Paikallisjoukkojen taistelu

[vz]

Tuli mieleeni Andy McNabin haastattelu Bravo 2-0 partion matkalta Irakissa 1991. McNab kertoi että kun Irakilaiset olivat havainneet partion olinpaikan he lähettivät muutaman kuorma-autollisen sotilaita hyökkäämään heidän kimppuunsa. Alkaneessa tulitaistelussa SAS sotilaat tajusivat heti miten epätoivoisessa tilanteessa pitää toimia: hyökkäävästi. McNab lähti ryhmällään hyökkäämään suurta ylivoimaa vastaan ja huolimatta Irakilaisten kovasta tulesta. 25 metrin matkan jälkeen ryhmän ampuessa perääntymättä, Irailaisten moraali murtui ja McNab ryhminene huomasi kuinka varusmiehistä koostuva porukka alkoi huutaa kuolevansa ja karata taistelusta koska he eivät olleet tottuneet oikeaan tulitaisteluun.
Irakilaiset vetäytyivät ja ryhmä pääsi karkuun.

McNab ja Chris Ryan eivät peitelleet jutussa pelkoaan tai brassailleet vaan tajusivat kyllä että vastaan tulee oikeita luoteja kasapäin ja niiden voiman tiesi mutta ainoa keino selviytyä oli taistella ja toimia hyökkäävästi. Tähän heidät oli koulutettu vuosikausia ja kokemusta operaatioista oli. Tämä ei sitten ole mitään suoraa vertailua Suomen ressuihin että turha kenenkään on pillastua.

Huolimatta partion epäonnistumisesta he arvioivat tuhonneensa n. 200 vihollista matkallaan ennen kiinnijäämistä ja osan menehtymistä. Siitä voi arvioida mikä on suhdeluku ja mitä eliittisotilaiden tuhoaminen ja taltuttaminen vaatii. Kaverit olivat erittäin kovan valintaprosessin sekä fyysisen ja psyykkisen koulutuksen karaisemia ja kestivät myös kuullustelut ja kidutuksen murtumatta.

Pientä OT:tä, tai sitten ei, mutta partion Bravo two zero tapahtumista ei taitane kannattaa ihan kaikkea uskoa mitä McNab tai Ryan kirjoittaa. Etenkin Irakilaisille tuotetuista tappioista. Toisekseen McNab on aika hissukseen omista virheistään koskien partiotaan. Muistaakseni esim. kun päättivät jättää Land Roverit pois matkasta niin kaikki reissun kamat oli luonnollisesti kannettava itse, muistaakseni tämä tarkoitti 95kg:n taakkaa per jannu. Partion johtajan vastuulla oli myös toimivien radioyhteyksien varmistaminen, siksikin hommat meni vituralleen kun ei yhteydet pelanneet. Lopullinen totuus lienee jossakin Irakin aavikolla.

Meikäläisiin olosuhteisiin verraten voisi olettaa, että erikoismiehet, huippukoulutetutkaan, eivät välttämättä ole vieraassa ympäristössään enää niin ylivertaisia kun vastassa on oman alueensa tunteva ja paikalliset olosuhteet(ja itsensä) hallitseva vastustaja.

 

[Ingsoc]

Tässä melko tuore artikkeli Janes 360:a : http://www.janes360.com/images/assets/299/46299/The_rising_influence_of_Russian_special_forces.pdf
Tuon perusteella Spetsnazeja on 7+1 prikaatia joissa 2 tai enemmän n. 500 miehen rykmenttiä.

Eli päätit korjata, vaikka mitään korjattavaa ei ole? Kerrottakoon, että omat lukuni ovat aivan saman kirjoittajan kynästä kuin sinunkin.

