Pakolaisuus

Solombala kirjoitti:
En osaa sanoa olenko ns suvakki vai rajakki mutta edustaako tuo porukka nyt sitä maahanmuuttovastaisuuden terävintä kärk
Klikkaa laajentaaksesi...

Lyhyesti sanottuna: Ei edusta. He ovat ennemminkin osa ongelmaa, se polarisoinnin määränpää mihin rinnastamalla voidaan tukahduttaa kaikki järkevä keskustelu.
 
hansai kirjoitti:
Avain on turvapaikkapolitiikka, josta pääkirjoitustoimittaja vain unohti kirjoittaa...

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005137596.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos sallitte, palaan hetkeksi tähän äskettäiseen uutispommiin, sisältäen toisen pääkirjoituksen. Joskus olen todennut, että tässä asiakokonaisuudessa Hesari ja totuus ovat kuin laivat yössä. Ajoittain ne saattavat kohdata, mutta lipuvat jälleen erilleen niin kuin toista ei olisikaan. No, nyt tapahtui pikainen kohtaaminen - kiitos siitä - mutta ihan äänenkantamalle ei vieläkään päästy. Pari lainausta:

Intoilun sijaan olisi parempi keskittyä kotouttamisen tehostamiseen ja syrjinnän vähentämiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin kauan kuin muistan, ratkaisuksi näiden alityöllistyvien ulkomaalaisryhmien tilanteeseen on tarjottu tasan kahta lääkettä:
1) Laitetaan lisää rahaa kotouttamiseen.
2) Kitketään kantaväestön harjoittamaa syrjintää.

Tismalleen sama laulu on jatkunut poliitikkojen ja toimittajien taholta vuosikymmenestä toiseen. Korkeintaan sanamuoto vaihtuu, sisältö ei. Mitä näiden kahden kestolääkkeen sisältä oikeasti löytyy?

1) Rahaa kyllä saadaan varmasti upotettua lisää. Sitä en epäile sekuntiakaan. Kuten esimerkiksi Pauli Vahtera vanhan viisauden muotoili, "kun valtio kaataa rahaa, ovat niin isot kuin pienetkin puliveivarit ottamassa osansa laittamalla ison haavin alle". Turvapaikkateollisuus on oikeille tahoille hyvä bisnes. Kurssitus on hyvä bisnes. Asuntojen tarjoaminen valtion piikkiin on hyvä bisnes. Puuhakerhojen pitäminen tukirahalla on hyvä bisnes. Miljardeja saadaan taatusti menemään rajaton määrä, jos niitä vain jostain löytyy. Tulokset puolestaan ovat paljon hämärämpää aluetta - tai suorastaan synkkää. Kuten tämä varsinainen uutinen kertoi, tiettyjen ongelmaryhmien työllisyys on täysin katastrofaalisella tasolla vielä kymmenen vuoden maassaolon jälkeenkin. Koko sen ajan on veisattu samaa virttä kotouttamisen tehostamisesta ja työllistämisen tärkeydestä. Rahaa ja tupakkia on palanut, mutta missä ovat tulokset? Missä ne ovat vaikkapa Ruotsissa, joka on tehnyt maailmanennätyksiä sekä rahan syytämisen että kaiken kritiikin vaientamisen saralla? Mikä on se miljardilukema, joka vielä pitäisi pistää "kotouttamisen tehostamiseen" niin että tuloksia oikeasti saataisiin? Kuka ottaa asiasta henkilökohtaisen vastuun?

Tuloksethan olisi äärimmäisen helppo todentaa yksinkertaisesti sillä, että hoidetaan ensin (tuottaviin) töihin 90-luvulla saapuneet somalit ja irakilaiset. Harjoittelumateriaalia meillä on täysin riittävä määrä jo ennestään. Jos tässä ei onnistuta eikä ole onnistuttu 20 vuodessa, mikä riivattu saa kuvittelemaan, että asia olisi millään lailla toisin seuraavan saapumiserän kanssa? Jos todelliset näytöt ovat tätä luokkaa, ainoa todella vastuullinen teko olisi lopettaa pilvilinnojen rakentaminen ja pistää "haasteellisen osaston" ovi tyystin säppiin, kunnes tilanne on oikeasti saatu hallintaan todennettavalla tavalla. Muuten tämä on kuin palavan mökin sammuttamista bensalla, olettaen että seuraavat sata litraa ratkaisevat sen mihin edelliset 50 eivät riittäneet.

Kotouttamista kyllä voitaisiin oikeasti tehostaa, nimittäin asettamalla tulijoille myös henkilökohtaista vastuuta. Sitä ei tällä hetkellä ole olemassakaan, kun valtio tarjoaa lokoisat oltavat maailman tappiin saakka ja kielitaidon oppiminenkin on kuin repsottavien paikkojen korjaus eli hoidetaan sitten joskus kun huvittaa. Ehkä huomenna. Tai ensi viikolla. Mitään kiirettä ei ole. Ainoa poliittisesti korrekti tehostustoimenpide on kuitenkin kasvattaa kotouttamisteollisuutta rahalla eli järjestää kädestä kiinni pitämistä valtion laskuun. Sillä välin valtaosassa tätä maailmaa vallitsee hyvin luontainen kannustin oppia kieltä, hyväksyä maan tavat ja hakea töitä, nimittäin se että muuten tulee nälkä ja vilu. Samat kannustimet ovat olleet tarjolla myös Suomesta maailmalle muuttaneille, vaikka lehdistö edelleen rakastaa yhtäläisyysmerkkien vetämistä näiden ryhmien ja tilanteiden välille. Vaan skandaalihan siitä tulisi, jos Hyvinvointivaltio (TM) joskus edellyttäisi myös hyvinvoinnin luomista vastineeksi sen vastaanotolle. Sen hoitaa aina joku muu.


