Päivän vitsi

EK kirjoitti:
Neuvostoliitossa pidettiin erittäin suuressa arvossa saksalaiset sukujuuret omaavia henkilöitä. He saapuivat paikalle tunnin myöhässä. Mutta TASAN TUNNIN myöhässä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep, Kolymassa pidettiin erittäin suuressa arvossa saksalaiset sukujuuret omaavia henkilöitä myös :) . Niin paljon ettei niistä ikänä luovuttu...

Vorkuta, Kagaranda... olihan siellä suomalaisille sotavangeillekin ihan omat kuviot. Jälkimmäisestä ei ollut kuin 6500km käveltävää kotio.

Yksi onnistui, tosin Vorkutasta mahdollisesti.
 
Tämä on taas tosijuttu, jossa on useampikin vitsi:
Ajettiin Petroskoin eteläpuolen valtatiellä tuhatta ja helevettiä, kun eteen kiilasi sorarekka. Samalla kun Sergei hidasti, kuskinpuolen takarengas (eli EK:n perseen alta) lähti alta.
Jäätiin henkiin sen rekan kiilaamisen takia, mutta juhlapuvut päällä ihmeteltiin tilannetta. Sergei haki renkaan ojasta ja mietti, mitä tehdä. Kerroin sille sen vanhan vitsin, eli:
"Kaupparatsun Saabista lähtee rengas irti mielisairaalan kohdalla. Kulukumulukku miettii, mitä tehdä, kun aidantakaa hoidokki ehdottaa renkaan noukkimista ojasta ja yhden mutterin irrottamisesta muista rattaista, jotta irronnut rengas voidaan kiinnittää kolmella mutterilla. Kun kaupparatsu ihmettelee hoidokin ongelmanratkaisukykyä, tämä kertoo olevansa hullu vaan ei tyhmä."
Sergei toimi tarinan opetuksen mukaisesti ja kun kerroin tämän kaiken sitten kotiin päästyäni, vaimoni kysyi:
"Olitko kännissä?"
Vastasin, että oltiin tulossa kirjanjulkistamistilaisuudesta, jotka eivät Suomessakaan ole ihan kuivia, jolloin vastaus oli: "Niinpä tietysti. Arvasin."

Eli alkoholismini vika alusta loppuun saakka koko homma.
 
Fremen kirjoitti:
Jep, Kolymassa pidettiin erittäin suuressa arvossa saksalaiset sukujuuret omaavia henkilöitä myös :) . Niin paljon ettei niistä ikänä luovuttu...

Vorkuta, Kagaranda... olihan siellä suomalaisille sotavangeillekin ihan omat kuviot. Jälkimmäisestä ei ollut kuin 6500km käveltävää kotio.

Yksi onnistui, tosin Vorkutasta mahdollisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos poika on saanut 20 vuoden tuomion, mistä hän palatessaan tuntee äitinsä juna-asemalla?
No tietysti vaatteista! Tyhmä kysymys.
 
Vsysenski lähettää terveiset.
 
Viimeksi muokattu:
Fremen kirjoitti:
Jaa keelle?
Klikkaa laajentaaksesi...
Toivottavasti ei - haudan takaa - sille ressurykmentille, joka kaiken annetttuaan jää vangiksi ryssälle.

Jos on kuula jäljellä, niin itse mielummin teen Lopullisen Ratkaisun ennen 20 vuoden lomaa Kolyman kultakaivoksilla.
 
synti-ilmo kirjoitti:
Toivottavasti ei - haudan takaa - sille ressurykmentille, joka kaiken annetttuaan jää vangiksi ryssälle.

Jos on kuula jäljellä, niin itse mielummin teen Lopullisen Ratkaisun ennen 20 vuoden lomaa Kolyman kultakaivoksilla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tais olla Kolymalla yhden atomipainon alempana talukossa, eli lyijyä siellä käsittääkseni terveellisesti louhittiin Itä-Siperiassa... sinne muuten pääsi ainoastaan botskilla, ja siis sulan veden aikaan.
Luiden saaristo. Menolippu. Se että suomalaisia selvisi hengissä jopa Kagarandasta, johtunee jostain geneettisestä oikosulusta kansamme miehisissä virtapiireissä :) .
Let's try a reboot!

This time is different.
 
Fremen kirjoitti:
Tais olla Kolymalla yhden atomipainon alempana talukossa, eli lyijyä siellä käsittääkseni terveellisesti louhittiin Itä-Siperiassa... sinne muuten pääsi ainoastaan botskilla, ja siis sulan veden aikaan.
Luiden saaristo. Menolippu. Se että suomalaisia selvisi hengissä jopa Kagarandasta, johtunee jostain geneettisestä oikosulusta kansamme miehisissä virtapiireissä :) .
Let's try a reboot!

This time is different.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ton mainitsee sekä Solzenitsyn että Shalamov kirjotuksissaan, että finskit selvisi kansallisista ryhmistä parhaiten. Italialaiset taas kuoli ensimmäisenä; saksalaiset kesti kohtalaisesti, ja slaavilaisia - puolalaisia, itäbalkanilaisia tai ryssiä - kohtasi kuolema ihan keskiarvon mukaan.

