Päivän vitsi

Asia, jota en ole kyennyt käsittämään, on Suomen katajaisen kansan lämmin suhtautuminen australialaiseen artistiin. Miten Helvetissä on mahdollista, että meillä on kasvistossamme "Sianmarja" tai "Siankärsämö"? Entä miksi sanomme aivan normaalissa arkikielessämme "Herätä ennen Sian pieraisua", "Siinähän se on kuin Sian ottassa", "Sopii kuin Sialle otsatukka" tai "Sehän soppii kuin suutarin sormi Sian perseeseen"?

Maailmassa on paljon asioita, joita länsimainen tiede ei pysty selittämään.

(Tällaisten kysymysten vuoksi minut karkoitettiin yliopistosta elämään häpeässä...)
 
No samantapaisia ainakin ollut ja ehkä tämäkin?
Pikku Kallen rukous
Isä kuunteli Pikku-Kallen huoneen ovella, kun Kalle sanoi iltarukoustaan.
”Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan”, Pikku-Kalle sanoi rukouksessaan. Isä hieman ihmetteli asiaa mutta ei ollut moksiskaan. Seuraavana päivänä vaari kuoli kuitenkin yllättäen sydänkohtaukseen.
Isä ihmetteli, että tiesikö Pikku-Kalle kuolemasta iltarukousta lukiessaan.
Kului muutamia päiviä ja asia ehti unohtua isältä. Eräänä iltana Pikku-Kalle oli jälleen isän kuullen ääneen lukemassa iltarukoustaan: ”Siunaa äitiä ja ota isä
vastaan!”

Isä pelästyi suunnattomasti eikä saanut unta yöllä, peläten kuolemaa. Isä meni töihin aamulla äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Isä ei kävellyt autojen lähellä, hän ei ylittänyt suojateitä katsomatta vähintään seitsemää kertaa ympärilleen. Lisäksi hän tilasi varmuuden vuoksi kevyen salaatin lounaaksi, ettei kolesteroli tappaisi häntä.

Koko päivän hän istui toimistossaan ovi lukittuna ettei kukaan tule aiheuttamaan hänelle stressiä joka nostaisi verenpainetta hengenvaaralliseksi.

Työpäivän päättyessä isä käveli takaisin kotiinsa varovaisuutta noudattaen. Kotiin päästyään isä totesi Pikku-Kallen äidille: ”Huhhuh, olipa rankka päivä minulla!”. Äiti huokaisi puolisolleen: ”Rankkaa se on ollut kotonakin. Postinkantaja kuoli tänään ovellemme.”
 
Poika ja isä asustivat yhdessä maatalossa. Seuranaan heillä oli piika. Kumpikin miehistä kiinnostui piiasta pyrkien tietenkin pääsemään pukille. Isä lähti eräänä aamuna peltotöihin pojan jäädessä kotiin. Poika tietenkin päätti hyödyntää tilaisuutta ja ryhtyi köyrimään piikaa pirtin penkillä. Kesken jyystämistä eteisestä kuuluu askelia. Poika säikähtää ja luikahtaa uuninpankolle piiloon.

Isä se sieltä tulla kömpii sisään ja selvästikin kiima on sekoittanut miehen pään. Ryntää saman tien haarat levällään olevan piikaparan kimppuun ja alkaa tätä panemaan. Jo muutaman työnnön jälkeen alkaa hekuman hetki lähestyä uhkaavasti. Piika peloissaan käskee miestä vetämään jorman ajoissa ulos. Tehostaa vielä toteamalla että kuka sen kersankin sitten elättää jos siemenet menee perille.

Tähän isukki lausahtaa filosofisesti nallin jo palaessa: "Hän tuolla ylhäällä."

Piilossa ollut poika pelästyy tästä lisää ja huutaa: "Jumalauta faija ! En maksa kuin korkeintaan puolet."
 
Paras heinäaika päällä, mutta lauantaina talon pojan veri vetää tanssilavalle. Lähtee pellolta ja hakee pirtistä puhtaat kamppeet, kun talon muori kysymään, että "Miksi sitä niin aikaisin pois pellolta?" - "Ka tansseihin." - "Heinäaikaan?" - "Ka panettaa." - "No on se pillu minullakin! Pääset takaisin pellolle."

