Paikallisjoukkojen taistelu

Voisiko ajatella niin, että iso määrä karvalakkireserviläisiä nopeasti kokoon kohteensuojaus- sekä partiointitehtäviin, ja kun vihollisen erikoisjoukoiksi epäilemiään kohtaavat niin välitön ilmoitus ja kovempi sakki tulee tarkistamaan tilanteen ja mahdollisesti tuhoaa tai lähtee takaa-ajoon?

Mitä nopeammin saadaan mitä isompi, kohdennetusti koulutettu määrä reserviläisiä kasaan ja toimimaan organisoidusti, sitä enemmän silmäpareja saadaan kentälle ja sitä ahtaammaksi vihollisen erikoisjoukoilla jää mahdollisuus toimia.

Jos jalkaväki kohtaa panssareita niin silloinkin varmaan otetaan yhteys pataljoonan komentajan ja jäädään odottelemaan, että omat panssarivaunut tulee paikalle ja tuhoaa vihollisen vaunut?:rolleyes:

Eiköhän se paikallispataljoona ole täysin oikea taho hoitamaan, jos alueella havaitaan erikoisjoukkojen partio.

Ilman muuta lähdetään perään ja yritetään pitää kosketus. Ilman muuta yritetään saada omia joukkoja eteen sulkulinjaksi.

Missä on miesten aloitteellisuus ja vanha periaate, että viholliseen pidetään aina kosketus?
 
Voisiko ajatella niin, että iso määrä karvalakkireserviläisiä nopeasti kokoon kohteensuojaus- sekä partiointitehtäviin, ja kun vihollisen erikoisjoukoiksi epäilemiään kohtaavat niin välitön ilmoitus ja kovempi sakki tulee tarkistamaan tilanteen ja mahdollisesti tuhoaa tai lähtee takaa-ajoon?

Mitä nopeammin saadaan mitä isompi, kohdennetusti koulutettu määrä reserviläisiä kasaan ja toimimaan organisoidusti, sitä enemmän silmäpareja saadaan kentälle ja sitä ahtaammaksi vihollisen erikoisjoukoilla jää mahdollisuus toimia.

Noinhan sen pitäisi mennä.
 
Jos jalkaväki kohtaa panssareita niin silloinkin varmaan otetaan yhteys pataljoonan komentajan ja jäädään odottelemaan, että omat panssarivaunut tulee paikalle ja tuhoaa vihollisen vaunut?:rolleyes:

Eiköhän se paikallispataljoona ole täysin oikea taho hoitamaan, jos alueella havaitaan erikoisjoukkojen partio.

Ilman muuta lähdetään perään ja yritetään pitää kosketus. Ilman muuta yritetään saada omia joukkoja eteen sulkulinjaksi.

Missä on miesten aloitteellisuus ja vanha periaate, että viholliseen pidetään aina kosketus?

Se, kuka ylläpitää kosketusta ja se joka iskee ja lyö, eivät välttämättä aina ole yksi ja sama osasto. Tästä löytyy erilaisia esimerkkejä läkähtymiseen saakka sotahistoriasta ja ihan syystäkin.
 
Se, kuka ylläpitää kosketusta ja se joka iskee ja lyö, eivät välttämättä aina ole yksi ja sama osasto. Tästä löytyy erilaisia esimerkkejä läkähtymiseen saakka sotahistoriasta ja ihan syystäkin.

Tämäkin keskustelun juonne lähti siitä, että vaadittiin erikoisjoukkoja erikoisjoukkoja vastaan.

Käytännössä sotahistoria tuntee hyvin vähän tilanteita joissa erikoisjoukot ovat taistelleet toisiaan vastaan.

Lähes aina tilanne on ollut se, että erikoisjoukkojen kanssa vastatusten ovat joutuneet kohteita suojaavat joukot. Välillä erikoisjoukkoja vastassa on ollut lentokonemekaanikkoja, matruuseja yms. porukkaa joita ilma- ja merivoimien kohteista löytyy. Vielä useammin vastustajiksi ovat tulleet maavoimien satunnaiset yksiköt jotka on määrätty kohdetta suojaamaan ilman, että ne olisivat erikoistuneet tehtävään.