2) Sitten kun tuloksia ei tule rahan upottamisesta huolimatta, pitää keksiä jokin korrekti selitys. Päättäjille ja maailmanpelastajille ei ikimaailmassa sopisi tunnustaa, että kotouttamisbisnes on ollut kallista tyhjäntoimitusta ja rahan puhallusta. Myöskään ei ole korrektia edes vihjata, että tulijoissa voisi olla jotain vikaa. Siispä syyllisen täytyy olla kotimainen työnantaja tai yleinen mielipideilmapiiri, joka silkkaa ilkeyttään estää töihin pääsyn. Mokomat luiskaotsat eivät kykene näkemään ihonvärin läpi, miten loistavaa työvoimaa siellä onkaan piilossa. Jotenkin jää kuitenkin selittämättä, miksi esimerkiksi kenialaiset ja kaukaisemmat aasialaiset tuntuvat löytävän töitä tai luovan niitä itse ilman sen kummempia kotouttamistoimia tai kymmenien vuosien kielikurssituksia, vaikka naama ei ole ihan perisuomalaista sorttia. Myöskin jää aina avoimeksi, mikä on se mystinen potentiaali ja voimavara, joka tulijoilta löytyy mutta 300 000 kotimaiselta työttömältä ei. Jälkimmäiset kuitenkin yleensä osaavat suomea, ovat käyneet vähintään suomalaisen peruskoulun ja osaavat toimia yhteiskunnassa ilman mitään kotouttamistoimia. Ainoa oikeasti uskottava kilpailuvaltti kotoperäiseen reserviin nähden olisi tehdä duunia puolta halvemmalla, mutta se saisi useammallakin taholla selkäkarvat pystyyn. Niinpä jäädään taas kymmeneksi vuodeksi odottamaan, että Joku (TM) tarjoaisi kielitaidottomalle ja kouluttamattomalle jannulle AY-liikkeen neuvottelemaa listapalkkaa, vaikkei samaa duunia kannata tällä hetkellä teettää kenelläkään.

Ja silti ainoa hyväksyttävä selitys heikolle työllistymiselle on työnantajien harjoittama täysin irrationaalinen syrjintä. Oikea ratkaisu lienee pakottaa työllistämään vaikka sakon uhalla, kun työnantajan ketaleet eivät muuten suostu ymmärtämään omaa etuaan.


Sitten vielä...

Esimerkiksi väite siitä, että pakolaiskriisi on kestämätön taakka rikkaalle Suomelle, on pötyä.
--
Mikä arvo sille pitäisi antaa, että Suomi auttaa 10 000 ihmistä pakenemaan vainoa? Olisiko esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuodessa liikaa siitä, etteivät tuhannet ihmiset joudu kidutuksen kohteiksi tai tule surmatuiksi?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kestämätön? Ehkä yhteiskunta ei luhistu aivan täydellisesti, ainakaan heti, mutta onko tarpeen ottaa ylimääräistä ja täysin tarpeetonta taakkaa, vaikka se olisi jotenkin kestettävissä? "Rikas Suomi" muuten on jo joutunut toimittamaan EU:lle selvityksiä jatkuvasta budjettivajeestaan. Maa pyörii kroonisesti syömävelan otolla. Teittinen ei ilmeisesti näe asiassa mitään ongelmaa, kun vielä ei olla Kreikka-tilanteessa, vaikka sitä kohti kovaa vauhtia mennäänkin, suorinta tietä ilman mitään konkreettista keinoa kurssin korjaamiseksi.

Sadan miljoonan luku lienee niin helppo nähdä puhtaaksi hevonpaskaksi, etten jaksa edes kommentoida sitä. Muut ovat jo hoitaneet, eikä tähän tarvittaisi kovin kummoista toimittajantyötä. Todelliset lukemat ovat edelleen niin arka aihe, ettei niiden selvittämiseen löydy poliittista rohkeutta. Unelman, potentiaalin ja voimavaran pintaa ei parane mennä raaputtamaan.

Myöskin jatkuva termien hämärtämien pakolaisuuden, turvapaikanhaun ja silkan elintasoshoppailun välillä jatkuu. Hesarihan pyöritti taannoin kuukausitolkulla jokaisen turvapaikanhakija-artikkelinsa yhteydessä samaa videota, jossa pienet lapset itkevät taustalla ja vakavaääninen juontaja kertoo Syyrian sisällissodan kauheudesta. Todellisuudessa rajan yli puski parijonossa salskeita irakilaisnuorukaisia, joista jokainen sattui mystisesti olemaan 17-vuotias. Syyrialaiset laskettiin korkeintaan sadoissa. Tätä pikku ristiriitaa ei vaivauduttu koskaan selittämään, eikä vaivauduta vieläkään. YK-määritelmän mukaisia pakolaisia Suomi ottaa noin tuhat vuodessa. Se ei ole kohtuuton taakka. Todellinen pakolainen ei luultavasti myöskään valita ruoasta, vaadi perheasuntoa pääkaupunkiseudulta tai ylipäätään reissaa kymmenen turvallisen maan läpi Suomeen. Kestämätöntä sen sijaan on toimia maailman sosiaalitoimistona jokaiselle, jonka pääasiallinen uhka on lähtömaan matalampi elintaso yhdistettynä tulehtuneeseen hallintoon. Näitä nimittäin löytyy ihan varmasti niin paljon kuin Suomi kestää ja ylikin, eikä jono lyhene yhtään jos etupäästä otetaan. Perälle nimittäin hyppää heti kaksi, jos jono näyttää vetävän ja mannaa on jaossa ilman sen kummempaa suoritusvastuuta.


