Paikallisjoukkojen taistelu

No mutta armeijallahan on suht tällaisiakin joukkoja, mutta ne eivät ole paikallisjoukkoja. Joku räätälöity jalkaväen taisteluosasto voi hyvinkin olla tuota rataa. Ehkä siinä ohessa heiluu vielä oma it-aseensa ja 122-tykistöä.
Ellei niitä olla liitetty osaksi PP:tä.

Kyllä, koska ei nyt tainnut olla mitään konkreettista tilannetta antaa. Sanotaanko, että riippuu joukon johtajasta ja hänen taktisesta neroudestaan muokata olosuhteita.
Ja myös aika paljon ajasta ja resursseista.

Edit. Laitetaans hieman lihaa luiden ympärille. Taktsten periaatteiden oikealla käytöllä voidaan parantaa olosuhteita. Taktiikassa ei aina voida olla konkretian tasolla ei. Jos joukon kyky pimeätaisteluun on vähäinen niin yksinkertaisesti vältetään taistelua pimeällä
Miten ajattelit yksinkertaisesti houkutella vihollisen hyökkäämän päivällä? Leikki VIP vierailu? Joku portti jätetty tahallaan auki ja näennäisesti ilman vartiota?

tai hankitaan valaisua jostain.
Niin jonkin verran voidaan ostaa siviilipuolelta riippuen käytettävissä olevista varoista tai saada varastolta lainaan. Mutta nykyinen byrokratia suhtautuu äärimmäisen nihkeästi erilaisiin tilapäisvälineisiin, niiden tekemiseen sekä niiden kouluttamiseen teoriassa ja lakia saa lukea kuin piru raamattua.

Käytetään sitten vaikka valopistoolia, raketteja tai epiksen valoja.
Arvaa onko näitä käytetty? Olisihan ihan hyvä jos näitä riitäisi kaikille partioille, tähyille, KVP:ille, vartiomiehille ja johtajille. Valopistoolissa ja raketeissa on lisäksi se ongelma että vaativat jonkun havainnon vihollisesta.
Mistä päästänkin seuraavaan ongelmaan: Viholliseen vaikuttaminen sitten etteivät NE pääse vaikutukseen. Jos vastapuolella on paikallinen tuliylivoima niin tarvitaan linnoitteita ja/tai panostuksia. Näissäkin on parantamisen varaa.

Nyt taisi olla haluamaasi konkretiaa.
Haluan konkretiaa jolla päästään tilanteeseen jossa joukko pystyy tehtävän vaatimien toimenpiteiden suorittamiseen niin että joukko kykenee vastaamaan alueestaan.

Jos pitäisi käydä tappelukseen omilla kotinurkilla, niin saisi kyllä jälkeä aikaan paljon helpommalla kuin jossain toisella nurkalla Suomea.

Vihollisen toimijoilla ei kuitenkaan olisi koko henkilöstö ollut uinuvina, vaan joutuisivat tukeutumaan korkeintaan muutamaan opastajaan, pahimmillaan vain paikallisesti hankittuun tietoon. Oma porukka taas olisi perehtynyt vuosia - vuosikymmeniä alueeseen, paikallisväestöön jne. Lisäksi tuttujen / verkoston tuki olisi huomattavan vahva henkilökohtaisten siteiden kautta. Myös "joustava resursointi" eli hyvinkin monipuoliset paikallishankinnat romppeista ja palveluista onnistuisivat takuuvarmasti.
Vastapuolen tiedustelu pääsee kyllä kohtuu vapaasti toimimaan rauhan aikana ja pelkästään netistä voi kaivaa huomattavat määrät tietoja kuten päätellä jonkun tietyn huoneen tarkka sijainti nettiin postatun kuvan jossa on auki oleva ikkuna, perusteella.
 
