Paikallisjoukkojen taistelu

[Einomies1]

Jos nyt puhutaan Venäjän erikoisjoukoista, niin GRU:n Spetsnaz joukkoja on tällä hetkellä 19 pataljoonan kokoista yksikköä. Eikä ne miehet ole mitään Delta Force ukkeleita, vaan joukossa on myös varusmiehiä ja melko lyhyen ajan palvelleita sopimussotilaita.

Tässä melko tuore artikkeli Janes 360:a : http://www.janes360.com/images/assets/299/46299/The_rising_influence_of_Russian_special_forces.pdf
Tuon perusteella Spetsnazeja on 7+1 prikaatia joissa 2 tai enemmän n. 500 miehen rykmenttiä. Spetsnaz- joukkojen oraganisaatiota muutettiin 2010, Georgian jälkeen ja luotiin mm. yhteinen erikoisoperaatio johto kuten USA:ssa ja lisäksi huippueliittiyksikkö KSO (amer. vast. DEVGRU).
Kuten nähtiin Krimillä, joukkojen varustus oli yhtenäistä, käytös kurinalaista ja toiminta tehokasta. Ei näkynyt Dagestan ja Tsetsenia-kampanjoiden aikaisia resupekkoja eri varusteissa juoksentelemassa sinne tänne vaan toiminta ja varustus oli ammattimaista.

Afganistanilaisilla ei ollut aikoinaan mitään henkisiä esteitä taistella spetsnaz joukkoja vastaan ja yksittäisiä partioita ja joukkueen kokoisia yksiköitä pyyhittiin muonavahvuudesta kerralla. Viralliset tappiot Afganistanissa olivat 750 kaatunutta ja kadonnutta spetsnaz miestä.

Toivottavasti ei meilläkään ole. Se että nuo joukot ovat kokeneet tappioita kertoo toki siitäkin että niitä on käytetty kovimmissa paikoissa. Kukaan ei täällä kai ole ketään kuolemattomaksi väittänyt? Pitää tietää kuitenkin aika hyvin ketä vastaan taistelee ja mitä on odotettavissa eikä siellä ole mitään piippalakkeja mantteleineen tulossa rivissä enää kuten Talvisodassa. Nuo joukot eivät myy nahkaansa halvalla vaikka olisivat kuinka alivoimaisia, se on syytä ymmärtää ja sitä kannattaa kunnioittaa, se on sitä viisautta ja taitoa.

Tässä taisi sissitaktiikan erinomaisuus tulla todistettua? Toki Spetsnazeilla oli vaikeuksia etsiä ja löytää kapinallisjoukkoja suuresta ja harvaanasutusta maasta jossa sissit olivat omillaan. On syytä uskoa että näistä asioista on siellä otettu opiksi ja tätä taktiikkaa tai sotaa ei käytäisi meillä ihan heti alkuunsa. Skenaariot ovat ihan toisenlaisia.

Myöhemmin myöskään tsetseeneillä ei ollut mitään estoja spetsnaz miesten kanssa. Varsinkin kun osa tsetseeneistä oli itsekkin palvellut joko varusmiehenä tai ammattisotilaana kyseisissä joukoissa. Toisessa tsetsenian sodassa esimerkiksi helmikuussa 2000 suuri määrä tsetseenejä onnistui piirittämään noin komppanian vahvuisen laskuvarjosotilaista ja spetsnaz miehistä koostuneen yksikön Argunin laaksossa. Kukkulan 776 taistelu oli kyllä eeppinen, mutta venäläisten tappiot olivat 84 kaatunutta, mikä on melko paljon kun osaston vahvuus oli 91 miestä.

Kyllähän näitä tarinoita riittää ja olen noista kyllä lukenut. Olisi kiva jos olisit kaivellut niitä kaatuneita Tsetseenimääriä tuohon mutta niitäpä ei taida löytää...ainakaan Tsetseenien puolelta.

Komppania pahan maineisia karvalakkimallin reserviläisiä antaa kyllä oikein johdettuna köniin ryhmän kokoiselle erkkariporukalle.

Jos löytää ja saa ne kiinni. Juosten tuskin saa, tuntien SA:n kuntoluokat ja reservin painoindeksin...

Sitäpaitsi (poisluettuna tuhoamistehtävän saaneet osastot) erikoisjoukkojen havaitseminenkin on jo ns. "mission kill" kun normaalisti yrittävät irtautua.

Lohduttavaa, entä jos se kyseinen porukka käyttääkin itse hyökkäävää taktiikkaa osana suurta suunnitelmaa eikä välitä pysyä piilosilla odottelemassa sitä paikallisporukkaa etsimään? Nuo joukot osaavat myös aggressiivisen toiminnan koska hyökkäys on niillä koulutuksen ydin.

Jos omiin joukkoihin luodaan kauhu, että Boris the Ninja on joku ylittämätön tappokone, jolle kukaan ei erikoisjoukkokoulutettu ei mahda yhtään mitään, niin tehdään vain palvelus sille Borikselle.

Kaipasin täällä hieman valotusta asiaan ja realismia, en luo kauhua. Anteeksi jos pelästytin aiheella mutta tulipahan keskustelua. Voit varmaan arvioida minua paremmin kuinka hyvin eri paikallisjoukoille koulutetaan erikoisjoukkojen vastaisia taktiikoita? Kuuluuko koulutukseen kenties partiotiedustelua, pienryhmätaktiikkaa, toimintaa väijytyksessä ja sieltä selviämistä tulen alla, taisteluensiapua, saarrostusta ajoneuvoilla, tarkka-ammuntaa, kohteen puolustusta, vaarallisen kohteen eristämistä jne.?

Käytännössä sotahistoria tuntee hyvin vähän tilanteita joissa erikoisjoukot ovat taistelleet toisiaan vastaan

Entäs ne Törnin jääkärit?

Vihollisen tiedustelijoita ja sissejä ei tuhota omassa selustassa pelkillä "lihaksilla". Mielestäni järki on tärkeämpää kuin miesten fyysinen kunto, ikä tai varusteiden taktisuus.

Ei tietenkään, olen kanssasi samaa mieltä ensimmäisestä seikasta ja kaikista lopuista en. Tämähän tietysti olisi kovin kaunista ja lohdullista perusreserviläistä ajatellen jos ne 25 ylimääräistä kiloa vyötäröllä ja reppu + rynkky riittäisivät eliittijoukkoja vastaan mutta kyllähän se on possunpunainen haavekuva! Pelkkä tahto ja järki ei riitä jos vastassa on epäkonventionaalista taktiikkaa käyttävä vihollinen joka tuntee vastapuolen heikkoudet.

