataan myös yhteiskunnallista keskustelua. Muutokset rangaistuskäytännössä ovat kuitenkin hitaita. (KUVA: SAMI KERO / HS)
Petri Sajari HS
Julkaistu: 17.2. 2:00 , Päivitetty: 17.2. 6:20
SEKSUAALIRIKOKSISTA Suomessa langetettavien tuomioiden pitäisi tulevina vuosina tiukentua, vaikka lainsäädäntöön ei tehtäisi mitään muutoksia. Tämä johtuu korkeimman oikeuden viime vuosina tekemistä ennakkopäätöksistä, jotka ovat jääneet julkisuudessa vähälle huomiolle.
”Seksuaalirikosten rangaistuksissa ratkaisukäytäntömme on muuttunut jonkin verran ankarammaksi”, sanoo korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko HS:n haastattelussa.
Poliitikot, kuten oikeusministeri Antti Häkkänen (kok), ovat vaatineet seksuaalirikoksista ankarampia rangaistuksia. Vaatimukset ovat lisääntyneet erityisesti viime aikojen seksuaalirikoksia koskevan keskustelun vuoksi. Korkeimman oikeuden päätösten vuoksi linja on kuitenkin jo valmiiksi kiristymässä.
”Ajattelutavassa on tapahtunut murros.”
Eri oikeusasteiden seksuaalirikoksista langettamat tuomiot ovat olleet verraten usein rangaistusasteikon lievimmästä päästä. Presidentti Eskolla ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, miksi tuomiot ovat olleet kohtalaisen lieviä.”Suomessa ehkä aikaisemmin ajateltiin väkivallan olevan niin yleistä, että sitä pitää jollakin tapaa hyväksyä. Tässä ajattelutavassa on tapahtunut murros. Tahdon ja ihmisarvon kunnioittaminen on saanut suuremman painoarvon. Se on iso muutos, joka on alkanut mennä hiljalleen läpi.”
Törkeimmissä seksuaalirikoksissa rangaistusasteikot ovat hyvin leveitä: törkeässä raiskauksessa ja törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tuomiot voivat vaihdella kahdesta aina kymmeneen vuoteen saakka.
”Muutokset rangaistuskäytännössä ovat aina hitaita.”
PRESIDENTTI ESKO painottaa, että korkeimmassa oikeudessa seurataan luonnollisesti myös yhteiskunnallista keskustelua seksuaalirikosten ankarammista rangaistuksista.Tuomioistuimet soveltavat tekohetkellä voimassa ollutta lainsäädäntöä. Käräjäoikeuden tuomiosta kuluu yleensä useita vuosia siihen, kun korkein oikeus harkintansa jälkeen ottaa asian tutkittavakseen.
”Muutokset rangaistuskäytännössä ovat aina hitaita, koska korkein oikeus ei ole mikään pörssi, jossa torilla huutelijoiden näkemyksiin tartuttaisiin, vaikka toki myös kuuntelemme yhteiskuntaa.”
Korkein oikeus on viime vuosikymmeninä ottanut erittäin harvoin kantaa rangaistusten mittaamiseen eli siihen, mikä on oikeudenmukainen rangaistus tehdystä rikoksesta.
Kahdeksan viime vuoden aikana korkein oikeus on kuitenkin tehnyt 50 ennakkoratkaisua, joissa se on ottanut kantaa rangaistuksen mittaamiseen. Kaikki niistä eivät ole seksuaalirikoksia, mutta muutosta aikaisempaan voi silti pitää verraten merkittävänä. Osassa päätöksiä rangaistuksia on myös lievennetty.
Vuonna 2017 korkein oikeus päätti, että huumausainerikoksissa rangaistuskäytäntöä on muutettava, vaikka lainsäädäntö oli pysynyt ennallaan. Korkein oikeus lievensi huumekuriirin kahdeksan vuoden ja kuuden kuukauden rangaistusta kolmella vuodella.
Lue tästä huumekuriiri ”Andrein” tapauksesta: Tulli pysäytti Andrein Länsisatamassa ja löysi Mazdasta kahdeksan kiloa amfetamiinia – se oli täydellinen rikos korkeimmalle oikeudelle, joka halusi lyhentää huumetuomioita
Päätöksen keskeinen uudistus oli, että huumausainerikosten rangaistuksia ei pidä enää määrätä mekaanisesti huumausaineen määrän ja laadun perusteella. Aikaisemmin se johti vuosikausia siihen, että huumausainerikosten rangaistukset olivat suhteettoman ankaria.