Vuoristoissa ja muissa vaikeissa maasto-oloissa ratsuja käytetään edelleen jonkin verran, käyttäjinä yleensä rajajoukot, kuten tässä Yhdysvaltojen sellaiset:
800px-South_Texas%2C_Border_Patrol_Agents%2C_McAllen_Horse_Patrol_Unit.jpg
 
Noin oli ennen. Mutta eikös paikallispuolustus 90-luvun malliin ole purettu? Nyt suhteellisen harvalukuiset paikallispataljoonat vastaavat isoista maakunnista. Tuskin on edes kaikista kunnista edustus. Ja näilläkään välttämättä ole kovin vahvaa verkostoitumista, ei se ainakaan minään kriteerinä ole valinnoille.

Ei organisaatiomuutoksessa ilman syvyyttä ole menty eivätkä paikallispataljoonat yksin ole.

Yllättävän heikosti tunnetaan edes julkinen pääpiirteinen rakenne. Ehkä se on hyväkin. Sotamiehen kannattaa huolehtia vain siitä, mistä saa hevosen.

Alueelliset joukot ovat edelleen suurimmat sodan ajan joukot. Alueellinen joukko suojaa tiettyä aluetta ja sitoo vihollisen taisteluun. Alueelliset joukot pysäyttävät vihollisen etenemisen, jotta operatiiviset joukot voivat tuhota sen. Paikallisjoukot taas suojaavat tiettyjä kohteita ja niiden järjestelyssä hyödynnetään vapaaehtoisuutta. Tällaisia tukitehtäviin sopivia paikallispataljoonia on noin yksi maakuntaa kohti. Ne eivät ole 500 miehen vaan enemmänkin tuhannen miehen pataljoonia. Näihin paikallisjoukkoihin kuuluvat osana myös paljon puhutut Maakuntakomppaniat. Noin 5000 sitoumuksen tehnyttä harjoittelee vuosittain muutaman kerran. Koulutetut sotilaspoliisit taas on korvamerkitty suoraan paikallisjoukkoihin jne.

Alueellisia joukkoja paikallisjoukot mukaan lukien on kuutisen prikaatia, 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa ja 28 paikallispuolustusyksikköä. Se on jo itsessään 170 000 miehen kenttäarmeija.

Jussi Niinistö haluaisi tuplata paikallisjoukot. Miehiä on kyllä, mutta kunhan nyt kyetään varustamaan kunnolla nämä nykyisetkin, sehän on se juttu.

Suomen sankarillinen armeija on aina lähetetty mainetekoihin niin, että jollakulla paljas perse vilkkuu rikkinäisistä housuista, mutta lienee ymmärrettävää, että kaikki liikenevä raha pannaan rautaan. Viime sodat kasvattivat Puolustusvoimat aikuiseksi. Poliitikot eivät ole vielä kasvaneet.
 
Ei organisaatiomuutoksessa ilman syvyyttä ole menty eivätkä paikallispataljoonat yksin ole.

Yllättävän heikosti tunnetaan edes julkinen pääpiirteinen rakenne. Ehkä se on hyväkin. Sotamiehen kannattaa huolehtia vain siitä, mistä saa hevosen.

Alueelliset joukot ovat edelleen suurimmat sodan ajan joukot. Alueellinen joukko suojaa tiettyä aluetta ja sitoo vihollisen taisteluun. Alueelliset joukot pysäyttävät vihollisen etenemisen, jotta operatiiviset joukot voivat tuhota sen. Paikallisjoukot taas suojaavat tiettyjä kohteita ja niiden järjestelyssä hyödynnetään vapaaehtoisuutta. Tällaisia tukitehtäviin sopivia paikallispataljoonia on noin yksi maakuntaa kohti. Ne eivät ole 500 miehen vaan enemmänkin tuhannen miehen pataljoonia. Näihin paikallisjoukkoihin kuuluvat osana myös paljon puhutut Maakuntakomppaniat. Noin 5000 sitoumuksen tehnyttä harjoittelee vuosittain muutaman kerran. Koulutetut sotilaspoliisit taas on korvamerkitty suoraan paikallisjoukkoihin jne.