Jos sotilaan fyysisellä kunnolla, iällä tai varustuksella ei olisi väliä sodassa niin johan kehä III sisällä olisi meillä sellainen cityvihreiden aseistakieltäytyjien armada että kaikki PV:n suunnitelmat menisi uusiksi!
Let`s get real: huono fyysinen kunto tarkoittaa heikkoa suorituskykyä taistelussa henkisesti ja fyysisesti. Stressinkesto, vammojen kestävyys, liike, keskittymiskyky, kyky tehdä nopeita päätöksiä, unenpuutteen sietokyky, nälkä, kylmänkesto=kurjuuden sietäminen ja taistelustressi on suuresti yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn. Nuori aikuinen kestää fyysistä kuritusta huomattavasti raihnaista ukkoa paremmin jos on siihen totutettu. Vanhat, huonokuntoiset ukot eivät kyllä kuulu jahtaamaan vihollisen parasta porukkaa.

Nopea tilannekuvan muodostaminen, nopeat tarkkaan tilannekuvaan perustuvat päätökset, jämptit käskyt ja nopeasti (autoilla) liikkuvat miehet. Ja viestiyhteydet pitää olla hyvät ja reaaliaikaiset.

Kyllä, kyllä ja sitten sitä oikeata kykyä sinne mukaan. Eiköhän nämä liity kaikkeen sodankäyntiin ylipäätään?

Vihollisen joukot ovat aina altavastaajia meidän selustassa.

Kyllä mutta ne on koulutettu toimimaan siitä lähtökohdasta joten ei voi olettaa että ne paskoisivat housuun kun näkevät pari kuorma-autollista ehtaa, suomalaista reserviläistä kyydissä.

Ne pystytään tuhoamaan.

Kyllä mutta tiedolla, taidolla eikä tuurilla tai hyvällä yrityksellä.

Ei ne ole mitään erikoisia miehiä.

Eikö? No miksi ne ovat ERIKOISJOUKKOJA sitten nimeltään? Tavallisia joukkoja erikoisella nimellä?

Ne pelkaa ja kuolee samalla lailla kuin muutkin. Voi olla vähän pidempi koulutus ja kovempi kunto, mutta mitä sitten? Partio perään ja tulppa eteen.

Enpä olisi uskonut että saan tällaisen huutomyrskyn aikaan kun uskalsin arvostella paikallisjoukkoja tuolta osin. Pääosassa kommenteista kuvastuu lievä realismin ja vastustajan kunnioituksen puute mikä on vaarallinen yhdistelmä maanpuolustuksessa. Iloista on tietysti huomata miten itsevarmaa porukka on vaikka vastataktiikkaa saati vihollisen taktiikkaa ja koulutusta ei paljon tunneta, siitä on hyvä jatkaa!

Huomaa että ollaan suomen reservin pyhässä ytimessä jonka kilpeä ei saa naarmuttaa ikävillä asioilla.

 

[Sardaukar]

Lohduttavaa, entä jos se kyseinen porukka käyttääkin itse hyökkäävää taktiikkaa osana suurta suunnitelmaa eikä välitä pysyä piilosilla odottelemassa sitä paikallisporukkaa etsimään? Nuo joukot osaavat myös aggressiivisen toiminnan koska hyökkäys on niillä koulutuksen ydin.
Kaipasin täällä hieman valotusta asiaan ja realismia, en luo kauhua. Anteeksi jos pelästytin aiheella mutta tulipahan keskustelua. Voit varmaan arvioida minua paremmin kuinka hyvin eri paikallisjoukoille koulutetaan erikoisjoukkojen vastaisia taktiikoita? Kuuluuko koulutukseen kenties partiotiedustelua, pienryhmätaktiikkaa, toimintaa väijytyksessä ja sieltä selviämistä tulen alla, taisteluensiapua, saarrostusta ajoneuvoilla, tarkka-ammuntaa, kohteen puolustusta, vaarallisen kohteen eristämistä jne.?

Suurin osa erikoisjoukkojen tehtävistä on tiedustelua ja maalinosoitusta. Siihen käytetään yleensä 4-8 miehen partioita/ryhmiä.

Eivät tasan jää kisailemaan "hyökkäävällä taktiikalla", koska yhdenkin haavoittuminen pudottaa partion/ryhmän toimintakyvyn exponentiaalisesti. Kuten olen sanonut, tuhoamistehtäviin tullaan sitten jo isommalla porukalla, mutta esim. 20 miehen osastoa tai suurempaa on aika vaikea saada selustaan huomaamatta. Käytännössä silloin puhutaan helikopterikuljetuksesta, joka on suhtkoht vaikeaa kiistellyssä ilmatilassa.

 

[baikal]

kommenteista kuvastuu lievä realismin ja vastustajan kunnioituksen puute mikä on vaarallinen yhdistelmä maanpuolustuksessa. Iloista on tietysti huomata miten itsevarmaa porukka on vaikka vastataktiikkaa saati vihollisen taktiikkaa ja koulutusta ei paljon tunneta, siitä on hyvä jatkaa!

Huomaa että ollaan suomen reservin pyhässä ytimessä jonka kilpeä ei saa naarmuttaa ikävillä asioilla

Näistä kirjoituksista näkee aivan ensinnä sen, että tiukassa elää kuvitelma siitä kuinka se toinen osapuoli taistelisi sodan sääntöjen ja tiukimpien Geneven protokollien mukaan. Ei se vaan tee niin.

Erikoisjoukkojen laskentakaavioissa on aina se heikkous, että unohdetaan sopivasti kuinka Venäjä on osoittanut aivan kykeneväksi keskittämään erikoisjoukkojaan. Se on tapahtunut jo kahden sodan mitassa ja Venäjä on "uskaltanut" keskittää eri voimaministeriöiden joukkoja sodan alkuvaiheisiin ilman suurempaa tuskaa. Sitä teki jo neukku ja ei se pelännyt "jättää tyhjäksi" jotain aluetta joukoistaan ennenkään....

Asevoima on murroksessa ja haasteisiin tarvitaan ennen muuta taistelijoita, joiden hlökoht. taidot, ominaisuudet, varustus ja tahtotilat ovat vaatimukset täyttävällä tasolla. Tämä on tottakai hyvin epäortodoksinen lähestymistapa ja loukkaa tiettyjä käsityksiä. Mutta sitä voin vain valittaa. Jos joukkotuotanto on vastaus tähän, niin hyvä, sallikaa minun silti epäillä, että koko vastaus se ei ole, eikä siitä sitä tule.

Venäjän sotatutkimuskin unohdetaan tavastakaa. Ovat reippaasti tulkinneet asioita niin, että "isketään vihollisen heikoimpiin kohtiin" ja vältetään tarttumasta vastustajan vahvuuksiin. Mitähän se tuo mahtaa nyt sitten tarkoittaa tässä kontekstissa? Sitäkö, että erikoisjoukot ryhtyvät vihollisen maaliosastoksi? Älkää nyt hyvät miehet viitsikö.

