Paikallisjoukkojen taistelu

No ei se väärin ole mutta meillä pitäisi ennemmin kouluttaa esimerkiksi linnoittamista. Metsästä saatavasta puusta, nauloista, hiekkasäkeistä ja muista korvikemateriaaleista voi rakentaa kaikenlaista.
Kuten rappuralli kaltevat pinnat ulospäin joko räjäyttää tai rikkoo useimmat jalkaväen käyttämät raketit/kranaatit, lasien päällystäminen kontaktimuovilla ja esteillä takana jotka estävät myös sisään tulon pelkästään lasin hajottua vähentää sekundääri sirpaleita, tukkipuusta voi tehdä muureja jotka pysäyttävät VBIED:n, suojaavat tähystykseltä, käsiaseilta ja räjäyttävät useimmat ammukset ennenaikaisesti, ovien ja ilmastointi aukkojen eteen voi tehdä 90 asteen suojia, jne.
Ei niin merkittävää muille joukoille koska liike ja paljastuminen mutta eri asia jos kiinteä kohde joka ei lähde mihinkään ja sijainti on vihollisella etukäteen tiedossa.
 
Nyt kun kaikenlaista rynkkyjen säilyttämisestä kotona pakettiautoporukoihin ehdotellaan kaikenlaisissa langoissa niin jos mietittäis miten se joukko todennäköisesti voisi tulla taistelemaan oli sillä sitten aseet kotona vai ei ja mitä vaihtoehtoja organisoinnille olisi. Olisivatko MAAKK/SPOLK-PAIKP alaisuudessa vai erillisjoukkueita EVK:n alaisuudessa vai minne ne yli-innokkaat aseistaununeet ukot laitetaan vai korvataanko vaan maakista vähemmän innokkaat ukot innokkaammilla?

Keskustelua, lepo, keskustelua
 
Etsitään ja tuhotaan erikoisjoukkoja
Tähän tehtävään suhtaudun pienellä hilpeydellä ja epäilyksellä. Olen ymmärtänyt että paikallisjoukoilla on paljon eri spesifejä erikoistehtäviä jotka ovat varmasti hyvin järkeviä ja tarpeellisia. Samaten olen ymmärtänyt että paikallisjoukkojen kokoonpanoissa ja koulutuksessakin on eroja aktiivisuudenkin osalta. En silti usko että mikään "superressu" porukka kykenisi tarjoamaan todellista vastusta vihollisen parhaiten koulutetuille eliittiyksiköille joilla on todennäköisesti jonkin verran oikeata taistelukokemusta summattuna erittäin haastavaan ja jatkuvaan, vuosien koulutukseen.

On totta että pääosa vihollisen erikoisyksiköistä toimii pienryhmissä tarkkailemassa, tiedustelmassa ja pitää matalaa profiilia sensijaan että hakeutuisivat taisteluun aktiivisesti joten ongelmana voi olla usein niiden löytäminen ennen tuhoamista. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan vihollisen perusteellisella taktiikan tuntemuksella eli koulutuksella, jatkuvalla ja kovalla harjoittelulla ja melko suurella määrällä joukkoja.

Pienenkään, hampaisiin asti aseistautuneiden ammattitappajien tuhoamiseen ei voi käydä yksinään mikään viikonloppusoturien innokas pumppu vaan kyllä siellä pitää olla erikoisjoukkojen sopimussotilaita ja vähintään erikoisjääkärikoulutuksen saaneita yksiköitä mukana, muuten tulee liikaa tappioita ja äiti mieleen. Yhdessä tuumin homma on mahdollista, siedettävin tappioin.

Tämä ei ole mikään dissaus näitä paikallisjoukkoja vastaan vaan tästä on selkeä näyttö maailman konflikteista kautta historian.
"You need a Wolf to get wolf".

Eli paikallisjoukoilla on oltava kyky siirtyä pahamaineiseen ja lähes kielletyn hedelmän makuiseen sissitoimintaan. Paljon muuhun tekovärkeistä ei ole ja toisaalta tuotakaan ei pidä aliarvioida.
Just näin Balalaikka! Tätä asymmetrista taistelutapaa ei ole syytä aliarvioida vaan tässä paikallisjoukot olisivat hyviä rajoitetulla varustuksella ja kohtuullisella koulutuksella. Tueksi riittää kevyet singot ja kranaatinheittimet jotka siirtyvät kevyesti ja pienellä vaivalla keveissä ajoneuvoissa ja kantaen.
 