Alueellisia joukkoja paikallisjoukot mukaan lukien on kuutisen prikaatia, 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa ja 28 paikallispuolustusyksikköä. Se on jo itsessään 170 000 miehen kenttäarmeija.

Jussi Niinistö haluaisi tuplata paikallisjoukot. Miehiä on kyllä, mutta kunhan nyt kyetään varustamaan kunnolla nämä nykyisetkin, sehän on se juttu.

Suomen sankarillinen armeija on aina lähetetty mainetekoihin niin, että jollakulla paljas perse vilkkuu rikkinäisistä housuista, mutta lienee ymmärrettävää, että kaikki liikenevä raha pannaan rautaan. Viime sodat kasvattivat Puolustusvoimat aikuiseksi. Poliitikot eivät ole vielä kasvaneet.


Minusta nykyiset määrät ovat hyviä koska ne mahdollistavat täydennykset, rotaation ja koulutuksen sodan aikana.
 
Luulempa vaan, että vihollisen erikoisjoukot saattavat helposti itsekin käyttää ottoajoneuvoja paetakseen, jos siihen tarvetta ja tilaisuus on. Tai vaan se hulilupteri hakee ukot pois.

Juu, ja ajoneuvojen ottoelin taitaa jäädä käyttämättä ;)
 
Ei organisaatiomuutoksessa ilman syvyyttä ole menty eivätkä paikallispataljoonat yksin ole.

Yllättävän heikosti tunnetaan edes julkinen pääpiirteinen rakenne. Ehkä se on hyväkin. Sotamiehen kannattaa huolehtia vain siitä, mistä saa hevosen.

Alueelliset joukot ovat edelleen suurimmat sodan ajan joukot. Alueellinen joukko suojaa tiettyä aluetta ja sitoo vihollisen taisteluun. Alueelliset joukot pysäyttävät vihollisen etenemisen, jotta operatiiviset joukot voivat tuhota sen. Paikallisjoukot taas suojaavat tiettyjä kohteita ja niiden järjestelyssä hyödynnetään vapaaehtoisuutta. Tällaisia tukitehtäviin sopivia paikallispataljoonia on noin yksi maakuntaa kohti. Ne eivät ole 500 miehen vaan enemmänkin tuhannen miehen pataljoonia. Näihin paikallisjoukkoihin kuuluvat osana myös paljon puhutut Maakuntakomppaniat. Noin 5000 sitoumuksen tehnyttä harjoittelee vuosittain muutaman kerran. Koulutetut sotilaspoliisit taas on korvamerkitty suoraan paikallisjoukkoihin jne.

Alueellisia joukkoja paikallisjoukot mukaan lukien on kuutisen prikaatia, 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa ja 28 paikallispuolustusyksikköä. Se on jo itsessään 170 000 miehen kenttäarmeija.

Jussi Niinistö haluaisi tuplata paikallisjoukot. Miehiä on kyllä, mutta kunhan nyt kyetään varustamaan kunnolla nämä nykyisetkin, sehän on se juttu.

Suomen sankarillinen armeija on aina lähetetty mainetekoihin niin, että jollakulla paljas perse vilkkuu rikkinäisistä housuista, mutta lienee ymmärrettävää, että kaikki liikenevä raha pannaan rautaan. Viime sodat kasvattivat Puolustusvoimat aikuiseksi. Poliitikot eivät ole vielä kasvaneet.

Älä unohda että ilmavoimimien sodanaikainen vahvuus on 30k. lentäjiä ei ole kovinkaan monta, vaan yllättävän moni maavoimien koulutuksen saanut löytäisi itsensä mosurina jonkun ihmeellisen maantietukikohdan ympäriltä.
 
Alueellisia joukkoja paikallisjoukot mukaan lukien on kuutisen prikaatia, 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa ja 28 paikallispuolustusyksikköä. Se on jo itsessään 170 000 miehen kenttäarmeija

Heittääkö luvut, kun Maavoimien sivujen mukaan sen kaikkien joukkojen SA-vahvuus on yhteensä 160.000 miestä?
 