Neuvostoliittolainen terminologia tosin voi olla hämäävää. Prikaati tarkoitti neuvostoliitossa omatoimisiiin sotatoimiin pystyvää yhtymää. Nimitys ei siis kerro välttämättä yksikön koosta juuri mitään, oli partisaaniprikaatia ja pienin "prikaati" taisi olla työmailla seitsemän miehen topparoikka. Alkukielinen nimi Otdelnay brigada spetsialnogo naznacheniya (oBrSn) - "itsenäinen erityistarkoitusten prikaati".
Spetsnaz prikaati taas koostuu (yleensä) kahdesta Otdelny otryad spetsialnogo naznacheniyea:sta (ooSn) - "itsenäinen erikoiskäyttöön tarkoitettu osasto" vahvuus käytännössä pataljoonan verran, noin 500 miestä.

Tässä melko tuore artikkeli Janes 360:a : http://www.janes360.com/images/assets/299/46299/The_rising_influence_of_Russian_special_forces.pdf
Spetsnaz- joukkojen oraganisaatiota muutettiin 2010, Georgian jälkeen ja luotiin mm. yhteinen erikoisoperaatio johto kuten USA:ssa ja lisäksi huippueliittiyksikkö KSO (amer. vast. DEVGRU).

Kerrotaan nyt selvyyden vuoksi, että KSO (Komanda spetsialnogo naznacheniya) on erikoisjoukkojen johtomiseen tarkoitettu esikunta, vähän jotain samantapaista kuin Yhdysvaltojen Joint Special Operations Command. Siihen tosin kuuluu orgaanisesti "rykmentti" (Otdelno polk spetsialnogo naznacheniya) käytössä on myös taisteluhelikopteri- ja kuljetuskoneyksikkö. Osa asiantuntjoista uskoo, että KSO:n roolina on koota ammattitaitoisimmista erikoisjoukkosotilaista tarpeiden mukaan sopiva yksikkö. (Aikoinaanhan Afganistanin presidentin murhaamiseksi koottiin ns. muslimipataljoona eri spetsnaz yksiköiden etnisesti sopivista miehistä.)

Sääli, että tuosta artikkelista on poistettu kaikki johtopäätökset. No kyllähän tuosta saksitusta maksuttomasta versiostakin selviää, että spetsnaz yksiköiden henkilökunta jättää paljon toivomisen varaa. Edelleenkin joudutaan turvautumaan asevelvollisiin ja sopimussotilaistakin suurin osa on palveluksessa vain yhden sopimuskauden verran eli kolme vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ammattisotilaistakin huomattava osa omaa vain vuoden pituisen koulutuksen.

Mark Galeotti korostaa myös aihetta käsittelevässä kirjassaan, että spetsnaz joukkoja ei voi verrata länsimaisiin erikoisjoukkoihin. Vain pieni osa niistä samalla tasolla läntisten vastineidensa kanssa. Jotkin asiaan paneutuneet antavat niin pienen luvun kuin 500 miestä jotka ovat "Tier1" tasolla. Mark Galeotti toteaa, että spetsnaz joukot ovat selvästi parempia, kuin venäjän armeijan muut joukot, mikä ei aina ole kovin kummoista suorituskykyä taannut.

Kuten nähtiin Krimillä, joukkojen varustus oli yhtenäistä, käytös kurinalaista ja toiminta tehokasta. Ei näkynyt Dagestan ja Tsetsenia-kampanjoiden aikaisia resupekkoja eri varusteissa juoksentelemassa sinne tänne vaan toiminta ja varustus oli ammattimaista.

Tekstiileistäänhän se sotilas tunnetaan ja pr-videoista suorituskyky!

Mistä muuten tiedät, mitkä noista sotilaista olivat spetsnaz miehiä? Vain osa operaatioon osallistuneista joukoista oli erikoisjoukkoja. Galeotti totesi ettei pystynyt erottelemaan kuvista erikoisjoukkoja ja mies on sentään tutkinut aihetta vuodesta 1991!