No, pisteet silti siitä, että Hesari kerrankin vaivautui edes sivuamaan totuutta. Pitkäänhän totuuden virkaa toimitti kestouutinen hirmuisesta työvoimapulasta, jonka ainoa mahdollinen ratkaisu on tuoda pikaisesti maahan satoja tuhansia ihmisiä jostain kääntöpiirien välistä. Se versio taidettiin lakaista vaivihkaa maton alle siinä vaiheessa, kun alettiin valmistella taantuman kymmenvuotisjuhlallisuuksia ja yleisissä työllistämistavoitteissa päädyttiin hiljaisesti tyytymään torjuntavoittoihin.

Lopuksi vielä todettakoon, että minä hyväksyn pakolaisuuden, hyväksyn turvapaikanhaun, hyväksyn elintason etsimisen ja hyväksyn työperustaisen maahanmuuton. Sen sijaan en hyväksy näiden sekoittamista keskenään ja yhden segmentin perustelemista toisella. Kaikille ei myöskään voi antaa kaikkea mitä nämä itse keksivät pyytää. Silloin nimittäin laari tyhjenee alta aikayksikön, eikä jäljelle jää muistoakaan.
 
Yllä viitattu HS:n kirjoitus...
Turvapaikanhakija on aina suurin hyötyjä – etenkin, jos töitä löytyy
Paljonko turvapaikanhakija tulee maksamaan veroja ja saamaan tulonsiirtoja? Pohjoismaissa tämä voidaan selvittää paremmin kuin missään muualla maailmassa, sairaalakäyntejä ja koulukuluja myöten.

PAKOLAISKRIISIN kustannuksia ja hyötyjä Suomelle voi tarkastella useammalla eri tavalla.

Yksi tapa on katsoa asiaa kansantalouden vinkkelistä.

Paljonko turvapaikanhakija tulee maksamaan veroja ja saamaan tulonsiirtoja? Pohjoismaissa tämä voidaan selvittää paremmin kuin missään muualla maailmassa, sairaalakäyntejä ja koulukuluja myöten.

Vattin uusi tutkimus maalaa tällä saralla varsin synkän kuvan. Pakolaiskriisi todennäköisesti heikentää Suomen kestävyysvajetta eli tulee veronmaksajille kalliiksi. Näin käy, jos oleskeluluvan saaneet työllistyvät yhtä heikosti kuin somalit ja irakilaiset aiemmin.

TÄMÄ sietää sanoa ääneen myös kohteliaassa seurassa.

Pakolaiskeskustelussa esiintyy paljon halpaa puhetta siitä, miten hieno asia turvapaikanhakijat ovat Suomen ikääntyvälle taloudelle.

Näin voi olla, mutta vähintään yhtä todennäköistä lienee, että kyse on ruusuisesta ajattelusta. Intoilun sijaan olisi parempi keskittyä kotouttamisen tehostamiseen ja syrjinnän vähentämiseen.

Halpaa puhetta löytyy myös maahanmuuton vastustajilta. Esimerkiksi väite siitä, että pakolaiskriisi on kestämätön taakka rikkaalle Suomelle, on pötyä.

OLI vaikutus Suomen talouteen mikä tahansa, suurin hyötyjä on aina oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija. Etenkin, jos löytää töitä.

Tutkimusten mukaan rikkaisiin maihin muuttaneiden tulot kasvavat satoja prosentteja suhteessa heidän tuloihinsa kotimaassa.

Taloustieteilijä Michael Clemensin mielestä maahantulon esteet voikin nähdä suurimpana mahdollisena palkkasyrjintänä ja maahanmuuton salliminen erittäin tehokkaana kehitysapuna.

Se on myös yksiselitteisen hyvä asia maailmantaloudelle, koska ihmiset ovat Suomessa tuottavampia kuin Somaliassa. Clemensin mukaan maahanmuuton esteiden purkaminen lisäisi maailman bruttokansantuotetta jopa tuhannella miljardilla dollarilla.

PAKOLAISKRIISIN eri puolia voi myös tarkastella puhtaasti ei-taloudelliselta pohjalta.

Migri ei myönnä oleskelulupia löysin perustein. On siis syytä olettaa, että isoa osaa tänne jäävistä uhkaisi väkivalta lähtömaassa.

Mikä arvo sille pitäisi antaa, että Suomi auttaa 10 000 ihmistä pakenemaan vainoa? Olisiko esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuodessa liikaa siitä, etteivät tuhannet ihmiset joudu kidutuksen kohteiksi tai tule surmatuiksi?

Kellään ei ole oikeaa vastausta. Tämä kuitenkin lienee se tärkein punninta pakolaiskriisin kustannuksia ja hyötyjä mietittäessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Mutta ne anus-Janitskinin motiivit?

Lääkintäluutnantti kirjoitti:
Kuva lainattu ...
Klikkaa laajentaaksesi...

