Minua on sosiaalisessa mediassa nimitelty milloin miksikin. Suhtaudun leimoihin tietyllä huvittuneisuudella: rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse määrittelen itseni länsimieliseksi liberaalikonservatiiviksi, koska en näe mielekkääksi ajatella kaikista asioista joko-tai vaan pikemminkin sekä-että. Suurin osa politiikan kysymyksistä sijaitsee harmaalla alueella.
Politiikassa teoreettinen puhdasoppisuus ei useinkaan ole kovin kaukana uskonnollisesta fundamentalismista, jota olen pitkään kritisoinut. Olen tehnyt sen nimenomaan länsimaisesta liberaalikonservatiivisesta näkökulmasta: kannatan vakaata oikeusvaltiota, toimivaa, luottamukseen perustuvaa kansalaisyhteiskuntaa, perinteisiä, hyväksi havaittuja instituutioita, yksityisomistusta, yksilönvapauksia, yhdenvertaisuutta, laillisuusperiaatetta. Haluan ylläpitää ja edistää näitä asioita nimenomaan käytännön tasolla. Kauniit sanat, teoriat ja unelmat eivät riitä, päinvastoin.
Konservatismin parhaat puolet löytyvät siitä, ettei näkemykseen sisälly ideologiaa, joka edellyttäisi puhdasoppisuutta. Konservatismi on pragmaattista ja perustuu malttiin ja harkintaan. Liberaali huomioi herkästi vain yksilön minä-näkökulman. Konservatiivi taas hahmottaa todellisuutta pitkälti yksikön kolmannesta ja monikon ensimmäisestä persoonasta käsin: miten ihminen, kansalaisyhteiskunta tai valtio oikeasti toimii tai käyttäytyy, millainen on todellisuus, miten asiat makaavat; kuinka meidän olisi parasta elää ja rakentaa tulevaa yhdessä, yhteisönä, yhteiskuntana.
Otetaan monikulttuurisuus. Olen usein todennut, että se ei toimi. Se perustuu toiveajatteluun ja teoriaan siitä, että hyvinkin erilaiset kulttuurit voisivat elää yhdessä rinnakkain ja on ollut pitkään länsimaissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan keskiössä. Kuitenkin sokea Reettakin näkee, ettei monikulttuurisuus toimi kuten teoria edellyttää, tuloksena on integraation sijaan lisää segregaatiota, eristyneisyyttä, välttämistä ja lopulta rinnakkaisia yhteiskuntia, joissa vallitsevat valtakulttuurista täysin poikkeavat arvot ja käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Näin haitallisen kehityksen ei voi antaa jatkua.