”Mittaamiseen vaikuttavat niin tavattoman monet seikat.”
”Kun ensimmäistä kertaa tulin korkeimpaan oikeuteen töihin vuonna 2006, vanhat ja kunnioitettavat jäsenet olivat aika usein sitä mieltä, että rangaistuksen mittaamisesta on vaikea tehdä ennakkoratkaisuja, koska mittaamiseen vaikuttavat niin tavattoman monet seikat”, Esko sanoo.Rikosuutisista eivät suurelle yleisölle välttämättä välity kaikki yksityiskohdat, joita tuomioistuimien on lain mukaan punnittava rangaistuksia mitatessaan. Se voi olla yksi syy siihen, miksi etenkin seksuaalirikoksissa vaaditaan herkästi ankarampia rangaistuksia.
Rangaistukset eivät myöskään saisi olla ailahtelevia. Yhdenvertaisuusperiaatteen pitäisi taata samasta rikoksesta sama rangaistus kaikille. Ongelmana on, että etenkin seksuaalirikokset ovat hyvin harvoin täysin vertailukelpoisia.
Silti korkein oikeus on pyrkinyt tiukentamaan linjaansa seksuaalirikoksissa. Tämä näkyy esimerkiksi yhdestä ratkaisusta, jonka se teki viime huhtikuussa.
RIKOKSESTA tuomittu 23-vuotias oli ollut eräässä asunnossa viettämässä iltaa muiden kanssa.
Asianomistaja eli uhri oli 13-vuotias, joka oli illan aikana nauttinut alkoholia ja humaltunut. Illan aikana tuomittu ja asianomistaja olivat sukupuoliyhteydessä asunnon makuuhuoneessa.
Käräjäoikeus tuomitsi 23-vuotiaan kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hovioikeus muutti ehdollisen rangaistuksen vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi, koska se katsoi hyväksikäytön olleen suuren ikäeron takia törkeä.
Korkein oikeus puolestaan päätti, että oikeudenmukainen rangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Tekijä siis passitettiin vankilaan.
”Korkein oikeus on ainoa tuomioistuin, joka pystyy ennakkoratkaisuillaan rangaistuskäytäntöä kehittämään.”
Perusteluissaan korkein oikeus toteaa, että tekijän syyksi luettua rikosta on pidettävä lapsen kehityksen kannalta hyvin vahingollisena ja vaarallisena. Päihtymyksen takia asianomistaja oli myös tavanomaista haavoittuvaisempi.Korkeimman oikeuden mukaan sillä, oliko 13-vuotias ollut aloitteellinen tai muutoin aktiivinen, ei ollut vaikutusta tuomittavaan rangaistukseen. Rikoksesta tuomittu oli tietoinen lapsen iästä.
Tekijä vetosi siihen, että hän oli saanut vakituisen asunnon, tarkoituksena oli alkaa opiskella, hän oli ollut kuntouttavassa työssä ja joutui päivittäin auttamaan iäkkäitä ja sairaita vanhempiaan. Korkeimman oikeuden mielestä nämä seikat eivät puoltaneet ehdollista vankeusrangaistusta.
”VOI OLLA, että täällä on aikaisemmin painotettu rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että korkein oikeus on ainoa tuomioistuin, joka pystyy ennakkoratkaisuillaan rangaistuskäytäntöä kehittämään ja muuttamaan. Kenties tässä on tapahtunut viime vuosina muutos ajattelutavassa. Vai mitä sanoo Pekka?”
Presidentti Eskon vieressä istuu oikeusneuvos Pekka Koponen, joka on erikoistunut rikosoikeuteen. Hän toteaa, että seksuaalirikosten ankarampiin rangaistuksiin ovat vaikuttaneet myös lainsäädäntöön tehdyt muutokset. Presidentti Esko nyökyttelee.
Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko ja oikeusneuvos Pekka Koponen.(KUVA: SAMI KERO / HS)
”Rangaistuksen mittaamista koskevissa tapauksissa olisi tärkeää, että mittaaminen olisi avoinna molempiin suuntiin. Nämä ovat harvinaisia poikkeustapauksia”, Koponen sanoo.
LATINANKIELINEN reformatio in peius on tärkeä prosessioikeudellinen periaate. Se tarkoittaa, että tuomioistuin ei voi ratkaista valitusta valittajan vahingoksi, jos myös syyttäjä tai asianomistaja ei ole valittanut.