Tähän tehtävään suhtaudun pienellä hilpeydellä ja epäilyksellä. Olen ymmärtänyt että paikallisjoukoilla on paljon eri spesifejä erikoistehtäviä jotka ovat varmasti hyvin järkeviä ja tarpeellisia. Samaten olen ymmärtänyt että paikallisjoukkojen kokoonpanoissa ja koulutuksessakin on eroja aktiivisuudenkin osalta. En silti usko että mikään "superressu" porukka kykenisi tarjoamaan todellista vastusta vihollisen parhaiten koulutetuille eliittiyksiköille joilla on todennäköisesti jonkin verran oikeata taistelukokemusta summattuna erittäin haastavaan ja jatkuvaan, vuosien koulutukseen.

On totta että pääosa vihollisen erikoisyksiköistä toimii pienryhmissä tarkkailemassa, tiedustelmassa ja pitää matalaa profiilia sensijaan että hakeutuisivat taisteluun aktiivisesti joten ongelmana voi olla usein niiden löytäminen ennen tuhoamista. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan vihollisen perusteellisella taktiikan tuntemuksella eli koulutuksella, jatkuvalla ja kovalla harjoittelulla ja melko suurella määrällä joukkoja.

Pienenkään, hampaisiin asti aseistautuneiden ammattitappajien tuhoamiseen ei voi käydä yksinään mikään viikonloppusoturien innokas pumppu vaan kyllä siellä pitää olla erikoisjoukkojen sopimussotilaita ja vähintään erikoisjääkärikoulutuksen saaneita yksiköitä mukana, muuten tulee liikaa tappioita ja äiti mieleen. Yhdessä tuumin homma on mahdollista, siedettävin tappioin.

Tämä ei ole mikään dissaus näitä paikallisjoukkoja vastaan vaan tästä on selkeä näyttö maailman konflikteista kautta historian.
"You need a Wolf to get wolf".

Jos nyt puhutaan Venäjän erikoisjoukoista, niin GRU:n Spetsnaz joukkoja on tällä hetkellä 19 pataljoonan kokoista yksikköä. Eikä ne miehet ole mitään Delta Force ukkeleita, vaan joukossa on myös varusmiehiä ja melko lyhyen ajan palvelleita sopimussotilaita.

Afganistanilaisilla ei ollut aikoinaan mitään henkisiä esteitä taistella spetsnaz joukkoja vastaan ja yksittäisiä partioita ja joukkueen kokoisia yksiköitä pyyhittiin muonavahvuudesta kerralla. Viralliset tappiot Afganistanissa olivat 750 kaatunutta ja kadonnutta spetsnaz miestä.

Myöhemmin myöskään tsetseeneillä ei ollut mitään estoja spetsnaz miesten kanssa. Varsinkin kun osa tsetseeneistä oli itsekkin palvellut joko varusmiehenä tai ammattisotilaana kyseisissä joukoissa. Toisessa tsetsenian sodassa esimerkiksi helmikuussa 2000 suuri määrä tsetseenejä onnistui piirittämään noin komppanian vahvuisen laskuvarjosotilaista ja spetsnaz miehistä koostuneen yksikön Argunin laaksossa. Kukkulan 776 taistelu oli kyllä eeppinen, mutta venäläisten tappiot olivat 84 kaatunutta, mikä on melko paljon kun osaston vahvuus oli 91 miestä.

Erikoisjoukkosotilaita pitää ahdistaa aina ja kaikissa olosuhteissa armotta. Venäläiset olivat itse sitä mieltä Afganistanissa, että yhden spetsnaz miehen menettäminen vastasi vähintään kymmenen varusmiehen kaatumista. Erikoisjoukkosotilas on aina kallis resurssi jota on hankala korvata.
 
Viimeksi muokattu:
Tähän tehtävään suhtaudun pienellä hilpeydellä ja epäilyksellä. Olen ymmärtänyt että paikallisjoukoilla on paljon eri spesifejä erikoistehtäviä jotka ovat varmasti hyvin järkeviä ja tarpeellisia. Samaten olen ymmärtänyt että paikallisjoukkojen kokoonpanoissa ja koulutuksessakin on eroja aktiivisuudenkin osalta. En silti usko että mikään "superressu" porukka kykenisi tarjoamaan todellista vastusta vihollisen parhaiten koulutetuille eliittiyksiköille joilla on todennäköisesti jonkin verran oikeata taistelukokemusta summattuna erittäin haastavaan ja jatkuvaan, vuosien koulutukseen.