 

[baikal]

Tämähän tietysti olisi kovin kaunista ja lohdullista perusreserviläistä ajatellen jos ne 25 ylimääräistä kiloa vyötäröllä ja reppu + rynkky riittäisivät eliittijoukkoja vastaan mutta kyllähän se on possunpunainen haavekuva!

Hervottoman positiivisella otteella unohdetaan esim. se muutama kesä sitten nähty episodi, kun "valkovenäläinen" henkilö juoksutti Suomen virkakuntaa pitkin pohjoissavoa ja kainuuta. Elokuun helle ryydytti ammattiväenkin höpisevään kuntoon ja koiraparat roikkuivat tiputuksessa. Jätkä pystyi hipaisemaan 30-40 kilsaa yönseutuun ja ilkesi tahallaan esiintyä valvontakameroissa.... Kundia haettiin koptereilla ja Pasit kirnusivat länsikainuun suonlaitoja, koirat juosta humppasivat ohjaajineen ja tilannekuva pysyi aivan ehdoitta korkeintaan heiveröisenä.

Ei ainakaan tuo valkovenäläiseksi väitetty jätkä ollut mikään hampaaton nälkäkuoleman kanssa ikänsä taistellut kouluttamaton hyypiö. Eikä ne ole sitä muutenkaan. Edelleen: ne välttävät takertumasta vastustajan vahvuuksiin. Kyllä nämä tosiseikat ovat suomalaisten -voimaministeriöiden- tiedossa. Meillä reserviläisillä vaan ei ole aivan täsmälliseksi sanottavaa käsitystä koko aiheesta yleensä eikä yksityiskohdista varsinkaan.

 

[vastarannankiiski]

Enpä olisi uskonut että saan tällaisen huutomyrskyn aikaan kun uskalsin arvostella paikallisjoukkoja tuolta osin. Pääosassa kommenteista kuvastuu lievä realismin ja vastustajan kunnioituksen puute mikä on vaarallinen yhdistelmä maanpuolustuksessa.

Pitkälti samaa mieltä Einomiehen kanssa.

Vihollisen osaamisen tunnustaminen ja kunnioittaminen. Miten ihmeessä tästä saadaan väännettyä asia siten, että vihollisen osaamisen tunnustaminen ja vihollisen kunnioittaminen on automaattisesti oman toiminnan ja osaamisen väheksymistä ja tappiomielialan lietsomista? Tässä tapahtuu monella suomalaisella reserviläisellä selkeä ajatusvirhe mielestäni.

Itse en sitä ole koskaan ymmärtänyt, koska omasta mielestäni vastapuolen kunnioittaminen ja osaamisen tunnustaminen ei mitenkään tarkoita automaationa sitä että omaa osaamista vähättelisi tai ei arvostaisi. Päinvastoin, itse osaan arvostaa sitä osaamista mitä meiltä ja muilta löytyy, samanaikaisesti.

Itse asiassa, omien sekä vihollisen vahvuuksien ja heikkouksien realistisessa tunnistamisessa ja myöntämisessä on omasta mielestäni voiton siemen. Tappion siemen taas kylvetään sillä että omat puutteet ohitetaan, omaan osaamiseen ja kyvykkyyteen suhtaudutaan epärealistisen toiveikkaasti ja vihollista samalla aliarvioidaan. Eli tilannetta ja lähtökohtaa muokataan itselle paremmaksi, vaikka se ei realistisesti arvioiden sitä ole. Ja jälleen päin vastoin, jos vihollisen osaaminen ja kompetenssi tunnustetaan, voimme oppia heiltä, tulemaan itse paremmaksi ja kehittämään omaa toimintaamme entistä paremmaksi sekä heidän toimintaansa paremmin vastaavaksi. Onko tämä tappiomielialan lietsomista?

Mitä erikoisjoukkojen jahtaamiseen tulee MaakK:n, SPOL:ien tai erikoismiesten osalta niin minimissään varustus pitää olla vastaava tai muuten asianmukainen tilanteseen nähden. Etenkin pimeäntoimintakyky. Vaikka suuressa kuvassa erikoisjoukot toimivat selustassamme altavastaajina, eivät he välttämättä sitä ole taistelutilanteessa. Jos esimerkiksi neljän miehen vihollispartiolla on asianmukainen mieskohtainen ja aseyhteensopiva NV-kyky käytössä ja vaikka vielä vaimennetuin asein, niin kyllä heillä on selkeä etulyöntiasema joukkueenvahvuiseen takaa-ajo osastoon nähden, joka joutuu toimimaan ilman pimeännäkökykyä, keskellä yötä pilkkopimeässä metsässä. Jos skenaario on tämä niin kyllä aika monta MaakK:laista tai SPOL:ia saattaa mennä joukkueesta multiin jos ilman pimeännäkökykyä pimeässä metsässä erikoismiehiä etsivät, joilla on asianmukainen pimeännäkölaitteet käytössä ja vaimennetut aseet siihen päälle.

 

[Sarek1]

Imperialistisen maahantunkeutujan erikoisjoukkoja ei pidä aliarvioida, mutta eivät ne voittamattomia ja kuolemattomia supersotilaita ole. Nikkeliä ja terästä tottelevat kaikki.

...
Jos karvalakkireserviläisistä perustetaan kohteensuojausosastoja, niin kyllä he jonkinlaisen erillisen "lentävän osaston" tarvitsevat toimintansa tueksi. Oli se sitten SPOL:eista tai saman tasoisista joukoista koottu, mutta tarvitsevat joka tapauksessa.
...

Tähän on olemassa vastaus.

Montako kertaa olet MAAKK:laisena joukkueella tai koko komppanialla harjoitellut etsintä- ja kiinniottotehtävää maastossa? (kysymys kaikille MAAKK:laisille, huom ei tarvitse vastata julkisesti, kunhan mietit ja muistelet. YV:llä saa toki laittaa lukuja, jos halua)
ETSKO-tehtävälle maastossa on olemassa PTM, jolla se koulutetaan SPOLK:lle. Sama PTM toimii soveltaen taajamissakin. Sama PTM toimii J:n ja K:n operaatioissa, kummassakin jäljestävät koirat ovat avainasemassa, samoin toimivat viestiyhdet johto- tai komentopaikkaan.

Samoin tähän.

Näistä voi kertoa tämän:

Spoiler

https://www.riemurasia.net/rtube/ma-numminen-sings-wittgenstein/33438

Ja näiden kanssa voi olla samoilla linjoilla.

Näistä kirjoituksista näkee aivan ensinnä sen, että tiukassa elää kuvitelma siitä kuinka se toinen osapuoli taistelisi sodan sääntöjen ja tiukimpien Geneven protokollien mukaan. Ei se vaan tee niin.