Isäntä ihmettelee, että miten poika niin äkkiä tansseista takaisin pellolle palasi. "Ka panin mummoo." - "Jumalauta, minun äitiä panit!" - "NO NYT SAATANA TIIJJÄT, MILTÄ MINUSTA TUNTUU JOKA LAUANTAI!"
 
Ähtärissä asui nainen, jonka mies päästeli äärimmäisen kovaäänisiä pieruja sängyssä. Yleensä aamulla heräämisen aikaan. Nainen sanoi tympääntyneenä että jonain päivänä tulevat sisuksetkin ulos ja koko peräsuoli on lakanalla.

Kerran vaimo nousi aikaisin tehdäkseen kalan, kun oli sunnuntai ja vieraita tulossa. Kylmässä oli siivoamaton edellisiltana Ähtärinjärvestä ukon uistelema kolmikiloinen kuha. Kun vaimo oli kiskaissut kalan suolet sanomalehden päälle, hän sai ilkikurisen idean.

Nainen otti sisälmykset ja käveli yläkertaan makuuhuoneeseen, jossa mies vielä nukkui. Hän veti varovasti alas kalsarit mallia Black Horse XXXL ja asetti suolet niiden sisään. Sitten hän meni takaisin alakertaan viimeistelemään kuhaa.

Muutamaa minuuttia myöhemmin hän kuuli miehensä heräävän kovaääniseen aamusprägäriin. Sitten kuului kovaa kiroilua. Vaimo yritti olla nauramatta kuullessaan miehen juoksevan yläkerran pikkuvessaan.

Hetken kuluttua mies tuli alakertaan. Vaimo kysyi, mikä siellä oikein tapahtui.

Mies murahteli että ei mitään ihmeellistä. "Olit oikeassa, että suolet voivat tulla ulos, mutta ei hätää. Kahden sormen avulla sain kaiken takaisin sisään."
 
Tässä lähistöllä on yhden huoneen mökki. Siinä on asunut sotien jälkeen jopa tämän perän mittapuulla monilapsinen perhe. Muuan metsätirehtööri majoittui kerran mökissä ja nukkui herroiksi penkillä, perheen tehdessä vuoteensa lattialle. Vieras oli ihmetellyt lapsille, että mitenkä niin isolle sakille happikaan riittää niin pienessä mökissä. "No äitillä se meinaa joskus loppua, niin isän pittää pumpata lissää."
 
Veitsiluoto-yhtiö saunotti kerran edustussaunallaan Neuvostoliiton rajavartioston kenraalia, jotta puutavara sujuvasti rajan yli kulkisi.

Saunomisen jälkeen toveri kenraali istui pyyhe ympärillään pukuhuoneessa, sikari suussa ja konjakkilasi kädessä. Murahti, jolloin adjutantti ryntäsi avuksi. Ensin toveri kenraali nosti toista jalkaansa ja toveri luutnantti veti pitkien alushousujen lahkeen jalkaan. Sen jälkeen sama toistettiin toisen jalan kanssa. Sitten korkeasti kunnioitettava toveri kenraali nosti suuresti arvostettua takapuoltaan ja alushousut vedettiin loppuun saakka jalkaan. Sitten hän ojensi toisen kätensä ja siihen pujotettiin aluspaidan hiha. Seuraavaksi toveri kenraali joutui nöyrtymään ja siirtämään konjakkilasin kädestä toiseen, jotta myös toinen hiha saatiin laitettua. Pienen tuumailun jälkeen konjakkimuki pidettiin edelleen kädessä ja sikari otettiin toiseen käteen, jotta paita saatiin pään yli. Ja samalla tavalla koko edustusuniformu puettiin kolmasti kirkastetun toveri kenraalin ylle.

Suomalaiset katsoivat toimitusta ääneti. Kun vieraat ja yhtiön korkein johto olivat poistuneet paikalta, totesi muuan pienempi pomo toiselle: "Mie luulin, jotta met sitä ollaan herroja, mutta ei meillä täällä herroja olekhan."
 
Veitsiluoto-yhtiö saunotti kerran edustussaunallaan Neuvostoliiton rajavartioston kenraalia, jotta puutavara sujuvasti rajan yli kulkisi.

