En varsinaisesti suuttuisi myöskään, jos n. 300 kunnasta päädyttäisiin esin alle 100 kunnan määrään
Juuh, periaatteessa hyvä, mutta kun tuota tehdään pikkuhiljaa kuntaliitos kerrallaan niin:
Joka kierroksella palkat harmonisoidaan ylöspäin.
Joka kierroksella annetaan viiden vuoden irtisanomissuoja.
Aina kun saadaan vihiä liitosneuvotteluista pienissä kunnissa rynnätään rakentamaan sekä turhia rakennuksia että menoautomaatteja, joista sitten "leveämpien hartioiden" avulla hyödyttäisiin: "Eihän tätä ihan vasta valmistunutta koulukeskusta kannata sulkea". Tosin ei ole oppilaita nimeksikään, kun perheet lähtee isolle kirkolle.
Nyt kun kunnat itse näitä yhdistymisiään virkatyönä resuneeraa niin kyllä siellä henkilöstön edut ihan ensimmäiseksi varmistetaan. Pitäisi pystyä tekemään jollain mahtikäskyllä, mihin sitten yhdistettävät kunnat sopeutuu.
SOTE (sinänsä sysipaska) kun rahoitetaan valtion budjetista niin siinä on vipua, että alueilla voidaan pakottaa tekemään jotain.
Noista elinvoimakeskuksista (ovat kai siis AVI ja ELY nykymaailmassa) voisi sanoa, että tämän yhteiskunnan kannalta niihin palkattavien virkakyöstien ja -kerttujen palkkakulut eivät ole suurin ongelma: Nuo luo ihan hillittömän työlään ja kalliin byrokratian yrityksille. Mikä sitten ihan väistämättä vähentää taloudellista toimeliaisuutta ja hyvinvoinnin kasvua, koska ei yritysmaailma halua lähteä ottamaan riskiä kun noiden päätökset ovat ensinnäkin todella hitaita saada ja sitten loppupeleissä päätös voi olla liki mielivaltainen ja oikaisuvastuu paiskataan toiminnanharjoittajalle.
Sitten pahimmillaan ajaudutaan valituskierteeseen. Se tosin ei ole näiden virastojen vika, vaan lainsäädännön, mikä keskittyy valitusoikeuden toteutumiseen. Siis erityisesti sellaiset toimialat, jotka ovat lähellä kannattavuusrajaa putoavat helposti kannattavuusrajan alle näiden välillisten hankaluuksien vuoksi. Ovat usein myös työvoimavaltaisia, joten vahinko suurempi kuin pelkät numerot näyttää.
Anyhow, näin vanhana käpynä viidellä eri vuosikymmenellä teollisuudessa touhunneena näkee ihan naamalla, että yhteiskunta on luonut ensinnäkin kunnon "barrier of entryn" ja toisaalta todella raskaan laahuksen toiminnalle. Kaiken perkeleen pakollista katselmusta ja tarkastusta monesti täysin ymmärtämättömien viranhaltijoiden tai kolmansien osapuolien toimesta. Ja ne on pakko ottaa vastaan. Eikä riitä se haitta ja turhanpäiväinen nillitys epäolennaisuuksista, ne saatanat lähettää laskun ihan kaikesta. 80-luvulla näitä oli tosi vähän ja yhteiskunta hoiti hommansa virkatyönä, eivätkä olleet joka käänteessä työntämässä laskua toimistaan. Ja virkamies uskalsi jotain suullisesti luvatakin, mikä sitten piti kutinsa.