Erikoisjoukkojen laskentakaavioissa on aina se heikkous, että unohdetaan sopivasti kuinka Venäjä on osoittanut aivan kykeneväksi keskittämään erikoisjoukkojaan. Se on tapahtunut jo kahden sodan mitassa ja Venäjä on "uskaltanut" keskittää eri voimaministeriöiden joukkoja sodan alkuvaiheisiin ilman suurempaa tuskaa. Sitä teki jo neukku ja ei se pelännyt "jättää tyhjäksi" jotain aluetta joukoistaan ennenkään....

Asevoima on murroksessa ja haasteisiin tarvitaan ennen muuta taistelijoita, joiden hlökoht. taidot, ominaisuudet, varustus ja tahtotilat ovat vaatimukset täyttävällä tasolla. Tämä on tottakai hyvin epäortodoksinen lähestymistapa ja loukkaa tiettyjä käsityksiä. Mutta sitä voin vain valittaa. Jos joukkotuotanto on vastaus tähän, niin hyvä, sallikaa minun silti epäillä, että koko vastaus se ei ole, eikä siitä sitä tule.

Venäjän sotatutkimuskin unohdetaan tavastakaa. Ovat reippaasti tulkinneet asioita niin, että "isketään vihollisen heikoimpiin kohtiin" ja vältetään tarttumasta vastustajan vahvuuksiin. Mitähän se tuo mahtaa nyt sitten tarkoittaa tässä kontekstissa? Sitäkö, että erikoisjoukot ryhtyvät vihollisen maaliosastoksi? Älkää nyt hyvät miehet viitsikö.

Hervottoman positiivisella otteella unohdetaan esim. se muutama kesä sitten nähty episodi, kun "valkovenäläinen" henkilö juoksutti Suomen virkakuntaa pitkin pohjoissavoa ja kainuuta. Elokuun helle ryydytti ammattiväenkin höpisevään kuntoon ja koiraparat roikkuivat tiputuksessa. Jätkä pystyi hipaisemaan 30-40 kilsaa yönseutuun ja ilkesi tahallaan esiintyä valvontakameroissa.... Kundia haettiin koptereilla ja Pasit kirnusivat länsikainuun suonlaitoja, koirat juosta humppasivat ohjaajineen ja tilannekuva pysyi aivan ehdoitta korkeintaan heiveröisenä.

Ei ainakaan tuo valkovenäläiseksi väitetty jätkä ollut mikään hampaaton nälkäkuoleman kanssa ikänsä taistellut kouluttamaton hyypiö. Eikä ne ole sitä muutenkaan. Edelleen: ne välttävät takertumasta vastustajan vahvuuksiin. Kyllä nämä tosiseikat ovat suomalaisten -voimaministeriöiden- tiedossa. Meillä reserviläisillä vaan ei ole aivan täsmälliseksi sanottavaa käsitystä koko aiheesta yleensä eikä yksityiskohdista varsinkaan.

Mutta, sen on omalla taholla järjestettävästä koulutuksesta huomannut, että meillä ei olla jääty pyörittelemään peukaloita näiden asioiden kanssa. Paljon on tehtävä työtä, mutta oikeassa suunnassa ollaan oltu ja myös jatketaan eli kyllä poikas valveill' on vaikka se ei tänne siviilielämään juuri näy.

Kuvatun kaltaisten imperialistisen maahantunkeutujan erikoisjoukkojen toimintaan ei kuulu mikään sellainen, joka on "reilua" tai noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Vaatetuksena voi tilanteen mukaan olla raksahuomiohaalarit ja adidaskuosi tai Hugo B. jne. eli mikä tahansa, joka on toimintaympäristössä camoa jne. Ennen tilanteen alkamista väkeä on jo "sisällä" eli kuljetuskolonnia tai -koptereita ei juurikaan tarvita.

Jokainen voi kehittää ja ylläpitää kuntoaan ja osaamistaan. Ole valmis, sanoo partiolainen.

 

[vastarannankiiski]

Ennen tilanteen alkamista väkeä on jo "sisällä" eli kuljetuskolonnia tai -koptereita ei juurikaan tarvita.

Täysin samaan mieltä!

En myöskään usko, että merkittävä materiaali on niinkään helposti maalitettavissa kohteissa, jotka on suomessa rekisteröity venäläisomistukseen. Jos esimerkiksi kaakonkulmalla on teollisuusvarastoja ja autioita lomakyliä on rekisteröity suomalaisiin rekistereihin venäläisten firmojen ja yksityishenkilöiden nimiin (Omistaja: Triandafillov, Vladimir tai G. Zhukovin rajansiirto- ja turvallisuuspalvelut Oy) niin tuskin niihin kannattaa hillota mitään merkittävää. Kyllä ne avainmiehet ja varusteet pistetään fikkaan ihan jonnekkin muualle ja muihin paikkoihin. Mahdollisuuksia piilottaa heillä on enemmän kun meillä kapasiteettia etsiä. Pitää muistaa että itänaapurilla on pitkät perinteet Maskirovkassa ja he osaavat sen pelin hyvin.

 

[Iso-Mursu]

Suurin osa erikoisjoukkojen tehtävistä on tiedustelua ja maalinosoitusta. Siihen käytetään yleensä 4-8 miehen partioita/ryhmiä.

Eivät tasan jää kisailemaan "hyökkäävällä taktiikalla", koska yhdenkin haavoittuminen pudottaa partion/ryhmän toimintakyvyn exponentiaalisesti. Kuten olen sanonut, tuhoamistehtäviin tullaan sitten jo isommalla porukalla, mutta esim. 20 miehen osastoa tai suurempaa on aika vaikea saada selustaan huomaamatta. Käytännössä silloin puhutaan helikopterikuljetuksesta, joka on suhtkoht vaikeaa kiistellyssä ilmatilassa.

Tuossa kai s e paikallispuolustukaen sauma on. Edes jotenkin kertautetun vartiojoukkueen suojatessa sitä pakko-otettua maiharitehdasta sinne ei vain mennä sisään ja laiteta koneita pas... romumetalliksi.

Kun alueella alkaa näkyä toimintaa, niin sitten voidaan soittaa Nyrkki-komppania ajamaan riistaa liikkeelle.[/QUOTE]

 

[Einomies1]

Erikoisjoukkojen laskentakaavioissa on aina se heikkous, että unohdetaan sopivasti kuinka Venäjä on osoittanut aivan kykeneväksi keskittämään erikoisjoukkojaan.

On myös muistettava se että naapurikaan ei uhraa parhaita porukoitaan turhassa kahinassa ilman ajatusta tai jätä erikoisyksiköitä tyystin oman onnensa nojaan vaan niitä käytetään tarkoituksen ja tavoitteen mukaan osana suurempaa suunnitelmaa. Uskon kyllä että PV:n johto on tietoinen suurelta osin suunnasta johon ollaan menossa naapurissa ja yrittää parhaansa sovittaa resursseja ongelman ratkaisemiseksi. Paikallispuolustus on osa tätä mutta se ei voi olla koko vastaus vaan tarvitaan muutakin.

