Saksalainen Jörg Sartor rajoitti maahanmuuttajien pääsyä leipäjonoon – nyt Saksan ministerit soittelevat hänelle ja kysyvät, mitä maassa oikein tapahtuu
Essenin kaupungissa ruoka-apua jakava Jörg Sartor sanoo Ylelle, että maahanmuuttajien määrän pitää olla tasapainossa kantasaksalaisten kanssa niin kouluissa, päiväkodeissa kuin leipäjonoissakin.
Köyhyys ja sosiaaliturva
18.3.2018 klo 08:02
Jörg Sartor nousi Saksan kohutuimmaksi mieheksi, kun hän rajoitti maahanmuuttajien pääsyä leipäjonoon.AOP
Suvi Turtiainen
Eurooppa-kirjeenvaihtaja
@suviturtiainen
@suvi_yle
Jaa artikkeli Facebookissa146
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa
ESSEN
Saksan alkuvuoden kohutuin mies löytyy leipäjonojärjestön takahuoneesta, koppimaisesta konttorista. Hän ei oikeastaan enää haluaisi antaa haastatteluja, mutta pyytää silti istumaan. Ja alkaa puhua.
61-vuotias Jörg Sartor nousi otsikoihin alkuvuodesta, kun hänen johtamansa ruoka-apupiste, saksalaisittain Tafel, ilmoitti rajoittavansa maahanmuuttajien pääsyä leipäjonon asiakkaiksi.
Sartor johtaa Essenissä Saksan länsiosassa Tafelia, josta jaetaan elintarvikkeita pääosin perusturvan varassa eläville saksalaisille ja maahanmuuttajille. Viimeisen kahden vuoden aikana maahanmuuttajien osuus Essenin leipäjonossa on noussut 75 prosenttiin.
Sartor kielsi ulkomaalaisia rekisteröitymästä uusiksi avunsaajiksi, sillä hänen mukaansa maahanmuuttajamiesten suuri määrä pelotti jonossa olevia saksalaisia eläkeläisiä ja yksinhuoltajaäitejä.
Lausunnot osuivat suoraan saksalaisen yhteiskunnan kipupisteisiin.
Saksa heräsi kysymään: voiko ihmiseltä kieltää avun kansallisuuden perusteella, ja miksi meillä on ylipäätään niin paljon ihmisiä leipäjonoissa?
Ihmisiä Tafelin leipäjonossa Essenissä Saksassa 26. helmikuuta.Friedemann Vogel / EPA
Kohu Sartorin ympärillä on kestänyt jo viikkoja. Mutta sanottavaa on yhä.
Ensinnäkin: Saksassa ei ole hänen mukaansa todellista köyhyyttä.
– Jos kutsumme täällä leipäjonossa käyviä köyhiksi, mitä ihmiset Jordanian pakolaisleireillä tai sillan alla ovat? Yliköyhiä? Sartor sanoo.
– Täällä käy ihmisiä, joilla menee huonosti.
Toisekseen: Kukaan ei Sartorin mukaan kuolisi nälkään, jos leipäjono suljettaisiin heti huomenna. Essenin Tafelin ruoka-apua saavat vain henkilöt, joille maksetaan jo jotain Saksan sosiaalituista.
Moni on Sartorin kanssa eri mieltä siitä, voiko saksalainen olla köyhä.
Saksan talous kasvaa vahvasti(siirryt toiseen palveluun), mutta silti Tafeleissa jonottavien ihmisten määrä nousee jatkuvasti.
Kahdeksan viime vuoden aikana köyhien lapsiperheiden ja eläkeläisten
määrä on kasvanut(siirryt toiseen palveluun). Erityisesti eläkeläisnaiset ovat vaarassa ajautua köyhyyteen.
Tämä näkyy suoraan leipäjonoissa. Saksassa on noin 930
Tafelia(siirryt toiseen palveluun), ja niissä käy säännöllisesti puolitoista miljoonaa ihmistä. Neljännes heistä on lapsia ja nuoria, neljännes eläkeläisiä ja viidennes yksinhuoltajia.
Köyhyyskysymys on poliittisesti hyvin latautunut.
Nyt kysytään, kuinka suuri vaikutus sosiaalisella epätasa-arvolla oli Angela Merkelin kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n ja sen hallituskumppanina toimineen sosiaalidemokraattisen SPD:n suuriin vaalitappioihin syyskuun vaaleissa. Samat puolueet ovat mukana myös Saksan uudessa, vaikeasti syntyneessä hallituksessa.