1000-5000? Ei niillä mitään valloiteta mutta aiheutetaan suurta rakoilua, tuskaa ja surua sekä valtaväestön että pakolaisten keskuudessa koska Euroopassa oltiin itsepintaisen typeriä eikä haluttu kyseenalaistaa motiiveja ja "kansainvälisiä sopimuksia". Ehkä siis siinä mielessä "troijalaisiakin"

Tietysti ne motiivit pitää kyseenalaistaa jokaikisen maahantulijan kohdalla. Osa kestää tarkastelun ja osa taas ei..

Toki voidaan miettiä onko koko kansainvaellus sillä tavalla ohjailtua että tavoite on vähitellen kuin huomaamatta islamilaistaa osa Euroopasta.... vaeltavat yksilöthän voivat silti olla jopa aitoja pakolaisia, ihmisiä laidasta laitaan, mutta silti he levittävät omaa kulttuuriaan, omia tapojaan ja käsityksiään mm. naisista ... Pienet määrät sopeutuvat ja mukautuvat, suuret joukot eivät.. Mukana on vielä suuri ongelma nimeltä monikulttuurisuuden politiikka. Se ei ainakaan edistä vääristä käsityksistä luopumisessa vaan ymmärtää niitä. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa uimahallivuorot. Maa johon vieraan kulttuurin edustaja tulee antaa periksi, pyytää anteeksi ja toimii kuten tulijan kulttuurissa toimitaan. Se on heikkouden osoitus.

Miksi Saudi-Arabia joka on rikas maa ei ottanut juurikaan vastaan irakilaisia? Entä Dubai? Siksikö että ihmisiä pitää saada ohjattua kohti Eurooppaa vai pelätäänkö kyseisissä maissa että irakilaiset ovat riski? Irakilaiset elintaso- / ja pakolaist Saudi-Arabiassa, mitä siitä tulisi? Verrattuna intialaisiin palveustyttöihin joita voi kohdella ihan miten tahansa.

Noilla rikkailla arabimailla riittää kuitenkin rahaa uskonnollisten palatsien rakentamiseen ulkomaille. Miksi? Onko asioilla jokin yhteys?

Eikö ole mielenkiintoista että vasemmisto ja vihreät olivat kyltit ojossa lupaamassa tulijoille täysin tyhjiä ja nyt he ovat sallimassa kaikenlaisten ulkomaalaisten diktatuurien rahoittamien palatsien rakentamsta. Vai onko Saudi-Arabia suurikin demokratia, mitä mieltä Anni Sinnemäki lienee?
 
Viimeksi muokattu:
hansai kirjoitti:
Suomea on kohdannut ennen kuulumaton onni, sillä turvapaikanhakijoistamme vuosina 2015-2016 oli 37% korkeakoulutettuja!!!!!
Mikä voimavara.. tämän tiedon lähde olisi kiva tietää..ei sillä että epäilisin..


http://www.tekniikkatalous.fi/tyoel...ntaloudelle-satojen-miljoonien-hyodyn-6635740
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisiko tässä selitys tuolle 37%:lle?

Hieman menee soveltamiseksi käyttää koko maahanmuuttajat ryhmän tilastoja tph uutisointiin

Missä ryhmissä maahanmuuttajien työttömyys on prosenteilla mitattuna suurin, työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Petri Syvänen?

– Muuhun väestöön verrattuna maahanmuuttajat ovat selvästi yliedustetuin ryhmä kategoriassa "koulutusaste tuntematon". Heitä on tässä ryhmässä 44 prosenttia.

– Seuraavaksi suurin maahanmuuttajien yliedustus on tohtoreissa ja lisensiaateissa, 24 prosenttia, ja sen jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa, 13 prosenttia. Keskiasteen tutkinnon suorittaneista työttömistä maahanmuuttajien osuus on vain 6 prosenttia. Kaiken kaikkiaan ulkomaalaisten osuus Suomen työttömistä on 9,3 prosenttia.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...n-virkamiehet-avaavat-ongelmien-syita/755519/
 
Lääkintäluutnantti kirjoitti:
Mistä PekkaSavo on saanut muslimien luvuksi 5000 kpl Suomessa? Euroopassa oli vuonna 2015 60 miljoonaa muslimia ja nyt Suomessa on 100000 muslimia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyseessä oli oma arvaukseni vuosina 2015-2016 EU-alueelle saapuneiden varsinaisten vaarallisten islamistien määrästä koko EU-alueella. Sen lisäksi ovat tietysti jo olemassaolevat.

Lyhyellä tähtäimellä ne tulleet ovat se troijan hevonen, eivät tavalliset muslimit. Niillä saadaan aikaiseksi tuskaa, pelkoa ja lopuksi pahuutta puolin ja toisin.

Siksi täällä Suomessa pitäisi tunnistaa ääritahot eikä hyysätä kun saapuvat takaisin terrorismiretkiltään.
Ihan noiden tavallisten muslimien vuoksi.
 
Maassa maan tavalla

KESÄLLÄ 2015 katselen typertyneenä televisiosta pakolaisten virtaa Eurooppaan. Ihmettelen, mitä oikein tapahtuu. Lokakuussa menen töihin vastaanottokeskukseen ja näen kaaoksen omin silmin.

Viikon päästä siitä, kun 300 henkilöä on syötetty ja majoitettu, pakolaiset alkavat kinuta vastaanottorahaansa SPR:ltä. Silloin minulle valkenee, ettei kaikilla tulijoilla ole hengenhätää.

Joillain asiat ovat todella huonosti. Soitan kahdesti ambulanssin ja elvytän tajuttoman naisen. Pakomatka on uuvuttanut naisen, joka kärsii aiemman raskauden aiheuttamista komplikaatioista. Keski-ikäinen mies saa paniikkihäiriön, jota luullaan ensin sydänkohtaukseksi.