Vanha perusidea siitä että on olemassa se nyrkki ja sitten muu porukka joka suojaa, varmistaa, eristää ja huoltaa toimii minusta tässäkin. Kysyin miten asiat ovat ja täällä tulleen palautteen perusteella tekemistä riittänee runsaasti koska luuloja tuntuu täällä olevan enemmän kuin selkeä suunta tai edes visio. Toivottavasti juoksu paranee ja kuviot on selvät siellä missä niitä suunnitelmia tehdään...

Itse asiassa, omien sekä vihollisen vahvuuksien ja heikkouksien realistisessa tunnistamisessa ja myöntämisessä on omasta mielestäni voiton siemen. Tappion siemen taas kylvetään sillä että omat puutteet ohitetaan, omaan osaamiseen ja kyvykkyyteen suhtaudutaan epärealistisen toiveikkaasti ja vihollista samalla aliarvioidaan. Eli tilannetta ja lähtökohtaa muokataan itselle paremmaksi, vaikka se ei realistisesti arvioiden sitä ole. Ja jälleen päin vastoin, jos vihollisen osaaminen ja kompetenssi tunnustetaan, voimme oppia heiltä, tulemaan itse paremmaksi ja kehittämään omaa toimintaamme entistä paremmaksi sekä heidän toimintaansa paremmin vastaavaksi. Onko tämä tappiomielialan lietsomista?

Erittäin hyvin sanottu. Terve itsekriittisyys ja kyky arvioida omaa ja vastustajan suorituskykyä saatavilla olevan tiedon mukaan ovat avaimet kehitykseen ja suorituskykyyn. Tietysti tarvitaan tahtoa ja sitähän meiltä löytyy kyllä mutta se ei riitä yksin. Sitten on tunnustettava mihin on järkevää santsata ja mitä voidaan näillä resursseilla ja mallilla saavuttaa. Uhkiin voidaan vastata monella tavalla joista on valittava ne parhaat mahdolliset keinot.

Mitään suorituskykyä Tsetseeniassa 90-luvulla tai Afganistanistanissa 1980-luvulla ei voi pitää enää relevanttina verrokkina vastustajan suorituskykyä arvioitaessa. Vielä vähemmän jatkosodan NKVD:n hyökkäyksiä rajakyliimme. Tilanteet ja aika oli ihan erilaiset eikä Venäjän erikoisjoukkojen mahdollinen toiminta meidän alueella tule todennäköisesti olemaan mitään huoltokuljetusten suojaamista ainakaan suuressa mittakaavassa. Siihen sisältyy paljon eri elementtejä ja yllätyksiä joihin täytyy yrittää varautua. Kaikkeen ei pysty joten soveltaa pitää ja se vaatii hyvän perusosaamisen.

Mitä erikoisjoukkojen jahtaamiseen tulee MaakK:n, SPOL:ien tai erikoismiesten osalta niin minimissään varustus pitää olla vastaava tai muuten asianmukainen tilanteseen nähden.

Kyllä ja koulutusta pitää olla useita kertoja vuodessa myös soveltavina ja monipuolisina harjoituksina. Tähän pitää saada myös Poliisin ja Rajan erikoismiehet mukaan koska niillä on pienryhmätaktiikka hallussa ja kokemusta jota tarvitaan aseistautuneiden henkilöiden eliminoimisessa. Ilokseni huomaan että paikallispuolustusta harjoitellaan Helsingissä jo keväällä moniviranomaisvoimin, se on oikea suunta.

Se taas on toinen seikka kuinka moni ressu pystyy päivätyönsä ja muun elämän lisäksi sitoutumaan jatkuvaan ja vaativaan koulutukseen on toinen asia. Selvää on myös että fysiikkaa pitää löytyä eikä siinä mikään sauvakävely pari kertaa viikossa riitä.

Vaikka suuressa kuvassa erikoisjoukot toimivat selustassamme altavastaajina, eivät he välttämättä sitä ole taistelutilanteessa.

Eivät todellakaan. Muistetaan että kyllä itänaapurissa on kokemusta oikeasta sodasta ja tulitaisteluista viimeisen vuosikymmenen ajalta joten taktiikoita on kehitelty ja länsimaistakin haettu mallia toimintaan. Ei siellä ole jääty tuleen makaamaan vaan homma on varmasti eri pohjalla kuin 10 vuotta sitten. Ei pidä meidänkään.

Tuli mieleeni Andy McNabin haastattelu Bravo 2-0 partion matkalta Irakissa 1991. McNab kertoi että kun Irakilaiset olivat havainneet partion olinpaikan he lähettivät muutaman kuorma-autollisen sotilaita hyökkäämään heidän kimppuunsa. Alkaneessa tulitaistelussa SAS sotilaat tajusivat heti miten epätoivoisessa tilanteessa pitää toimia: hyökkäävästi. McNab lähti ryhmällään hyökkäämään suurta ylivoimaa vastaan ja huolimatta Irakilaisten kovasta tulesta. 25 metrin matkan jälkeen ryhmän ampuessa perääntymättä, Irailaisten moraali murtui ja McNab ryhminene huomasi kuinka varusmiehistä koostuva porukka alkoi huutaa kuolevansa ja karata taistelusta koska he eivät olleet tottuneet oikeaan tulitaisteluun.
Irakilaiset vetäytyivät ja ryhmä pääsi karkuun.

McNab ja Chris Ryan eivät peitelleet jutussa pelkoaan tai brassailleet vaan tajusivat kyllä että vastaan tulee oikeita luoteja kasapäin ja niiden voiman tiesi mutta ainoa keino selviytyä oli taistella ja toimia hyökkäävästi. Tähän heidät oli koulutettu vuosikausia ja kokemusta operaatioista oli. Tämä ei sitten ole mitään suoraa vertailua Suomen ressuihin että turha kenenkään on pillastua.

Huolimatta partion epäonnistumisesta he arvioivat tuhonneensa n. 200 vihollista matkallaan ennen kiinnijäämistä ja osan menehtymistä. Siitä voi arvioida mikä on suhdeluku ja mitä eliittisotilaiden tuhoaminen ja taltuttaminen vaatii. Kaverit olivat erittäin kovan valintaprosessin sekä fyysisen ja psyykkisen koulutuksen karaisemia ja kestivät myös kuullustelut ja kidutuksen murtumatta.