Vähitellen erilaisten kohteiden suojaaminen on tullut siihen toimintaan erikoistuneiden yksiköiden tehtäväksi. Suomessa noita joukkoja ovat nykyään sotilaspoliisit ja suojausjoukot. Niiden on myös kyettävä tehtävä hoitamaan. Tehtävään kuuluu myös vihollisen erikoisjoukkojen takaa-ajaminen ja tuhoaminen. Jos ryhdytään omia erikoisjoukkoja odottelemaan, niin vihollisen erikoisjoukot kyllä pääsevät karkuun. Myös spetsnaz miesten liiaallinen kunnioittaminen ja varominen johtaa siihen, että aloite lahjoitetaan vihollisen erikoisjoukoille.

Välittömästi aloitettu oikeansuuntainen toiminta on edelleenkin parempi, kuin täysin oikea toiminta joka on aloitettu liian myöhään.
 
Tämäkin keskustelun juonne lähti siitä, että vaadittiin erikoisjoukkoja erikoisjoukkoja vastaan.

Käytännössä sotahistoria tuntee hyvin vähän tilanteita joissa erikoisjoukot ovat taistelleet toisiaan vastaan.

Lähes aina tilanne on ollut se, että erikoisjoukkojen kanssa vastatusten ovat joutuneet kohteita suojaavat joukot. Välillä erikoisjoukkoja vastassa on ollut lentokonemekaanikkoja, matruuseja yms. porukkaa joita ilma- ja merivoimien kohteista löytyy. Vielä useammin vastustajiksi ovat tulleet maavoimien satunnaiset yksiköt jotka on määrätty kohdetta suojaamaan ilman, että ne olisivat erikoistuneet tehtävään.

Ad hoc ei liene viisain kokoonpano mihinkään tehtävään, eikä tavoiteltava kokoonpano ainakaan erikoisjoukkojen torjuntaan vaikka niitä on siihenkin jouduttu käyttämään? Viisainta lienee kouluttaa kohdennetusti joukkoja operoimaan erikoisjoukkoja vastaan ja yrittää lyödä ne sitten näillä, mikäli mahdollista. Varsinaisia erikoisjoukkoja ja niiden odottelua en tarkoittanut, esimerkiksi SPOL osastot joita oletettavasti löytyy paikallispataljoonista käyvät varmasti oikein hyvin tähän tehtävään montaa muuta olemassaolevaa tai myöhemmin ehkä kehitettävää yksikkötyyppiä paremmin.

Mitä erikoisjoukkojen torjuntaan tulee tavanomaisen kiväärijalkaväen sekä erikoisjoukkojen yhteistoiminnasta niin Kosovon sota tarjoaa siitä yhden esimerkin. Serbien taktiikkana oli kuulemma usein ajaa takaa isommalla joukolla UCK:n sissejä ahtaalle ja pyrkiä piirittämään sissiosasto jollekkin tietylle maantieteelliselle alueelle, kuten kylään jota käyttivät tukikohtana ja huoltopisteenä. Kun sissit oltiin sidottu taisteluun ja tunnistettu, heidät yksinkertaisesti piiritettiin isommalla joukolla ja heitä estettiin pakenemasta. Tämän jälkeen odoteltiin paikalle MUP:n erikoisosastoja kuten SAJ:tä. Kun maakuntaan sijoitettu SAJ:n osasto saapui paikalle, he yleensä tekivät voimakkaan rynnäkön tavallisen kiväärijalkaväen tukemana ja löivät sissit yleensä tappaen heidät viimeiseen mieheen täysin armotta. Serbit kuulemma tekivät usein kuulemma myös siten, että jos nyt eivät suoranaisesti syöttäneet tapettuja sissejä kulkukoiralaumoille niin eivät ainakaan puuttuneet siihen jos ne sissien ruumiita söivät. Se toimi kuulemma erittäin tehokkaana sissien moraalin murtamisen taktiikkana piiritysvaiheessa SAJ:ta paikalle odotettaessa. Jos muutama sissi oltiin onnistuttu tappamaan tai haavoittamaan vaikeasti kylän laitamille ei-kenenkään maalle, kulkukoirat saapuivat ruumiita ja haavoittuneita repimään ja sen seuraaminen oli tietysti kamalaa seurattavaa piiritetyille sisseille.
 