Teen 16-tuntisia työpäiviä. Pian huomaan, että vastaanottojärjestelmä on älytön. En halua hyysätä aikuisia ihmisiä tai heittää yhteistä rahaa kankkulan kaivoon, mutta en myöskään halua ihmisten kuolevan.

Lopetan työt vastaanottokeskuksessa kahden viikon jälkeen. Mieheni mielestä vokkityö ei tee minulle hyvää. Olen muuttunut ärtyisäksi ja pelokkaaksi. Minusta tuntuu, että minua seurataan.

Jatkan työskentelyä turvapaikanhakijoiden parissa järjestämällä kohtaamisia paikallisten kanssa. Koen, että minulla on velvollisuus tehdä osani tilanteessa, kun Suomesta hakee turvaa enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin.

Pyydän vastaanottokeskuksen imaamia, nuorta itseoppinutta iranilaismiestä, etsimään 300 henkilön joukosta muutaman, jotka oikeasti tarvitsevat apua eivätkä ole vain onneaan onkimassa. Imaami esittelee mosulilaiset Alin, 26, ja Mohammedin, 24. Mohammed on niin ujo, ettei hän uskalla puhua englantia vaikka osaa. Ali on opetellut suomea YouTube-videoiden avulla ja kommunikoimme heti vain suomeksi.


Tulee se kuuluisa vuodenvaihde, jolloin naisia joukkoahdistellaan Helsingissä. Tai ainakin on saatettu ahdistella. Poliisin tiedotus on epämääräistä.

Suomalaiset ovat alkaneet pelätä turvapaikanhakijoita ja jotkut lähtevät partioimaan kaduille. Perustetaan Soldiers of Odin -liike, jota pelätään ainakin yhtä paljon.

Vuoden mittaan uutisissa kerrotaan tulijoiden tekemistä raiskauksista ja murhista, suomalaisten tekemistä polttopulloiskuista ja pakolaislasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Euroopassa tehdään terrori-iskuja. Mihin tämä maailma on menossa, huokailen. Alan pitää ulko-ovia lukossa.

Ali ja Mohammed ovat pahoillaan, kun kerron, että suomalaiset pelkäävät heitä. He sanovat itsekin pelkäävänsä maanmiehiään. Tulvan mukana on tullut ajopuita. Paljon.

Opetan irakilaisille letkajenkkaa ja valssia. Katri Helenan Älä elämää pelkää uppoaa kuin veitsi sulaan voihin. Arabialaiset rivitanssit tempaavat mukaansa isommankin porukan. Tätä kutsutaan kaksisuuntaiseksi kotoutumiseksi.

Harrastamme kesäteatteria. Teemme ruokaa. Mohammed lausuu pitkiä runoja ulkomuistista ja rukoilee. Ali juo joskus olutta. Miehet kantavat laukkuni ja korjaavat autoni.
Heitäkö pitäisi pelätä?


Kesäisessä illanvietossa eräs opettajana työskennellyt irakilaismies kertoo yllättäen, kuinka hän työssään lyö lapsia, jos he eivät tottele. Häntä naurattaa. Minua ei. Sanon, että Suomessa tuollaisesta joutuu vankilaan. Pelottelen tahallani. Sanon, että tuo on syynä hänen maansa ongelmiin. Lapsia ei saa lyödä. Piste. Toinen sanoo, ettei halua opetella suomea, koska pelkää unohtavansa arabian. Kysyn, miksi hän sitten tuli Suomeen.

Tapaan vapaaehtoistyössä myös kaksi somalinaista, jotka eivät ole kymmenien vuosien aikana oppineet suomea niin, että ymmärtäisin heidän puhettaan. Itse osaan seitsemää kieltä. Ärsyynnyn niin, etten ole enää ymmärtävänäni englantia enkä arabiaa. Suostun puhumaan vain suomea tai ruotsia.

Suomen pitää suojella vain ihmisiä, jotka haluavat suojella Suomea. Oleskeluluvan ehtona pitäisi vaatia kielitaitoa ja sitoutumista yhteiskunnan arvoihin. Suomessa on uskonnonvapaus. Sen ei pidä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi musliminaisilla olisi erilaiset oikeudet tai velvollisuudet kuin vaikka minulla. Jokaisen pitää saada pukeutua, opiskella ja tehdä työtä miten haluaa ja mennä naimisiin kenen kanssa haluaa.


Elokuussa 2016 Ali ja Mohammed pyytävät minut mukaan loppuelämänsä kannalta ratkaisevan tärkeään tapaamiseen – turvapaikkapuhutteluun. Ali kertoo ensin tarinansa ilman läsnäoloani. Tauolla hän pyytää minut huoneeseen. Puhuttelija vastustelee osallistumistani vedoten Alin yksityisyydensuojaan. Ali pyytää monta kertaa, ja saan lopulta olla huoneessa ilman puheoikeutta.

Puhuttelupöytäkirjaan merkitään kellonaika, jolloin tulen huoneeseen. Tuloani edeltää kirjaus ”hakija itkee”.

Puhuttelun jälkeen menen lievään shokkiin. Saan yllättäviä itkukohtauksia.

”Älä murehdi, Minna”, Mohammed toistelee ja lohduttaa minua. Hän on itse kroonisessa stressitilassa. Ei syö eikä nuku.

