Pahkasikaan verrattavat uutiset

Tuolla muuten ei ole ratikkaa vaan metron jälkeen seuraava on S-juna.
S-juna taitaa vastata meillä VR kiskoilla kulkevaa paikallisjunaverkostoa, joka toimii kyllä kiinteänä osana PK-seudun ja Uudenmaan lähialuiden joukkoliikennettä ja on ylivoimaisesti toimivin osa siinä paletissa. Nää on mielestäni kuitenkin seutuliikennettä eli pitkiä vetoja.

Pk-seudun osalta olen 90-luvulta lähtien ollut sitä mieltä, että bussien pitäisi vain keskittyä syöttämään raideliikennettä ja ”viimeisen mailin ongelma” hoidetaan busseilla. Esim. Espoosta ja Vantaalta ei pitäisi mennä yhtään bussia Helsingin keskustaan. Motaria pitkin nopeita syöttöjä lähiliikenteelle raiteen puuttuessa. Olin 90-luvulla Tokiossa pari viikkoa ja silmät aukesi miten nopean joukkoliikenteen voi toteuttaa 20 kertaa suuremmassakin kaupungissa.

Eli raiteilla pitkiä vetoja ja isoja massoja suurilla keskinopeuksilla. Korttelien/kaupunginosien sisäinen hierominen hoituu pyörillä.
 
Viimeksi muokattu:
Ongelmana on vähän se että rakennetaan väkisin vanhan päälle.
Esimerkiksi Hampurin kiskoverkoston rakentaminen aloitettiin 18-luvulla ja liittoutuneiden pommitukset raivasivat ennestään tilaa.
Tuolla muuten ei ole ratikkaa vaan metron jälkeen seuraava on S-juna.

Hampurissa oli laaja raitiotieverkosto mutta se lakkautettiin vuoteen 1978 mennessä.
 
Varmaan pitäisi perustaa oma ketju ”amatöörien suunnittelema, toimiva ja poliittisesti riippumaton julkinen liikenne” -ketju. Vaan sanon vielä tämän, jokin tässä maassa mättää kun järjettömät päätökset seuraavat toisiaan ja aina palaa rahaa. Tuolloin 90-luvun lopulla kun muodostin mielipiteeni/visioni pk-seudun julkisesta liikenteestä, olin luokiolainen. Eikä mielipiteeni ole muuttunut.

Silloinen kesätyö edellytti multa 20 min kävelymatkaa Espoossa bussipysäkille ja olin 45 min bussimatkaa myöhemmin työpaikalla Vantaalla. Keskituntinopeus oli noin 15 kmh ja harkitsin ajansäästösyistä 15 km työmatkan kulkemista polkupyörällä. Silloin istutettiin vihani siemenet julkista liikennettä kohtaan, eikä vieläkään mikään ole muuttunut. (Jos pakko, junaa suostun käyttämään, sen jälkeen otan taksin jos kohde ei ole säädyllisen kävelynatkan päässä)
 
Viimeksi muokattu:
Silloinen kesätyö edellytti multa 20 min kävelymatkaa Espoossa bussipysäkille ja olin 45 min bussimatkaa myöhemmin työpaikalla Vantaalla. Keskituntinopeus oli noin 15 kmh ja harkitsin ajansäästösyistä 15 km työmatkan kulkemista polkupyörällä. Silloin istutettiin vihani siemenet julkista liikennettä kohtaan, eikä vieläkään mikään ole muuttunut. (Jos pakko, junaa suostun käyttämään, sen jälkeen otan taksin jos kohde ei ole säädyllisen kävelynatkan päässä)
En tiijä ollaanko niin eri ikäluokkaa, mutta tuollainen työmatka ei minusta oo viellä mitään.
Kai se lapsuuden perintöä on kun 4km matka kouluun mentiin pyörällä kävellen tai hiihtämällä, ylä asteelle oli sitten tuolainen 45 min bussimatka, koulupäivät venyivä yläasteella lähes 8 tuntisiksi.
 
S-juna taitaa vastata meillä VR kiskoilla kulkevaa paikallisjunaverkostoa, joka toimii kyllä kiinteänä osana PK-seudun ja Uudenmaan lähialuiden joukkoliikennettä ja on ylivoimaisesti toimivin osa siinä paletissa. Nää on mielestäni kuitenkin seutuliikennettä eli pitkiä vetoja.

Pk-seudun osalta olen 90-luvulta lähtien ollut sitä mieltä, että bussien pitäisi vain keskittyä syöttämään raideliikennettä ja ”viimeisen mailin ongelma” hoidetaan busseilla. Esim. Espoosta ja Vantaalta ei pitäisi mennä yhtään bussia Helsingin keskustaan. Motaria pitkin nopeita syöttöjä lähiliikenteelle raiteen puuttuessa. Olin 90-luvulla Tokiossa pari viikkoa ja silmät aukesi miten nopean joukkoliikenteen voi toteuttaa 20 kertaa suuremmassakin kaupungissa.

Eli raiteilla pitkiä vetoja ja isoja massoja suurilla keskinopeuksilla. Korttelien hierominen hoituu pyörillä.
S-junat tekevät kyllä lyhyitäkin vähän yli kilometrin vetoja matkan aikana mutta eivät viivy asemalla pitkään.
Samalla risteilevät metron kanssa ja veneet muodosta oman ketjun tuohon.
Bussit hoitavat sitten lähiyhteydet.
Sekin miten hyvin tiedotetaan jatkoyhteyksistä ja miten hyviä kartat ovat vaikuttaa toimivuuteen.
Tuolla asiaa mietitään kokonaisuutena kuten Tampereen ratikalla ei ole yhteyttä lentokentälle.
 
Asun pikaratikan reitin noin puolivälissä ja olen kulkenut sillä sen aloittamisesta asti epäsäännöllisesti.
Kulkemiseni ovat olleet hyvinkin eriaikoina, mutta keskittyneet perinteisiin ruuhka-aikoihin, varsinkin iltapäivään. En muista olleeni koskaan ollut täydessä pikaratikassa.
Siis niin, ettän en voisi valita mihin istun.
Väitänkin, että suurimman ajan tuo ylistetty kapasiteetti on huomattavalla alikäytöllä.

Sen sijaan olen ollut lukemattomia kertoja henkilöayäutolla jonossa joka seisoo sen ratikan etuajooikeuden takia.
Lisäksi etuoikeudet on säädetty niin pitkäksi, että usein joutuu odottamaan vaikka itse ratikkaa ei edes näy.
 
Back
Top