Samoissa vaaleissa oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue nousi ensimmäistä kertaa liittopäiville eli parlamenttiin.
Jörg Sartor konttorissaan Essenin Tafelin takahuoneessa.Suvi Turtiainen
Sartorista tulikin nopeasti hallitustason puheenaihe. Angela Merkel arvosteli Sartorin päätöstä rajoittaa maahanmuuttajien pääsyä leipäjonoon.
Merkelin uusi terveysministeri – ja liittokanslerin puolueen sisäinen kriitikko – Jens Spahn puolestaan puolusti Sartoria. Hän sanoi, että Saksassa on yksi maailman parhaista sosiaaliturvajärjestelmistä ja ettei kukaan ole kuolemassa nälkään ilman Tafeleita.
Sartor kertoo Tafelin takahuoneessa, että hänelle on soittanut useampi ministeri suoraan Berliinistä. Viimeksi uusi perheministeri Franziska Giffey, joka nousi Saksan hallitukseen Berliinin ongelmallisen Neuköllnin alueen pormestarin paikalta.
– He haluavat ymmärtää, mitä täällä todella on tapahtunut, Sartor sanoo.
Kiinnostus on ollut muutenkin hurjaa. Sartor vilauttaa sähköpostikansiota, joka on nimeltään
shitstorm, paskamyrsky. Siellä odottaa neljätuhatta viestiä.
Avustustyöntekijät valmistelevat viereisessä huoneessa elintarvikkeita jaettavaksi. Pian ihmisiä aletaan pyytää sisään heille annettujen aikojen mukaan.
Keskiviikkona leipäjonossa seisoi myös esseniläinen eläkeläinen Ute Grassman. Hän kertoo kasvattaneensa kolme lasta ja tehneensä sekalaisia töitä. Siivousta, tarjoilua, mitä milloinkin kouluttamattomalle naiselle oli tarjolla.
Ute Grassman on yksi Saksan lukuisista köyhyydessä elävistä eläkeläisnaisista. Hän kävi Essenin leipäjonossa hakemassa elintarvikkeita.Uwe Tautenhahn
Eläke ei kuitenkaan riitä elämiseen. Yksi syy on pitkä kotona olo lasten kanssa. Leskenä hän saa 60 prosenttia siitä, mikä hänen miehensä eläke olisi ollut.
– Ennen Saksassa oli niin, että miehet kävivät töissä ja naiset olivat kotona, hän kertoo pienen eläkekertymän syyksi.
Rollaattorin kyytiin on pakattu herkkusieniä, maissilastuja ja tulppaaneita. Grassman puolustaa Santorin päätöstä rajoittaa maahanmuuttajien pääsyä leipäjonoon.
Grassmanin mukaan häntä häirittiin loppuvuodesta jonossa, minkä jälkeen häntä alkoi pelottaa.
– Ärsyttää, että minua kutsutaan sen vuoksi ulkomaalaisvihamieliseksi, mutta en halua, että minua kohdellaan toisen luokan kansalaisena. Ne olivat nuoria miehiä, jotka minua häiritsivät.
Maahanmuutto on se toinen syy, miksi leipäjonorajoitukset räjähtivät Saksassa valtakunnalliseksi puheenaiheeksi.
Angela Merkelinpakolaispolitiikkaa on arvosteltu kovin sanoin, ja uusi hallitus on puhunut rajoittavansa turvapaikanhakijoiden määrän pariinsataantuhanteen vuodessa.
Vuonna 2015 turvapaikanhakijoita oli yli miljoona ja vuonna 2016 yli puolitoista miljoonaa.(siirryt toiseen palveluun)
Toteutuessaan rajoitus olisi selvä muutos Saksan pakolaispolitiikkaan.
Saksan omaan historiaan kuuluva juutalaisten joukkotuho on tausta sille, miksi Geneven pakolaissopimus ja oikeus hakea turvapaikkaa ylipäätään luotiin. Toisen maailmansodan jälkeen valtiot päättivät YK:ssa, että ihmisillä on oikeus hakea suojelua toisesta valtiosta, jos omassa ei enää ole turvassa.
Geneven sopimus ei tunne ylärajaa oikeudelle hakea turvapaikkaa.
