Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tässä saa olla tarkkana itsensä kanssa, olen huomannut. Tämän aihe-alueen liki väistämättä myös vaikuttaessa tuonne ajattelun primitiivisempään osaan. Ikäänkuin ilman vastetta tapahtuvaan autonomiseen reagointiin? Alkaa hieman suututtaa. Joskus.
Olen tuosta Jyllands Postenin tapahtumasta herännyt aikanaan erittäin vahvasti ihmettelemään useilla eri rattailla samaan aikaan ratsastavien epäjohdonmukaisuutta johtotähtenään pitävien poliitikkojen kykyä olla saman lauseen sisällä useaa ja ei mitään mieltä. Tehden samalla todellisuuden rakenteista erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Johtopäätösten laatu on viitannut useimmiten meidän kollektiiviseen osaamme syyllisyydestä, epäonnistumisesta. Vastuusta.
Henkilökohtaisella tasolla häpesin Suomen valtiovallan käytännössä anteeksipyyntöä Islamilaiselle maailmalle, ikäänkuin osana Lännen saavutetun vaurauden ja suhteellisen tasapainon vastapoolille tehtyä tunnustusta vääryyden harjoittamisesta. Hieman samaahan tässä ajassa lauletaan, eri sävelin:
-miksi me olemme epäonnistuneet integraatiokehityksessä näin laajasti ja ylisukupolvisesti
-mitkä olisivat kasvavien resurssimäärien kohteet ja keinot, epäonnistumisemme kehityksen suunnan muuttamiseksi
-millä tavoin Opetushallituksen ohjeistus vähemmistökulttuurien käsittelyyn on riittävän laajamittaisesti toteutettu, miksi emme ole tässä onnistuneet viemään viestiä halutulla tavalla arkeen. Ohjeistus käytännössä eväsi kriittisen tarkastelun tietyiltä alueilta.
-mikä vielä, ei tiedossa oleva kantaväestöön linkittyvä vääryyden harjoitus liittyy siihen, että peruskoulun kautta lukiosta ylioppilaiksi valmistuvien tiettyjen lähtömaiden oppilaiden osaamismäärässä vaikuttaisi tässä kaikille saman arvioinnin kautta tehdyssä ylioppilaskokeessa tapahtuvan merkittävä tason pudotus aiempaan koulumenestykseen nähden
Tähän anekdoottina kokemus ihan reaalimaailmasta. Töiden puolesta tuli rupateltua silloin tällöin erään somalitytön kanssa. Kertoi sitten lähtevänsä pois ja hyvästeli. Saudi-Arabiasta oli sukujen yhteistoiminnassa järjestetty avioliitto. Mitähän tuolle tytölle nyt kuuluu. Toivottavasti on kunnossa.
Se mikä on neuvosto-venäläiseen tapaan erityisen nokkelaa missä tahansa kysymyksessä väestönsiirtymän kriittisyyttä janoavaan puoleen, on vastuun siirto. Vakiopropagandistinen vakiokysymys kysymykseen on liki aina samankaltainen; Miksi me olemme epäonnistuneet. Missä me olemme epäonnistuneet. Miten me voisimme toimia paremmin.
Olen tuosta Jyllands Postenin tapahtumasta herännyt aikanaan erittäin vahvasti ihmettelemään useilla eri rattailla samaan aikaan ratsastavien epäjohdonmukaisuutta johtotähtenään pitävien poliitikkojen kykyä olla saman lauseen sisällä useaa ja ei mitään mieltä. Tehden samalla todellisuuden rakenteista erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Johtopäätösten laatu on viitannut useimmiten meidän kollektiiviseen osaamme syyllisyydestä, epäonnistumisesta. Vastuusta.
Henkilökohtaisella tasolla häpesin Suomen valtiovallan käytännössä anteeksipyyntöä Islamilaiselle maailmalle, ikäänkuin osana Lännen saavutetun vaurauden ja suhteellisen tasapainon vastapoolille tehtyä tunnustusta vääryyden harjoittamisesta. Hieman samaahan tässä ajassa lauletaan, eri sävelin:
-miksi me olemme epäonnistuneet integraatiokehityksessä näin laajasti ja ylisukupolvisesti
-mitkä olisivat kasvavien resurssimäärien kohteet ja keinot, epäonnistumisemme kehityksen suunnan muuttamiseksi
-millä tavoin Opetushallituksen ohjeistus vähemmistökulttuurien käsittelyyn on riittävän laajamittaisesti toteutettu, miksi emme ole tässä onnistuneet viemään viestiä halutulla tavalla arkeen. Ohjeistus käytännössä eväsi kriittisen tarkastelun tietyiltä alueilta.
-mikä vielä, ei tiedossa oleva kantaväestöön linkittyvä vääryyden harjoitus liittyy siihen, että peruskoulun kautta lukiosta ylioppilaiksi valmistuvien tiettyjen lähtömaiden oppilaiden osaamismäärässä vaikuttaisi tässä kaikille saman arvioinnin kautta tehdyssä ylioppilaskokeessa tapahtuvan merkittävä tason pudotus aiempaan koulumenestykseen nähden
Tähän anekdoottina kokemus ihan reaalimaailmasta. Töiden puolesta tuli rupateltua silloin tällöin erään somalitytön kanssa. Kertoi sitten lähtevänsä pois ja hyvästeli. Saudi-Arabiasta oli sukujen yhteistoiminnassa järjestetty avioliitto. Mitähän tuolle tytölle nyt kuuluu. Toivottavasti on kunnossa.
Se mikä on neuvosto-venäläiseen tapaan erityisen nokkelaa missä tahansa kysymyksessä väestönsiirtymän kriittisyyttä janoavaan puoleen, on vastuun siirto. Vakiopropagandistinen vakiokysymys kysymykseen on liki aina samankaltainen; Miksi me olemme epäonnistuneet. Missä me olemme epäonnistuneet. Miten me voisimme toimia paremmin.