Mohammed ei itke turvapaikkapuhuttelussa. Puhuttelija vannottaa, että Mohammedin on puhuttava totta, vaikka minäkin olen läsnä. Mohammed sanoo luottavansa minuun sataprosenttisesti. Olen otettu.

Kuulen ja näen karuja asioita. Kuulen niitä puhutteluissa ja muidenkin pakolaisten kanssa keskustellessani. Luen sosiaalisesta mediasta karmeita juttuja. Osa on sotapropagandaa, osa varmaan totta. Vaikea tietää, mikä on mitäkin.

Maahanmuuttoviranomaisten tehtävä on eittämättä vaikea.


Vuoden aikana poliitikot suoltavat paljon puppua pakolaistilanteen mallikkaasta hoitamisesta. Luen kaikki aihetta käsittelevät uutiset ja tiedotteet.

Kutsun Alin ja Mohammedin kotiini maalaamaan aitaa. He ovat uupuneita epätietoisuudesta. Miehet eivät ole saaneet yhteyttä perheisiinsä yli vuoteen – sen jälkeen, kun itse lähtivät pakoon. Heillä ei ole lapsia mutta tusina sisaruksia. Osa on siepattu ja kadoksissa.

Panen kaikki psykologiset taitoni likoon pitääkseni heitä pinnalla. Nauratan ja hölmöilen. Kiinnitän huomion kesän kauneuteen – rypsipeltoihin, auringonlaskuihin ja sorsapesueisiin. Keksin miehille töitä, tekemistä.

Vastaanottokeskuksessa, jossa he asuvat, yksi mies raiskataan ja yksi tekee itsemurhan.

Istumme päivällisellä puutarhassani, kun Ali selaa taas Facebookia. Olen pyytänyt, ettei puhelimia otettaisi ruokapöytään. Meillä on tällaiset tavat. Uutiset kertovat, että miesten kotikylä on saarrettu, ja ihmiset näkevät nälkää. Mosulin maasota on alkamassa.

Menetämme ruokahalumme.

Kun hallinto-oikeus marraskuussa 2016 kumoaa linjauksen mosulilaisten mahdollisuudesta maan sisäiseen pakoon, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg väittää, että Mosulin tilanteen paheneminen on jo huomioitu päätöksissä. Tästä lausunnosta viikon päästä yksi tuttu mosulilainen saa kielteisen oleskelulupapäätöksen. Viikon päästä toinen.


Opetan irakilaismiehille suomen kielen lisäksi yhteiskunnan perusteita – esimerkiksi verotuksesta. Arabiankielisillä somesivustoilla liikkuu juoruja muun muassa siitä, kuinka paljon Suomi saa YK:lta rahaa pakolaistilanteen hoitoon. Kerron, että minä veronmaksajana maksan heidän elämisensä Suomessa.

Vuoden varrella hallitus tekee monenlaisia kartoituksiaturvapaikanhakijoiden osaamisesta. Tulosta ei synny. Varta vasten pakolaisten työllistämiseen perustettu Startup Refugeeskin saa aikaiseksi lähinnä kaarnalaivoja. Pakolaisten käsityönä tekemiä kaarnaveneitä markkinoidaan designina.

Pian tapaamisemme jälkeen Ali alkaa puhua siitä, että hän haluaa tehdä työtä. Ali ja Mohammed ovat käyneet talkoissa suomalaiskodeissa koko talven ja kevään 2016. Ali on ammatiltaan remonttimies. Mohammed on elintarvikekauppias. Kummallakaan ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Kesällä löydän heille palkattoman työharjoittelupaikan siivousalalta. Ali ja Mohammed ovat vahvoja ja ahkeria. Toivon, että yritys työllistää miehet, jos he suoriutuvat hyvin. Niin käykin ja molemmille tarjotaan vakituista kokopäivätyötä. Mohammed aloittaa työt syksyllä 2016.

Alin kanssa päätämme kuitenkin perustaa kodinremontointia tarjoavan yrityksen. Olen nähnyt hänen kättensä jäljet ja vaikuttunut hänen asenteestaan. Olenhan itsekin yrittäjä ja uskon pystyväni tukemaan häntä.

Käymme Alin kanssa läpi sopimus-, verotus-, työnjako- ja kirjanpitoasioita. Opetan Alia lukemaan työvuorolistaa ja verokorttia sekä käyttämään kalenteria ja bussikorttia. Kaiken suomeksi. Välillä tuntuu kuin minulla olisi lapsi.

Ali kuitenkin oppii ja parin kuukauden päästä yritys elättää hänet. Ali kiittää kaikesta, mitä hänen vuokseen on tehty. Kerran hän jopa tervehtii sanomalla ”kiitos”.

Yritystoiminta lähtee niin hyvin käyntiin, että harkitsemme palkkaavamme työntekijän. Kerron tästä Alin tutuille. Selviää, etteivät kaikki ole kiinnostuneita työnteosta: oleskelulupa, sosiaaliturva ja videopelit kiinnostavat enemmän.

Innokkaitakin löytyy, mutta he eivät osaa suomea eivätkä englantia niin, että voisimme kommunikoida edes alkeellisesti.
Joidenkin mielestä siivoustyö on ”bangladeshilaisten hommaa”, siis ala-arvoista. Rahaa saa ”sosiaalista”. Naiset eivät ole tottuneet työntekoon lainkaan, mutta itsenäisyys kyllä muuten kiinnostaa.

