Rajat auki porukka ei näytä välittävän mitään tekojensa seurauksista.
Espoon lastensuojelu havahtui ongelmaan: Ulkomaiset perheet ovat yliedustettuina etenkin kriisitilanteissa
Lastensuojelun asiakkaina on Espoossa ja Helsingissä suhteessa enemmän ulkomaalaistaustaisia perheitä kuin kantasuomalaisia. Espoossa maahanmuuttajataustaisten yliedustus näkyy erityisesti kiireellisissä sijoituksissa. Tuki ei tavoita perheitä tarpeeksi hyvin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö.
Espoon keskuksen johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila muistuttaa, että perheet ovat samanlaisia taustastaan riippumatta. ”Kaikki haluavat lastensa parasta”, Mattila sanoo. (KUVA: Anna Matilda Valli / HS)
Marjaana Varmavuori HS
Julkaistu: 5.10. 2:00 , Päivitetty: 5.10. 6:08
Espoossa on havahduttu siihen, että ulkomaalaistaustaiset perheet ovat väestöosuuteensa suhteutettuna yliedustettuina lastensuojelun palveluissa. Sama ilmiö näkyy myös Helsingissä.
Etenkin kiireellisiin sijoituksiin päädytään ulkomaalaistaustaisten kohdalla useammin, kertoo Espoon kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Kati Villgren.
”Asiaan herättiin vuonna 2015. Huomattiin että ulkomaalaistaustaisten lasten kohdalla päädytään useammin nimenomaan kiireellisiin sijoituksiin, jotka liittyvät kriisitilanteisiin”, Villgren kertoo.
Tilastoissa asiaa tarkastellaan kansalaisuuden perusteella. Suurimmillaan ero oli vuonna 2015, jolloin espoolaisista Suomen kansalaisista oli sijoitettuna 1,09 prosenttia. Espoossa asuvien ulkomaan kansalaisten kohdalla luku oli 1,93 prosenttia.
Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 1,07 ja 1,48. Viime vuonna Suomen kansalaisista 1,15 prosenttia ja ulkomaan kansalaisista 1,88 prosenttia oli sijoitettuna Espoossa. Yhteensä 778 lasta oli sijoitettuna Espoossa vuonna 2017.
Vieraskielisten yliedustus näkyy myös lastensuojelun avohuollon palveluissa. Vuonna 2014 avohuollon asiakkaista vieraskielisiä oli 20 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin heidän 12,3 prosentin osuutensa kaikista espoolaisista.
Viime vuonna vieraskielisten asiakkaiden osuus oli 27,4 prosenttia ja vieraskielisten väestöosuus 15,2 prosenttia. Huostaanottojen kohdalla yliedustusta ei sen sijaan vastaavalla tavalla näy.
”Kiireellisellä sijoituksella tilanne pysäytetään ja lapsen tilanne turvataan, ja useimmiten lapsi pystyy palaamaan muun tuen avulla kotiin”, Villgren kertoo.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sanoo, että Helsingissä ilmiötä on vaikea saada näkyviin tilastoja tarkastelemalla.
”Arkisen kokemuksen perusteella voi kuitenkin sanoa, että monikulttuuristen perheiden lapsia on enemmän lastensuojelun asiakkaina”, Nummikoski kertoo.
Käsitystä tukee myös asiasta muutama vuosi sitten tehty selvitys.
Tyhjentävää selitystä suurelle ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden osuudelle ei ole löytynyt. Espoossa ollaan Villgrenin mukaan tartuttu heti asiaan, vaikka ilmiön syistä on vain arvauksia. Kaupungissa on käynnistetty projekti, jossa luodaan uudenlaisia toimintamalleja eri taustoista tulevien perheiden entistä parempaan kohtaamiseen.
Projektipäällikkö Hanna Lehtisen mukaan asiaan tarttuminen on tärkeää erityisesti inhimillisestä näkökulmasta. Nykytilanteessa perheet eivät välttämättä saa tukea ajoissa, mikä puolestaan voi johtaa turhiin huostaanottoihin.