 

[vessaharjamies]

Mitä erikoisjoukkojen jahtaamiseen tulee MaakK:n, SPOL:ien tai erikoismiesten osalta niin minimissään varustus pitää olla vastaava tai muuten asianmukainen tilanteseen nähden. Etenkin pimeäntoimintakyky. Vaikka suuressa kuvassa erikoisjoukot toimivat selustassamme altavastaajina, eivät he välttämättä sitä ole taistelutilanteessa. Jos esimerkiksi neljän miehen vihollispartiolla on asianmukainen mieskohtainen ja aseyhteensopiva NV-kyky käytössä ja vaikka vielä vaimennetuin asein, niin kyllä heillä on selkeä etulyöntiasema joukkueenvahvuiseen takaa-ajo osastoon nähden, joka joutuu toimimaan ilman pimeännäkökykyä, keskellä yötä pilkkopimeässä metsässä. Jos skenaario on tämä niin kyllä aika monta MaakK:laista tai SPOL:ia saattaa mennä joukkueesta multiin jos ilman pimeännäkökykyä pimeässä metsässä erikoismiehiä etsivät, joilla on asianmukainen pimeännäkölaitteet käytössä ja vaimennetut aseet siihen päälle.

Tämä on se asia mikä minuakin huolestuttaa. En tiedä mikä tilanne on Venäjällä, mutta ainakin NATO-maissa tämä on ihan jalkaväentaistelijan perusvarustusta. Sitä optiikkaa on jopa enemmän mitä pystyy realistisesti kantamaan eli osa jää aina hyllylle.

Ei kannata laskea myöskään sen varaan, että torjuttavat partiot ovat näin pieniä miesmäärältään - hetkellisesti tämä voi olla tilanne, mutta ainakaan eräässä länsinaapurissa nämä eivät koskaan operoi niin pienellä vahvuudella vaan kentälle pudotettavassa tiimissä on aina n. 10 henkeä. Ja jos näiden tehtävänä on tiedustella esimerkiksi laskuvarjorykmentin maahanlaskualue niin se varsinainen ikävä yllätys on vielä materialisoitumatta.

 

[vessaharjamies]

Jatketaan edellisestä: eli jos törmää yhteen partioon niin se tiimin toinen partio ei välttämättä ole kovin kaukana. Sitä kannattaa miettiä tarkkaan, kun lähtee ilman asiaankuuluvia NV-laitteita näiden perään pimeässä. Luultavasti se toinen partio nimittäin valmistelee jo tuliylläkköä takaa-ajajien rohkeuden madaltamiseksi tai sitten tiedustelee edeltä ja näin ollen nopeuttaa kontaktiin joutuneen partion liikkumista irtautumissuunnassa. Geneerinen koostumus voi olla jotain tällaista:

1. partio

Kommandon johtaja
Radisti
Medikki
Spesialisti
Spesialisti
Spesialist

2. partio

Varajohtaja
Spesialisti
Spesialisti
Spesialisti

Spesialistit hoitelevat kaikkea taivaan ja maan väliltä tehtävästä riippuen. Nämä eivät ole mitään "mä ajan autoa" tai "mä ammun singolla" yhden asian erikoismiehiä.

Käytännössähän tällaisen porukan perässä ei maastossa pysy kuin toinen vastaavan koulutuksen saanut joukko. Tiestöön tukeutumalla ja ajoneuvoilla voi näitä tietysti reserviläisilläkin ahdistaa, mutta jos tarkasta irtautumisreitistä ei ole tietoa niin tuollainen 10 hengen kommandokin pystyy luomaan aika tehokkaasti paikallisen ylivoiman varsinkin yöaikaan ja murtautumaan ulos yhtään harvemmasta saartorenkaasta (varsinkaan jos sitä yöoptiikkaa jolla niiden lähestymisen näkee ja niitä näkee ampua ei ole).

edit:

Niin kuin jotkut viisaat jo sanoivatkin ei kannata tuudittautua siihen, että tällaiset joukot kävelevät päiväsaikaan ammuttaviksi tai antautuvat tulitaisteluun sellaisessa tilanteessa, joka ei heille ole edullinen. Venäläiset varmasti tietävät tarkkaan suomalaisten reserviläisistä koostuvien paikallisjoukkojen heikkoudet ja ottavat tästä kaiken irti sotatilanteessa.

 

[KIM]

Hervottoman positiivisella otteella unohdetaan esim. se muutama kesä sitten nähty episodi, kun "valkovenäläinen" henkilö juoksutti Suomen virkakuntaa pitkin pohjoissavoa ja kainuuta. Elokuun helle ryydytti ammattiväenkin höpisevään kuntoon ja koiraparat roikkuivat tiputuksessa. Jätkä pystyi hipaisemaan 30-40 kilsaa yönseutuun ja ilkesi tahallaan esiintyä valvontakameroissa.... Kundia haettiin koptereilla ja Pasit kirnusivat länsikainuun suonlaitoja, koirat juosta humppasivat ohjaajineen ja tilannekuva pysyi aivan ehdoitta korkeintaan heiveröisenä.

Ei ainakaan tuo valkovenäläiseksi väitetty jätkä ollut mikään hampaaton nälkäkuoleman kanssa ikänsä taistellut kouluttamaton hyypiö. Eikä ne ole sitä muutenkaan. Edelleen: ne välttävät takertumasta vastustajan vahvuuksiin. Kyllä nämä tosiseikat ovat suomalaisten -voimaministeriöiden- tiedossa. Meillä reserviläisillä vaan ei ole aivan täsmälliseksi sanottavaa käsitystä koko aiheesta yleensä eikä yksityiskohdista varsinkaan.

Olikohan tuolla valkovenäläiseksi väitetyllä spol vai sissikoulutus?

Entä haettiinko häntä poliisin metodeilla vai rajavartiolaitoksen?

Juoksemalla tuollaista heppua ei lumettomaan aikaan ota kiinni kukaan 2 jalkainen. Jos saa näköyhteyden niin silloin voi juosta kiinni, muuten ei. Minuakaan ei ottaisi edes suunnistuksen maailmanmestari jos ei saa näköyhteyttä (olen viime vuonnakin testannut samoilla radoilla paria hallitsevaa maailmanmestaria, eli tiedän, en arvaa). Ei ottaisi kiinni edes koiran kanssa. Koira saisi yksinään kiinni, mutta ei mies narun päässä. Sen sijaan minut voisi napata lihava reserviläinen jos sattuisi istumaan sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Tietysti sotilas on aina vahvempi jos fyysinen kunto on hyvä, mutta erkkareiden kanssa maastossa ja kaupungissa ratkaisee äly ja osaaminen.

Temput dekkareita vastaan on aika paljon hyshys -kamaa. Ja etenkin rakennetulla alueella. Siksi ei voida avata niitä. Hyvä Baikal kun otit esiin sen, että eivät toimi oppikirjan mukaan.

Nimierkille Valmius tiedoksi, että en sooloile. Minun ei tarvitse tehdä yksin.

 

[vessaharjamies]

Tietysti sotilas on aina vahvempi jos fyysinen kunto on hyvä, mutta erkkareiden kanssa maastossa ja kaupungissa ratkaisee äly ja osaaminen.

