Ei olemassaolevien sitovien sopimusten muoto ole sellainen, etteikö tulkintaa olisi välttämätöntä käyttää. Ja näinhän tapahtuukin.
Turvapaikanhakuprosessi on hakijan yksilöllisestä tarpeesta arvioituna tehty. Sota tai sisällissota alueella, josta hakija tulee, ei ole automaatio myönteiselle päätökselle.
Pohjana kaikelle (näiden) kansainvälisten sopimusten suhteen toimiville valtioille toimii tämä
https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1968/19680077/19680077_2, vuonna 1951 tehty yleissopimus. Pakolaisten oikeusasemaa koskien.
Ja taas vaikkapa tässä;
https://migri.fi/-/koko-afganistan-ei-ole-sodassa-ja-sinne-voidaan-palauttaa, Migrin tulkinnassa sopimusten sisällöstä käsitellään Afganistanin tilannetta annettujen kielteisten turvapaikkahakemusten suhteen.
Ja, ettei tämä olisi liian yksinkertaista tai tulkinnasta vapaata (ei ole!). Voidaan ja myös laajasti käytetään perusteena vaikkapa Hallinto-oikeuksien kautta tulleisiin muutoksenhakuihin tätä;
https://migri.fi/toissijainen-suojelu.
Se, kuinka hyvin tai huonosti tuo toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa ratifioitu sopimusmalli sopii muuttuneeseen maailmaan, olisi laajemman keskustelun paikka.