Periaatteen tarkoituksena on turvata se, että tuomioon voi hakea muutosta vailla pelkoa siitä, että se muutettaisiin ankarammaksi.
Jos taas syyttäjä hakee myös muutosta ja korkein oikeus valitusluvan myöntää, silloin rangaistuksen mittaaminen on avoinna molempiin suuntiin: tuomio voidaan muuttaa joko lievemmäksi tai ankarammaksi.
Herää siis kysymys, ovatko syyttäjät seksuaalirikoksissa jostain syystä jättäneet hakematta valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
”Olisi hyvä, jos syyttäjät hakisivat enemmän valituslupia seksuaalirikoksissa.”
Korkein oikeus hyväksyy valituslupahakemuksista vain alle kymmenen prosenttia. Myönnetyissä valitusluvissa alle 20 prosentissa muutoksenhakijana on syyttäjä.”Seksuaalirikoksissa syytetty hakee valituslupaa yleensä näytön perusteella väittäen, että ei ole syyllistynyt syytteen mukaiseen tekoon. Olisi hyvä, jos syyttäjät hakisivat enemmän valituslupia seksuaalirikoksissa, jolloin myös rangaistuksen mittaaminen olisi arvioitavissa”, Koponen sanoo.
Syyttäjien vähäiset valituslupahakemukset saattavat johtua siitäkin, että seksuaalirikokset ovat välillä täysin salassa pidettäviä uhrien suojelemiseksi. Toisin sanoen yksityiskohtaista tietoa siitä, millä perusteella korkein oikeus on rangaistuksia muuttanut, ei ole käytettävissä.
Rangaistusten mittaamisen vaikeudesta kertoo sekin, että näitä asioita pohdittaessa äänestyspäätökset korkeimmassa oikeudessa ovat keskimääräisesti selvästi yleisempiä. Korkeimmassa oikeudessa asiat ratkaistaan yleensä viiden tuomarin kokoonpanossa.
”Seksuaalirikosten rangaistusten mittaamisessa äänestykset ovat sitten vielä keskimääräistäkin yleisempiä. Se kuvastaa, kuinka vaikeita seksuaalirikokset ovat”, Esko sanoo.
Oulussa ilmi tulleiden ulkomaalaisten seksuaalirikosepäilyjen takia poliitikot ovat taas alkaneet vaatia ankarampia rangaistuksia. Presidentti Esko ja oikeusneuvos Koponen eivät halua ottaa kantaa esitettyihin lainmuutoksiin, koska se on lainsäätäjän eli eduskunnan tehtävä.
Oikeusneuvos Pekka Koponen. (KUVA: SAMI KERO / HS)
”Kaikki muutokset lainsäädäntöön olisi aina mietittävä huolellisesti, eikä rikoslakia pitäisi koskaan muuttaa kiireessä”, Koponen sanoo.
Koponen kuitenkin ottaa esiin toisen lainsäädännössä tai rangaistuskäytännössä havaitsemansa epäkohdan.
”Törkeissä pahoinpitelyissä rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, mutta rangaistukset ovat usein kahden vuoden tasolla. Eli rangaistusasteikko kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen on lähes käyttämättä, vaikka kyse voi olla erittäin dramaattisesti uhrin loppuelämään vaikuttavasta teosta.”
Mutta siihenkin on yksi selitys. Koposen mukaan törkeää pahoinpitelyä vakavammassa tapon yrityksessä rangaistuskäytäntö on vakiintunut vajaaseen neljään vuoteen, vaikka se on tapossa kymmenen vuotta.
”Törkeissä pahoinpitelyissä rangaistusasteikon pitäisi olla kapeampi.”
”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että törkeissä pahoinpitelyissä rangaistusasteikon pitäisi olla kapeampi. Esimerkiksi Ruotsissa se on jaettu kahteen osaan: yhdestä vuodesta ja kuudesta kuukaudesta kuuteen vuoteen sekä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen.”Kriminologissa tutkimuksissa on havaittu, että ankarampien rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus on pieni. Toisaalta rangaistusten pitäisi olla tuntuvia teon moitittavuuteen nähden.
Moitittavuuden arvioiminen on puolestaan eduskunnan tehtävä, ja siinä otetaan huomioon myös muissa valtioissa säädetyt rangaistukset.
”Eräänä oikeusvaltion mittarina on pidetty sitäkin, mikä on vankien määrä. Meillä Suomessa se on aika kohtuullinen”, presidentti Esko sanoo.
Seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu, ja vankilavuosien määrä on moninkertaistunut vuosituhannen alusta
SEKSUAALIRIKOKSIA koskeviin säännöksiin on 20:n viime vuoden aikana tehty kymmenkunta kovennusta, sanoo rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä.
Tilastojen mukaan vuosituhannen vaiheessa seksuaalirikoksista langetettiin vuosittain noin sata vankilavuotta. Viime vuosina vankilavuosien määrä on vaihdellut 400:n ja 500:n välillä. Määrään vaikuttaa tuomioiden pidentymisen lisäksi tuomittujen rikosten lisääntyminen, mikä kertoo ennen kaikkea ilmoitusalttiuden kasvusta ja syytteeseenpanon tehostumisesta.
”Vankilavuosina mitaten rikosoikeudellinen kontrolli on tiukentunut merkittävästi. Tämä prosessi on edelleen käynnissä, mikä ilmenee korkeimman oikeuden antamissa ennakkopäätöksissä. Niiden vaikutukset eivät näy vielä vankilavuosissa, vaan tulevat esille vasta tulevina vuosina”, Lappi-Seppälä sanoo.
Oikeusministeriössä tehdyn vertailun perusteella Suomen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vaikuttavat olevan ankarampia kuin Ruotsissa. Suomessa sukupuoliyhteydelle lapsen kanssa on säädetty sekä ankarampi enimmäisrangaistus että ankarampi vähimmäisrangaistus kuin Ruotsissa.
LAPPI-SEPPÄLÄN mukaan tehtyjen kovennusten mahdollisista rikollisuusvaikutuksista ei ole luotettavaa tilastollista näyttöä.
”Tilastoitu seksuaalirikollisuus on liki kolminkertaistunut kovennusten myötä tällä vuosituhannella niin Suomessa kuin Ruotsissakin, joskin tässä on ajallista ja rikoskohtaista vaihtelua. Kasvu on yhteydessä ennen kaikkea tunnusmerkistöjen laajennuksiin, toleranssin muutoksiin sekä ilmoitusalttiuden kasvuun.”
Rikosuhritutkimusten luotettavimmin mittaama seksuaalinen väkivalta on Suomessa pysynyt samalla tasolla vuosina 2013–2017. Ruotsissa uhritutkimukset osoittavat merkittävää seksuaalisen häirinnän lisääntymistä vuoden 2014 jälkeen.
VUONNA 2017 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltyjä oli yhteensä 752, joista alle 21-vuotiaita oli 229. Epäillyistä kuudesosa oli alle 18-vuotiaita.
Eduskunta käsittelee parhaillaan kansalaisaloitetta, jossa lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutettaisiin yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Se tarkoittaisi, että teini-ikäisten sukupuoliyhdyntä seurustelusuhteessa voisi johtaa verraten monissa tapauksissa vähintään kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jos osapuolten ikäero olisi 4–5 vuotta.
Rikoslain mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai lapsen törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai jos osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.
Jos siis 19-vuotias olisi sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan seurustelukumppaninsa kanssa, tarkoittaisi se kansalaisaloitteen mahdollisen hyväksymisen jälkeen pitkää ehdotonta vankeusrangaistusta. Nykyisin rangaistuksena on yleensä ehdollinen vankeusrangaistus.
”Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön piiriin kuuluvien tekojen kirjo on laaja. Merkittävä osa hyväksikäyttörikoksista muistuttaa nuorten seurustelusuhdetta. Toisaalta sama rikosnimike ja rangaistusasteikko koskee myös erittäin vakavia tekoja, joissa tekijä on varttuneempi ja on käytetty väkivaltaa”, sanoo lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006004329.html
Hyväksikäytöstä tuomitut iäkkäitä miehiä – Yksikään ei ole joutunut vankilaan, professorin mukaan rattijuoppokin saa kovemman tuomion
Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista nostettuja syytteitä on viime vuosina käsitelty muun muassa Oulun käräjäoikeuden suurimmassa istuntosalissa. KUVA: Soini Teija
OULU 17.2.2019 7:00
SUSANNA KEMPPAINEN
Yksikään Oulun käräjäoikeudesta viime vuosina lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista ei ole joutunut vankilaan.
Kaleva kävi läpi tuomioistuimesta viime vuosina annetut lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttöä koskevat tuomiot, jotka kaikki ovat olleet ehdollisia vankeusrangaistuksia eli tuomittu ei joudu vankilaan.