Puhisen raivosta ja kysyn, miksi he ovat tulleet tänne ja miksi he antavat minun auttaa. Ali tulkkaa riitamme suomesta arabiaksi. Kerron, että Suomessa kaikkien terveiden pitää ansaita elantonsa ja maksaa veronsa. Olen vähällä jättää ylimielisimmän miehen autosta pakkaseen palelemaan. Hänellä on isänsä öljyrahoja lompakossa. Maksaisi niillä taksin. En tapaa häntä enää toiste.


Riitelemme myös Alin kanssa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kesäkuussa hän vitsailee, että olen aina myöhässä. En kestä kuittailua, sillä lahjoitan aikaani heille korvauksetta. Suutun, enkä puhu Alille koko päivänä. Ali menee paniikkiin. Hän ei missään nimessä tarkoittanut loukata minua.

Toisella kerralla saan selville, että Ali on jättänyt kertomatta yhdestä yritystoimintaamme edeltävästä työstä. Oli unohtanut. Vannotan Alia, että jos teemme yhteistyötä, hän ei voi tehdä pimeitä töitä eikä autella edes kavereita. Minä maksan veroja, ja hänkin saa luvan maksaa.

Ali vakuuttaa alahuuli väpättäen, että hän haluaa ”mennä suoraan”. Kun ensimmäinen alv-tilitys on tehty, näytän raportin Alille. Hän kiittää, että on saanut maksaa veroja – ensimmäistä kertaa elämässään.

Molemmilla kerroilla Mohammed sovittelee riitamme.

Ali ei halua tyttöystävää, vaikka kannustan häntä etsimään sellaisen. Hänen sydämensä on rikki. Alin rakastettu on pakotettu toisiin naimisiin hänen lähtönsä jälkeen.

Väsyn, ja mieheni kehottaa minua vähentämään vapaaehtoistyötä.

Oleskeluluvan myötä pakolaisstatuksen saanut on oikeutettu Suomen täysimääräiseen – vastikkeettomaan – sosiaaliturvaan, jonka veronmaksajat kustantavat. Samaan aikaan tuhansia uhkaa paperittomuus tai pelottava kotiinpaluu.

Kotoutumistuessa pitäisi olla selkeästi enemmän vaatimuksia kotoutumisesta eli sen pitäisi olla ehdollista.

Maahanmuuttajan työllistymisessä kestää eri selvitysten mukaan usein vuosia, eikä kielitaidoton ole suomalaisen kanssa tasavertainen työmarkkinoilla.

Sen sijaan, että makuutamme terveitä miehiä ja naisia vuosikaupalla yhteiskunnan tuella, olisi järkevämpää antaa kaikille maahantulijoille y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia. Suomalaisillakin on oppivelvollisuus. Taidot voi hankkia parhaaksi katsomallaan tavalla ilman yhteiskunnan panosta. Oleskelulupa riittänee motivaatioksi.

Asuminen tulisi tarjota vastaanottokeskuksen kaltaisissa oloissa, kunnes pystyy elättämään itsensä. Ei yhteiskunnan tarvitse kustantaa kenellekään asumista yksiössä. Kimppa-asumisella säästetään kuluja ja siten voidaan auttaa useampaa tarvitsevaa.

Oleskelulupia tulisi jakaa sellaisille, jotka haluavat rakentaa tätä maata. He, jotka eivät halua, voivat hakea turvaa muualta. Rikoksentekijän oleskelulupa pitäisi peruuttaa viipymättä ja kotimaahan matkustamisen pitäisi purkaa pakolaisasema.

Silti ihmisellä pitää olla oikeus muuttaa paremman elintason perässä, jos hän haluaa työskennellä. Siksi työperusteisen oleskeluluvan saamista pitää helpottaa. Voidaan jättää yritysten päätettäväksi, tarvitsevatko ne ulkomaista työvoimaa.


Talvella 2017 Mohammed saa oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella ja etsii itselleen asunnon. Hän jatkaa siivoustyötä ja puhuu jo suomea. Mohammed ei ujostele enää. Hänestä ei ole mitään kuluja yhteiskunnalle, päinvastoin. Mohammed on maksanut veroja jo kuusi kuukautta ennen oleskeluluvan saamista.

”Ei tarvitse huolehtia, Minna”, hän kirjoittaa Messengerissä. Kukkia ja pusuja – hymiöitä.

Ali odottaa yhä 1,5 vuoden jälkeen ensimmäistä päätöstä oleskeluluvasta. Meistä on tullut hyvät ystävät, mutta Ali on masentunut ja surun murtama. Vain työ vie ajatukset pois murheista.

Minua työ ei helpota. Istumme olohuoneessani ja sanon Alille, etten jaksa enää. Itkemme. Hän omaa tilannettaan, minä maani tilaa.

Pakolaisia tulee Suomeen jatkossakin, mutta en usko, että Suomi on siihen silloinkaan valmis.

Kirjoittaja on 33-vuotias toimittaja ja viestintäpalveluyrittäjä, joka on mielellään kukkahattutäti, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä. Alin ja Mohammedin nimet on muutettu.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.vihrealanka.fi/reportaasit/maassa-maan-tavalla
 
Viikon päästä siitä, kun 300 henkilöä on syötetty ja majoitettu, pakolaiset alkavat kinuta vastaanottorahaansa SPR:ltä. Silloin minulle valkenee, ettei kaikilla tulijoilla ole hengenhätää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Valkeni se monille muillekin mutta mitäs poliitikot sanoivat? Motiiveja ei saa kyseenalaistaa.

Nyt sitten ihmettelevät kun kansa "puhuu vihaisesti"

Erikoista että vihreässä langassa on tuollaisiakin kirjoituksia. Vaalit tulossa ja Tervetuloa -kyltit kaapissa?
 
