Päivän vitsi

Lenin heitti lusikan nurkkaan 100 vuotta sitten:
Neuvostoliiton aikaan, kun Leninin palvonta oli ikäänkuin "nextillä levelillä" järjestettiin myös amerikkalaisille mahdollisuuksia matkustaa työläisten paratiisiin. Matkat olivat tietysti kohtuullisen tarkasti ohjailtuja, kun eihän sitä kulissien takaista todellisuutta voinut kapitalisteille näyttää. Viimmeisenä aamuna ennen paluulentoa ohjelmassa oli hortoilua punaisella torilla ja muuan amerikkalaisrouva huomasi pitkän jonon kanta-asukkaita. Ihmetteli Inturistin oppaalle että eihän täällä pitänyt mistään olla puutetta; mitä ne nuo ihmiset jonottaa? Inturistin Ludmila siihen että siellä on suuren sankarimme V.I Leninin mausoleumi, uskolliset kansalaisemme haluavat nähdä hänen ihanaiset maalliset jäännöksensä. Amerikkalainen siihen että kyllä se pitää hänenkin nähdä, siinä olisi kotona lännessä jotain kerrottavaa.
Ludmila notta sinne on tuntien jono, ei mitenkään ehdi kun se lentokin on lähdössä.
Ameriikan rouva siihen että kyllä tää hoituu ja eiku jonon ohi niiden kokovartalokyrpä-vartioiden puheille. " I'm from America and I need to see the mummy too." Pystykyrvät tönivät vain kauemmaksi ilmeenkään värähtämättä. Rouva kaivoi sadan taalan setelin käsilaukusta, pyöräytti rullalle ja sujautti töykeimmän vartijan kiväärin piippuun. Vartija veti, mikäli mahdollista, luunsa vieläkin tiukemmin kasaan ja kysyi selvällä englannin kielellä: Kannetaanko leidi sisään vai vainaja ulos?
 
Eerikainen kirjoitti:
Neuvostoliiton aikaan, kun Leninin palvonta oli ikäänkuin "nextillä levelillä"
Klikkaa laajentaaksesi...
Siihen aikaan Neuvostoliitosta jotkut juutalaiset pääsivät muuttamaan Israeliin, eräs Moses heidän joukossaan. Moskovan lentokentällä tullimies avasi hänen laukkunsa, ja veti sieltä esille komeasti kehystetyn Leninin muotokuvan: "Mikäs se tämä on?" "Ei mikä, vaan kuka, toveri tullimies!", vastasi Moses. "Sehän on tietenkin suuri esikuvamme ja johtajamme, toveri Lenin!" Myhäilevä virkailija päästi Moseksen koneeseen ja seuraavaksi laukku avattiinkin sitten Tel Avivin kentällä. "Kukas se tämä on?" kysyi Israelin tullimies osoittaen Leninin kuvaa. "Ei kuka, vaan mikä, herra tullimies!", sanoi Moses lyöden kuvan irti kehyksistään. "Taulun kehykset 24 karaatin kultaa!"
 
-Nyt mä tiedän, mitä tarkoittaa "vihainen kuin perseeseen pantu karhu"!
-Eikös se kuitenkin ole "perseelle ammuttu" karhu?
-No eipä sattunut olemaan pyssyä mukana.
 
Maanviljelijä kävi kylällä viemässä lottokupongin ja hakemassa pitkäripaisesta uuden pullon kirkasta halkopinoon. Päätti piipahtaa paikallisessa yhdellä, jotenkin se olut vaan maistuu paremmalta tuopista juotuna.

Baaritiskillä istuessaan viereen pelmahti stetsonpäinen hahmo, joka kysyi maajussilta minkä verran maata hän omistaa. ”50 hehtaaria, ei mahdottomia.” Tässä vaiheessa vierailija paljastui teksasilaiseksi ja hän totesi, että ”kun hän aamun sarastaessa hyppää toisella laidalla autoon, ei ole vielä auringon laskiessa päässyt vastapäiselle rajalle.”

Maanviljelijä lohduttaa toteamalla, että ”tiedän tunteen, itsellekin osunut pari helvetin huonoa autoa.”
 
Erkki kirjoitti:
Siihen aikaan Neuvostoliitosta jotkut juutalaiset pääsivät muuttamaan Israeliin, eräs Moses heidän joukossaan. Moskovan lentokentällä tullimies avasi hänen laukkunsa, ja veti sieltä esille komeasti kehystetyn Leninin muotokuvan: "Mikäs se tämä on?" "Ei mikä, vaan kuka, toveri tullimies!", vastasi Moses. "Sehän on tietenkin suuri esikuvamme ja johtajamme, toveri Lenin!" Myhäilevä virkailija päästi Moseksen koneeseen ja seuraavaksi laukku avattiinkin sitten Tel Avivin kentällä. "Kukas se tämä on?" kysyi Israelin tullimies osoittaen Leninin kuvaa. "Ei kuka, vaan mikä, herra tullimies!", sanoi Moses lyöden kuvan irti kehyksistään. "Taulun kehykset 24 karaatin kultaa!"
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä muuten saattoi olla aikoinaan Kansa taisteli -lehden vitsipalstallakin. 😁
 
