Suomen pitäisi levittää punainen matto ulkomailta tulevalle työvoimalle
Pääkirjoitus | Suomi varautuu kisaamaan ulkomaisista osaajista panemalla selkäreppuunsa lisää painoa.
Maahanmuuttoviraston palvelupiste Helsingissä. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Helsingin Sanomat
2:00
Hallituksia on pidetty koossa monin tavoin. Edellisessä, Sanna Marinin (sd) johtamassa hallituksessa jaettiin hyvää tasaisesti hallituspuolueille, jotta kaikilla hallituskumppaneilla olisi iloinen mieli ja äänestäjällä suu makeana.
Nykyinen Petteri Orpon (kok) johtama hallitus ei voi jakaa mammonaa vaan säästöjen kautta kurjuutta. Kaikille hallituspuolueille ja niiden äänestäjille pitäisi nyt tulla tasaisesti puutetta, eikä sovitusta voi poiketa, jottei hallitusyhteistyö sortuisi.
Aikaan huonosti istuvista ja faktoista piittaamattomista linjauksista kaksi pistää nyt esille selvästi. Toinen niistä on Turun tunnin juna (Länsirata) ja toinen työperäisen maahanmuuton ehtojen kiristäminen.
Ensimmäinen hanke on kokoomukselle ja turkulaiselle Orpolle tärkeä, toinen linjaus on rakas perussuomalaisille.
Molemmat hankkeet pitäisi kuopata, jos hallitus aikoisi lupauksensa mukaisesti edistää tietopohjaista päätöksentekoa. Niin ei kuitenkaan voida tehdä, koska muutokset sovitusta keikuttaisivat hallituksen venettä pahalla hetkellä – juuri kun mittavia julkisen talouden säästöjä yritetään viedä läpi.
Ikääntyvissä länsimaissa on menossa kova kilpailu osaavasta työvoimasta.
Yhdysvaltojen ja Kanadan kaltaisilla mailla on tässä kisassa etulyöntiasema: ulkomaiset osaajat jonottavat sisälle. Suomella ei ole tätä luksusta. Tulijoita on ollut lähinnä Virosta ja Venäjältä, ja parin viime vuoden aikana hyökkäyssodan kohteeksi joutuneesta Ukrainasta.
Viime vuonna Suomeen tuli lähes 60 000 ihmistä enemmän kuin täältä lähti. Numerot ovat ehkä perussuomalaisten silmissä kammottavia, mutta asiantuntijoiden silmissä eivät. Työvoimavirta oli asiantuntijoiden mukaan myönteinen kasvua edistävä yllätys.
Perussuomalaiset vetoavat työllisyystilanteeseen, mutta se on pettävä argumentti. Jos ulkomaisia osaajia houkuteltaisiin Suomeen lisää, he eivät saapuisi alkusyksyn 2024 suhdannekuopassa vaan pitkällä aikavälillä vuosien mittaan.
Perussuomalaisten argumentoinnin taustalla on myös pinnallinen käsitys työttömyydestä. Työttömät eivät ole pussissa, joka nyt olisi niin täynnä, että lisää ei kannattaisi sinne survoa ennen kuin pussi on tyhjä. Työttömyyslukemat ovat virtaa, numerot hetkellisiä virtauslukemia, ja virtausta voi voimistaa jopa tuomalla uutta työvoimaa: toisinaan tulijat luovat itse työpaikkansa ja työllistävät muita.
Tulijat voivat myös lisätä talouden toimivuutta. Tätä ajatusta voi testata miettimällä, miten vaikkapa pääkaupunkiseudulla ihmisiä töihin kansantuotetta kasvattamaan kuljettava julkinen liikenne toimisi ilman maahanmuuttajia.
Toisinaan tulijat luovat itse työpaikkansa.
Ikävä kyllä tulijoiden virta on kuihtumassa. Suomen houkuttelevuus on heikentynyt viime vuosina virolaisten silmissä, ja Venäjän-vastainen raja on nyt kiinni. Työperäinen maahanmuutto on tänä vuonna laskussa.
Hankalan kielen, matalien palkkojen ja kylmän sään rinnalle hallitus nostaa lisäpelättimeksi uudet työvoimasäännökset. Hallituksen esityksen mukaan maahanmuuttajan olisi löydettävä kolmessa kuukaudessa työsuhteen päätyttyä uusi työpaikka tai poistuttava maasta. Poikkeuksena ovat muutamat erityisryhmät, joille annetaan aikaa kuusi kuukautta. Työnantajan on ilmoitettava työsuhteen päättymisestä Maahanmuuttovirastolle. Lisäksi
oleskeluluvan tulorajaa nostetaan.
Suomessa on viime aikoina hätäilty sitä, että investointeja jää tulematta, koska hankkeiden luvitus on hidasta. Ehkä voitaisiin olla huolissaan myös ”työluvituksesta” – siitä, että työntekijöiden oleskelulupien käsittely ei ole vieläkään kovin nopeaa, vaikka vauhti onkin kiihtynyt. Suomi ei osaa kertoa maailmalla selkeästi, millä ehdoilla tänne voi tulla ja millä ehdoilla jäädä.
Voitaisiin pohtia myös, onko maahanmuuton tarveharkinnalle enää mitään tarvetta.
Uusien säännösten todellista vaikutusta maahanmuuttohaluihin on vielä vaikea arvioida. Mutta se on selvää, että Suomi varautuu kisaamaan ulkomaisista osaajista panemalla – lyhytnäköisistä puoluepoliittisista syistä – selkäreppuunsa lisää painoa.