Ad hoc ei liene viisain kokoonpano mihinkään tehtävään

No olenko sellaista väittänyt???

Mitä erikoisjoukkojen torjuntaan tulee tavanomaisen kiväärijalkaväen sekä erikoisjoukkojen yhteistoiminnasta niin Kosovon sota tarjoaa siitä yhden esimerkin. Serbien taktiikkana oli kuulemma usein ajaa takaa isommalla joukolla UCK:n sissejä ahtaalle ja pyrkiä piirittämään sissiosasto jollekkin tietylle maantieteelliselle alueelle, kuten kylään jota käyttivät tukikohtana ja huoltopisteenä. Kun sissit oltiin sidottu taisteluun ja tunnistettu, heidät yksinkertaisesti piiritettiin isommalla joukolla ja heitä estettiin pakenemasta. Tämän jälkeen odoteltiin paikalle MUP:n erikoisosastoja kuten SAJ:tä. Kun maakuntaan sijoitettu SAJ:n osasto saapui paikalle, he yleensä tekivät voimakkaan rynnäkön tavallisen kiväärijalkaväen tukemana ja löivät sissit yleensä tappaen heidät viimeiseen mieheen täysin armotta. Serbit kuulemma tekivät usein kuulemma myös siten, että jos nyt eivät suoranaisesti syöttäneet tapettuja sissejä kulkukoiralaumoille niin eivät ainakaan puuttuneet siihen jos ne sissien ruumiita söivät. Se toimi kuulemma erittäin tehokkaana sissien moraalin murtamisen taktiikkana piiritysvaiheessa SAJ:ta paikalle odotettaessa. Jos muutama sissi oltiin onnistuttu tappamaan tai haavoittamaan vaikeasti kylän laitamille ei-kenenkään maalle, kulkukoirat saapuivat ruumiita ja haavoittuneita repimään ja sen seuraaminen oli tietysti kamalaa seurattavaa piiritetyille sisseille.

Miten taistelu jotain UCK:n terroristejä/sissejä vastaan liittyy erikoisjoukkojen torjumiseen Suomessa?

Vai kuvitteletko, että spetsnaz sotillaat alkaisivat murhata maalaispoliiseja ja postimiehiä väijytyksestä? Kuvitteletko, että vihollisen erikoisjoukot toimivat kuin joku albaanialainen rajarosvo ja väijytyksestä juostaisiin hylätylle maatilalle tai teollisuushalliin piiritettäväksi? Edelleenkin haetaan niitä esimerkkejä siitä kuinka erikoisjoukot taistelee erikoisjoukkoja vastaan kuten täällä on ehdotettu?
 
No olenko sellaista väittänyt???



Miten taistelu jotain UCK:n terroristejä/sissejä vastaan liittyy erikoisjoukkojen torjumiseen Suomessa?

Vai kuvitteletko, että spetsnaz sotillaat alkaisivat murhata maalaispoliiseja ja postimiehiä väijytyksestä? Kuvitteletko, että vihollisen erikoisjoukot toimivat kuin joku albaanialainen rajarosvo ja väijytyksestä juostaisiin hylätylle maatilalle tai teollisuushalliin piiritettäväksi? Edelleenkin haetaan niitä esimerkkejä siitä kuinka erikoisjoukot taistelee erikoisjoukkoja vastaan kuten täällä on ehdotettu?

Et ole väittänyt että ad hoc olisi tavoiteltava tilanne. Olet maininnut että niitä on jouduttu käyttämään muiden joukkojen, kuten erikoisjoukkojen puutteessa. Tässä olet täysin oikessa.

Vastaavalla tavalla käytin omaa esimerkkiäni lähinnä esimerkkinä siitä, miten erikoisjoukot ja tavanomaiset joukot voivat toimia yhdessä, ja että kosketusta ylläpitävä ja lopulta iskevä osasto ei välttämättä ole yksi ja sama. Verranto sisseistä ja erikoisjoukoista ei ole sinällänsä pätevä, siinä olet täysin oikeassa enkä ole kanssasi asiasta eri mieltä.