Hurmas kirjoitti:
Ne löytyy nykyään netistä .pdf muodossa jotta voi vanhoja muistella. :)

Kansa Taisteli 1957-1986

Kansa Taisteli -lehteä julkaistiin 1957 - 1986. Lehtiä julkaistiin 347 numeroa. Se sisältää yli 3300 artikkeliä, joissa on yli 10 000 sivua.
kansataisteli.sshs.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
En juurikaan tunne lehteä ja sen taustaa, mutta ihmettelen että miten sitä on yya-Suomessa voitu julkaista? Siinähän ilmeisesti aika suoraan kerrottu sota-ajasta ja miten ne asiat meni irl.

Edit Sori boomerit irl-lyhenteen käytöstä, yritän pysyä skenessä.. Muutaman päivän olen saanut käyttää perinnekiväärikilpailuissa polviasennossa pientä kaljakoria tukena niin siksi käytettävä nuorisokieltä.. Tietäjät ja harrastajat tietää..
 
PSB 5500 kirjoitti:
En juurikaan tunne lehteä ja sen taustaa, mutta ihmettelen että miten sitä on yya-Suomessa voitu julkaista? Siinähän ilmeisesti aika suoraan kerrottu sota-ajasta ja miten ne asiat meni irl.

Edit Sori boomerit irl-lyhenteen käytöstä, yritän pysyä skenessä.. Muutaman päivän olen saanut käyttää perinnekiväärikilpailuissa polviasennossa pientä kaljakoria tukena niin siksi käytettävä nuorisokieltä.. Tietäjät ja harrastajat tietää..
Klikkaa laajentaaksesi...

En myöskään tunne/muista ko lehden taustoja.
Silloin kun 70-80 luvulla oli vielä niitä sodankäyneitä vanhoja pappoja elossa niin
niiden jutut oli hyvin samantapaisia kun tässä lehdessä. Siis niiden peppojen jotka yleensä sai jotain puhuttua.
Osahan pyrki vain aktiivisesti unohtamaan ryssien puuhat.

Tais mennä hieman OT:ksi joten vanhoja muistellen pientä vitsin tynkää :

Yks pappa sanoi joskus että ryssien kieli on helppoa.
Minä sitä hämmästelemään.
Jatkoi että hetkessä hän opettaa mulle kaikein mitä ryssien kielestä täytyy osata.
Nyt olin entistä hämmäsyneempi.
Joten tarina jatkuu:
Stoi on seis ja rukii ver tarkoittaa kädet ylös.
Jos se ei usko niin kiväärillä ammut navan seutuville niin keskustelut on siinä...


ps.
Se muovinen/puinen kaljakorihan on jo niin historiallinen kapistus että sehän sopii hyvin perinneammuntoihin. :)
 
Hurmas kirjoitti:
En myöskään tunne/muista ko lehden taustoja.
Silloin kun 70-80 luvulla oli vielä niitä sodankäyneitä vanhoja pappoja elossa niin
niiden jutut oli hyvin samantapaisia kun tässä lehdessä. Siis niiden peppojen jotka yleensä sai jotain puhuttua.
Osahan pyrki vain aktiivisesti unohtamaan ryssien puuhat.

Tais mennä hieman OT:ksi joten vanhoja muistellen pientä vitsin tynkää :

Yks pappa sanoi joskus että ryssien kieli on helppoa.
Minä sitä hämmästelemään.
Jatkoi että hetkessä hän opettaa mulle kaikein mitä ryssien kielestä täytyy osata.
Nyt olin entistä hämmäsyneempi.
Joten tarina jatkuu:
Stoi on seis ja rukii ver tarkoittaa kädet ylös.
Jos se ei usko niin kiväärillä ammut navan seutuville niin keskustelut on siinä...


ps.
Se muovinen/puinen kaljakorihan on jo niin historiallinen kapistus että sehän sopii hyvin perinneammuntoihin. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Se sopii kuulemma niin täydellisesti mitoiltaan niihin säännöissä annettuihin mittoihin, joten ilmeisesti sitä on jopa käytetty mallina kin perinnekivääriammunnan sääntöjä on aikoinaan laadittu.
 
Mumma käyskenteli markkinoilla ja näki fakiirin, joka luritti huiluaan ja käärme nousi korista.

Jäi mietteliäänä tarkastelemaan, ja meni sitten hieromaan kauppaa huilusta, ja saikin sen tingittyä itselleen. Fillarin selkään ja kotia kohti. Siellä paappa makailikin selällään sängyssä, mumma nappasi huilun käsilaukustaan ja alkoi soittelemaan samaan tapaan kuin fakiiri oli tehnyt.

Ja toden totta - peitto alkoi kohoamaan alavartalon kohdalta! Nappasi leningin päältä ja nykäisi peiton pois - lapamato siellä nousi paapan perslävestä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top