Ei organisaatiomuutoksessa ilman syvyyttä ole menty eivätkä paikallispataljoonat yksin ole.

Yllättävän heikosti tunnetaan edes julkinen pääpiirteinen rakenne. Ehkä se on hyväkin. Sotamiehen kannattaa huolehtia vain siitä, mistä saa hevosen.

Alueelliset joukot ovat edelleen suurimmat sodan ajan joukot. Alueellinen joukko suojaa tiettyä aluetta ja sitoo vihollisen taisteluun. Alueelliset joukot pysäyttävät vihollisen etenemisen, jotta operatiiviset joukot voivat tuhota sen. Paikallisjoukot taas suojaavat tiettyjä kohteita ja niiden järjestelyssä hyödynnetään vapaaehtoisuutta. Tällaisia tukitehtäviin sopivia paikallispataljoonia on noin yksi maakuntaa kohti. Ne eivät ole 500 miehen vaan enemmänkin tuhannen miehen pataljoonia. Näihin paikallisjoukkoihin kuuluvat osana myös paljon puhutut Maakuntakomppaniat. Noin 5000 sitoumuksen tehnyttä harjoittelee vuosittain muutaman kerran. Koulutetut sotilaspoliisit taas on korvamerkitty suoraan paikallisjoukkoihin jne.

Alueellisia joukkoja paikallisjoukot mukaan lukien on kuutisen prikaatia, 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa ja 28 paikallispuolustusyksikköä. Se on jo itsessään 170 000 miehen kenttäarmeija.

Jussi Niinistö haluaisi tuplata paikallisjoukot. Miehiä on kyllä, mutta kunhan nyt kyetään varustamaan kunnolla nämä nykyisetkin, sehän on se juttu.

Suomen sankarillinen armeija on aina lähetetty mainetekoihin niin, että jollakulla paljas perse vilkkuu rikkinäisistä housuista, mutta lienee ymmärrettävää, että kaikki liikenevä raha pannaan rautaan. Viime sodat kasvattivat Puolustusvoimat aikuiseksi. Poliitikot eivät ole vielä kasvaneet.
Alkuperäinen tekstini oli kommentti paikallistuntemukseen, ja ehkä sitten epätarkka. Wanhaan aikaan, kun paikallinen resups-kerho oli käytännössä sama kuin Perk ja Salen esikunta ja muutamalla muulla paikallisyksiköllä ryyditettynä, niin miehet ja mannut on tunnettu tarkemmin kuin nykysysteemissä. Se ei tietenkään tarkoita, että nykyään alueellisuus olisi poistunut, mutta ymmärrät volyymin eron.
Tehokkuuteen ja varustukseen en ottanut kantaa :)
Siis wanhaan aikaan, kun paikallisessa virastotalossa oli rynnäkkökivääreitä varastoituna, ja vääpeleillä oli kantakortit kotonaan...
Edit: lienee syytä tarkentaa, että puhe on Tsekkoslovakian kriisin jälkitilasta.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on vahva usko että paikallisjoukot vahvistuvat sitä mukaa kun sota pitkittyy, varsinkin kun sotasaalista saadaan. Ja jos ykkösnyrkit poistuvat, ei se tarkoita että ne on lopullisesti poissa, vaan miehistöä ja kalustoa on voinut siirtyä väeltä toiselle kun on ollut pakko. Ulkopuolisen silmin voi olla vaikea erottaa joukkoja toisistaan, vaikka alussa ne voivat olla melko selkeästi erotettavissa.
 
Minulla on vahva usko että paikallisjoukot vahvistuvat sitä mukaa kun sota pitkittyy, varsinkin kun sotasaalista saadaan. Ja jos ykkösnyrkit poistuvat, ei se tarkoita että ne on lopullisesti poissa, vaan miehistöä ja kalustoa on voinut siirtyä väeltä toiselle kun on ollut pakko. Ulkopuolisen silmin voi olla vaikea erottaa joukkoja toisistaan, vaikka alussa ne voivat olla melko selkeästi erotettavissa.