Jos tuuri käy, voi olla että erikoisjoukotkin saadaan ajettua tai saarrettua johonkin tarkkaan määrättyyn paikkaan. Jos siis käy tuuri. Eikö tällaisen skenaarion pohjalta jatkuvasti ihan harjoitellakkin tässä maassa?
 
Viisainta lienee kouluttaa kohdennetusti joukkoja operoimaan erikoisjoukkoja vastaan ja yrittää lyödä ne sitten näillä, mikäli mahdollista. Varsinaisia erikoisjoukkoja ja niiden odottelua en tarkoittanut, esimerkiksi SPOL osastot joita oletettavasti löytyy paikallispataljoonista käyvät varmasti oikein hyvin tähän tehtävään montaa muuta olemassaolevaa tai myöhemmin ehkä kehitettävää yksikkötyyppiä paremmin.

Alkuperäisessä viestissä puhuit kyllä siitä, että pitäisi odottaa näitä "kovempia joukkoja" paikalle kun edes epäillään, että vihollisen erikoisjoukkoja voi löytyä lähistöltä.

Käytännössä tuollaisessa tilanteessa erikoisjoukot pääsevät livahtamaan kun ryhdytään odottelemaan niitä kovempia joukkoja. Mikä pahinta "ninjojen pelko" myös lamauttaa oman yksikön toimintaa ja aloite käytännössä luovutetaan vihollisen erikoisjoukoille.

Vastatoiminta pitää aloittaa välittömästi. Mitä pidemmän kaulan vihollisen erikoisjoukot saavat sitä enemmän ne ehtivät suorittaa erilaisia "anti tracking" toimenpiteitä, kuten erilaiset harhauttavien jälkien tekemiset, vesistöjen ylitykset, miinoitukset ja mahdolliset väijytykset takaa-ajajille.

Jopa siinä tapauksessa, että on olemassa vaikka joukkueen vahvuinen nopeassa lähtövalmiudessa oleva reservi vastasissitoimintaan, niin takaa-ajo kannattaa aloittaa välittömästi. Parhaassa tapauksessa voidaan ajoneuvoilla ehtiä takaa-ajettavien edelle ja muodostaa sulkulinja esim. tielle tai voimalinjalle.

Tässäkin on paikallisjoukoilla sellainen kehittämiskohde, että johtajiksi saadaan tarpeeksi aggressiivisia ja päättäväisiä miehiä. Eikä kaikenmaailman peräänhuutajia jotka jää odottelemaan apujoukkoja.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: KIM
Metodit.png


Vaan mitenkäs se sitten tehtäisiinkään? Vasara ja alasin v.1 vaatii paljon joukkoja ja ison alueen, pihdit hyvän tilannekuvan ja tarpeeksi nopeasti liikkkuvat joukot, "Fix and destroy" aika itsestäänselvä, vasara ja alasin v.2 hieman vähemmän joukkoja, mutta onnistumisen mahdollisuus pienempi, koska vihollinen voi karata sivuista pois, jos siellä ei ole valvontaa, läpimurtohyökkäys taas mielellään vaunuja tai vähintään paseja jotta kevyesti aseistetut tiedustelijat saadaan tuhottua tulella ja liikkeellä.
 
Alkuperäisessä viestissä puhuit kyllä siitä, että pitäisi odottaa näitä "kovempia joukkoja" paikalle kun edes epäillään, että vihollisen erikoisjoukkoja voi löytyä lähistöltä.

Jos perustason joukkoina ovat yli 35-vuotiaat "karvalakkireserviläiset" niin lähes kaikki muut joukot ovat käytännössä "kovempia". Esimerkiksi @Valmius mainitsemat, 2-4 vuotta sitten joukkotuotetut SPOL-joukot.

Olet täysin oikeassa että kosketusta ei saa päästä lipsumaan käsistä ja aktiivisena pitää karvalakkimiestenkin pysyä.
 
