Nojaa, eihän se ole kellekään yllätys, että erilaiset ulkoiset uhat tuppaavat tiivistämään väestön koheesiota ja tukemaan johtajaansa. Vastaavasti epäsuositut johtajat ovat käynnistäneet sotia juuri tästä syystä, siirtämään huomio sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan (kuten vaikka Falklandin sota). Kotimaassa sotien aikaan vasemmisto- ja porvariblokit hyllyttivät pahimmat riitansa jne.
Pääkirjoituksen tarkoitus on heijastella lähiaikojen tapahtumia, ja mielipidemittaus on ihan validi aihe. Se tarjoaa paljon pureksittavaa tuloksistaan, varsinkin kun luottamus poliitikoihin on poikkeuksellisesti vahvistunut. Jo siinä on ihan tarpeeksi syytä pohtia asiaa ääneen.
Jos jokin on Suomessa merkillistä, se on presidentin suosio. Se on melkein kuin jollain puujumalalla. Milloin istuva presidentti edes on onnistuttu menestyksellä haastamaan vaaleissa? Tyypillisestihän palli vaihtuu, kun puolue asettaa eri ehdokkaan (Ahtisaari), presidentin kaudet tulevat täyteen (mm. Koivisto, Halonen) tai vain kelottuu pystyyn (Kekkonen).
Siinä mielessä on vähän ontuvaa, että otsikkokuvaan on valittu Marin. OK, pääministeri käyttää pääasiallista toimeenpanovaltaa, mutta jos aiheena on suosio, olisin itse päätoimittajana valinnut Niinistön kansikuvaksi relevantimpana.