PekkaSavo kirjoitti:
Valkeni se monille muillekin mutta mitäs poliitikot sanoivat? Motiiveja ei saa kyseenalaistaa.

Nyt sitten ihmettelevät kun kansa "puhuu vihaisesti"

Erikoista että vihreässä langassa on tuollaisiakin kirjoituksia. Vaalit tulossa ja Tervetuloa -kyltit kaapissa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ne on lukeneet Sisäasianministeriön rasistisen tutkimuksen ja yrittävät päästä jaolle muustakin kuin Unelmasta...kyseenalaistaminen oli tutkimuksen mukaan pop
 
hansai kirjoitti:
Ne on lukeneet Sisäasianministeriön rasistisen tutkimuksen ja yrittävät päästä jaolle muustakin kuin Unelmasta...kyseenalaistaminen oli tutkimuksen mukaan pop
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt kuntavaaleissa tosiaan tuntuu olevan osittain jakautuneet teemat ja kyseenalaistaminen on eräs osa tätä teemoittain jakamista.

Kyseenalaistaminen on oivallinen poliittinen teema selkärangattomien sluibareilla, nimittäin kun kukaan ei vaalien jälkeen "muista" ehdokkaan kyseealaistuksia ja jos sattuisikin muistamaan ehdokkaan kyseealaistuksia, niin eihän ehdokas lupaa mitään, kyseenalaistaa vaan.... oivallinen vaaliteema, paratiisissa kaikki hyvin... :)
 
Viimeksi muokattu:
Nypykkä kirjoitti:
Rohkea kirjoitus, tälläisestä rehellisestä puheesta pidän.
Tuleekohan tämä kirjoitus teilattavaksi rasmukseen?
Klikkaa laajentaaksesi...

Rehellisen raadollinen teksti siitä, kuinka yksi ihminen palaa loppuun nostaakseen jaloilleen kaksi motivoitunutta turvapaikanhakijaa täyspäiväisellä työllä ja omistautumisella. Tarinan muut 298 turvapaikanhakijaa on sitten toinen juttu. Toivotonta.
 
hansai kirjoitti:
Rohkea kirjoitus?? no Vihreän Langan julkaisemana ehkä, mutta hetkellisien realismikohtausten jälkeen aina Unelma painaa pintaan ja lopputulemana ilmeisesti kaikille pitäisi kuitenkin saada oleskeluoikeus ylläpidolla..
Klikkaa laajentaaksesi...

Vihreän langan mittapuulla rohkea :)

Joskus tulee mieleen muuan venäläinen kirja Talvisodasta, joka kertoi melko naturalistisesti Raatteen tien suunnan hommeleista heidän näkökulmastaan. Siinä oli tarkoitus lähettää sapiskaa puna-ilmavoimille siitä, että ilmavoimien huoltopudotukset motitetuille kolonnille menivät lähes poikkeuksetta suomalaisille tai sitten niitä ei tullut ollenkaan. Tämä piti kuitenkin tehdä ilman, että kirjeessä olisi "tappiomielialan lietsontaa" mistä tietenkin tulisi nappi otsaan myöhemmin.

Kirje meni jotenkin karkeasti tyyliin: "44. divisioona lähettää tuliset taisteluterveiset punalentäjille, rohkeille Stalinin haukoille! Näytämme fasisteille ja valkosuomalaisille. (jne jne) Pyydämme kiinnittämään erityisesti huomiota huoltolähetyksiin."

Ehkäpä pitäisi ihan kiusallaan alkaa kutsua tuonkin artikkelin kirjoittajaa maahanmuuttokriittiseksi. Ja jokaista, joka kritisoi vaikkapa kotouttamisen tehottomuutta. "Ai, säkin olet siis niitä maahanmuuttokriittisiä..."
 
Honcho kirjoitti:
Vihreän langan mittapuulla rohkea :)

Ehkäpä pitäisi ihan kiusallaan alkaa kutsua tuonkin artikkelin kirjoittajaa maahanmuuttokriittiseksi. Ja jokaista, joka kritisoi vaikkapa kotouttamisen tehottomuutta. "Ai, säkin olet siis niitä maahanmuuttokriittisiä..."
Klikkaa laajentaaksesi...

No siis tuo kirjoitushan on (perustellusti) maahanmuuttokriittinen ja rasmuksen mittapuulla kirjoittajahan on selvä rasisti :)

Jossain keskusteluissa kriittisyys on otettu synonyymiksi suvaitsemattomuudelle, vastaisuudelle ja kaikelle muulle äärinegatiiviselle. Ja se on väärin.
 
Kannattanee huomioida että Suomi palauttaa turvapaikanhakijoita kotimaihinsa melko kovalla prosentilla, kovemmalla kuin suurin osa muista länsimaista.
Koska kuitenkin olemme länsimainen oikeusvaltio, joka noudattaa mm. ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, noudatamme niiden mukaista kaavaa palautusprosessissa. Ja se nyt vaan kestää aikansa.
Tietysti prosessin hitaus on ongelma sekä Suomelle että turvapaikanhakijoille itselleenkin - mutta toisaalta länsimaisen oikeusvaltion on se homma vaan tehtävä näin.
Henk.koht. olen sitä mieltä että pitkittynyt prosessi on luomassa meille ongelman, joka on ratkaistava nyt - tai siitä saattaa tulla hyvin hankalasti ratkaistavissa oleva ongelma.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top