Vihollisen tiedustelijoita ja sissejä ei tuhota omassa selustassa pelkillä "lihaksilla". Mielestäni järki on tärkeämpää kuin miesten fyysinen kunto, ikä tai varusteiden taktisuus.

Nopea tilannekuvan muodostaminen, nopeat tarkkaan tilannekuvaan perustuvat päätökset, jämptit käskyt ja nopeasti (autoilla) liikkuvat miehet. Ja viestiyhteydet pitää olla hyvät ja reaaliaikaiset.

Vihollisen joukot ovat aina altavastaajia meidän selustassa. Ne pystytään tuhoamaan. Ei ne ole mitään erikoisia miehiä. Ne pelkaa ja kuolee samalla lailla kuin muutkin. Voi olla vähän pidempi koulutus ja kovempi kunto, mutta mitä sitten? Partio perään ja tulppa eteen. Ja reservissä pari ryhmää-joukkue 2 minuutin lähtövalmiudessa, autoilla. Meillä on kaikki tiestö ja ajoneuvot käytettävissä. Meillä on kartat. Meillä on radiot ja voidaan käyttää niitä. Kaupunkialueella meillä ystäviä joka nurkassa. Suomalaiseen kaupunkiin tai taajamaan ei voi piiloutua. Aina joku näkee ja kertoo epäilyttävistä ukoista.

Vihollisen ukkojen ajoneuvojen ja tietön käytön riistäminen on varmaan merkittävää. Se voidaan estää tiesuluin joita paikallisjoukot perustavat. Ja yhteydet pitää olla hyvät viranomaisiin ja siviileihin. Jokaisella suomalaisella pitää olla tieto kenelle tai mihin ilmoittaa "desanteista". Se voi olla poliisi tai paikallisjoukkojen "toimisto". Näitä on mietitty ja harjoiteltu.

Paikallispataljoonissa on monenlaista ukkelia. Joka komppaniasta löytyy sissikoulutettuja ja spolleja. Niiden tiedot ja taidot kun osataan käyttää niin meillä on joka komppania osaava joka tilanteessa.
 
Nopea tilannekuvan muodostaminen, nopeat tarkkaan tilannekuvaan perustuvat päätökset, jämptit käskyt ja nopeasti (autoilla) liikkuvat miehet. Ja viestiyhteydet pitää olla hyvät ja reaaliaikaiset.

Tuota mietin, että miten tuo saadaan aikaiseksi hieman vanhemmalla kalustolla, joskin sen kaluston tarvitsee toimia vain omassa selustassa ja vihollisen signaalitiedustelun vaara on vähäisempi. Eli onnistuisiko toiminta pelkillä kännyköillä, jos liikkuvilla osastoilla olisi GPS systeemit mukana? Riittäisikö se tilannekuvan muodostamiseen? Tai toimisiko tälläisessä käytössä esim. hirven metsästyksessä käytettävät viestilaitteet tms. omien joukkojen seuraamiseen?
 
Ehkä olisi ensinnäkin tarkoitus että niiden pitää tapella tiensä kaupunkiin ja toisaalta estää näitä saamasta kriittisempiä kohteita haltuunsa. On sitten siviileilläkin aikaa poistua ja vastahyökkäys helpompi tehdä muilla joukoilla.

Onnea tehtävään. Erikoisjoukot käsitteen ahtaimmassa merkityksessä tulevat toimimaan joka tapauksessa vahvasti siviilien seassa. Tämä on aihe ja reunaehto, johon voidaan toki vastata: hyvin.

Paikallispataljoonan osaamistaso ei tasan riitä ko. haasteessa. Minusta yritätte sovittaa Paikallisjoukkoja tehtäviin, joihin niistä ei vaan ole. Minusta on selvää, että monikin tehtävä, johon paikallisjoukkoja yritetään hiki päässä roolittaa ovat luonteeltaan ihan ammattilaisten hoidettavia. Mopedi keulii ja uni seis. :eek:
 
Eli onnistuisiko toiminta pelkillä kännyköillä, jos liikkuvilla osastoilla olisi GPS systeemit mukana? Riittäisikö se tilannekuvan muodostamiseen? Tai toimisiko tälläisessä käytössä esim. hirven metsästyksessä käytettävät viestilaitteet tms. omien joukkojen seuraamiseen?