Olen kyllä eri mieltä, hehän ovat "vain" tiedustelijoita. PAIKP:n SPOLK varmasti koulutuksen puolesta kykenee vastaamaan erikoisjoukkojen luomaan uhkaan ja toimimaan heitä vastaan. Tärkeimpänä näen, että on kyky paikallistaa heidät eli lämppäreitä ja koiria, jonka jälkeen heidät eristetään ja tuhotaan. Samat keinot vastapuolella on käytössä sissitoimintaa ja tiedustelijoita vastaan plus kopterit sun muut mitä meiltä ei löydy niinkään. Mikään toisaalta ei estä käyttämästä samaa kopteria kadonneiden ja vihollisen tiedustelijoiden etsintään, mutta ei nyt mennä ilmauhkaan suuremmin.
 
Ei niitä erikoisjoukkoja ole tarkoituskaan tuhota reilussa tulitaistelussa vaan ensin paljastaa ja sen jälkeen ajaa ja ahdistella riittävällä ylivoimalla kunnes vihollinen joko lähtee käpälämäkeen tai saadaan tuhottua taistelussa moninkertaisen ylivoiman turvin. Komppania pahan maineisia karvalakkimallin reserviläisiä antaa kyllä oikein johdettuna köniin ryhmän kokoiselle erkkariporukalle.

"If you find yourself in a fair fight, your tactics suck"
 
Sitäpaitsi (poisluettuna tuhoamistehtävän saaneet osastot) erikoisjoukkojen havaitseminenkin on jo ns. "mission kill" kun normaalisti yrittävät irtautua.
 
Ottakaa huomioon aivan oikeasti ja todentotta se, etteivät ne vihollisen erikoisjoukot pelaa kivoilla säännöillä. Aivan tasan ja taatusti ne syvyydessä käyttävät hyväkseen kaikki ne inhoittavat edut, mitä vaan voi kuvitella.

Erikoisjoukkojahti ei välttämättä ole mitään hirvenajoa passiketjua vasten. Jos esim. kaupuntiin tunkeutunut vihollispataljoona on ns. siviiliväestön seassa, niin koettakaas nyt sitten hätistellä ne sieltä pois niin muodoin, ettei siviiliväestö tule huolella lahdatuksi. Vaikea tilanne, joka vaatii kyllä ihan omat joukkonsa vastatoimiin.

Romanttinen ajatus siitä, että erikoisjoukko kokoontuu suon laitaan lipun alle ja huutaa sieltä, että yrittäkkeehän nyt jätkät....ei vaan ole tätä maailmaa ollenkaan.
 
Ei se paik pat. käy pataljoonas vastaan. Ja sen verran luotan reservin osaamiseen että Erkkari ryhmä saadaan paikallispumpulla kuohittua.

Pitäö muistaa että vaikka erkkarit on oikeasti kovia sällejä yksittäin on niinden tappion sietokyky joukkona heikko. Heillä on hyvin rajoittunut huolto taikka olematon. Puollustajalla on aina kotikenttä etu ja paikallinen ylivoima. Myöskään lisäjoukkojen saanti on kyseenalaista erkkareille.

Ja onhan ne spetnatsit ottanu turpiinsa syyriassakin. Oliko vuosisitten kun ISIS tuhosi yhden ryhmän kokonaan. Viimmeisenö tekona viimmeinen mies tilasi omiin koordinaatteihin ilmaiskun. Teolle nostan kyllä hattua, hän oli hieno sotilas lipusta riippumatta.
 
Muistutan tässä vaiheessa, että vuonna 2013 Venäjän GRU:n Spetsnaz joukoista oli 50% varusmiehiä.

Ei ne erikoisjoukkomiehetkään mitään supermiehiä ole ja useimmiten niiden torjumiseen riittää jo se, että yritys havaitaan, kuten Sardaukar jo aikaisemmin kirjoittikin.

Oikea asenne ei ole se, että vihollisen erikoisjoukkoja dissataan, mutta ei siellä vastassa ole slaavi ninjojakaan.

Jos omiin joukkoihin luodaan kauhu, että Boris the Ninja on joku ylittämätön tappokone, jolle kukaan ei erikoisjoukkokoulutettu ei mahda yhtään mitään, niin tehdään vain palvelus sille Borikselle.

Luodaan vaan sellainen mielikuva jollekkin maantietukikohtaa suojaavalle suojauskomppanialle, että ei niille mitään mahdeta. Aika nopeasti loppuu partiointi varsinkin öisin ja aloite siirtyy sille neljän miehen partiolle, joka oli tulossa vain tarkastamaan onko maantietukikohta käytössä. Sen sijaan, että partio olisi joutunut kosketuksiin suojauskomppanian partion kanssa, se saa hoitaa hommansa loppuun tiedustellen asemat. Lopputuloksena on se, että me säästimme pari miestä, mutta vihollinen sai tehtävän suoritettua.
 