”Meidän on onnistuttava tässä, että pystymme välttämään näiden ihmisten kärsimystä. Turhat huostaanotot eivät ole kenenkään etu”, Lehtinen sanoo.
”Toinen asia on raha. Ei siitä pääse mihinkään.”
Lehtinen huomauttaa, ettei ulkomaalaistaustaisten yliedustus korjaavissa tai raskaissa palveluissa ole ainoastaan sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon asia, vaan se kytkeytyy myös erikoissairaanhoitoon.
Merkittäväksi asian tekee se, että vieraskielisten määrä kasvaa kovaa vauhtia. Väestöennusteen mukaan Helsingin seudun vieraskielinen väestö tuplaantuu vuoteen 2030 mennessä.
Yksi selitys ulkomaalaistaustaisten yliedustukselle lastensuojelun palveluissa on se, etteivät ennaltaehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut tavoita riittävän hyvin näitä perheitä, Lehtinen sanoo.
”Matalan kynnyksen palveluissa, kuten perhetyössä ja lapsiperheiden kotipalveluissa, näkyy aliedustusta. Emme osaa tarjota niitä oikealla tavalla tälle asiakasryhmälle”, Lehtinen sanoo.
Palveluohjaus ei toimi kunnolla, eikä palvelujärjestelmä taivu kaikilta osin eri kieli- ja kulttuuriryhmien tarpeisiin. Lehtinen kertoo, että esimerkiksi matalan kynnyksen apua avioerotilanteeseen on tarjolla vain suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
”Eikä palvelukonseptimme osaa aina huomioida esimerkiksi uskonnon merkitystä erossa”, hän sanoo.
Lasten kuntoutuspalveluiden, kuten puheterapian, toimintaterapian ja pienten lasten psykologipalveluiden, asiakkaina puolestaan on paljon lapsia, joilla on vieraan kieli- ja kulttuuriympäristön aiheuttamia ongelmia.
Lehtinen muistuttaa, että vieraassa maassa ja kulttuurissa toimiminen on vaikeaa kenelle tahansa.
”Sinun tai minunkin olisi vaikea löytää apua lapselle, jos meidät heitettäisiin vieraaseen maahan”, hän sanoo.
Jokainen vanhempi haluaa tarjota lapselleen edellytykset hyvään elämään, Lehtinen huomauttaa. Kaupungin tehtävä on saada erilaiset maailmat kohtaamaan niin, että perheet saavat tarvittavan tuen.
Lehtinen näkee, että työssä kannattaa tulevaisuudessa hyödyntää enemmän esimerkiksi järjestöjä.
”Olemme huomanneet, että iso merkitys on myös sillä, että työntekijöinä on eritaustaisia ihmisiä. He jakavat samaa kokemusmaailmaa maahanmuuttajuudesta”, Lehtinen sanoo.
Joistakin uusista toimintamalleista on jo kokemuksia. Yksi onnistunut kokeilu on Lehtisen mukaan Moniku-hanke, joka on neuvolan ja perhetyön yhteinen toimintamuoto. Kohteena ovat vauvaperheet, joissa puhutaan useampaa kieltä. Kolmen pidennetyn neuvolakäynnin aikana käydään läpi muun muassa kielen kehitykseen ja lapsiperheiden palveluihin liittyviä asioita.
”Käynnit ovat lapsen ollessa kaksi, kuusi ja kymmenen kuukautta. Perheille korostetaan esimerkiksi, kuinka tärkeää vanhemman on puhua lapselle omaa äidinkieltään”, Lehtinen kertoo.
”Monet vanhemmat haluavat puhua lapselle suomea, jotta nämä pärjäisivät. Huonoa suomea puhumalla vanhemmat eivät kuitenkaan auta lapsensa suomen kielen oppimista.”
Mallia on kokeiltu Pohjois-Espoon alueella. Sitä on tarkoitus laajentaa myös muualle Espooseen.
Jutun kuvien yhteydessä olevat sitaatit ovat peräisin haastattelusta, jossa Espoon lastensuojelun työntekijät kertoivat kokemuksistaan ja ajatuksistaan maahanmuuttajataustaisiin perheisiin liittyen.
