samasta asiasta kuin vlad kirjoitti...
Elämän tarkoitus
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2015/10/07/elaman-tarkoitus/
Geneven pakolaissopimus on tehty vuonna 1951. Eurooppa oli silloin aivan erilainen kuin nyt. Kaikkialla tarvittiin jälleenrakentajien käsiä. Jokaiselle kouluttamattomallekin löytyi työpaikka. Ihmiset kokivat itsensä tarpeellisiksi yhteiskunnan jäseniksi uudessa kotimaassaan. Geneven sopimus tehtiin juutalaisten tuhoamisesta johtuneesta häpeästä, jota Euroopan johtajat tunsivat. Afrikkalaisten ja lähi-idän muslimien kansainvaelluksia ei yksikään osannut nähdä, saatikka niistä varoittaa.
Geneven sopimuksesta on tullut irvikuvansa. Tänään tuo sopimus pilaa miljoonien ihmisten elämän. Kaikki vanhentuneet sopimukset pitää uudistaa tai purkaa: kun maailma muuttui, YYA-sopimuskin meni yhdessä yössä roskakoriin.
Kotouttaminen eläkkeelle
A2 ohjelmasta päällimmäisiksi yön yli nukkumisen jälkeen jäivät ihmiskohtalot täällä Suomessa. Ensimmäiset 1990-luvun alussa tulleet somalit ovat jo jääneet tai jäämässä eläkkeelle. Osa heistä ei ole tehnyt täällä päivääkään töitä. Jotkut ovat tehneet töitä, jotka suomalaisen yhteiskunnan kannalta ovat olleet täysin hyödyttömiä. Töitä, joita ei olisi, jos humanitäärisiä maahanmuuttajia ei olisi. Töitä, jotka mahdollistavat puuhastelun.
Näiden ihmisten elämä on mennyt hukkaan. Ei ihmisen elämän tarkoitus ole elää vieraassa maassa hyödyttömänä. Turhiksi jäävien koulutusten ja kurssien käyminen on heidän nöyryyttämistään. 35 kurssikorttia taskussa tai käsilaukussa ilman päivääkään työtä on ihmisarvon pilkkaamista.
Tämän päivän Suomessa vannotaan koulutuksen nimiin. Pelkällä peruskoulutuksella ei monikaan saa enää töitä. Tänne luku- ja kirjoitustaidottomina tulleiden aikuisten ennuste ihmisarvoisesta elämästä on surkea.
Sosiaaliturva tuhoaa maahanmuuttajat
Sosiaaliturva ansaitaan. Siksi suomalaisilla on siihen oikeus. Ulkomailta ei vaan tupsahdeta tänne ja aleta elämään sosiaaliturvalla. Rahaakin pahempi asia on vastikkeettoman sosiaaliturvan tuhoava vaikutus ihmismieleen.
Tänne tullaan maista, joissa ilmaista sosiaaliturvaa ei ole. Silloin ihmiset selviävät. Miten se on mahdollista, eihän näissä maissa kuolla nälkään. Ihmiset pärjäävät samalla tavalla kuin suomalaiset 1950-luvulla. Tehtiin kaikkea mahdollista. Käytiin marja- ja sienimetsällä. Kalastettiin. Autettiin naapuria. Suomalaiset olivat silloin köyhempiä kuin irakilaiset tai somalit tänään.
Riistämme ilon nauttia omien käsiensä työstä maahanmuuttajilta. Kun kaiken saa mitään tekemättä, menettää aloitekykynsä. Autamme ihmiset avuttomiksi. Ilmaiseksi saadulle ei anna mitään arvoa. Siksi vaaditaan yhä lisää. Ihmiset menettävät näin itsetuntonsa rippeetkin. Sitäkö me haluamme. Ihmisiä, joiden edessä voimme tuntea olevamme jotain parempaa.
Töitä ei ole suomalaisille, miten niitä voisi olla maahanmuuttajille
Ne maahanmuuttajat, jotka ovat pärjänneet omillaan Suomessa, olisivat pärjänneet ilman kotouttamistakin. He, jotka eivät ole pärjänneet, olisivat eläneet samanlaisen elämän olisi sitten kotoutettu enemmän tai vähemmän. Aikuisen ihmisen kotouttaminen elämään on rasismia pahimmillaan: valkoisen ylemmyyttä muita kohtaan. Jokainen haluaa tulla toimeen omien kättensä töillä.
