Niillä mennään mitä on jaettu.
Yksikköhenki on muuten yksi hienoin asia maailmassa. Vaikka suhtauduttiin hieman humoristisesti komppapäällikköön (jonka lempinimi oli "Lankattu muna...tarina silloisesta KadK:sta), niin oltaisiin kumminkin menty vaikka takaperin puuhun jos olisi käsketty.
Vähän sitä on mullekkin jaettu.
Mutta minkäs teet kun vanhempina on kaksi vanhaa homoa varusvaraston vääpeliä Kainuun Prikaatilta.
Se on muissakin hommissa nähty. Yhteen hitsattu porukka kykenee isompaan ponnistukseen. Kun jokainen osaa toisen heikkoudet ja vahvuudet, niin saa hyvää jälkeä aikaan.

Aikoinaan jopa varusmiehenä 3. ErVK:n (levätköön rauhassa) perinteisiin kuului, että kokelaat eivät pitäneet mitään suoritusmerkkejä tai edes hihaan ommeltuja aselajitunnuksia...jos ei kauluslaatoista tajunnut, niin sitten oli tajuamatta 