Espoon lastensuojelu havahtui ongelmaan: Ulkomaiset perheet ovat yliedustettuina etenkin kriisitilanteissa
Lastensuojelun asiakkaina on Espoossa ja Helsingissä suhteessa enemmän ulkomaalaistaustaisia perheitä kuin kantasuomalaisia. Espoossa maahanmuuttajataustaisten yliedustus näkyy erityisesti kiireellisissä sijoituksissa. Tuki ei tavoita perheitä tarpeeksi hyvin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö.
Espoon keskuksen johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila muistuttaa, että perheet ovat samanlaisia taustastaan riippumatta. ”Kaikki haluavat lastensa parasta”, Mattila sanoo. (KUVA: Anna Matilda Valli / HS)
Marjaana Varmavuori HS
Julkaistu: 5.10. 2:00 , Päivitetty: 5.10. 6:08
Espoossa on havahduttu siihen, että ulkomaalaistaustaiset perheet ovat väestöosuuteensa suhteutettuna yliedustettuina lastensuojelun palveluissa. Sama ilmiö näkyy myös Helsingissä.
Etenkin kiireellisiin sijoituksiin päädytään ulkomaalaistaustaisten kohdalla useammin, kertoo Espoon kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Kati Villgren.
”Asiaan herättiin vuonna 2015. Huomattiin että ulkomaalaistaustaisten lasten kohdalla päädytään useammin nimenomaan kiireellisiin sijoituksiin, jotka liittyvät kriisitilanteisiin”, Villgren kertoo.
Tilastoissa asiaa tarkastellaan kansalaisuuden perusteella. Suurimmillaan ero oli vuonna 2015, jolloin espoolaisista Suomen kansalaisista oli sijoitettuna 1,09 prosenttia. Espoossa asuvien ulkomaan kansalaisten kohdalla luku oli 1,93 prosenttia.
Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 1,07 ja 1,48. Viime vuonna Suomen kansalaisista 1,15 prosenttia ja ulkomaan kansalaisista 1,88 prosenttia oli sijoitettuna Espoossa. Yhteensä 778 lasta oli sijoitettuna Espoossa vuonna 2017.
Vieraskielisten yliedustus näkyy myös lastensuojelun avohuollon palveluissa. Vuonna 2014 avohuollon asiakkaista vieraskielisiä oli 20 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin heidän 12,3 prosentin osuutensa kaikista espoolaisista.
Viime vuonna vieraskielisten asiakkaiden osuus oli 27,4 prosenttia ja vieraskielisten väestöosuus 15,2 prosenttia. Huostaanottojen kohdalla yliedustusta ei sen sijaan vastaavalla tavalla näy.
”Kiireellisellä sijoituksella tilanne pysäytetään ja lapsen tilanne turvataan, ja useimmiten lapsi pystyy palaamaan muun tuen avulla kotiin”, Villgren kertoo.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sanoo, että Helsingissä ilmiötä on vaikea saada näkyviin tilastoja tarkastelemalla.
”Arkisen kokemuksen perusteella voi kuitenkin sanoa, että monikulttuuristen perheiden lapsia on enemmän lastensuojelun asiakkaina”, Nummikoski kertoo.
Käsitystä tukee myös asiasta muutama vuosi sitten tehty selvitys.
Tyhjentävää selitystä suurelle ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden osuudelle ei ole löytynyt. Espoossa ollaan Villgrenin mukaan tartuttu heti asiaan, vaikka ilmiön syistä on vain arvauksia. Kaupungissa on käynnistetty projekti, jossa luodaan uudenlaisia toimintamalleja eri taustoista tulevien perheiden entistä parempaan kohtaamiseen.
Projektipäällikkö Hanna Lehtisen mukaan asiaan tarttuminen on tärkeää erityisesti inhimillisestä näkökulmasta. Nykytilanteessa perheet eivät välttämättä saa tukea ajoissa, mikä puolestaan voi johtaa turhiin huostaanottoihin.
