Reportaasi Kemin ja Tornion mielenosoituksista
21.9.2015
Tuukka Kuru http://blogbook.fi/tuukkakuru/reportaasi-kemin-ja-tornion-mielenosoituksista/
Kommentoi0
Kemissä ja Torniossa järjestettiin lauantaina mielenosoitukset hallitsematonta pakolaispolitiikkaa vastaan, jotka keräsivät edellä mainittuihin kaupunkeihin yhteensä noin 800 mielenosoittajaa. Osallistuimme
Junes Lokan kanssa molempiin mielenosoituksiin, jonka lisäksi molemmat meistä piti puheen kyseisissä tilaisuuksissa. Molemmat mielenosoitukset olivat rauhallisia, eikä järjestyshäiriöitä esiintynyt.
Meri-Lappi on tämän kesän ja syksyn aikana ollut toistuvasti otsikoissa Suomeen suuntautuvan pakolaisaallon ansiosta. Viimeisen kuukauden aikana Tornion ja Haaparannan välisen rajan on ylittänyt keskimäärin yli 500 ihmistä päivässä, joka näkyy väistämättä kahden pienen lappilaisen kaupungin katukuvassa. Maahanmuuttokriittisestä aktivismistaan tunnettu Junes Lokka saapui Kemiin torstaiyönä, josta aloitimme pari päivää kestäneen tutustumismatkan Suomen ja Ruotsin rajalle. Pienimuotoinen ekskursiomme huipentui lauantain mielenosoituksiin, joiden luonnetta ja sisältöä tulen avaamaan tässä tekstissä tarkemmin.
PERJANTAI
Perjantaina tutustuimme Lokan kanssa ensimmäisenä Haaparanta-Tornion linja-autoasemaan, joka toimii tällä hetkellä Suomeen kohdistuvan muuttoliikkeen keskuksena. Asema oli tupaten täynnä turvapaikanhakijoita, jotka odottivat Kemiin lähteviä linja-autoja. Turvapaikanhakijoiden lähtöjä organisoi punaisen ristin työntekijä, joka tulkin avulla ohjasi turvapaikanhakijoita Suomea kohti lähteviin busseihin. Asemalla oli paljon erilaisia matkaohjeita, jotka oltiin käännetty usealle eri kielelle. Turvapaikanhakijoiden ruokahuollosta vastasi paikallinen seurakunta, joka jakoi kyseisille ihmisille ruokaa ja juomaa. Melko pian asemalle saapumisen jälkeen aiemmin mainittu punaisen ristin työntekijä käveli luoksemme ja väitti ettei asemalla saa kuvata. Hän myös vaati meidän kertovan nimemme. Poistuimme asemalta kyseisen välikohtauksen jälkeen.
Tämän jälkeen lähdimme takaisin kohti Kemiä, sillä asemalla näkyvillä olleiden aikataulujen perusteella Kemiin oli seuraavan kahden tunnin aikana lähtemässä peräti kolme linja-autollista turvapaikanhakijoita. Kemin matkahuollon pihalla näimme kyseisten linja-autojen saapumisen, jolloin hakeuduimme juttusille parin Ruotsista saapuneen miehen kanssa. Miehet lainasivat puhelintani ja kertoivat olevansa Syyriasta. Kyseisten herrojen tarkoituksena oli palata Ruotsiin, jahka yhteys toisen miehen veljeen saataisiin muodostettua. Tiedustellessani veljen olinpaikkaa (oletin hänen oleskelevan sillä hetkellä Kemissä), minulle kerrottiin hänen olevan tällä hetkellä Saksassa. Pienen hämmennyksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kemin rautatieasemaa, jonka liikenne oli seisonut koko päivän suurlakon takia.
