Pahkasikaan verrattavat uutiset

Rydman kahlitsee tieteen vapautta Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Kansanedustaja (ps) ja entinen elinkeinoministeri Wille Rydman vaati (HS Mielipide 10.7.) kriittistä tiedepoliittista keskustelua sekä tiukempaa strategista ohjausta suhteessa tutkimusrahoituksen myöntämiseen. Rydmanin mukaan molemmat edellä mainitut ovat tieteen ja tutkimuksen etu.

Rydman päätti kuitenkin itse avata keskustelun viestipalvelu X:ssä, joka palkitsee kärjekkyydestä näkyvyydellä, kirjoittamalla näin: ”Mielestäni vähempikin ’tieteen ja tutkimuksen vapaus’ riittäisi tässä maassa.”

X-viestiin peilattuna Rydmanin vaatima tiukempi strateginen ohjaus on tulkittavissa ennen kaikkea poliittiseksi ohjaukseksi – sellaiseksi, jota perussuomalaisten sisarpuolueet ovat harjoittaneet muun muassa Unkarissa.


Näin ollen Rydmanin huoli tutkimuksen poliittisesta sanastosta näyttää falskilta. Samasta syystä vähemmän tieteen ja tutkimuksen vapauden vaatiminen ei ole perusteltavissa edes perussuomalaisella huumorilla.


Minja Koskela

kansanedustaja, vasemmistoliiton puheenjohtaja, Helsinki

Mihin joutuisimmekaan ilman tuiki tärkeää tutkimustietoa

 
Rydman kahlitsee tieteen vapautta Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.




Mihin joutuisimmekaan ilman tuiki tärkeää tutkimustietoa

Nämä "tietelijät" ovat kovin herkkänahkaisia kritiikille.
Muistaakseni yksi tieteen arvo on, että sitä voidaan kritisoida ja sitä pitää kyetä puolustamaan argumentein.
Eikä kysymys on siitä, että halauisin kieltää kynsi ja uloste tutkimukset, en vain halua niitä rahoitettavan verovaroin.
 
Niin, tai jos suunnittelis sen punaisen aallon poies sieltä katuverkosta ja keskustatunneli käyttöön myös autoille, parkkiluolineen, niin vois kerätä ne kiskot pois ja myydä ne oikeasti isompiin kaupunkeihin.

Ei tuo riitä läheskään siihen, että autoilu voisi merkittävästi lisääntyä. Rakennusten määrä ja koko kantakaupungissa on aivan liian suuri sellaista varten. Toki teoriassa kantakaupunkiin voisi toteuttaa kattavan maanalaisten moottoriteiden verkoston ja sadoittain uusia parkkiluolia, mutta sellaiseen ei riitä mikään budjetti.

Se ei ole sattumaa, että erinäiset autoilun varaan rakennetut lähiöt ja työpaikkojen- ja palveluiden alueet esimerkiksi kehäteiden varsilla ovat hyvin harvaan rakennettuja kantakaupunkiin verrattuna. Suuri osa maa-alasta siellä menee autoilu-infraan ja autoväylien suojaviheralueisiin.
 
Turkuun iskee sama tauti kuin Helsinkiin ja Tampereelle.
Ja Espooseen ja Vantaalle. Joku ratikka-lobbari on saanut kaikkien kaupunkien päättäjät luulemaan, että raitiovaunulla, joka on 1800-luvun keksintö on ainoa ratkaisu joukkoliikenteen ongelmiin.
 
Ja Espooseen ja Vantaalle. Joku ratikka-lobbari on saanut kaikkien kaupunkien päättäjät luulemaan, että raitiovaunulla, joka on 1800-luvun keksintö on ainoa ratkaisu joukkoliikenteen ongelmiin.

Eihän se ainoa ratkaisu ole. Mutta siinä vaiheessa, kun bussilinjan kuormitus on suurta niin on usein järkevää rakentaa raitiotie. Ja kun kuormitus on erittäin suurta, niin on usein järkevää rakentaa metro tai uusi rautatie.

Myös linja-autot, henkilöautot, polkupyörät ja junat ovat muuten 1800-luvun keksintöjä.
 