Onnistuuhan se, tosin puhelimen paikka nykysysteemeillä saadaan helposti näkyviin.
Ultrapoint on itselle tuttu. Oma paikka näkyy kartalla. Myös niiden kavereiden paikat, kulkusuunat sekä liikkumisnopeudet, joiden numero on tallennettu omaan ohjelmaan puhelimessa. Lisää uusi laite valikosta käydään lisäämässä haluttu määrä numeroita, joilla on tämä ohjelma käytössään. Kaikki näkyvät samalla kartalla.

Tuntemattomissa maastoissa liikkuessa ohjelma on kätevä, vaikka ei metsästystä harrastaisikaan. Vuosilisenssi maksaa muutaman kympin.
http://www.ultrapoint.fi/tuote/ultracom-maasto
 
Tuota mietin, että miten tuo saadaan aikaiseksi hieman vanhemmalla kalustolla, joskin sen kaluston tarvitsee toimia vain omassa selustassa ja vihollisen signaalitiedustelun vaara on vähäisempi. Eli onnistuisiko toiminta pelkillä kännyköillä, jos liikkuvilla osastoilla olisi GPS systeemit mukana? Riittäisikö se tilannekuvan muodostamiseen? Tai toimisiko tälläisessä käytössä esim. hirven metsästyksessä käytettävät viestilaitteet tms. omien joukkojen seuraamiseen?

Jopa venttiseiskat saadaan näkymään tietokoneen kartassa, mutta helpompiakin tapoja on. Virvet on todella käteviä kun ne saadaan näkymään kartassa reaaliaikaisina pollukoina. Tosin niitä ei tietysti riitä, eikä ne välttämättä toimi sotilaallisessa saikkauksessa.

Uusimmista pv:n viestivälineistä en tiedä juuri mitään kun niitä ei ole näin vanhoille koulutettu. Pv:llä kuitenkin on jotain rannetietokone/-radiopuhelin systeemeitä joilla nähdään vaika jokaisen partion sijainti kartalla reaaliaikaisena. Ja viestit tulee ranteeseen ja lähtee ranteesta. Nämä varmaan jäävät minulle vieraiksi.

Siiviilipuolella on tosiaan noita kännykkäsovelluksia joilla voi rauhan aikana johtaa todella sujuvasti maasto-operaatioita. Niitä en kyllä viitsisi ottaa edes harjoitusmielessä sotilaskäyttöön kun ne ei tilanteessa kuitenkaan toimi.

Sitten siviilipuolella on radiopuhelimia joissa on gps. Näitä ei taida olla kuitenkaan kuin luvanvaraisia amatöörilaitteita. Esim. Vapepa taitaa käyttää 2m amatöörikapuloita paikannukseen ja johtamiseen.

Ja sitten on tietysti ihan tavalliset (nykyisin lupavapaat) metsästysradiopuhelimet (vhf). Niillä saa 2-5 km kantaman normaaliantenneilla ja raahattavilla/kiinteillä antenneilla +10 km. Näissä ei ole (vielä) paikannusta, joten pitää olla paperikartat ja peitteet. Näilläkin tulee toimeen syvällä selustassa jossa häirintä ei ole täydellistä.

Ja sitten on vihoviimeisenä johtamis- ja viestivälineenä lähetti, kynä, paperi ja kartat. Tällä menetelmällä vihut kyllä kerkiää karkuun ellei jahtaava joukko ole todella erinomaisesti itseohjautuvaa yksittäiseen mieheen saakka.
 
Vihollisen tiedustelijoita ja sissejä ei tuhota omassa selustassa pelkillä "lihaksilla". Mielestäni järki on tärkeämpää kuin miesten fyysinen kunto, ikä tai varusteiden taktisuus.

