Uutuuskirjan mukaan perinteinen media ei ole kertonut turvapaikanhakijoista puolueettomasti – saivatko maahanmuuttajat uutisista turvapaikan?
Toimittaja-kirjailija Maria Asunta ja kielitieteilijä Erkki Seppäsen päätyvät kirjassa lopputulokseen, jonka mukaan uutisointi oli liberaalien asenteiden värittämää. Kirjan mukaan media käsitteli turvapaikanhakijoita yksisilmäisesti. Viestinnän professori kertoo toisenlaisista tutkimustuloksista.
Ilari Tapio
06.09.2020 07:00
Turvapaikanhakijat pitivät protestileiriä Helsingin Rautatientorilla maaliskuussa 2017. Myös maahanmuuton ja pakolaispolitiikan vastustajat olivat tuolloin liikkeellä. Turvapaikanhakijoiden käännytyksiä vastustaneen mielenosoituksen osallistujat olivat vuonna 2017 liikkeellä Helsingin Mannerheimintiellä. Kaikki ei ole ollut asenteellisesti mustavalkoista. Kirkkonummelainen perussuomalaisten kunnallispoliitikko ja Evitskogin vastaanottokeskuksen johtaja Pekka M. Sinisalo (keskellä) kuvattiin syyskuussa 2017 vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa.
Turvapaikanhakijat pitivät protestileiriä Helsingin Rautatientorilla maaliskuussa 2017. Myös maahanmuuton ja pakolaispolitiikan vastustajat olivat tuolloin liikkeellä.
KUVA: MEERI UTTI
Media ei onnistunut järin hyvin uutisoidessaan viisi vuotta sitten alkanutta maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden virtaa Suomeen.
Tähän lopputulokseen päätyvät toimittaja-kirjailija Maria Asunta ja kielitieteilijä-muusikko Erkki Seppänen tuoreessa kirjassaan Turvapaikka uutisissa – Mediakatsaus 2015-2020.
Muutamaan määreeseen tiivistettynä kirjoittajat sanovat niin sanotun valtamedian käsitelleen aihetta pääosin yksisilmäisesti, asenteellisesti ja kritiikittömästi.
Kirjan mukaan toimittajat ja heidän esimiehensä valikoivat näkökulmia ja haastateltavia niin, että humaanit ja liberaalit näkemykset korostuivat ja maahanmuuttoon liittyvät ilmeisetkin ongelmat jäivät paitsioon.
Samalla median todetaan paisutelleen "vastapuolen" yksilöiden ylilyöntejä ja yleistäneen niitä maahanmuuttokriitikoihin laajemminkin. Näin vahvistettiin mielikuvaa, jonka mukaan likimain kaikki toisin ajattelevat ovat rasisteja tai natseja.
Pyysimme Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuksen professoria Kaarina Nikusta kommentoimaan seitsemää kirjassa esille nousevaa teemaa ja teesiä.
Samaa aihepiiriä tutkinut Nikunen lähestyy näkemyksiä yleisellä tasolla. Hän ei ota kantaa Asunnan ja Seppäsen kirjaan.
1) Turvapaikkauutisointi muodostui uhkaksi koko journalismin uskottavuudelle. Toimituksissa tehtiin virheitä lähdekritiikin ja faktantarkistuksen suhteen, eikä tätä myönnetty reilusti.
– Tässä ei ole mitään uutta. Tätä on tuotu esille jo ainakin 20 vuotta. Oli ja on osin vieläkin jatkuva ongelma, että käsitteet menevät sekaisin ja faktat ovat pielessä ja termit vääriä. Vuoden 2015 jälkeen on kuitenkin skarpattu. Käsitteitä pyrittiin selventämään, ja maahanmuuton uutisoinnille saatiin eettiset ohjeet.
2) Poliisin edustajia haastateltiin harvoin, vaikka he toivat esiin turvapaikanhakijoiden taholta kokemaansa uhkaa ja halveksuntaa.
– Sekä meidän tutkimuksemme ja että aikaisemmat tutkimukset antavat täysin eri tuloksen. Kun haastattelimme maahanmuuttouutisia tehneitä toimittajia, he kiittivät poliisia erittäin avoimesta tiedottamisesta.
– Poliisi oli uutisoinnissa keskeinen lähde varsinkin tilanteen hallintaa ja turvallisuutta koskevissa asioissa.
3) Kansainväliseen turvapaikkajärjestelmään liittyvää rikollisuutta ja epäeettisyyttä käsiteltiin vähän, samoin vastuunottoa eurooppalaisista yhteiskunnista.
– Kävimme läpi 27 000 uutisjuttua ja yli miljoona some-postausta. Somessa tämä puoli oli esillä todella vähän, mutta uutismediat käsittelivät varsin runsaasti sekä Euroopan tilannetta että turvapaikkajärjestelmää mukaan lukien human trafficking (ihmissalakuljetus).
– Varmaan enemmänkin artikkeleita ja ohjelmia olisi voitu tehdä esimerkiksi maahanmuuton syistä. Uutisointi oli jossain määrin reaktiivista, mutta jälkikäteen syntyi sitten dokumentteja ja juttusarjoja.