Eihän se ainoa ratkaisu ole. Mutta siinä vaiheessa, kun bussilinjan kuormitus on suurta niin on usein järkevää rakentaa raitiotie. Ja kun kuormitus on erittäin suurta, niin on usein järkevää rakentaa metro tai uusi rautatie.

Myös linja-autot, henkilöautot, polkupyörät ja junat ovat muuten 1800-luvun keksintöjä.
Helsingissä pikaraitiotie, saattoi ratkaista bussien kuormituksen, mutta ei liikenne ongelmaa. Syynä on tietysti se, että sporan vaatima tila, joka vähensi kaistoja ja aiheutti autoilijan kannalta turvia pysähdyksiä. Nämä eivät ole vahinkoja, tarkoituksella rakennettuja ongelmia, joiden ääneen sanottu tarkoitus on hidastaa yksityisautoilua, jotta ihmiset pitäisivät joukkoliikennettä houkuttelevampana.
 
Eihän se ainoa ratkaisu ole. Mutta siinä vaiheessa, kun bussilinjan kuormitus on suurta niin on usein järkevää rakentaa raitiotie. Ja kun kuormitus on erittäin suurta, niin on usein järkevää rakentaa metro tai uusi rautatie.

Myös linja-autot, henkilöautot, polkupyörät ja junat ovat muuten 1800-luvun keksintöjä.
Jos 2000-luvun keksinnöllä haluaa hakea ratkaisuja, niin instrumentiksi jää sähköpotkulauta?
 
Eihän se ainoa ratkaisu ole. Mutta siinä vaiheessa, kun bussilinjan kuormitus on suurta niin on usein järkevää rakentaa raitiotie. Ja kun kuormitus on erittäin suurta, niin on usein järkevää rakentaa metro tai uusi rautatie.

Myös linja-autot, henkilöautot, polkupyörät ja junat ovat muuten 1800-luvun keksintöjä.

Jos 2000-luvun keksinnöllä haluaa hakea ratkaisuja, niin instrumentiksi jää sähköpotkulauta?

No vaikkapa autonomisesti sähköllä liikkuvat bussit tai muut pyöräajoneuvot ovat tätä päivää ja kiskojen sijaan näille rakennettavien ajoratojen/kaistojen investointikustannus on murto-osia. Kapasiteettiongelmia voi paikata tiettyyn pisteeseen asti vuoroväliä lisäämällä kun ei ole muuta liikennettä, eikä kuljettaja ole kustannuserä tai kuljettajaan ei liity saatavuusongelmaa. Laajennettavuuskin on todennäköisesti helpompaa.
 
No vaikkapa autonomisesti sähköllä liikkuvat bussit tai muut pyöräajoneuvot ovat tätä päivää ja kiskojen sijaan näille rakennettavien ajoratojen/kaistojen investointikustannus on murto-osia. Kapasiteettiongelmia voi paikata tiettyyn pisteeseen asti vuoroväliä lisäämällä kun ei ole muuta liikennettä, eikä kuljettaja ole kustannuserä tai kuljettajaan ei liity saatavuusongelmaa. Laajennettavuuskin on todennäköisesti helpompaa.
Siinä tulee ongelmat akkujen kanssa verrattuna siihen että sähkö tulee suoraan langasta.
 
Siinä tulee ongelmat akkujen kanssa verrattuna siihen että sähkö tulee suoraan langasta.
Ennenaikaan oli tampereella rollikkabusseja. Langat oli "ilmassa". Ei tarvittu "rautatie" infraa ja homma toimi muun liikenteen seassa,
 
Siinä tulee ongelmat akkujen kanssa verrattuna siihen että sähkö tulee suoraan langasta.
PK-seudulla lähiliikenteen kalusto taitaa olla noin 40 % sähköbusseilla hoidettu.
Ne johdot ovat kalliita rakentaa ja vaativat jatkuvaa huoltoa, puhumattakaan, että useampi kertaa vuodessa ne vaurioituvat erilaisista syistä, ja silloin on pahimmillaan koko katu poikki.
 
Siinä tulee ongelmat akkujen kanssa verrattuna siihen että sähkö tulee suoraan langasta.
No sitten vaikka kaasu siksi aikaa kun saadaan kunnon polttokennot markkinoille jos akkujen kanssa puljaaminen ei kiinnosta. Kalusto vaihtuu kuitenkin muutaman vuoden välein.