Asemalla meitä odotti ambulanssi, neljä järjestyksenvalvojaa ja arviolta 80 turvapaikanhakijaa, jotka odottivat junaliikenteen jatkumista. Järjestyksenvalvojat kertoivat tilanteen olevan kimurantti, sillä kyseinen asema oli jo valmiiksi ääriä myöten täynnä, jonka lisäksi paikalle olisi saapumassa ainakin kahden linja-autollisen verran lisää ihmisiä ennen Ouluun menevän junan saapumista. Kyseiset miehet myös pelkäsivät mahdollisia rähinöitä, joita voisi syntyä, mikäli samalle asemalle saapuisi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvia väestöryhmiä. Poistuessamme asemalta näimme vielä kolmannen (tosin puoliksi tyhjän) linja-auton saapuvan suoraan rautatieasemalle.
LAUANTAI
Tornion mielenosoitus alkoi kello 12.00, jolloin muutaman sadan ihmisen joukko lähti liikkeelle Tornion keskustasta. Mielenosoittajajoukko muodosti ihmismuurin Tornion ja Haaparannan rajalle lähelle mediassa usein kuvattua Haaparanta-Tornion linja-autoasemaa. Mielenosoituksessa pidettiin lukuisia puheita, joihin reagoitiin mielenosoittajien toimesta kovaäänisesti. Kyseisissä puheissa kritisoitiin Ruotsin viranomaisten toimintaa, maahan saapuvien ihmisten puuttuvia asiakirjoja, pakolaisvirrasta syntyvää taloudellista taakkaa ja mahdollisia turvallisuushäiriöitä, mitä hallitsematon maahanmuutto tulee väistämättä pitkässä juoksussa aiheuttamaan. Oman puheeni sisältö pohjautui pitkälti kahteen aiempaan kirjoitukseeni, jotka käsittelevät nykyistä pakolaiskriisiä (
1) (
2).
Kävin kyseisen mielenosoituksen aikana tustumassa jo perjantaina tutuksi tulleeseen linja-autoasemaan, joka oli yllättäen lähes tyhjä. Minun ja neljän kaverini liikkeitä Ruotsin poliisi seurasi tiukasti muutaman askeleen hajuraolla, mutta he rentoutuivat huomatessaan, ettei meidän tarkoituksena ollut synnyttää häiriötä. Mielenosoitus kesti reilun tunnin, jonka jälkeen mielenosoittajat palasivat koteihinsa.
Välittömästi mielenosoituksen jälkeen matkasimme saman kaveriporukan kanssa takaisin asemalle, jonne saapui yllättäen kaksi täydessä lastissa ollutta linja-autoa. Kyseiset linja-autot oltiin viety piiloon mielenosoituksen ajaksi, jotteivät asemalle saapuneet pakolaiset olisivat joutuneet seuraamaan kyseistä tapahtumaa. Tällä kertaa Ruotsin poliisin toimenpiteet olivat kuitenkin selvästi rankemmat. Poliisit vaativat meitä luovuttamaan henkilöllisyyspaperimme, jonka jälkeen he kyselivät motiiveitamme ja kotipaikkakuntiamme. He myös kuvasivat henkilöllisyystodistuksemme ja toivoivat meidän pysyvän omalla puolella rajaa. Poliisin ottaessa paperimme, totesin meidän olevan varmaankin tähän mennessä ensimmäisiä, joilta edellä mainittuja papereita ylipäätänsä kysyttiin. Poliisin kysyessä kotipaikkakuntaani, vastasin tulevani Syyriasta. Expressen kutsui edellä mainittua, noin 10 min kestänyttä tapahtumaa,
”äärioikeiston kokoontumiseksi, jossa kaikkia ei-skandinaavisia mulkoiltiin vihaisesti”. Todellisuudessa mulkoilimme neljän kaverini kanssa pääosin toisiamme, sillä ihmettelimme hieman poliisin sangen tyrniä käytöstä julkisella paikalla. Asemalla oli myös yksi ruotsalainen nuori mies kuvaamassa, mutta poliisi vei hänet nopeasti sivummalle ja ryhtyi jututtamaan häntä. Tunnelma asemalla oli lievästi sanottuna kireä.
