Lyhyesti sanottuna uskon, että nykyisiä niukkoja rahallisia resursseja jaettaessa PV osaa jakaa ne varsin hyvin sen mukaan, missä on pahimmat aukot. Esimerkiksi merellä panostetaan pinnanalaisen uhan torjuntaan, maalla hankitaan modernia ja selvitymiskykyistä tykkikalustoa yhdessä vastatykistötutkien kanssa ja ilmatilan hallintaa yritetään parantaa kehittämällä ilmatorjunnalle korkeatorjuntakyky.
Tässä tilanteessa yksi harvoja osa-alueita, joille panostaisin enemmän muiden hankkeiden kustannuksella, on panssarintorjunta. Laatu on kieltämättä melkein parasta mitä rahalla saa. Enemmän olen huolissani jakomääristä. Nykyisellään luotetaan, että kyllä sitä tavaraa saadaan tarvittaessa lisää sitten harmaassa vaiheessa. Saadaanko? Millä toimitusajalla? Paljonko? Keneltä?
100-150 miljoonan euron juustohöyläys muista hankkeista panssarintorjuntaan ei olisi välttämättä yhtään pöllömpi veto. Panostus etupäässä mieskuljetteisiin, taistelupanssarivaunuun pureviin ohjusaseisiin (NLAW, Spike SR tai mikä sitten katsotaankaan sopivimmaksi). Lisäksi lisää kevyen kertasingon uusinta versiota sekä hieman lisää Bonuksia tykistölle.
Ilman sisäpiiritietoa on tietysti mahdotonta sanoa, mitä nykyisiin hankintaraameihin kuuluu. Voihan olla, että huomenna HILMA:an pamahtaa ilmoitus 50 miljoonan euron arvoisesta NLAW:n kolmannesta hankintaerästä. Ja PVLOGL yksin tietää, millaisia APILAS- ja KES-määriä varikoilta löytyy. Kevyitä kertasinkoja voi olla 10 000 tai 50 000. Ehkä raskaita kertasinkoja löytyy varastoista vielä 8000 kpl tai sitten niitä on jäljellä 800 kpl, uushankintoja ei liene tehty viimeiseen kymmeneen vuoteen, koska NLAW. Mutta perstuntumani on noiden "joka miehen pst-aseiden" osalta, että niitä ei ole riittävästi.