Itse epäilen että paikallisjoukoista kannibalisoidaan kaikki vähänkään sotaan kelpaavat ensilinjan joukkoihin, kun tappioita alkaa kasaantua.

vrt. WW2 Static Divisioonat jotka puolustivat Ranskan rannikkoa.

https://en.wikipedia.org/wiki/709th_Static_Infantry_Division_(Wehrmacht)
 
Minulla on vahva usko että paikallisjoukot vahvistuvat sitä mukaa kun sota pitkittyy, varsinkin kun sotasaalista saadaan. Ja jos ykkösnyrkit poistuvat, ei se tarkoita että ne on lopullisesti poissa, vaan miehistöä ja kalustoa on voinut siirtyä väeltä toiselle kun on ollut pakko. Ulkopuolisen silmin voi olla vaikea erottaa joukkoja toisistaan, vaikka alussa ne voivat olla melko selkeästi erotettavissa.

Paikallispanssarivaunukomppania T-72B3 kalustolla?
 
Minulla on vahva usko että paikallisjoukot vahvistuvat sitä mukaa kun sota pitkittyy, varsinkin kun sotasaalista saadaan. Ja jos ykkösnyrkit poistuvat, ei se tarkoita että ne on lopullisesti poissa, vaan miehistöä ja kalustoa on voinut siirtyä väeltä toiselle kun on ollut pakko. Ulkopuolisen silmin voi olla vaikea erottaa joukkoja toisistaan, vaikka alussa ne voivat olla melko selkeästi erotettavissa.

Miksi niitä pitäisi vahvistaa kun taistelusta vastaavat alueelliset ja operatiiviset? Niillä on tärkeä homma varustaa ja kouluttaa joukkoja niihin jatkuvalla syötöllä.
Meidän etumme ei ole sodan pitkittyminenkään, pitäisi saada ratkaisevia voittoja heti alusta alkaen.
 
Meidän etumme ei ole sodan pitkittyminenkään, pitäisi saada ratkaisevia voittoja heti alusta alkaen.

Tämä on aivan totta. Sen lisäksi että he varustavat ja kouluttavat, he myös huoltavat operatiivisia joukkoja sekä käsittelevät kaiken sen krääsän mitä saaliina tulee. Jos niitä ei lähetetä etulinjaan takaisin, niin tuskin niitä pistetään luolaan piiloon. He ovat kuitenkin se viimeinen linja mikä erottaa siviilit sotaväestä.

A-tarvikkeet voivat olla aika nihkeitä hankkia johonkin naapurin saalistankkiin, mutta vajaa täyttöisenä se on hyvissä käsissä paikallisjoukoissa.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä oniin hyvä pohtia miksi paikallisjoukot ovat viimmeinen linja sotilaiden ja siviilien välissä, kun kuitenkin maakntakomppaniat ovat yksiä eniten treenaavia reserviläisistä koottuja yksiköitä? Olisiko näiden oikea paikka jossain muualla?
 
Tässä oniin hyvä pohtia miksi paikallisjoukot ovat viimmeinen linja sotilaiden ja siviilien välissä, kun kuitenkin maakntakomppaniat ovat yksiä eniten treenaavia reserviläisistä koottuja yksiköitä? Olisiko näiden oikea paikka jossain muualla?
Maakuntakomppanioita tarvitaan erityisesti kriisien alkuvaiheessa ja tällöin läheinen linkki muihin paikallisjoukkoihin on tärkeää. Jos varsinaisessa sodassa tulee tarve siirtää paikallinen maakuntakomppania vaikkapa lähellä taistelevan alueellisen taisteluosaston vahvistukseksi, homma hoituu yhdellä käskyllä!
 
Maakuntakomppaniat ja sotilaspoliisikomppaniat tarvitaan alkuvaiheen liikekannallepanon suojaukseen.
 
Back
Top