Yleensä onnistuneiden erikoisoperaatioiden takana on pätevän henkilöstön lisäksi erinomainen taustatyö ja suunnitelmat. On selvää, että Krimin kohdalla suunnitelmat olivat hyvät ja ukrainalaisten empiminen taas mahdollisti verettömän toteuttamisen. Kannattaa lukea ammattitaitoisten ja menestyneiden erikoisjoukkosotilaiden muistelmia, niin aika nopeasti huomaa, minkälaista roolia huolellinen ja perusteellinen operaatioiden harjoittelu sekä ammattitaitoinen sotilastiedustelu näyttelevät operaatioissa. Murican seal nationalistit häränreisi hauiksineen ja asefetisseineen jääköön omaan arvoonsa. (Sylkee tyhjään budweiseriin pitkät mällisyljet ja vääntää kantria kovemalle.)

 

[kertakenttään]

Jos nyt taas mietittäis niitä ehkä todennäköisempia tehtäviä PAIKP:lle
1. Pioneeritoiminnan aluetuki ml. sirotteiden raivaaminen ja liikenteenopastus
2. Viranomaisapu siviilien evakuoinnissa
3. Paikallishuollon järjestäminen ja materiaalin levittäminen pitkin korpia ja kellareita
4. Hyökkäävien joukkojen marssireittien tiedustelu, opastus ja suojaaminen
5. Taistelutehtävät vihollisen mekanisoituja joukkoja vastaan ml. maahanlaskut !!!!omalla vastuualueellaan!!!
6. Laajojen alueiden partiointi ja tiedustelu
7. YLJOPO:n sivustan suojaaminen ja ovikellona toimiminen ja vihollisen hidastaminen
8. Alueella muiden toimivien joukkojen esikuntien ja joukkojen avustaminen paikallistuntemuksen avulla

Jos ne oletetut erikoistimpat ei ole juuri PAIKP:n vastuualueella niin todennäköisesti PAIKP:n SPOLK saattaa toimia enintään asiantuntijaroolissa niiden kaappaamisessa sillä tavalla, että kantahenkilökuntaan kuuluva lähtee koiran kanssa jäljistämään niitä tai kertoo miten asia kannattaa tehdä. Kyllähän osa timpoista osaa myös vastasissitoimintaa, itselleni ainakin veijarina koulutettiin vastasissitoimintaa.

 

[Sardaukar]

Jos nyt taas mietittäis niitä ehkä todennäköisempia tehtäviä PAIKP:lle
1. Pioneeritoiminnan aluetuki ml. sirotteiden raivaaminen ja liikenteenopastus
2. Viranomaisapu siviilien evakuoinnissa
3. Paikallishuollon järjestäminen ja materiaalin levittäminen pitkin korpia ja kellareita
4. Hyökkäävien joukkojen marssireittien tiedustelu, opastus ja suojaaminen
5. Taistelutehtävät vihollisen mekanisoituja joukkoja vastaan ml. maahanlaskut !!!!omalla vastuualueellaan!!!
6. Laajojen alueiden partiointi ja tiedustelu
7. YLJOPO:n sivustan suojaaminen ja ovikellona toimiminen ja vihollisen hidastaminen
8. Alueella muiden toimivien joukkojen esikuntien ja joukkojen avustaminen paikallistuntemuksen avulla

Jos ne oletetut erikoistimpat ei ole juuri PAIKP:n vastuualueella niin todennäköisesti PAIKP:n SPOLK saattaa toimia enintään asiantuntijaroolissa niiden kaappaamisessa sillä tavalla, että kantahenkilökuntaan kuuluva lähtee koiran kanssa jäljistämään niitä tai kertoo miten asia kannattaa tehdä. Kyllähän osa timpoista osaa myös vastasissitoimintaa, itselleni ainakin veijarina koulutettiin vastasissitoimintaa.