Nopea tilannekuvan muodostaminen, nopeat tarkkaan tilannekuvaan perustuvat päätökset, jämptit käskyt ja nopeasti (autoilla) liikkuvat miehet. Ja viestiyhteydet pitää olla hyvät ja reaaliaikaiset.
...
Vihollisen ukkojen ajoneuvojen ja tietön käytön riistäminen on varmaan merkittävää. Se voidaan estää tiesuluin joita paikallisjoukot perustavat. Ja yhteydet pitää olla hyvät viranomaisiin ja siviileihin. Jokaisella suomalaisella pitää olla tieto kenelle tai mihin ilmoittaa "desanteista". Se voi olla poliisi tai paikallisjoukkojen "toimisto". Näitä on mietitty ja harjoiteltu.

Samaa mieltä pitkälti.

Jos karvalakkireserviläisistä perustetaan kohteensuojausosastoja, niin kyllä he jonkinlaisen erillisen "lentävän osaston" tarvitsevat toimintansa tueksi. Oli se sitten SPOL:eista tai saman tasoisista joukoista koottu, mutta tarvitsevat joka tapauksessa.

Jos tiettyä kohdettava suojaava osasto saa havainnon, ehkä ottaa yhteenkin vihollisen erikoisjoukkojen kanssa, niin eivät he voi jättää heille määrättyä kohdetta suojaamatta ja lähteä sen sijaan takaa-ajoon "soihdut hulmuten ja verikoirat ulvoen" kuten vanhaa aikaa kuvaavissa amerikkalaisissa elokuvissa vankikarkureita?
 
Onnistuuhan se, tosin puhelimen paikka nykysysteemeillä saadaan helposti näkyviin.
Ultrapoint on itselle tuttu. Oma paikka näkyy kartalla. Myös niiden kavereiden paikat, kulkusuunat sekä liikkumisnopeudet, joiden numero on tallennettu omaan ohjelmaan puhelimessa. Lisää uusi laite valikosta käydään lisäämässä haluttu määrä numeroita, joilla on tämä ohjelma käytössään. Kaikki näkyvät samalla kartalla.

Tuntemattomissa maastoissa liikkuessa ohjelma on kätevä, vaikka ei metsästystä harrastaisikaan. Vuosilisenssi maksaa muutaman kympin.
http://www.ultrapoint.fi/tuote/ultracom-maasto

Myös @KIM

Olisikohan tuosta Ultrapointista mahdollista muokata hieman paremmin sotilaskäyttöön sopiva systeemi? Lähinnä siis sellainen joka ei heti paljasta kaikkea tietoaan, jos vihollinen sattuu olemaan varautunut kyseisen systeemin käyttöön? Tietenkin heikkoudeksi jää kännykkä verkko, mutta kuten ollaan asiasta keskusteltu, niin verkkoa tuskin ruvettaisiin tuhoamaan. Sen häiritseminenkin syvyydessä olisi hankalaa etenkin pitkällä aikavälillä (ja pitkä aikaväli on sitten se, että on aikaa havaita häirintäyritykset ja ryhtyä vastatoimiin).
 
Onnea tehtävään. Erikoisjoukot käsitteen ahtaimmassa merkityksessä tulevat toimimaan joka tapauksessa vahvasti siviilien seassa.
Eivät jokatapauksessa. Itsekin otit esimerkiksi tapauksen jossa pataljoona laitetaan valtaamaan kaupunkia. Mitenköhän muuten ajattelit saada ne kohteeseen kuin maahanlaskulla? Toisaalta aitaukset ja kieltokyltit pitävät rehelliset ihmiset rehellisinä.

Tämä on aihe ja reunaehto, johon voidaan toki vastata: hyvin.

Paikallispataljoonan osaamistaso ei tasan riitä ko. haasteessa. Minusta yritätte sovittaa Paikallisjoukkoja tehtäviin, joihin niistä ei vaan ole. Minusta on selvää, että monikin tehtävä, johon paikallisjoukkoja yritetään hiki päässä roolittaa ovat luonteeltaan ihan ammattilaisten hoidettavia. Mopedi keulii ja uni seis. :eek:
Eivät nämä ole mitenkään toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja vaan päällekkäisiä joilla on kumulatiivinen vaikutus. Kuten PP pystyy suorittamaan henkilötiedustelua aivan eri skaalassa kuin PV:n erikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan erikoistunut erikoisjoukko eivätkä nämä pystyy vastaavasti tekemään kilometrien pituista sulkulinjaa.
Enkä minä vaan vähän ylemmän tason porukat. 10/10 onnistuminen ei ole tietysti realismia mutta saat hieman paremmin perustella miksi näistä ei ole toimintaan mihin näitä koulutetaan ja varustetaan.
Mitkä ovat mielestäsi pahimmat puutteet ja mitä pitäisi parantaa?