Tästä päästäänkin siihen tuhannen taalan kysymykseen onko 5,5kk varusmiespalvelus ja satunnaiset kertausharjoitukset riittäviä osaamisen varmistamiseksi. Veikkaan, monen ammattilaisen todellinen näkemys tästä asiasta on aika pessimistinen.

 

[vastarannankiiski]

Venäläiset varmasti tietävät tarkkaan suomalaisten reserviläisistä koostuvien paikallisjoukkojen heikkoudet ja ottavat tästä kaiken irti sotatilanteessa.

Varmaan kaikki jotka ovat mitään Sun Tzu:lta sisäistäneet, yrittävät kääntää vihollisen heikkoudet omiksi vahvuuksiksi ja venäläiset tuskin ovat tästä poikkeus.

Venäläisille yötaistelu ei ole mikään poikkeus ja heillä on siihen pitkät ja menestykselliset perinteet. Jo ennen minkäänlaisia NV-laitteita, toisessa maailmansodassa, heillä oli nimenomaan yöaikaan pyrkimys toimimaan aktiivisesti tiedustellen, soluttautuen, vankeja sieppaamalla ja rynnäkköetäisyyksille pyrkimällä hyökkäyksiin valmistautuessaan. Tästä on ovat saksalaiset ja suomalaiset dokumentit pullollaan todisteita ja kertomuksia. Saksalaiset jopa kokivat tästä yöaktiivisuudesta johtuen paikoin kovaakin pelkoa ja ahdistusta vuonna 1941, vaikka päiväsaikaan ja päivänvalossa olivat muuten kovasti niskan päällä.

En usko tämän opin ja doktriinin heillä vaipuneen unholaan ja oletan että kovassa tilanteessa heillä tietty aktiivisuus lisääntyy samalla kun pimeys laskeutuu. Mitä venäläisten NV-kykyyn tulee, niin tavanomaisilla joukoilla se ei ole kummoinen ja montaa länsimaista vastaavaa joukkotyyppiä varmasti jäljessä. Sen sijaan erikoisjoukoille uskon heidän keskittävän materiaalia ja varustetta siinä missä lännessäkin ja uskon että erikoismiehillä pimeätoimintakyky on hyvällä mallilla. Jos he arvioivat yötoimintakykynsä meitä paremmaksi niin aivan varmasti painottavat toimintaansa yöaikaan, päiväajan sijaksi, koska miksi alistua vihollisen säännöille ja pelaamaan vihollisen pussiin, jos voisi tehdä toisin ja hallita yöllistä taistelutilan pimeyttä paremmilla yönäkölaitteilla.

Ja se vaimennettu tussari pimeällä. Kun se vaimennin ei pelkästään syö sitä mekkalaa pois, vaan syö myös sen suuliekin aika tehokkaasti.

 

[Pasi Anssi]

Varmaan kaikki jotka ovat mitään Sun Tzu:lta sisäistäneet, yrittävät kääntää vihollisen heikkoudet omiksi vahvuuksiksi ja venäläiset tuskin ovat tästä poikkeus.

Venäläisille yötaistelu ei ole mikään poikkeus ja heillä on siihen pitkät ja menestykselliset perinteet. Jo ennen minkäänlaisia NV-laitteita, toisessa maailmansodassa, heillä oli nimenomaan yöaikaan pyrkimys toimimaan aktiivisesti tiedustellen, soluttautuen, vankeja sieppaamalla ja rynnäkköetäisyyksille pyrkimällä hyökkäyksiin valmistautuessaan. Tästä on ovat saksalaiset ja suomalaiset dokumentit pullollaan todisteita ja kertomuksia. Saksalaiset jopa kokivat tästä yöaktiivisuudesta johtuen paikoin kovaakin pelkoa ja ahdistusta vuonna 1941, vaikka päiväsaikaan ja päivänvalossa olivat muuten kovasti niskan päällä.

En usko tämän opin ja doktriinin heillä vaipuneen unholaan ja oletan että kovassa tilanteessa heillä tietty aktiivisuus lisääntyy samalla kun pimeys laskeutuu. Mitä venäläisten NV-kykyyn tulee, niin tavanomaisilla joukoilla se ei ole kummoinen ja montaa länsimaista vastaavaa joukkotyyppiä varmasti jäljessä. Sen sijaan erikoisjoukoille uskon heidän keskittävän materiaalia ja varustetta siinä missä lännessäkin ja uskon että erikoismiehillä pimeätoimintakyky on hyvällä mallilla. Jos he arvioivat yötoimintakykynsä meitä paremmaksi niin aivan varmasti painottavat toimintaansa yöaikaan, päiväajan sijaksi, koska miksi alistua vihollisen säännöille ja pelaamaan vihollisen pussiin, jos voisi tehdä toisin ja hallita yöllistä taistelutilan pimeyttä paremmilla yönäkölaitteilla.

Ja se vaimennettu tussari pimeällä. Kun se vaimennin ei pelkästään syö sitä mekkalaa pois, vaan syö myös sen suuliekin aika tehokkaasti.

Sun Tzu pitää tietenkin muistaa myös paikallisjoukoissa. Ei kannata lähteä 1 vs 1 tilanteisiin. Ei kannata juosta perässä metsässä. Ei tapella öisin...
Erikoisjoukot tuskin haluavat joutua tulitaisteluun paikallisjoukkojen kanssa, vaan mieluummin pysyvät piilossa. Paljastuminen on jo epäonnistumista. Paikallisjoukkojen taas kannatta isolla miesylivoimalla yrittää ottaa tulikosketus erikoisjoukkoihin. Vaikka tulisi omia tappioita, niin riskejä pitää ottaa jos on mahdollisuus saada viholliselta pois erikoisjoukkoja joita ei helposti korvata millään. Ainakin saadaan vihollinen juoksujalalle ja ehkä pois siitä tehtävästä jota olivat suorittamassa.

 

[Sarek1]

Olikohan tuolla valkovenäläiseksi väitetyllä spol vai sissikoulutus?

Entä haettiinko häntä poliisin metodeilla vai rajavartiolaitoksen?

Juoksemalla tuollaista heppua ei lumettomaan aikaan ota kiinni kukaan 2 jalkainen. Jos saa näköyhteyden niin silloin voi juosta kiinni, muuten ei. Minuakaan ei ottaisi edes suunnistuksen maailmanmestari jos ei saa näköyhteyttä (olen viime vuonnakin testannut samoilla radoilla paria hallitsevaa maailmanmestaria, eli tiedän, en arvaa). Ei ottaisi kiinni edes koiran kanssa. Koira saisi yksinään kiinni, mutta ei mies narun päässä. Sen sijaan minut voisi napata lihava reserviläinen jos sattuisi istumaan sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Tietysti sotilas on aina vahvempi jos fyysinen kunto on hyvä, mutta erkkareiden kanssa maastossa ja kaupungissa ratkaisee äly ja osaaminen.