Väittäisin, että toivo kotikontujen uudelleenkohtaamisessa oli merkittävä seikka. Suomalaiset halusi takasin EP:n lakeuksille; hämäläiset härmilleen; ja karjalaiset kannaksilleen.

Lisäksi suomalaiset piti taustoista välittämättä toistensa puolta, toisin kuin monet muut kansallisuudet vankileirien saaristossa.
 
Viimeksi muokattu:
Vanha klassikko:

Vanhana hyvään aikaan, kun DDR oli vielä olemassa, brittiläinen lordi joka keräsi harvinaisia autoja kuuli että DDR:ssä joutuu odottamaan Trabant-merkkistä autoa joka 10 vuotta. "Onpa harvinainen ja erikoinen auto". lordi ajatteli ja laittoi tilauksen Trabantin tehtaalle.

Tilauksen saatuaan tehtaan johto otti porukan kokoon ja kertoi, että brittiläinen kapitalistilordi on tilannut Trabantit. "Nyt on syytä koota voimat yhteen ja näyttää rappeutuneelle kapitalistille mihin sosialismi pystyy." Iskurityöläiset ryhtyivät hommiin ja kolmessa viikossa oli Trabant kasassa ja laivattunua Iso-Britanniaan.

Vähän myöhemmin lordi kävi kerholla ja klubikaverit kyselivät että millainen se uusi Trabant oikein on. Lordi innostui kehumaan: "Aivan uskomaton autotehdas. Tilaat auton jota saa odottaa 10 vuotta ja kolme viikkoa tilauksesta tehdas toimittaa sinulle auton toimivan pahvisen pienoismallin".
 
Fremen kirjoitti:
Tais olla Kolymalla yhden atomipainon alempana talukossa, eli lyijyä siellä käsittääkseni terveellisesti louhittiin Itä-Siperiassa... sinne muuten pääsi ainoastaan botskilla, ja siis sulan veden aikaan.
Luiden saaristo. Menolippu. Se että suomalaisia selvisi hengissä jopa Kagarandasta, johtunee jostain geneettisestä oikosulusta kansamme miehisissä virtapiireissä :) .
Let's try a reboot!

This time is different.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuossa kesällä pudottelin Solzenitsyn "Gulag"in (huima, huima kirja. Täysin arkijärjelle käsittämätön ja silti täysin uskottava) ja sitä ennen Ropponen-Sutinen "Luiden tie"n. Anyways, kyllä ne Kolymassa aika ravakasti kultaakin kaivelivat, samoin metodein.

Ai niin, vitsi:
Näin viikonloppuna kun kuusi karpaasia hakkasi kadulla anoppiani. Vaimoni huusi hädissään että "Mee ny auttaan!" En mennyt, kyllä ne jätkät tekivät jo ihan hyvää duunia.
 
Uuh, anoppivitsejä.

Mies soittaa eläinlääkärille: -Anoppi lähti tuomaan vanhaa kolliamme sinne. Antakaa sille vanhalle kirppukasalle sellainen piikki, että nukkuu rauhassa pois.
- Asia selvä, eläinlääkäri vastaa. -Milloinkas te tulette hakemaan sen kissan?
 
Tämä on minulle erään meritoituneen historiantutkijan taholta tutkitusti tosijuttuna kerrottu:
"Kekkonen pääministerinä ollessaan ryhtyi käymään presidentinvaalikampanjaa ja siihen liittyen kiersi maakuntamatkoilla.
Kerranpa Kekkonen sattui matkallaan yöpymään talossa, jossa oli ns. komia emäntä. Emäntä oli ns. jätkämiestä ymmärtävää sorttia.
Aamulla matkaa jatkaessaan Kekkonen kirjoitti shekin ja ohjeisti lunastamaan sen rahaksi ei kotikunnassa, eikä maakuntakeskuksessa, vaan läänin pääkaupungissa, jotta luvaton coitus pysyy salassa. Emäntä toimi ohjeen mukaan ja vei shekin ison kaupungin pankkiin.
Kuitenkin järkytys oli suuri!
Kassaneiti kirjoitti pankin tilikirjaan kauniilla käsialallaan: "Kekkonen - pano - 3000 mk."
Emäntä löi kätensä yhteen ja parkui suurella äänellä: "JOKO NE KEKKOSEN PANEMISET TIIJJETTÄÄN OULUSSA ASTI!"
 
Minulla meni aina valtakunnallisissa jatko-opiskelijoiden seminaareissa loppuillasta Piru päähän peikkomehun kaveriksi, kun juttulimpparia oli otettu tarpeeksi. Se joidenkin harrastama itsensä ylentäminen ja brassailu ei vain ollut ihan minun mieleistä. Esim. tieteelliselle kielelle ja hiusten halkomiselle on aikansa ja paikkansa, mutta se ei välttämättä ole se, kun on niinsanotusti nautittu ja ryhdytään löysäämään kravattia ja nutturaa (sukupuolesta riippuen).