Ankarin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä langetettu tuomio oli 1,5 vuoden vankeustuomio ja sekin oli ehdollinen.
Hyväksikäytön vakavammasta tekomuodosta eli törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sen sijaan on viime vuosina annettu useita ehdottomia vankeusrangaistuksia.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitäisi rikoslain mukaan tuomita vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Oulun käräjäoikeuden viime vuosien tuomioista pisimmän eli 1,5 vuoden ehdollisen vankeustuomion sai vuonna 1957 syntynyt mies, joka pyysi useita kertoja 14-vuotiaan tytön kotiinsa syksyllä 2013.
TILAAJILLE
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...n-rattijuoppokin-saa-kovemman-tuomion/815341/
- 0
- JAA:
Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista nostettuja syytteitä on viime vuosina käsitelty muun muassa Oulun käräjäoikeuden suurimmassa istuntosalissa. KUVA: Soini Teija
OULU 17.2.2019 7:00
SUSANNA KEMPPAINEN
Yksikään Oulun käräjäoikeudesta viime vuosina lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista ei ole joutunut vankilaan.
Kaleva kävi läpi tuomioistuimesta viime vuosina annetut lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttöä koskevat tuomiot, jotka kaikki ovat olleet ehdollisia vankeusrangaistuksia eli tuomittu ei joudu vankilaan.
Ankarin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä langetettu tuomio oli 1,5 vuoden vankeustuomio ja sekin oli ehdollinen.
Hyväksikäytön vakavammasta tekomuodosta eli törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sen sijaan on viime vuosina annettu useita ehdottomia vankeusrangaistuksia.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitäisi rikoslain mukaan tuomita vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Oulun käräjäoikeuden viime vuosien tuomioista pisimmän eli 1,5 vuoden ehdollisen vankeustuomion sai vuonna 1957 syntynyt mies, joka pyysi useita kertoja 14-vuotiaan tytön kotiinsa syksyllä 2013.
TILAAJILLE
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...n-rattijuoppokin-saa-kovemman-tuomion/815341/
Lesta tuomarit ja Lautamiehet!Hyväksikäytöstä tuomitut iäkkäitä miehiä – Yksikään ei ole joutunut vankilaan, professorin mukaan rattijuoppokin saa kovemman tuomion
- 0
- JAA:
Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista nostettuja syytteitä on viime vuosina käsitelty muun muassa Oulun käräjäoikeuden suurimmassa istuntosalissa. KUVA: Soini Teija
OULU 17.2.2019 7:00
SUSANNA KEMPPAINEN
Yksikään Oulun käräjäoikeudesta viime vuosina lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista ei ole joutunut vankilaan.
Kaleva kävi läpi tuomioistuimesta viime vuosina annetut lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttöä koskevat tuomiot, jotka kaikki ovat olleet ehdollisia vankeusrangaistuksia eli tuomittu ei joudu vankilaan.
Ankarin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä langetettu tuomio oli 1,5 vuoden vankeustuomio ja sekin oli ehdollinen.
Hyväksikäytön vakavammasta tekomuodosta eli törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sen sijaan on viime vuosina annettu useita ehdottomia vankeusrangaistuksia.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitäisi rikoslain mukaan tuomita vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Oulun käräjäoikeuden viime vuosien tuomioista pisimmän eli 1,5 vuoden ehdollisen vankeustuomion sai vuonna 1957 syntynyt mies, joka pyysi useita kertoja 14-vuotiaan tytön kotiinsa syksyllä 2013.
TILAAJILLE
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...n-rattijuoppokin-saa-kovemman-tuomion/815341/
D
Deleted member 1381
Guest
Oulun seksuaalirikosvyyhti paisuu yhä, tutkinnassa jo 29 alaikäisiin kohdistunutta juttua – laajimman raiskausjutun lapsiuhria käytettiin hyväksi paljon luultua pitempään
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...tiin-hyvaksi-paljon-luultua-pitempaan/7291024
Lainaus jutusta:
Tuosta vielä unelmaa, toinen lainaus jutusta:
Kohtahan taasen mitataan mitä väki haluaa, veikkaan, että noin 85% äänensä antaneista tahtoo lisää tätä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...tiin-hyvaksi-paljon-luultua-pitempaan/7291024
Lainaus jutusta:
Tuosta vielä unelmaa, toinen lainaus jutusta:
Kohtahan taasen mitataan mitä väki haluaa, veikkaan, että noin 85% äänensä antaneista tahtoo lisää tätä.