Ja tietenkään sen Boris-Ninjan kanssa ei pidä antautua lähitaisteluun, jos sen voi välttää. Boris-Ninjakin on hiljaista poikaa, kun sitä hetken roimii vaikka KRH-tulella.

@baikal in mainitsema siviiliväestön sekaan ryhmittäytynyt vihulainen olisi varmasti todella vaikea vastus. Se olisi omiaan meikäläisille erkkareille. Jos niitä ei ole käytettävissä, toimeen pitäisi esim. paikallispataljoonan puitteissa niillä pelimerkeillä, joita on käytettävissä. Siviilit pitäisi tietenkin saada turvattua ja kun tämä on tehty, sitten näitä ninjoja voi taas vapaammin kyllästää raskaammalla tulella.
 
Muistutan tässä vaiheessa, että vuonna 2013 Venäjän GRU:n Spetsnaz joukoista oli 50% varusmiehiä.

Ei ne erikoisjoukkomiehetkään mitään supermiehiä ole ja useimmiten niiden torjumiseen riittää jo se, että yritys havaitaan, kuten Sardaukar jo aikaisemmin kirjoittikin.

Oikea asenne ei ole se, että vihollisen erikoisjoukkoja dissataan, mutta ei siellä vastassa ole slaavi ninjojakaan.

Jos omiin joukkoihin luodaan kauhu, että Boris the Ninja on joku ylittämätön tappokone, jolle kukaan ei erikoisjoukkokoulutettu ei mahda yhtään mitään, niin tehdään vain palvelus sille Borikselle.

Luodaan vaan sellainen mielikuva jollekkin maantietukikohtaa suojaavalle suojauskomppanialle, että ei niille mitään mahdeta. Aika nopeasti loppuu partionti varsinkin öisin ja aloite siirtyy sille neljän miehen partiolle, joka oli tulossa vain tarkastamaan onko maantietukikohta käytössä. Sen sijaan, että partio olisi joutunut kosketuksiin suojaukomppanian partion kanssa se saa hoitaa hommansa loppuun tiedustellen asemat. Lopputuloksena se, että me säästimme pari miestä, mutta vihollinen sai tehtävän suoritettua.
Juuri näin. Toinen vaarallinen ääripää on juuri se että näitä porykoita dissataan urakalla. Taisteluun lähdettäisiin takkiauki js sitte otetaan senkkat omasta nenästä kun omasta osaamisesta on liian ruusuinen kuvan eikä ammatilaisia ja ainakin tehtävälleenn omistautuneita ei pidetä minään.

Kultainen keskitie ois oaras. Tunnustetaan omat ja vihollisen vahvuudet ja heikkoudet. sen jälkeen treeniä. Oksennukseen asti toistoja. Perusasioiden osaaminen on se erotrava tekijä erkkareidenja jäkstereide ero.

Eli reeniä reeniä niin ei jäädä jalkoihin.
 
Ja tietenkään sen Boris-Ninjan kanssa ei pidä antautua lähitaisteluun, jos sen voi välttää. Boris-Ninjakin on hiljaista poikaa, kun sitä hetken roimii vaikka KRH-tulella.

@baikal in mainitsema siviiliväestön sekaan ryhmittäytynyt vihulainen olisi varmasti todella vaikea vastus. Se olisi omiaan meikäläisille erkkareille. Jos niitä ei ole käytettävissä, toimeen pitäisi esim. paikallispataljoonan puitteissa niillä pelimerkeillä, joita on käytettävissä. Siviilit pitäisi tietenkin saada turvattua ja kun tämä on tehty, sitten näitä ninjoja voi taas vapaammin kyllästää raskaammalla tulella.
Mää taas väitän ettei se ole erkkareiden hommaa.

Tehokkaampia tähän olusi kapiukkeleiden SPOL ja valmius osastot.
 
Mää taas väitän ettei se ole erkkareiden hommaa.

Tehokkaampia tähän olusi kapiukkeleiden SPOL ja valmius osastot.
Nuokin toimivat erinomaisen hyvin! Myös KAJK voisi olla yksi työkalu.
 
Tähän tehtävään suhtaudun pienellä hilpeydellä ja epäilyksellä. Olen ymmärtänyt että paikallisjoukoilla on paljon eri spesifejä erikoistehtäviä jotka ovat varmasti hyvin järkeviä ja tarpeellisia. Samaten olen ymmärtänyt että paikallisjoukkojen kokoonpanoissa ja koulutuksessakin on eroja aktiivisuudenkin osalta. En silti usko että mikään "superressu" porukka kykenisi tarjoamaan todellista vastusta vihollisen parhaiten koulutetuille eliittiyksiköille joilla on todennäköisesti jonkin verran oikeata taistelukokemusta summattuna erittäin haastavaan ja jatkuvaan, vuosien koulutukseen.