Jos tiettyä kohdettava suojaava osasto saa havainnon, ehkä ottaa yhteenkin vihollisen erikoisjoukkojen kanssa, niin eivät he voi jättää heille määrättyä kohdetta suojaamatta ja lähteä sen sijaan takaa-ajoon "soihdut hulmuten ja verikoirat ulvoen" kuten vanhaa aikaa kuvaavissa amerikkalaisissa elokuvissa vankikarkureita?
Ei siihen tietysti koko porukka lähtisi mutta tämäkin riippuu nyt niin paljon tilanteesta. Mikä mandaatti voimassa? Onko vihollinen irtautunut paljastuttuaan ennenaikaisesti vai onnistuneen tai epäonnistuneen iskun jälkeen?
Mikä on nyrkin tila? Mikä on reservin tila? Miten irtautuvat? Kävellen, mönkijöillä, veneellä? Jne.
 
Tähän tehtävään suhtaudun pienellä hilpeydellä ja epäilyksellä. Olen ymmärtänyt että paikallisjoukoilla on paljon eri spesifejä erikoistehtäviä jotka ovat varmasti hyvin järkeviä ja tarpeellisia. Samaten olen ymmärtänyt että paikallisjoukkojen kokoonpanoissa ja koulutuksessakin on eroja aktiivisuudenkin osalta. En silti usko että mikään "superressu" porukka kykenisi tarjoamaan todellista vastusta vihollisen parhaiten koulutetuille eliittiyksiköille joilla on todennäköisesti jonkin verran oikeata taistelukokemusta summattuna erittäin haastavaan ja jatkuvaan, vuosien koulutukseen.

On totta että pääosa vihollisen erikoisyksiköistä toimii pienryhmissä tarkkailemassa, tiedustelmassa ja pitää matalaa profiilia sensijaan että hakeutuisivat taisteluun aktiivisesti joten ongelmana voi olla usein niiden löytäminen ennen tuhoamista. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan vihollisen perusteellisella taktiikan tuntemuksella eli koulutuksella, jatkuvalla ja kovalla harjoittelulla ja melko suurella määrällä joukkoja.

Pienenkään, hampaisiin asti aseistautuneiden ammattitappajien tuhoamiseen ei voi käydä yksinään mikään viikonloppusoturien innokas pumppu vaan kyllä siellä pitää olla erikoisjoukkojen sopimussotilaita ja vähintään erikoisjääkärikoulutuksen saaneita yksiköitä mukana, muuten tulee liikaa tappioita ja äiti mieleen. Yhdessä tuumin homma on mahdollista, siedettävin tappioin.

Tämä ei ole mikään dissaus näitä paikallisjoukkoja vastaan vaan tästä on selkeä näyttö maailman konflikteista kautta historian.
"You need a Wolf to get wolf".


Just näin Balalaikka! Tätä asymmetrista taistelutapaa ei ole syytä aliarvioida vaan tässä paikallisjoukot olisivat hyviä rajoitetulla varustuksella ja kohtuullisella koulutuksella. Tueksi riittää kevyet singot ja kranaatinheittimet jotka siirtyvät kevyesti ja pienellä vaivalla keveissä ajoneuvoissa ja kantaen.

Tuo etsitään ja tuhotaan erikoisjoukkoja on kyllä hieno haave.

Toki se etsiminen voi tapahtua hyvin pienellä alueella. Esim. pakko-otetun maihinnousukenkätehtaan varastossa.

Se on sitten eri asia että kuka sen löytämisen jälkeisen tuhoamisen suorittaa.

Onko se sitten lähin SPOl-komppania vai joku muu.
 
Back
Top