Suomalaiset menivät sankoin joukoin Ruotsiin töihin 1960- ja 70-luvun vaihteessa. He kotoutuivat nopeasti, koska menivät jo seuraavana päivänä Volvon tehtaalle töihin. Jos Ruotsissa olisi alettu monivuotinen kotouttamishanke tulkkeineen ja kurssituksineen, olisi ruotsalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon tänään aivan erilainen. Mutta tällaisia töitä ei enää ole, eikä niitä tule vaikka kuinka kotoutettaisiin. Päinvastoin automaatio ja digitalisaatio vie loputkin rutiinityöt ja meillä on jatkossa vieläkin vähemmän työpaikkoja tänne tulleille.
Tänne on tullut myös koulutettuja turvapaikan hakijoita. Useimpien kohtalo on jäädä työttömäksi tai tehdä pienipalkkaista työtä, jonka arvostus ei vastaa heidän odotuksiaan. Mutta se ei ole suomalaisten vika. Niin moni koulutettu suomalainenkin on ilman työtä tai tekee pienipalkkaisia töitä. Ei ulkomaalaisella voi olla ohituskaistaa mihinkään yhteiskunnassamme.
Suomalaisia lääkäreitä osallistuu lääkäreitä ilman rajoja työhön vaarallisissa ympäristöissä. Me emme saa ottaa vastaan irakilaisia lääkäreitä, vaan heidät tulee palauttaa heti kotimaahansa tekemään sitä työtä, joka kuuluu heille, ei meille suomalaisille. Irakissa he kokevat ylpeyttä työstään, täällä he saattavat saada työtä postinjakelukeskuksessa.
Islam – rauhan uskonto sen jälkeen kun islam on valloittanut koko maailman
Humanitäärinen maahanmuutto Eurooppaan on maahanmuuttoa lähinnä islam-uskontoon kuuluvista maista. Islamia ja kristinuskoa on vaikea sovittaa yhteen, koska arvot ovat isoissa asioissa niin erilaiset. Eurooppalaiset naiset eivät ikinä tule hyväksymään muslimimaissa olevaa naisten alistamista. Eikä pidäkään.
Muslimit eivät Euroopassa tunne kuuluvansa joukkoon. Siksi he eristäytyvät omiensa pariin. Muslimiväestön kasvaessa erimielisyydet klaanien ja lahkojen välillä tulevat myös Suomeen. Sekin tulee heikentämään maahanmuuttajien viihtyvyyttä.
Suomalaisia vai irakilaisia vai homo finlandes
Somalit erottuvat kaikkialla, minne menevät. Rajanaapurin etiopialaisenkin erottaa helposti somalista. Suomessa he ovat keskenään. Aikuiset miehet, aikuiset naiset, lapset, toisen polven somalit – kaikki – ovat omiensa joukossa. He kohtaavat suomalaisuutta KELAssa ja pakosta terveyskeskuksissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Onko tämä suomalaisten vika? Somalitytöt eivät voi kuvitellakaan menevänsä
naimisiin kristityn suomalaisen pojan kanssa.
Koulussa maahanmuuttajat elävät yhdessä suomalaisten kanssa. Tiet eroavat nuoruuden kynnyksellä. Maahanmuuttajat syyttävät siitä suomalaisnuorten alkoholin käyttöä. Se on kuitenkin vain hyvä tekosyy. Kuten sekin, että suomalaiset ovat nuivia, eivätkä halua tutustua tulleisiin.
Tutustuminen tapahtuu parhaiten spontaanisti tilanteisiin tarttuen. Väkisin tehty yhdessäolo ei johda mihinkään. Kun asuinalueella pidetään velvollisuudesta kulttuurien kohtaamisia, niissä suomalaiset ovat omillaan, maahanmuuttajat kansallisuuksittain omillaan. Vain ruokaa tehdään yhdessä. Emmekä silloin tee suomalaista ruokaa, vaan jotain eksoottista lähtömaan ruokaa. Jottei vahingossakaan kotouduttaisi.
Miksi tulla vieraaksi Suomeen, kun he kuitenkin haluavat elää Somaliassa tai Suomen pikku-Somaliassa.