Lisäisin vielä, että eihän uudessa taistelutavassa ole millään tavalla luovuttu tehtävätaktiikasta ja mahdollisuus luoda erilaisia "ad hoc-taisteluosastoja" eri tehtäviin on täysin mahdollista. Eli erilaisia kokoonpanoja voidaan heittää väliaikaisesti yhteen jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

 

[baikal]

Vanha perusidea siitä että on olemassa se nyrkki ja sitten muu porukka joka suojaa, varmistaa, eristää ja huoltaa toimii minusta tässäkin

Jos nyt välttis halutaan roikottaa -viime sotia- mukana, niin eikös suunnilleen joka pataljoonassa ollutkin se jääkärijoukkue, joka hoiteli niitä kiukkuisimpia tehtäviä? Samaa uumoilen nytkin: pataljoonassa on joku ehdoton nyrkki, jolla annetaan kyitiä ja ruutia palaa ja kalma korjaa satoa.....muiden osalla on sitten ne muut tehtävät.

Oloissamme tuo nyrkki voidaan kokoonpanna liimata teipata esim. ammattiväen, evp:n, poliisien jne. joukosta ja sitä täydennetään niillä reserviläisillä, joiden ehdoton kompetenssi antaa siihen mahdollisuuden. Olipa sitten jotua maakkia tahi pitäjän komppaniaa....yksilöitä valitaan ehdottomasti kaikkein pahimpiin tehtäviin.

 

[Sardaukar]

Jos nyt välttis halutaan roikottaa -viime sotia- mukana, niin eikös suunnilleen joka pataljoonassa ollutkin se jääkärijoukkue, joka hoiteli niitä kiukkuisimpia tehtäviä? Samaa uumoilen nytkin: pataljoonassa on joku ehdoton nyrkki, jolla annetaan kyitiä ja ruutia palaa ja kalma korjaa satoa.....muiden osalla on sitten ne muut tehtävät.

Oloissamme tuo nyrkki voidaan kokoonpanna liimata teipata esim. ammattiväen, evp:n, poliisien jne. joukosta ja sitä täydennetään niillä reserviläisillä, joiden ehdoton kompetenssi antaa siihen mahdollisuuden. Olipa sitten jotua maakkia tahi pitäjän komppaniaa....yksilöitä valitaan ehdottomasti kaikkein pahimpiin tehtäviin.

Eikös joka divisioonassa ollut myös jääkärikomppania (vrt. Törnin sakki).

 

[vastarannankiiski]

Jos nyt välttis halutaan roikottaa -viime sotia- mukana, niin eikös suunnilleen joka pataljoonassa ollutkin se jääkärijoukkue, joka hoiteli niitä kiukkuisimpia tehtäviä? Samaa uumoilen nytkin: pataljoonassa on joku ehdoton nyrkki, jolla annetaan kyitiä ja ruutia palaa ja kalma korjaa satoa.....muiden osalla on sitten ne muut tehtävät.

Mainio esimerkki!

Omasta mielestäni, menneitä sotia saa ja pitääkin roikottaa mukana. Merkittävin tekijä vain on se, miten niitä muistoja kantaa mukanansa. Jääkö niihin jumiin vai uusiutuuko? Jos jää niihin "Äyräpään juoksuhautoihin" jumiin niin se on menneeseen jämähtämistä ja kehitystä ei tapahdu. Mutta jos ei historiaa tunne, voi päätyä keksimään pyörää uudelleen, mikä ei sekään kovin hedelmällistä ole. Jos muistaa vanhaa, voi siitä ammentaa uutta nykypäivään, parhaimmillaan.