Jotenkin nämä massiivisen kalliit kiskohankkeet eivät vaan herätä luottamusta minussa. Varsinkaan tässä tilanteessa kun rahaa ei mihinkään tunnu riittävän ja velka kasvaa hurjaa vauhtia.
 
No vaikkapa autonomisesti sähköllä liikkuvat bussit tai muut pyöräajoneuvot ovat tätä päivää ja kiskojen sijaan näille rakennettavien ajoratojen/kaistojen investointikustannus on murto-osia. Kapasiteettiongelmia voi paikata tiettyyn pisteeseen asti vuoroväliä lisäämällä kun ei ole muuta liikennettä, eikä kuljettaja ole kustannuserä tai kuljettajaan ei liity saatavuusongelmaa. Laajennettavuuskin on todennäköisesti helpompaa.
Niinpä. Investointikustannus on näennäisen matala MUTTA käyttökustannus niin korkea että n 30 vuoden käytöllä rahat meni ja kiskoja ei ollut vara rakentaa. Käyttökustannuksilla olisi maksettu ne kiskot + saatu kaupunkikehitystä aikaan. Tämä lyhytnäköinen ajatusmalli on toki ymmärrettävää. Valtuustokausi on vain 4 vuotta, ratikan "hyvät hedelmät" perii sitten joku muu, tulevan valtuuston poliitikot esimerkiksi.
 
Helsingissä pikaraitiotie, saattoi ratkaista bussien kuormituksen, mutta ei liikenne ongelmaa. Syynä on tietysti se, että sporan vaatima tila, joka vähensi kaistoja ja aiheutti autoilijan kannalta turvia pysähdyksiä. Nämä eivät ole vahinkoja, tarkoituksella rakennettuja ongelmia, joiden ääneen sanottu tarkoitus on hidastaa yksityisautoilua, jotta ihmiset pitäisivät joukkoliikennettä houkuttelevampana.

Katujen ja risteysten kapasiteetti on rajallinen. Jos lisätään yhden liikennemuodon tilaa tai annetaan sille paremmat edut liikennevaloissa niin se on yleensä poissa muilta liikennemuodoilta.

Itse pidän sitä ihan järkevänä, että pikaraitiotien vaunut saavat pääosin omat kaistansa ja että ne menevät liikennevaloista ennen muita liikennemuotoja. Yhdessä raitiovaunussa on usein yli 100 matkustajaa siinä missä henkilöautossa on kaupunkiliikenteessä keskimäärin 1,2 matkustajaa kuljettaja mukaanluettuna.
 
No vaikkapa autonomisesti sähköllä liikkuvat bussit tai muut pyöräajoneuvot ovat tätä päivää ja kiskojen sijaan näille rakennettavien ajoratojen/kaistojen investointikustannus on murto-osia. Kapasiteettiongelmia voi paikata tiettyyn pisteeseen asti vuoroväliä lisäämällä kun ei ole muuta liikennettä, eikä kuljettaja ole kustannuserä tai kuljettajaan ei liity saatavuusongelmaa. Laajennettavuuskin on todennäköisesti helpompaa.

Kyllä siihen taitaa mennä aika pitkä aika ennen kuin normaalissa katuympäristössä normaalia vauhtia liikkuvista isoista busseista voidaan tehdä kuljettajattomia. Kyseessä ei ole millään lailla kypsä tekniikka.

Toisaalta kun ajatellaan bussilinjaa missä menee busseja parin minuutin välein, niin se vaatii aika paljon omaa infraa jotta se voisi toimia luotettavasti. Pienikin viivästyminen saa noin tiheään kulkevat bussit jonoutumaan, mutta toisaalta niille busseille on hyvin vaikea järjestää etuuksia liikennevaloihin, koska niitä saapuu risteykseen niin tihein väliajoin. Ne bussit tarvitsevat myös omat kaistat ja kaistojen on oltava huomattavasti normaalia katua vahvemmin perustettuja, koska tiheä raskaiden bussien liikenne ajaa kadun pinnan nopeasti kuopalle. Kiskoja bussit eivät toki tarvitse, mutta niiden kiskojen hankinta- ja asennuskustannus ei ole kovin iso verrattuna kaikkiin muihin linjan rakennuskuluihin.
 
Back
Top