Last edited by a moderator:
MTV:n mukaan Oulun poliisin tutkinnassa olevien törkeiden seksuaalirikoskokonaisuuksien nuorin uhri on muutaman vuoden ikäinen lapsi. Epäilty tekijä on kantasuomalainen.
Toiseksi nuorin uhri on 10-vuotias. Teosta epäilty on ulkomaalaistaustainen.
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...kuneen-laajimmassa-jutussa-yli-vuoden/815651/
Toiseksi nuorin uhri on 10-vuotias. Teosta epäilty on ulkomaalaistaustainen.
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...kuneen-laajimmassa-jutussa-yli-vuoden/815651/
miheikki
Greatest Leader
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.381843Politiikka20.02.2019Aimo Vainio
Iäkkäät ovat sallivampia turvapaikanhakijoille kuin keski-ikäiset. Eniten hakijoiden määrää lisäisivät alle 30-vuotiaat .
JUKKA PASONEN
Media vetää taas hienosti...seksuaalirikos joo tämä nyt esiin nostettu "vain muutaman vuoden ikäinen"
Same same but different
Oulun seksuaalirikossuma alkaa purkautua käräjille – MTV: Nuorin uhri vain muutaman vuoden ikäinen
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006008943.html
Same same but different
Oulun seksuaalirikossuma alkaa purkautua käräjille – MTV: Nuorin uhri vain muutaman vuoden ikäinen
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006008943.html
ak.tied
Greatest Leader
Vaikea nähdä, että tämä muutaman vuoden ikäisen tapaus liittyisi aiempiin tapauksiin suoraan. Tästä median esitystavasta johtuen, kaikki tapaukset uhkaavat sekaantua keskenään saman sateenvarjon alle. Se lienee tarkoituskin.... tämä muutaman vuoden ikäisen tapaus oletettavasti ei liity somessa ja kauppakeskuksissa tapahtuvaan grooming-ilmiöön, mutta kätevästi se ongelma saadaan näillä otsikoilla häivytettyä.
Oulun seksuaalirikosvyyhti laajenee yhä – yhteensä tutkinnassa on ollut liki 30 lapsiin kohdistunutta tapausta
...
OULUN seksuaalirikosvyyhdissä noin kolme neljäsosaa epäillyistä tekijöistä on Kiiskisen mukaan ulkomaalaistaustaisia. Loput ovat kantasuomalaisia.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006009221.html
...
OULUN seksuaalirikosvyyhdissä noin kolme neljäsosaa epäillyistä tekijöistä on Kiiskisen mukaan ulkomaalaistaustaisia. Loput ovat kantasuomalaisia.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006009221.html
Yltä:
Oulun poliisin tutkinnassa olevien törkeiden seksuaalirikoskokonaisuuksien nuorin uhri on muutaman vuoden ikäinen lapsi. Siinä epäilty tekijä on kantasuomalainen.
Sitten:
MTV:n tietojen mukaan seksuaalirikosten nuorin uhri on muutaman vuoden ikäinen lapsi.Teosta epäilty on suomalaismies.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b14e5968-0071-42a2-9b2e-c54b4889bf2a
Ettei vaan ole taas joku Espoolaismies..
Ja eipä mene pitkin kun tuo "unelma" on laajentunu kokomaan kattavaksi paskamereksi, siinä sitä poliisi ja parempiväki painaa tahoillaan pitkää päivää, toinen tutkii rikoksia, ja toiset koittaa valkopestä, melkein naurattas, ellei itkettäs.
Muuten, käsi ylös joka yllättyi että tässä kävi tälleen, kun maahan laskettiin hitonmoinen lössi epämäärästä sakkia?
Justiin muuten itekin mietin tuota "kantasuomalainen" ilmaisua, viimeaikoina kun on tavattu aikatavalla sitäkin venyttää...
Muuten, käsi ylös joka yllättyi että tässä kävi tälleen, kun maahan laskettiin hitonmoinen lössi epämäärästä sakkia?
Justiin muuten itekin mietin tuota "kantasuomalainen" ilmaisua, viimeaikoina kun on tavattu aikatavalla sitäkin venyttää...
Siis tamperelainen vai kalevalalainen?Käyttäkää -kalevalainen-. Sen vielä erottaa kaikesta muusta. Vielä.