Omasta mielestäni, keinot ovat paikoitellen muuttuneet paljon, kuviot jonkin verran, peli itsessään aika vähän. Esimerkiksi 1920-luvulla Neuvostoliitossa kehitetyt mekanisoidun/liikkuvan sodankäynnin perusperiaatteet teoriatasolla sekä saksan salamasodan perusperiaatteet ovat läsnä edelleenkin nykypäivän taktiikoissa ja operaatiotaidossa. Samalla tavalla silloissa teorioissa kun nykyäänkin, pyrittiin tykistön ja ilmavoimien vahvalla voimakkaalla tuella saamaan mekanisoiduilla osastoilla voimakas isku aikaiseksi jolla murretaan vihollisen puolustus ja saadaan iso läpimurto aikaiseksi. Perusperiaate on pitkälti nykyään sama, pelivälineet ovat kehittyneet paljon ja pelitekniikat jonkin verran. Sivuhuomiona, taitavampia eivät silti yksittäiset sotilaat välttämättä ole.

Samalla tavalla, periaate tuli-ja-liike ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Se on aivan samanlainen perusperiaate nykyään kun kesällä -41, -44. Tai keväällä -45. Tämä yhtenä esimerkkinä perusperiaatteista jotka ovat säilyneet ajassa.

Samalla tavalla tuo jääkärijoukkueen tehtävänkuva jv-pataljoonassa on pelikuvioltaan sama kun nykyäänkin. Pataljoona on saattanut vaihtua prikaatiin, joukkue on saattanut vaihtua komppaniaan. Tai sitten Pataljoona on pysynyt mutta joukkue vaihtunut komppaniaksi ja jääkärit spolleiksi. Mutta peli ja kuvio on ihan sama. Suuremman joukon sisällä on pienempi iskukykyisempi osasto "palokuntana" ja "nyrkkinä".

EDIT: Kivittäkää ja polttakaa roviolla harhaoppisena demagogina.

 

[Benelli]

Spetsnatseja takaa ajamaan lähtevän porukan pitää tietysti olla paras käytettävissä oleva tai toimia äärimmäisen varovaisesti kuten näiden käyttämää ajoneuvoa voi normi partio varjostaa mutta etäisyyttä pitäisi olla ainakin sen verran että ehditään reagoida tielle pudotettuun kranaattiin/miinaan.
Tiedustelevien A2 varustus voi olla hyvinkin kevyt koska haluavat välttää paljastumisen ja tarvittaessa hylätä materiaalin tekeytyäkseen siviiliksi. Raskaat suojaliivit vaatteiden alla ovat vähintäänkin epäilyttäviä.
Toisaalta vihollisella voi olla käytössä panssaroituja tavallisen näköisiä ajoneuvoja. Ei voida olettaa että PKM riittää pysäyttämään ajoneuvoa, tietysti on PST-kalustoa ja fyysiset esteet.
Pimeäkaluston puutetta kompensoi jonkin verran olosuhteet. Talvella on helpompaa seurata jalkaisin liikkuvan porukkan sijaintia ja auttaa jos tiedetään missä pätkässä ovat auringon noustessa, siis jos ollaan pystytty estämään näiden pakoajoneuvon käyttö.

 

[Rauhantekijä]

Spetsnatseja ....varustus voi olla hyvinkin kevyt koska haluavat välttää paljastumisen ja tarvittaessa hylätä materiaalin tekeytyäkseen siviiliksi.

Jos Suomessa voi heikkoudeksi katsoa tihulaisten erottamisen siviilimassasta, niin tietenkin A2 hyödyntää sen ja sulautuu siviilimassaan. Vahvuuksiahan ei ole järkevää alkaa haastamaan.

 

[Sardaukar]

Yksi alivoimaisen vihollisen keino vähentää vihollisen yötaisteluylivoimaa on yksinkertaisesti maaston valaisu valokranaateilla, kun kosketus on saatu. Eikös 81mm Krh löydy PaikP:n varusteista. Kai joku niillekin on ostanut valaisukranaatteja.

Jokin valopistooli ei nimittäin ole mikään valaisuvehje. (Wanha kapiaisten sanonta)

 

[ctg]

Vahvuuksiahan ei ole järkevää alkaa haastamaan.