Todellinen tietämättömyys on lähtömaassa
Tietämättömyys ohjaa lähtemään. Ihminen kuvittelee Somaliassa, Irakissa tai Afganistanissa, että ilmainen älypuhelin on elämän täyttymys. Mahdollisuus saada katto ja elanto päänsä päälle mitään tekemättä. Netin kuvat vaaleista suomalaisista naisista saa nuorten miesten mielikuvituksen laukkaamaan. Nuorena haluaa nähdä maailmaa ja seikkailla. Houkutus on liian suuri.
Houkutus hajottaa monet perheet. Isät ja enenevässä määrin äidit jättävät lapsensa kotimaahan ja lähtevät hakemaan omaa eldoradoaan. Me tuemme perheiden hajoamista juuri niinä vuosina, jolloin vanhempien läsnäolo lastensa kanssa on tärkeintä. Lapset kaipaavat perhettään, myös ne lapset, jotka on yksin lähetetty Eurooppaan. Vastuuntuntoiset isät ja äidit kaipaavat omia lapsiaan ja kotimaahan jätettyä aviopuolisoaan. Järjestelmämme ruokkii tätä ikävää, joka pahimmillaan lamauttaa ihmiset kokonaan.
Irakissa on 18 maakuntaa, joissa elämä viidessä on vaarallista. Irakilaiset olisivat saaneet noissa 13 rauhallisessa maakunnassa hyvän ja ihmisarvoisen elämän. Suurimmassa osassa Irakia voi elää vainoamatta ilman pelkoa. Puheet kuoleman uhasta ovat internetistä luettujen ohjeiden mukaista teatteria. Varsinaiset vainoajat olemme me suomalaiset. Ottaessamme heidät vastaan, me pilaamme heidän elämänsä. Olisivatko Karjalan evakot olleet onnellisia, jos he olisivat menneet turvaan Amerikkaan, joka on yhtä kaukana Helsingistä kuin on Bagdadkin.
Todellisia suomalaisen yhteiskunnan rasisteja ovat ne hyvät ihmiset, joiden tekemät päätökset mahdollistavat tämän ikuisen elämän teatterin jatkumisen. Näille pahoille suvaitsevaisille riittää valheellisen sädekehänsä kiillottamista. Siitä pitää Afrikan ja muslimimaiden väestöräjähdys huolen. Tulijat eivät lopu. Heidän määränsä tulee moninkertaistumaan, ellei Geneven sopimusta pureta.
Köyhässä kodissakin on hyvä olla
Jos maahanmuuttajat jäisivät kotimaahansa, he saisivat koulutustaan vastaavaa työtä, he säilyttäisivät perhe- ja ystävyyssuhteensa, he saisivat kokea oman yhteisönsä yhteenkuuluvuutta. Suomessa parhaimmillaankin he olisivat taantuvan Suomen jäseniä, mutta kotimaassaan he saisivat kokea riemun, joka tulee siitä, että jokainen päivä on edellistä parempi. He näkisivät omien kättensä työn. He voisivat keskittyä elämään, eivätkä opettelemaan täydellisen vierasta kieltä ja kaikkea arkea vessan käytöstä alkaen.
Pakolaisleirit. Onko elämä siellä sen huonompaa kuin Suomessa. Elämän kannalta on mielekkäämpää viettää 5 vuotta pakolaisleirillä lähellä kotimaataan ja palata sinne olojen rauhoituttua. On se sentään 50 vuotta vähemmän kuin olla 55 vuotta Euroopassa toisen luokan kansalaisena.
Sota! Sitähän he ovat paossa (no ainakin jotkut heistä). Mutta Geneven sopimuksen mukaan sota ei oikeuta turvapaikkaan. Sodat loppuvat sotimalla. Tuo Tuntemattoman Sotilaan viisaus toimii myös Irakissa.
Hyvää elämää ei saada ilman uhrauksia. Sen kokivat suomalaiset vuonna 1939. Seuraavien vuosien aikana kärsivät niin miehet, naiset kuin lapset. 93.000 miestä menetti henkensä sodissamme. Nyt on afgaanien, irakilaisten, somalien ja syyrialaisten vuoro laittaa oma maansa järjestykseen.