Temput dekkareita vastaan on aika paljon hyshys -kamaa. Ja etenkin rakennetulla alueella. Siksi ei voida avata niitä. Hyvä Baikal kun otit esiin sen, että eivät toimi oppikirjan mukaan.

Nimierkille Valmius tiedoksi, että en sooloile. Minun ei tarvitse tehdä yksin.

Olipa "valkovenäläisen" koulutus mikä oli, aivan tavissunnuntaitossuttelija ja pasifistinen ituhippi tuo kaveri ei ollut. Tohdin pistää pullakahvista veikat.

Koirista ja karkuun juoksusta sen verran että nuorna jäniksenä tuota tuli useaan otteeseen harrastettua. Sen verran voi asiaa valottaa, että koirapartioillekaan ei jääty kiinni, vaikka koulutuksessa käytetyt koirat olivat hyviä (muistan lämmöllä vieläkin koulutuskäytössä olleita "omia" sisäministeriön sissikoiria). Vapaaksi päästettyä koiraa ei juoksemalla karkuun pääse, mutta narun päässä oleva rapikivi eli ohjaaja hidastaa takaa-ajajaa. Näin varttuneempana ei jalka enää samalla vauhdilla kuljeta pitkin pöpelikköä, mutta vaistotoiminnot ovat tallella.

Jalkaisin kulkeva yksittäinen vihereikka tai porukka saadaan helpommin kiinni kuin sellainen, jolla on käytettävissään liikennöintiapua. Toiminnassaan "dekkarit" pyrkivät viimeiseen hetkeen saakka välttämään paljastumista. Tehtävät voivat olla tiedusteluluonteisia, häiriöitä aiheuttavia ja/tai tuhoamistehtäviä.

"Dekkarit" eli imperialistiset soluttautujat ja vakoojat on hyvä yleisellä tasolla sijoittaa tällaiseen viitekehykseen:
- he ovat jo täällä
- he ovat kovempikuntoisia kuin sinä
- he ovat koulutetumpia tehtäväänsä kuin sinä
- he ovat paremmin varustettuja kuin sinä
- he ovat parempia ampumaan kuin sinä
- he peittoavat sinut lähitaistelussa
- he toimivat härskimmin ja yllättävämmin kuin sinä
- he osaavat hämätä ja harhauttaa paremmin kuin sinä
- he tuntevat ja osoittavat sääliä vähemmän kuin sinä
- he vahingoittavat tarvittaessa sivullisia saadakseen aikaan sekaannusta
- he kuolevat samalla tavalla kuin sinä kun saavat osumaa.

Mutta, kuten ystävämme ja huonetoverimme @KIM totesi, sinä et tee ja toimi yksin. Äly, osaamisen hyödyntäminen ja lukumäärän tuoma etu. Pistetään vähän pelimainoshuumoria mukaan: "Koe lukumäärän voima. Käytä taisteluvaistojasi. Toimi taktisesti ja varo yllätyksiä. Tunne adrenaliini ja taistele joukkosi kanssa kotimaasi puhdistamiseksi vihollisen maahantunkeutujan ikeeltä."

Tappioita tulee ihan varmasti (rakennetulla alueella potentiaali tappioille kasvaa), mutta ne on kestettävä ja vihollinen maahantunkeutuja tuhottava ja vangittava viimeistä henkilöä myöten.

 

[kertakenttään]

Tästä päästäänkin siihen tuhannen taalan kysymykseen onko 5,5kk varusmiespalvelus ja satunnaiset kertausharjoitukset riittäviä osaamisen varmistamiseksi. Veikkaan, monen ammattilaisen todellinen näkemys tästä asiasta on aika pessimistinen.

Kuten lähestulkoon kaikessa muussakin niin tärkeämpää kuin yksittäisen taistelijan toimet on ne johtajan päätökset. Ihan sama miten kovaa juoksee ja pitkälle ampuu niin jos joukko on väärässä paikassa väärään aikaan ei siitä ole hyötyä. Näkisin johtajien kouluttamisen oikeisiin toimintatapoihin tärkeämpänä. Jalkapallossakin vanhempi ja huonokuntoisempi voi rökittää nuoret kovakuntoiset paremmalla pallottomalla pelillä ja syöttelyllä.

 

[vastarannankiiski]

"Dekkarit" eli imperialistiset soluttautujat ja vakoojat on hyvä yleisellä tasolla sijoittaa tällaiseen viitekehykseen:
- he ovat jo täällä
- he ovat kovempikuntoisia kuin sinä
- he ovat koulutetumpia tehtäväänsä kuin sinä
- he ovat paremmin varustettuja kuin sinä
- he ovat parempia ampumaan kuin sinä
- he peittoavat sinut lähitaistelussa
- he toimivat härskimmin ja yllättävämmin kuin sinä
- he osaavat hämätä ja harhauttaa paremmin kuin sinä
- he tuntevat ja osoittavat sääliä vähemmän kuin sinä
- he vahingoittavat tarvittaessa sivullisia saadakseen aikaan sekaannusta
- he kuolevat samalla tavalla kuin sinä kun saavat osumaa.

Senkin tappiomielialaa lietsova viideskolonnalainen!

 

[kertakenttään]

Senkin tappiomielialaa lietsova viideskolonnalainen!

Loppujen lopuksi kaikki tottelevat kahdeksan alumiinisiipistä 81 millistä valurautatrotyylikranaattia.

 

[herra47]

Hervottoman positiivisella otteella unohdetaan esim. se muutama kesä sitten nähty episodi, kun "valkovenäläinen" henkilö juoksutti Suomen virkakuntaa pitkin pohjoissavoa ja kainuuta. Elokuun helle ryydytti ammattiväenkin höpisevään kuntoon ja koiraparat roikkuivat tiputuksessa. Jätkä pystyi hipaisemaan 30-40 kilsaa yönseutuun ja ilkesi tahallaan esiintyä valvontakameroissa.... Kundia haettiin koptereilla ja Pasit kirnusivat länsikainuun suonlaitoja, koirat juosta humppasivat ohjaajineen ja tilannekuva pysyi aivan ehdoitta korkeintaan heiveröisenä.

Ei ainakaan tuo valkovenäläiseksi väitetty jätkä ollut mikään hampaaton nälkäkuoleman kanssa ikänsä taistellut kouluttamaton hyypiö. Eikä ne ole sitä muutenkaan. Edelleen: ne välttävät takertumasta vastustajan vahvuuksiin. Kyllä nämä tosiseikat ovat suomalaisten -voimaministeriöiden- tiedossa. Meillä reserviläisillä vaan ei ole aivan täsmälliseksi sanottavaa käsitystä koko aiheesta yleensä eikä yksityiskohdista varsinkaan.

Mikä homma tämä ollu? En muista sitten huonostikkaan