Kerran eräs mieshenkilö tahtoi kertoa kaikille, että hän on menestyksekkäästi tutkinut Ruotsinvallan aikaisia oikeuskäytäntöjä. Paitsi että hän piti oman tutkimuksensa menestyksen mainitsemisesta, hän myös halusi kertoa kaikille, että aineistossa oli paljon sodomiatapauksia, eli eläimeensekaantumisia. Tämä oli tietysti hauskaa ehkä kerran, mutta kun huumorintajuton ihminen kertoo lampaannussimisesta kymmenettä kertaa, niin muut ovat usein lähinnä vaivaantuneita.

No, kun kyseinen herrasmies (ei ole kukaan yleisesti tunnettu historioitsija) aloitti jälleen tarinansa, kysäisin, että mitenkäs se empiria aineisto? Että varmaankin ansioituneessa tutkimuksessa on myös kokemuspohjaista aineistoa? Että mihinkäs kaikkiin eläimiin se Hra Maisteri oikein onkaan yhtynyt? Ja jos tarvetta on, niin Setä voi opastaa aloittelijaa siinä, minkä jokainen maalaispoika tietää, eli eläimistä paras on lehmä - kun sitä nussii sieraimeen, se nuolee samalla pallit.

Tyyppiä ohjanneet etelän proffat kiittelivät myöhemmin ihan kädestäpitäen, kun olin vaientanut rasittavan juhlienpilaajan. :D

Minä en ihan aina tajunnut sitä akateemista maailmaa...
 
EK kirjoitti:
Tämä on minulle erään meritoituneen historiantutkijan taholta tutkitusti tosijuttuna kerrottu:
"Kekkonen pääministerinä ollessaan ryhtyi käymään presidentinvaalikampanjaa ja siihen liittyen kiersi maakuntamatkoilla.
Kerranpa Kekkonen sattui matkallaan yöpymään talossa, jossa oli ns. komia emäntä. Emäntä oli ns. jätkämiestä ymmärtävää sorttia.
Aamulla matkaa jatkaessaan Kekkonen kirjoitti shekin ja ohjeisti lunastamaan sen rahaksi ei kotikunnassa, eikä maakuntakeskuksessa, vaan läänin pääkaupungissa, jotta luvaton coitus pysyy salassa. Emäntä toimi ohjeen mukaan ja vei shekin ison kaupungin pankkiin.
Kuitenkin järkytys oli suuri!
Kassaneiti kirjoitti pankin tilikirjaan kauniilla käsialallaan: "Kekkonen - pano - 3000 mk."
Emäntä löi kätensä yhteen ja parkui suurella äänellä: "JOKO NE KEKKOSEN PANEMISET TIIJJETTÄÄN OULUSSA ASTI!"
Klikkaa laajentaaksesi...
Presidentti Kekkonen ja autonkuljettajansa Toivonen ajelivat talviyönä pimeää maantietä takaisin kohti Helsinkiä. Yhtäkkiä eteen telmahti mahtava maatiaissika, johon mersu osui tuhoisin seurauksin.
Lähellä näkyivät maalaistalon valot, johon Toivonen ilmoitti luvalla lähtevänsä lyhyesti viestiä viemään että isäntä tietää mistä lihat korjata. Tämän Kekkonen hyväksyi. Kun kuljettajaa ei kuulunut takaisin, Presidentti lähti tarpomaan Toivosen jäljissä melkoisen sisuuntuneena kohden kurjaa maataloa. Oven auetessa sisällä oli käynnissä hurjat pidot. Kekkonen vaati saada tietää missä kuljettaja on viipynyt ja mita helvettiä täällä juhlitaan?
Kuljettaja Toivonen ilmoitti: "Herra Presidentti, en tiedä. Tulin vain sisään, ilmoitin olevani Kekkosen autonkuljettaja ja kerroin isännälle ajaneeni sen sian kuoliaaksi."
 
Fremen kirjoitti:
Presidentti Kekkonen ja autonkuljettajansa Toivonen ajelivat talviyönä pimeää maantietä takaisin kohti Helsinkiä. Yhtäkkiä eteen telmahti mahtava maatiaissika, johon mersu osui tuhoisin seurauksin.
Lähellä näkyivät maalaistalon valot, johon Toivonen ilmoitti luvalla lähtevänsä lyhyesti viestiä viemään että isäntä tietää mistä lihat korjata. Tämän Kekkonen hyväksyi. Kun kuljettajaa ei kuulunut takaisin, Presidentti lähti tarpomaan Toivosen jäljissä melkoisen sisuuntuneena kohden kurjaa maataloa. Oven auetessa sisällä oli käynnissä hurjat pidot. Kekkonen vaati saada tietää missä kuljettaja on viipynyt ja mita helvettiä täällä juhlitaan?
Kuljettaja Toivonen ilmoitti: "Herra Presidentti, en tiedä. Tulin vain sisään, ilmoitin olevani Kekkosen autonkuljettaja ja kerroin isännälle ajaneeni sen sian kuoliaaksi."
Klikkaa laajentaaksesi...
Samaa kerrotaan myös Stalinista.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top