On totta että pääosa vihollisen erikoisyksiköistä toimii pienryhmissä tarkkailemassa, tiedustelmassa ja pitää matalaa profiilia sensijaan että hakeutuisivat taisteluun aktiivisesti joten ongelmana voi olla usein niiden löytäminen ennen tuhoamista. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan vihollisen perusteellisella taktiikan tuntemuksella eli koulutuksella, jatkuvalla ja kovalla harjoittelulla ja melko suurella määrällä joukkoja.

Pienenkään, hampaisiin asti aseistautuneiden ammattitappajien tuhoamiseen ei voi käydä yksinään mikään viikonloppusoturien innokas pumppu vaan kyllä siellä pitää olla erikoisjoukkojen sopimussotilaita ja vähintään erikoisjääkärikoulutuksen saaneita yksiköitä mukana, muuten tulee liikaa tappioita ja äiti mieleen. Yhdessä tuumin homma on mahdollista, siedettävin tappioin.

Tämä ei ole mikään dissaus näitä paikallisjoukkoja vastaan vaan tästä on selkeä näyttö maailman konflikteista kautta historian.
"You need a Wolf to get wolf".
Ei se ole vastapuolellekaan helppoa. Lähes kaikki siviilit voivat olla ilmiantajia ja osa voi muuttua vihulaisiksi lyhyessä ajassa, vihollisen määrällinen ylivoima voi olla yli 20 kertainen, vihollisella on tuliylivoima ja varaa käyttää tuli-isku tai ampua sen 1000 laukausta peittoa pusikkoon jonka läpi partio liikkuu, paikoilleen jääminen paljastettuna tarkoittaa kuolemaa, huonot evakuointi mahdollisuudet, linnoitettuja kohteita, jne.

Sitäpaitsi (poisluettuna tuhoamistehtävän saaneet osastot) erikoisjoukkojen havaitseminenkin on jo ns. "mission kill" kun normaalisti yrittävät irtautua.
Tai sitten painavat röyhkeästi päälle.

Ottakaa huomioon aivan oikeasti ja todentotta se, etteivät ne vihollisen erikoisjoukot pelaa kivoilla säännöillä. Aivan tasan ja taatusti ne syvyydessä käyttävät hyväkseen kaikki ne inhoittavat edut, mitä vaan voi kuvitella.
Kuka sanoi että me tapellaan reilusti?

Erikoisjoukkojahti ei välttämättä ole mitään hirvenajoa passiketjua vasten.
Ei niin mutta toisaalta sulkulinjassa pätevät osittain samat periaatteet. Ei se ole spetsnatseillekaan hauskaa kun ensimmäinen havainto vihollisesta etusektorissa on kypärän irti heittävä luoti ja takana on tulossa erikoistoimintaosasto.

Jos esim. kaupuntiin tunkeutunut vihollispataljoona on ns. siviiliväestön seassa, niin koettakaas nyt sitten hätistellä ne sieltä pois niin muodoin, ettei siviiliväestö tule huolella lahdatuksi. Vaikea tilanne, joka vaatii kyllä ihan omat joukkonsa vastatoimiin.
Ehkä olisi ensinnäkin tarkoitus että niiden pitää tapella tiensä kaupunkiin ja toisaalta estää näitä saamasta kriittisempiä kohteita haltuunsa. On sitten siviileilläkin aikaa poistua ja vastahyökkäys helpompi tehdä muilla joukoilla.
 
Sitäpaitsi (poisluettuna tuhoamistehtävän saaneet osastot) erikoisjoukkojen havaitseminenkin on jo ns. "mission kill" kun normaalisti yrittävät irtautua.

Voisiko ajatella niin, että iso määrä karvalakkireserviläisiä nopeasti kokoon kohteensuojaus- sekä partiointitehtäviin, ja kun vihollisen erikoisjoukoiksi epäilemiään kohtaavat niin välitön ilmoitus ja kovempi sakki tulee tarkistamaan tilanteen ja mahdollisesti tuhoaa tai lähtee takaa-ajoon?

Mitä nopeammin saadaan mitä isompi, kohdennetusti koulutettu määrä reserviläisiä kasaan ja toimimaan organisoidusti, sitä enemmän silmäpareja saadaan kentälle ja sitä ahtaammaksi vihollisen erikoisjoukoilla jää mahdollisuus toimia.
 
Back
Top