Suomen sujuava puhuminen ei onnistu moneltakaan ulkomaan ihmiseltä koska aksenttia on hyvin vaikea kadottaa. Itse olen puhunut englantia joka päivä sitten vuoden 2003, mutta aksentti ei katoa mihinkään. Ongelma on ne kotimaan ihmiset jotka ovat takinkääntäjiä.

Milläs niitä huomaat?

 

[Rauhantekijä]

Suomen sujuava puhuminen ei onnistu moneltakaan ulkomaan ihmiseltä koska aksenttia on hyvin vaikea kadottaa. Ongelma on ne kotimaan ihmiset jotka ovat takinkääntäjiä.
Milläs niitä huomaat?

Nooh, vaikka puhuisi aksentillakin niin remonttimiehen asuja voi silti suosia, koska maastoutuu hyvin. Miksei urheilijankin vaatteet.
Mahtaisiko A2 kuitenkaan kouluttaa suomalaisia takinkääntäjiä?

 

[kertakenttään]

Mainio esimerkki!

Omasta mielestäni, menneitä sotia saa ja pitääkin roikottaa mukana. Merkittävin tekijä vain on se, miten niitä muistoja kantaa mukanansa. Jääkö niihin jumiin vai uusiutuuko? Jos jää niihin "Äyräpään juoksuhautoihin" jumiin niin se on menneeseen jämähtämistä ja kehitystä ei tapahdu. Mutta jos ei historiaa tunne, voi päätyä keksimään pyörää uudelleen, mikä ei sekään kovin hedelmällistä ole. Jos muistaa vanhaa, voi siitä ammentaa uutta nykypäivään, parhaimmillaan.

Omasta mielestäni, keinot ovat paikoitellen muuttuneet paljon, kuviot jonkin verran, peli itsessään aika vähän. Esimerkiksi 1920-luvulla Neuvostoliitossa kehitetyt mekanisoidun/liikkuvan sodankäynnin perusperiaatteet teoriatasolla sekä saksan salamasodan perusperiaatteet ovat läsnä edelleenkin nykypäivän taktiikoissa ja operaatiotaidossa. Samalla tavalla silloissa teorioissa kun nykyäänkin, pyrittiin tykistön ja ilmavoimien vahvalla voimakkaalla tuella saamaan mekanisoiduilla osastoilla voimakas isku aikaiseksi jolla murretaan vihollisen puolustus ja saadaan iso läpimurto aikaiseksi. Perusperiaate on pitkälti nykyään sama, pelivälineet ovat kehittyneet paljon ja pelitekniikat jonkin verran. Sivuhuomiona, taitavampia eivät silti yksittäiset sotilaat välttämättä ole.

Samalla tavalla, periaate tuli-ja-liike ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Se on aivan samanlainen perusperiaate nykyään kun kesällä -41, -44. Tai keväällä -45. Tämä yhtenä esimerkkinä perusperiaatteista jotka ovat säilyneet ajassa.

Samalla tavalla tuo jääkärijoukkueen tehtävänkuva jv-pataljoonassa on pelikuvioltaan sama kun nykyäänkin. Pataljoona on saattanut vaihtua prikaatiin, joukkue on saattanut vaihtua komppaniaan. Tai sitten Pataljoona on pysynyt mutta joukkue vaihtunut komppaniaksi ja jääkärit spolleiksi. Mutta peli ja kuvio on ihan sama. Suuremman joukon sisällä on pienempi iskukykyisempi osasto "palokuntana" ja "nyrkkinä".

EDIT: Kivittäkää ja polttakaa roviolla harhaoppisena demagogina.

Eli siis haluatte, että paikallispataljoonalla on reserviä käytössä? Sanotaan se niin kuin se on. Jääkäri vs jalkaväki oli tosiaan parempi liikkuvuus (munamankelit ja sukset koulutushaaramerkissä) ja ehkä parempi aseistus Pystykorva aikana. Taktisissa periaatteissa joukoista enintään 75% joukoista saa olla enintään sitoutuneena kerrallaan taisteluun. Nyt todellakin keksitään sitä pyörää uudestaan.

