Buddhalaisuuden perustaja
Siddharta Gautama eli
Buddha eli 557–477 eaa. 500–300 eaa.
Maurya-dynastia yhdisti Intian ensi kertaa suurvallaksi, jonka tunnetuin kuningas oli
Ašoka. Kreikkalainen vaikutus ulottui maahan
Aleksanteri Suuren valloitusretken jälkeen, vaikkei Aleksanteri onnistunut valtaamaan Intiaa. Sittemmin suurvalta heikkeni ja hajosi. Syntyi pienempiä valtakuntia. Näistä
Gupta-valtakuntaa 320–467 jaa. pidetään klassisen Intian kukoistuskautena. Silloin buddhalaisuus oli yleistä, mutta hindulaisuus valtionuskonto. Taiteet ja tieteet kukoistivat.
Gupta-valtakunta hajosi
hunnien hyökkäykseen ja sisäisiin riitoihin 500-luvun alussa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla jaa, minkä jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. 700-luvulla nousi
Pala-imperiumi. Luoteis-Intiassa alkoi näkyä islaminuskoisten tunkeutuminen maahan joskus 1000–1100 jaa. 1193 maahan tunkeutuneet islaminuskoiset perustivat
Delhin sulttaanikunnan. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina. Osasta Intiaa tuli 1526–1707
suurmogulien valtakunnan osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvaitseva
Akbar.
Vuosien 1753–1763
suuressa siirtomaasodassa Englanti voitti
Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian
[24] lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai
Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi
Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.
[28] Intiassa tapahtui 1800-luvulla suuri
sepoykapina 1857–1858, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti. Tämän jälkeen hallitusvalta siirrettiin kauppakomppanialta Britannian hallitukselle, joka alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin olivat kaikki Britannian ylivallan alaisia.