Historian vuoksi myös leipäjonossa seisovien jaottelu saksalaisiin ja ei-saksalaisiin on nostanut monella kylmiä väreitä.
Essenin Tafelin jakeluautoja oli spreijattu sen jälkeen, kun uusilta leipäjonon asiakkailta alettiin vaatia Saksan kansalaisuutta.Friedemann Vogel / EPA
Sartoria on yritetty istuttaa äärioikeiston esikuvaksi tai syytetty rasistiksi. Ulkopuolelle parkkeerattuun jakeluautoon on spreijattu sana natsit.
Sartor kiistää olevansa ulkomaalaisia vastaan – auttaahan hän eläkepäivillään lukuisia maahanmuuttajia leipäjonossa joka viikko. Silti hän pelkää, että Saksaan on syntymässä rinnakkaistodellisuus, jos maahanmuuttajien osuus tietyissä paikoissa kasvaa liian suureksi.
Juuri tästä syystä hän ei halunnut, että leipäjonosta tulee vain maahanmuuttajien tukipalvelu. Nyt kävijöistä 75 prosenttia on ulkomaalaisia, ja heistä viidennes syyrialaisia. Kymmenen prosenttia tulee Venäjältä ja muista entisen Neuvostoliiton maista. Muista väestöryhmistä ei ole tarkkaa lukua.
Essenin Tafelin leipäjonoon pääsevät vain maahanmuuttajat, jotka saavat jo Saksasta jonkinlaista avustusta.
– Heillä on samat edut kuin saksalaisilla, mutta miksi heitä käy leipäjonossa suhteessa enemmän kuin saksalaisia, Sartor kysyy.
Sartorin mukaan samasta tasapainosta on kyse kaikilla yhteiskunnan aloilla. Kun hän oli lapsi, samalla luokalla oli turkkilaisten maahanmuuttajien lapsia, mutta yhdessä saksalaislasten kanssa.
Hän pelkää, että Saksaan syntyy nyt entistä enemmän alueita, joissa maahanmuuttajien osuus on niin suuri, ettei mitään integraatiota saksalaisten kanssa voi enää tapahtua.
Tätä hän ei halua kouluihin, asuinkortteleihin eikä omaan leipäjonoonsa.
Essenin Tafel on jo ilmoittanut, että rajoitukset poistetaan, kun saksalaisten ja maahanmuuttajien suhde saadaan parempaan tasapainoon. Rajoitusten perumisen takana on luultavasti myös noussut kohu.
Sartorin mukaan ulkomaalaiset pääsevät taas listoille parin viikon päästä.
Keskiviikkona leipäjonossa oli jo ennen rajoituksia avunsaajiksi hyväksytty afgaanipariskunta Homayon ja Monira. He halusivat kertoa vain etunimensä.
Homayon ja Monira tulivat Saksaan kaksi vuotta sitten pakoon kotimaan heikkoa turvallisuustilannetta. Homayon tekee satunnaisia töitä, Monira opettelee yhä saksaa. Mukana Kabulista muutti kaksi lasta.
Heidän mukaansa päätös rajoittaa ruuanjakelua vain saksalaisille ei ollut reilu.
– Tänne tulee ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Ei sitä saa rajoittaa, Homayon sanoo.
Heidän näkemyksensä jonon tapahtumista on erilainen kuin Sartorilla. Monira kertoo nähneensä usein, miten nuoret maahanmuuttajat auttavat vanhuksia jonossa.
Yksi kohun varjopuolista onkin ollut pelko siitä, että vähäosaiset kääntyvät toisia vähäosaisia vastaan, vaikka ratkaisut köyhyyteen ovat muualla.
Jörg Sartorin kritiikki kohdistuu kuitenkin ennen kaikkea Saksan johtoon.
–Angela Merkel ei voi minulle mitään, voin puhua mitä haluan ja saan silti eläkkeeni, Sartor sanoo.
Sartorin mukaan poliitikot ovat sen sijaan riippuvaisia siitä, mitä hän, leipäjonon kävijät ja muut heistä ajattelevat. Vaaleissa valta voidaan aina vaihtaa. Ja Sartor on läväyttänyt esiin joukon kysymyksiä – sosiaalisesta epätasa-arvosta, maahanmuutosta ja sen rajoista – joihin poliitikkojen pitää pystyä vastaamaan.
– Tuhannet ajattelevat kuin minä, Jörg Sartor, mutta heiltä ei kukaan ole kysynyt.