 

[Benelli]

Yksi alivoimaisen vihollisen keino vähentää vihollisen yötaisteluylivoimaa on yksinkertaisesti maaston valaisu valokranaateilla, kun kosketus on saatu. Eikös 81mm Krh löydy PaikP:n varusteista. Kai joku niillekin on ostanut valaisukranaatteja.

Jokin valopistooli ei nimittäin ole mikään valaisuvehje. (Wanha kapiaisten sanonta)

Kyllä ja ei. Ongelmaksi tulee näiden kantama ja vastuualueen laajuus. Noin vertailun vuoksi kymmenellä PP:llä on suurempi vastuualue kuin mitä Libanonilla on pinta-alaa. Siihen mennessä kun ehtivät siirtyä niin isku on jo luultavasti ohi elleivät yritä vallata kohdetta ja riskinä on että se on harhautus.

 

[Sardaukar]

Kyllä ja ei. Ongelmaksi tulee näiden kantama ja vastuualueen laajuus. Noin vertailun vuoksi kymmenellä PP:llä on suurempi vastuualue kuin mitä Libanonilla on pinta-alaa. Siihen mennessä kun ehtivät siirtyä niin isku on jo luultavasti ohi elleivät yritä vallata kohdetta ja riskinä on että se on harhautus.

Toisaalta taas PaikP tietää mitkä ovat tärkeitä kohteita. Metsää on turha puolustaa.

 

[Benelli]

Toisaalta taas PaikP tietää mitkä ovat tärkeitä kohteita. Metsää on turha puolustaa.

Priorisointia pitää tietysti tehdä kuten on suhteellisen sama missä kunnossa voimalat tai muuntoasemat ovat jos vihollinen hallitsee keskusta josta hallitaan sähkö- ja vesiverkkoa mutta se ei tarkoita etteivätkö iskut pehmeämpiä kohteita vastaan satu.
Siksi näen huolestuneisuuden siitä kuinka hyvin vapaaehtoiset huru-ukot pärjäävät suhteellisen triviaalina kun vaihtoehtona on osittain "ei oo".

 

[EK]

Talvi- ja jatkosodassa huru-ukkoja käytettiin esim. iv- ja sk-sijoituksissa. Molemmat juoksentelivat pitkin poikin kotirintamaa aina, kun tehtiin havaintoja desanteista. Aseistus oli heikkoa ja miehistö vielä heikompaa. Paljonpuhuvaa on, että näitä ei siirretty kotialueiden ulkopuolelle esim. partisaaniuhan alueille. Niiden tarkoitus tuskin tuolloinkaan oli sen kummempi kuin pitää vastustaja liikkeessä, että ns. pätevämmät (harvalukuiset) opponentit saavat kiinni.

Onko tuo sitten tätä päivää? Mielestäni joo ja ei. En näe hirveästi mieltä lähteä tapattamaan nuoria poikia (tai niitä EK:ssa näkemiäni "tyyppejä") tai vanhoja (itseni ikäisiä) miehiä satamäärin spetsnatseja vastaan. Kuitenkin näilläkin kakkos- tai jopa kolmosketjun joukoilla voi olla oma osansa toisaalta erikoisjoukkojen liikkeellä pitämisessä (paljastumisen riski kasvaa ja tehtävän suorittaminen vaikeutuu), toisaalta kiinniottamisessa (kosketus=paljastuminen). Ehkä vähän kyynistä, mutta valitettavasti sota on aika kyynistä touhua. Olihan jo SKDL:n pystyttämässä jatkosodan aikaan teloitettujen vastarintamiesten muistomerkissä teksti (ulkomuistista) "Kansakunnan onni on yksilön elämää tärkeämpi".