Saunomisen jälkeen toveri kenraali istui pyyhe ympärillään pukuhuoneessa, sikari suussa ja konjakkilasi kädessä. Murahti, jolloin adjutantti ryntäsi avuksi. Ensin toveri kenraali nosti toista jalkaansa ja toveri luutnantti veti pitkien alushousujen lahkeen jalkaan. Sen jälkeen sama toistettiin toisen jalan kanssa. Sitten korkeasti kunnioitettava toveri kenraali nosti suuresti arvostettua takapuoltaan ja alushousut vedettiin loppuun saakka jalkaan. Sitten hän ojensi toisen kätensä ja siihen pujotettiin aluspaidan hiha. Seuraavaksi toveri kenraali joutui nöyrtymään ja siirtämään konjakkilasin kädestä toiseen, jotta myös toinen hiha saatiin laitettua. Pienen tuumailun jälkeen konjakkimuki pidettiin edelleen kädessä ja sikari otettiin toiseen käteen, jotta paita saatiin pään yli. Ja samalla tavalla koko edustusuniformu puettiin kolmasti kirkastetun toveri kenraalin ylle.

Suomalaiset katsoivat toimitusta ääneti. Kun vieraat ja yhtiön korkein johto olivat poistuneet paikalta, totesi muuan pienempi pomo toiselle: "Mie luulin, jotta met sitä ollaan herroja, mutta ei meillä täällä herroja olekhan."
Lahje kerrallaan isoimmatkin herrat housut pukee.

Sitä myyttiä ei tuollakaan murrettu.
 
Tämä on kerrottu minulle tositarinana jostain Kaakkois-Suomen rajapitäjästä. Ensimmäisten laittomien aseiden armovuosiluovutusten aikaan poliisille soitti vanhaisäntä maatalosta, on vanha sotapyssy haettavissa pois. Partio paikalle. Isäntä vei navettaan, jossa lehmien pito oli loppunut vuosikymmeniä sitten.
Sontaluukun takana, itään päin suunnattuna seisoi jalustallaan Maxim, vyö syöttäjässä. Alkujärkytyksestä toivuttuaan virkakunnan edustajat kiittelivät, mutta yksi kysyi lopuksi: miksi se tuonne itään osoittaa.
Isäntä: sielt se o ain ennekii tult.
 
Tämä on kerrottu minulle tositarinana jostain Kaakkois-Suomen rajapitäjästä. Ensimmäisten laittomien aseiden armovuosiluovutusten aikaan poliisille soitti vanhaisäntä maatalosta, on vanha sotapyssy haettavissa pois. Partio paikalle. Isäntä vei navettaan, jossa lehmien pito oli loppunut vuosikymmeniä sitten.
Sontaluukun takana, itään päin suunnattuna seisoi jalustallaan Maxim, vyö syöttäjässä. Alkujärkytyksestä toivuttuaan virkakunnan edustajat kiittelivät, mutta yksi kysyi lopuksi: miksi se tuonne itään osoittaa.
Isäntä: sielt se o ain ennekii tult.
Sodan jälkeen poliisipartio pysäytti Helsingissä Mannerheimintiellä silmämääräisesti arvioiden ylinopeutta ajaneen henkilöauton. Kuskina oli vanhempi naishenkilö, joka konstaapelien hämmästykseksi kysyi "Viettekö te minut putkaan?" No, eivät poliisit olleet rouvaa/neitiä/mitälie putkaan viemässä, mutta sakot tästä varmasti tulisi. "No olisi se ollut hauska nähdä, onko paikat muuttuneet. Jos vaikka edes pahnat on vaihdettu?"

Partio sitten hieman hämillään kysäisi, että mitenkäs sitä nyt putkaan on joskus jouduttu, jolloin vastaus kuului: "No kun se minun veli, se Eugeni, meni sen Bobrikoffin ampumaan, niin ohrana haki minutkin putkaan muutamaksi päiväksi!" Viranomaiset siinä katsahtivat toisiaan, repäisivät sakkolapun, repäisivät ryhdin suoraksi ja kantapäät yhteen ja käsi lipassa kehoittivat ajamaan jatkossa hieman varovaisemmin. "Hyvää päivänjatkoa!"

Oli niitä sivistyneitäkin viranomaisia.
 
Palasimpa kuitenkin mutta nyt viimeinen tähän päivään.

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli kolme koiraa, jotka keskustelivat.

Ensimmäinen koira, joka oli pieni villakoira, kertoi: "Minulla on oikea kusipää isäntänä. Se tulee aina kännissä kotiin ja pieksee meikäläistä lehdellä. Kerran sitten paskansin yöllä sen kenkiin.
Nyt olen täällä lopetuspiikkiä odottelemassa."