Tornion mielenosoituksen jälkeen siirryimme Kemiin, jossa alkoi kello 15.00 vastaava mielenosoitus.
Hyvässä hengessä käyty mielenosoitus sisälsi lukuisia paikallisia ja ulkopaikkakuntalaisia puheenpitäjiä, jotka otettiin yleisön toimesta hyvin vastaan. Mielenosoituksen jälkeen ihmiset muodostivat kulkueen, joka käveli lyhyen matkan Täiköntorilta kohti kaupungintaloa. Mielenosoituksen jälkeen kättelimme tapahtuman järjestäjiä ja jatkoimme matkaamme.
Tornion mielenosoitus synnytti melkoisesti huomiota ympäri maailmaa. Erityisen voimakkaasti siihen reagoitiin ruotsalaisessa mediassa, joka nosti kyseisen mielenosoituksen monessa lehdessä pääuutiseksi. Lukuisat ruotsalaiset toimittajat ja bloggaajat kirjoittivat toinen toistaan kriittisempiä kommentteja mielenosoituksesta ja tuomitsivat yleisesti suomalaisten umpimieliset asenteet. Monet ruotsalaiset pitivät mielenosoitusta
”ajattelemattomana”, ”
tyhmänä”
ja kaikin puolin loukkaavana. Ruotsalaisten mielestä ajatus siitä, että suomalaiset jättäisivät ottamasta vastaan Ruotsin viranomaisten salakuljettamia irakilaisia, on vähintääkin uppiniskaista, eikä moinen käytös ole soveliasta Ruotsin vanhalle alusmaalle. Jos Ruotsi on todella sitä mieltä, että kyseiset pakolaisvirrat ovat maalle ainoastaan hyvä asia, miksi he pyrkivät siirtämään mahdollisimman monet heistä Suomen puolelle rajaa?
Ruotsalaiset mainitsivat kirjoituksissaan lukuisia kertoja Suomen sotalapset, joita he ottivat vastaan yli 70 000 kappaletta toisen maailmansodan aikana. Tämä vertaus on kuitenkin kaikkea muuta kuin järkevä, sillä olen aivan varma että suomalaiset olisivat valmiita ottamaan vastaan ruotsalaisia lapsia, mikäli Ruotsi joutuisi taistelemaan henkensä edestä ulkopuolista suurvaltaa vastaan. Tämä vastavuoroisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisten pitäisi ottaa vastaan satoja tuhansia Lähi-idästä matkaavia paperittomia siirtolaisia vain siksi, että nämä sattuvat liikkumaan Ruotsin kautta Suomeen.
Mielenosoituksen aiheuttama järkytys oli niin valtava, että eräs tähtibloggaajakin sai
mielenosoituksen takia voimakkaita vatsakipuja. Muutaman sadan ihmisen mielenosoituksessa on selvästi melkoisesti ytyä, mikäli se aiheuttaa satojen kilometrien päässäkin ripulia. Mielenosoitus noteerattiin myös maahan saapuvien ihmisten joukossa, sillä ainakin lauantaina
20 turvapaikanhakijaa käänsi kurssinsa kohti Luulajaa Tornion sijasta.
Kaiken kaikkiaan mielenosoitus onnistui tehtävässään loistavasti. Se huomioitiin laajasti, se vaikutti väliaikaisesti turvapaikanhakijoiden määrään ja antoi osaltaan hyvän esimerkin ruohonjuuritason aktivismista. Yksittäinen mielenosoitus ei tietenkään muuta poliittista tilannetta vielä mihinkään suuntaan, mutta se tarjosi hyvän pohjan tulevaisuudessa tapahtuville mielenilmauksille. Sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun perusteella kyseiset mielenosoitukset saavat tulevaisuudessa jatkoa mahdollisesti entistä suuremmalla osallistujamäärällä.
—
Tuukka Kuru