 

[baikal]

Vihollisen erikoisjoukon simakimmat puuhat löytyvät tänään jostain muualta kuin metsästä. Puolustajan kannalta tasan haasteellisimmat ja vaikeimmat tilanteet ovat tasan taatusti ne, jotka sijoittuvat siviiliväestön sekaan. Metsä, pönde, lande ja suonlaita ovat kenties ne vihoviimeisimmät erikoisjoukon väistöalueet. Tätä on varmasti melko vaikeaa mielikuvitella, kun on aina harjoitellut suonlaidoissa. Joskus on joku leikkipuomi tuotu johonkin paloaseman nurkalle ja nyhrätty kuusi hiekkapussia perseenalustaksi. Ja siinä on sitten tokotettu suojamiehistönä ja odotettu....

 

[vastarannankiiski]

Eli siis haluatte, että paikallispataljoonalla on reserviä käytössä? Sanotaan se niin kuin se on. Jääkäri vs jalkaväki oli tosiaan parempi liikkuvuus (munamankelit ja sukset koulutushaaramerkissä) ja ehkä parempi aseistus Pystykorva aikana. Taktisissa periaatteissa joukoista enintään 75% joukoista saa olla enintään sitoutuneena kerrallaan taisteluun. Nyt todellakin keksitään sitä pyörää uudestaan.

Ilmaisin itseäni huonosti. Historiallisen esimerkin käytöllä en tarkoita että pitäisi käyttää menneen maailman historiallista menetelmään. Ei suinkaan. Reservin varaaminen paikallispataljoonaan pitää tehdä tavalla tai toisella kuten se on jouduttu tekemään pystykorvien aikaan. Se miten se nykypäivään jää toteutettavaksi niin sen ratkaisemisesta tilanteen mukaisesti päättävät asiassa minua fiksummat ammattimiehet.

 

[KIM]

Ilmaisin itseäni huonosti. Historiallisen esimerkin käytöllä en tarkoita että pitäisi käytettää menneen maailman historiallista menetelmään. Ei suinkaan. Reservin varaaminen paikallispataljoonaan pitää tehdä tavalla tai toisella kuten se on jouduttu tekemään pystykorvien aikaan. Se miten se nykypäivään jää toteutettavaksi niin sen ratkaisemisesta tilanteen mukaisesti päättävät asiassa minua fiksummat ammattimiehet.

Aina ja kaikessa on reservi. Paitsi silloin kun reservikin otetaan käyttöön. Käyttöä varten sekin on.

Komppaniassa on aina reserviä. Ei välttämättä aina joukkuetta kerrallaan, mutta vähintään osa töpinästä. Joukkueella on ryhmä reservissä. Ja ryhmälläkin on usein reservi eli huollossa/levossa oleva partio. Jos ryhmä on kokonaisuudessaan "ajossa" niin joukkueessa on reserviryhmä. Jos joukkue on kokonaisuudessaan "ajossa" niin komppaniassa on reservijoukkue. Jos komppania on kokonaisuudessaan "ajossa" niin pataljoonalla on komppania reservissä. Jne... Reserviä käytetään tarvittaessa painopistesuunnassa tukemaan taistelua tai lyömään vastustaja suunnasta x. Sama "laki" reservistä toimii operatiivisissa, alueellisissa ja paikallisissa joukoissa. Se toimii myös maalla, merellä ja ilmassa. Ja kyseinen menetelmä on tietääkseni ollut suomessa käytössä koko itsenäisyyden ajan.

A2 keltaisella joukkojen reservi on käsittääkseni ainakin osittain erilainen kuin meillä. He ilmeisesti toimivat myös siten, että ajavat taistelussa olevan joukon loppuun ja korvaavat sen kokonaan uudella saman kokoisella tai suuremmalla joukolla. Vai olenko ymmärtänyt tämän oikein?