”Meidän on onnistuttava tässä, että pystymme välttämään näiden ihmisten kärsimystä. Turhat huostaanotot eivät ole kenenkään etu”, Lehtinen sanoo.
”Toinen asia on raha. Ei siitä pääse mihinkään.”
Lehtinen huomauttaa, ettei ulkomaalaistaustaisten yliedustus korjaavissa tai raskaissa palveluissa ole ainoastaan sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon asia, vaan se kytkeytyy myös erikoissairaanhoitoon.
Merkittäväksi asian tekee se, että vieraskielisten määrä kasvaa kovaa vauhtia. Väestöennusteen mukaan Helsingin seudun vieraskielinen väestö tuplaantuu vuoteen 2030 mennessä.
Yksi selitys ulkomaalaistaustaisten yliedustukselle lastensuojelun palveluissa on se, etteivät ennaltaehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut tavoita riittävän hyvin näitä perheitä, Lehtinen sanoo.
”Matalan kynnyksen palveluissa, kuten perhetyössä ja lapsiperheiden kotipalveluissa, näkyy aliedustusta. Emme osaa tarjota niitä oikealla tavalla tälle asiakasryhmälle”, Lehtinen sanoo.
Palveluohjaus ei toimi kunnolla, eikä palvelujärjestelmä taivu kaikilta osin eri kieli- ja kulttuuriryhmien tarpeisiin. Lehtinen kertoo, että esimerkiksi matalan kynnyksen apua avioerotilanteeseen on tarjolla vain suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
”Eikä palvelukonseptimme osaa aina huomioida esimerkiksi uskonnon merkitystä erossa”, hän sanoo.
Lasten kuntoutuspalveluiden, kuten puheterapian, toimintaterapian ja pienten lasten psykologipalveluiden, asiakkaina puolestaan on paljon lapsia, joilla on vieraan kieli- ja kulttuuriympäristön aiheuttamia ongelmia.
Lehtinen muistuttaa, että vieraassa maassa ja kulttuurissa toimiminen on vaikeaa kenelle tahansa.
”Sinun tai minunkin olisi vaikea löytää apua lapselle, jos meidät heitettäisiin vieraaseen maahan”, hän sanoo.
Jokainen vanhempi haluaa tarjota lapselleen edellytykset hyvään elämään, Lehtinen huomauttaa. Kaupungin tehtävä on saada erilaiset maailmat kohtaamaan niin, että perheet saavat tarvittavan tuen.
Lehtinen näkee, että työssä kannattaa tulevaisuudessa hyödyntää enemmän esimerkiksi järjestöjä.
”Olemme huomanneet, että iso merkitys on myös sillä, että työntekijöinä on eritaustaisia ihmisiä. He jakavat samaa kokemusmaailmaa maahanmuuttajuudesta”, Lehtinen sanoo.
Joistakin uusista toimintamalleista on jo kokemuksia. Yksi onnistunut kokeilu on Lehtisen mukaan Moniku-hanke, joka on neuvolan ja perhetyön yhteinen toimintamuoto. Kohteena ovat vauvaperheet, joissa puhutaan useampaa kieltä. Kolmen pidennetyn neuvolakäynnin aikana käydään läpi muun muassa kielen kehitykseen ja lapsiperheiden palveluihin liittyviä asioita.
”Käynnit ovat lapsen ollessa kaksi, kuusi ja kymmenen kuukautta. Perheille korostetaan esimerkiksi, kuinka tärkeää vanhemman on puhua lapselle omaa äidinkieltään”, Lehtinen kertoo.
”Monet vanhemmat haluavat puhua lapselle suomea, jotta nämä pärjäisivät. Huonoa suomea puhumalla vanhemmat eivät kuitenkaan auta lapsensa suomen kielen oppimista.”
Mallia on kokeiltu Pohjois-Espoon alueella. Sitä on tarkoitus laajentaa myös muualle Espooseen.
Jutun kuvien yhteydessä olevat sitaatit ovat peräisin haastattelusta, jossa Espoon lastensuojelun työntekijät kertoivat kokemuksistaan ja ajatuksistaan maahanmuuttajataustaisiin perheisiin liittyen.