Toinen koira, joka oli kultainen noutaja, kertoi: "Minun isäntäni ja emäntäni eivät ole koskaan kotona. Minä olen yksin sisällä, eikä minulla ole mitään tekemistä. Kerran minulla paloi sittten päreet, ja revin koko sohvakaluston hajalle.
Nyt olen sitten täällä odottelemassa lopetuspiikkiä."

Kolmas koira, iso tanskandogi, kertoi: "Minulla on ystävällinen, kaunis ja mukava emäntä. Se ei vaan koskaan päästä minua naisiin. Kerran emäntäni sitten suihkusta tultuaan petasi sänkyä alasti. En voinut hillitä itseäni, vaan hyppäsin sen selkään ja tein emännälle temput."

Toiset koirat kysyivät: "Ja nyt odotat lopetuspiikkiä?", johon kolmas koira vastasi: "Ei, vaan minulta leikataan kynnet."
 
Palasimpa kuitenkin mutta nyt viimeinen tähän päivään.

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli kolme koiraa, jotka keskustelivat.

Ensimmäinen koira, joka oli pieni villakoira, kertoi: "Minulla on oikea kusipää isäntänä. Se tulee aina kännissä kotiin ja pieksee meikäläistä lehdellä. Kerran sitten paskansin yöllä sen kenkiin.
Nyt olen täällä lopetuspiikkiä odottelemassa."

Toinen koira, joka oli kultainen noutaja, kertoi: "Minun isäntäni ja emäntäni eivät ole koskaan kotona. Minä olen yksin sisällä, eikä minulla ole mitään tekemistä. Kerran minulla paloi sittten päreet, ja revin koko sohvakaluston hajalle.
Nyt olen sitten täällä odottelemassa lopetuspiikkiä."

Kolmas koira, iso tanskandogi, kertoi: "Minulla on ystävällinen, kaunis ja mukava emäntä. Se ei vaan koskaan päästä minua naisiin. Kerran emäntäni sitten suihkusta tultuaan petasi sänkyä alasti. En voinut hillitä itseäni, vaan hyppäsin sen selkään ja tein emännälle temput."

Toiset koirat kysyivät: "Ja nyt odotat lopetuspiikkiä?", johon kolmas koira vastasi: "Ei, vaan minulta leikataan kynnet."
Vähän tähän liittyen. Käytin tänään koiraa sirutettavana. Nuorehko eläinlääkäri jutteli mukavia, mutta vaikeni, kun kysyin sirun tarkempia tietoja. Sanoin, että sinänsä ihan sama sille sirulle, mutta se merkki pitäisi tietää, että osaa jatkossa ottaa oikeanlaisia koronarokotteita, jotta nettiliittymä ei ala pätkimään. Nuorempi tytär oli mukana ja puuskahti: "Älä välitä, se vain yrittää olla omasta mielestään hauska!"
 
Vähän tähän liittyen. Käytin tänään koiraa sirutettavana. Nuorehko eläinlääkäri jutteli mukavia, mutta vaikeni, kun kysyin sirun tarkempia tietoja. Sanoin, että sinänsä ihan sama sille sirulle, mutta se merkki pitäisi tietää, että osaa jatkossa ottaa oikeanlaisia koronarokotteita, jotta nettiliittymä ei ala pätkimään. Nuorempi tytär oli mukana ja puuskahti: "Älä välitä, se vain yrittää olla omasta mielestään hauska!"
No menköön jatkoksi, vaikka taisin avautua jo aiemmin. Kun otin ensimmäisen koronarokotteen, kysyin rokotteen merkkiä. Vastauksen kuultuani, sanoin sen olevan juuri sopiva kännykkäliittymälleni. Nuorehko miespuolinen hoitaja oli mukana leikissä ja kehui, sillä kuulemma vain harva ymmärsi ottaa asioista selvää. Kirjurina toimiva vanhempi naishenkilö oli hyvin hämmästynyt ja jopa vaivaantunut... :p
 
Median monilukutaitoa neuvostoliittolaisittain:

Otsikko Pravdassa: "Afrikassa katovuosi - Nälänhätä uhkaa!"
Pikkutyttö lukee otsa rypyssä ja kysyy: "Isä! Miksi meillä on jonoja kaupoissa?"
 
Back
Top