4) Media paisutteli maahanmuuttokriitikkojen ylilyöntejä.
– Meidän aineistossamme tällainen ei noussut esille ainakaan uutispuolella. Sen sijaan somessa esimerkiksi valkoiseen huppuun sonnustautunut yksittäinen protestoija trendasi ja nostatti kansallista häpeän tunnetta.
– Muistuttaisin myös Jussi Halla-ahon (ps.) olleen tuohon aikaan todella paljon esillä muun muassa keskusteluohjelmissa. Maahanmuuttoa vastustavien osalta uutisointi ei siis keskittynyt vain tietynlaisiin ääritempauksiin.
5) Arvoliberaalien toimittajien oma maailmankatsomus ei voi olla heijastumatta heidän työhönsä. Viisi vuotta sitten tehdyn suppean tutkimuksen mukaan suomalaisista toimittajaopiskelijoista 48 % kannattaa vihreitä, 27 % vasemmistoliittoa ja 11 % demareita. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden joukossa ei ollut yhtään perussuomalaisten tai kristillisdemokraattien kannattajaa.
– Tähän sisältyy todella alkeellinen ajatusvirhe. Pienen opiskelijajoukon keskuudessa tehty kysely ei suoraan kerro toimittajien maailmankuvasta. Näitä tutkimuksia ei ole paljon tehty puoluekannatuksen näkökulmasta, mutta toimittajien arvomaailmaa on tutkittu. Sieltä nousee esille demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen kaltaisia arvoja.
– Eri asia sitten on, miten arvot vaikuttavat työhön. Siihen liittyy myös uutispäälliköiden, päätoimittajien ja mediakonsernien kaltaisia tahoja. Sanoisin kuitenkin, että toimittajien maailmankuva on aika keskiluokkainen. En näe, että se olisi radikaalisti vasemmalle kallellaan.
– Yksi tutkimuksestamme esille noussut seikka oli, että toimittajat kokivat maahanmuuttoa vastustavien taholta painetta. Heitä varottiin ärsyttämästä varsinkin pienillä paikkakunnilla.
6) Vastamedia haastoi valtamedian ja osin onnistuikin siinä.
– Vastamedia on vain pieni osa muutosta, joka liittyy ennen kaikkea (verkkopalveluihin perustuvaan) alustatalouteen ja myös sosiaaliseen mediaan. Ne ovat muuttaneet median ansaintamallia.
– Silti esimerkiksi Helsingin Sanomilla ja Yleisradiolla menee nyt melko hyvin. Vaikkapa A-Studio on merkittävä yhteiskunnallisen keskustelun foorumi.
7) Median asenteet ovat muuttuneet viime aikoina. Nyt voidaan myöntää ääneen, että turvapaikkajärjestelmä ei toimi.
– En tunnista tällaista muutosta. Kaiken kaikkiaan tämä keskustelu on näinä aikoina aika hiljaista. Sen sijaan valemedian ja vastamedian ongelmat ovat tulleet huomattavasti näkyvämmiksi. Se on kenties auttanut perinteistä mediaa ja palauttanut luottamusta siihen.
– Toki turvapaikkaprosessissa tehtiin paljon virheitä. Se ei toiminut kunnolla, mutta myöhemmin sitä on koetettu parantaa ja tehdä toimivammaksi.
FAKTA
Mikä kirja?
Turkulainen Kovasana Kustannus mainostaa kirjaa "Turvapaikka uutisissa – Mediakatsaus 2015-2020" ensimmäiseksi kattavaksi suomalaiseksi tietoteokseksi ajankohtaisesta turvapaikkauutisoinnista.
440-sivuinen teos tarkastelee perinteisen median valitsemia näkökulmia maahanmuuttoon.
Maria Asunta (s. 1975) on vapaa journalisti ja kirjailija. Hän on työskennellyt Lähi-idän maissa ja Afrikassa. Hän on perussuomalaisten listalla sitoutumattomana ehdokkaana vuoden 2021 kuntavaaleissa.
Erkki Seppänen (s. 1979) on Oxfordin yliopistosta valmistunut kielitieteilijä ja muusikko. Hän perussuomalaisten jäsen ja kansanedustaja Veikko Vallinin (ps.) avustaja.
Kirjan kolmas tarkastelija on kuvitteellinen "Alex", joka on kirjoitettu edustamaan maahanmuuttokriittistä yleistä mielipidettä.
Kirja herätti jonkin verran kohua jo etukäteen, koska Kordelinin säätiö myönsi apurahan "äärioikeistolaiseksi" leimatun teoksen tekoon.
Julkistamistapahtuma on 11.9. klo 19 ravintola Telakalla Tampereella. Kirjailijoita haastattelee Lähi-idän ja islamin asiantuntija (VTM) Seida Sohrabi.
"Jokainen uutinen ei ole valeuutinen, mutta jokainen valeuutinen on uutinen."
MARIA ASUNTA JA ERKKI SEPPÄNEN
www.hs.fi
