Ihan asiallinen avautuminen.
Elina Louko
29. marraskuuta kello 14:34 ·
Suvaitsevaisuuden paradoksi - meillä on utopia
Olen ollut aikeissa kirjoittaa tämän avautumisen pitkään. Miettinyt järkeviä sanoja ilmaista tätä hulluutta, joka leviää kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa. Sitä, että meidän pitää suvaita hädänalaisia ihmisiä ja ottaa heidät turvaan maahamme - vaikka aina ei ole täysin selvää mitä he pakenevat tai edes keitä he ovat, sillä taikasanat Eurooppaan ovat: asylum.
Mutta meidän pitää suvaita heitä, emmekä saa olla kriittisiä emmekä tuomitsevia, meidän on suvaittava ettemme ole huonoja ihmisiä ja näytä pahalta maailman silmissä. Haluan silti kysyä, mitä on suvaitsevaisuus?
Ensinnäkin se on vastavuoroista: jos minä suvaitsen sinua, sinun on suvaittava minua. Myös tänne tulevien on suvaittava meitä. Tästä ei edes pitäisi käydä debattia, vaan tämä jos mikä on itsestäänselvyys. Tässä olemme menneet metsään jo yli 20 vuotta kun ensimmäisiä somalialaisia pakolaisia alkoi saapua maahamme. Meille saarnattiin suvaitsevaisuuden kaunista sanomaa samalla kun he tulivat maahamme eivätkä suvainneet meitä. Äitini, koulutukseltaan kansakoulunopettaja, nykyisin jo ansaitusti eläkkeellä oli lastentarhanopettajana eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa 90-luvulla ja hän on varmasti viimeinen ihminen koko planeetalla josta tulisi rasisti. Hänellä oli suunnattomia vaikeuksia somaliperheiden kanssa: "Meidän kylttyyri nainen ei komenna poikalasta!" sanoi hänelle somali-isä etusormeaan heristäen. Somaliäidit syöksyivät lupaa kysymättä päiväkodin keittiöön, jossa he vaativat saada nähdä, että heidän lapsilleen varmasti valmistettiin uskontonsa mukainen ruokavalio oikeanlaisilla välineillä. He halusivat kieltää suomalaisilta lapsilta joulujuhlat ja joulupukin, koska se loukkaa heidän uskontoaan. Eräällä miehellä oli kaksi vaimoa, he asuivat kerrostalossa vierekkäisissä asunnoissa, vaimo yhden ja vaimo kahden lapset olivat kaikki samassa päiväkodissa. Välillä mies tuli hakemaan lapsia, mutta hän otti vain vaimo yhden lapset, mukana oli tällöin toinen mies joka otti kakkosvaimon lapset. Mikä tässä mättää?
Me käytämme alkoholia ja syömme sianlihaa, olemme omin käsin kaivaneet tämän maan suosta ja viljelleet ja rakentaneet sen. Välillä olemme sotineet itäisen naapurimme kanssa ja sen jälkeen jälleenrakentaneet maamme lähes kehitysmaatilasta moderniksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Talvisodan alkaessa Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja. Meillä on oikeus tähän maahan. Meillä on kristillinen kulttuuri. Me olemme olleet täällä Euroopan periferiassa, ankarissa olosuhteissa ainakin jääkaudesta lähtien. Meillä on oikeus tähän maahan. Tänne tulevien on ymmärrettävä, että tämä maa on meille rakas. Me olemme vuodattaneet verta sen edestä. Meidän ei tarvitse pyytää anteeksi olemassaoloamme eikä muuttaa tapojamme, että tänne tunkeutuvilla olisi hyvät oltavat. Se ei ole suvaitsevaisuutta. Meitä pitää suvaita. Minä en enää suvaitse tätä tilannetta joka on päällä. Olen evakon tytär.
Monikulttuurisuus on kaunis ajatus eikä paljon muuta. Käytännössä se ei toimi. Muslimilapsille teroitetaan, että koira on saastainen eläin ja SPR kehottaa pakolaiskeräyksissään välttämään mitään koiraan viittaavaa lapsille, sillä se loukkaa heidän uskontoaan. Ei muslimilapsen sielu tuhoudu jos hänellä on koirapehmolelu. Miksi tätä eroavaisuutta oikein allleviivataan? Meidän pitäisi kertoa muslimeille, että koira on eläin. Meille se on jopa hyödyllinen eläin, koiratkin käyvät duunissa. On sotakoiria, poliisikoiria, vahtikoiria, huumekoiria, opaskoiria, metsästyskoiria jne. Koira on eläin, se ei ole sen saataisempi kuin sikakaan, joka on erinomaista syötävää. Meidän ei tarvitse suvaita sitä, että he eivät suvaitse koiria. Itse olen kissaihminen, mutta esitän tässä puolustuspuheenvuoroni koirille.
Entäpä sitten heidän lihatuotteensa, jotka teurastetaan tavalla joka täyttää meillä eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön, mistä olemme huolissamme? Siitä ettei pekonipaketti pääse kosketuksiin heidän halalinsa kanssa. Suvaitsevaisuutta? Olemme kaikki haram ja vääräuskoisia, joten tällaisilla jonninjoutavuuksilla pommittelulla ei saada mitään muuta aikaan kuin vitutusta.
Vitutusta aiheuttaa myös se, että kun heidän profeettansa oppien mukaisesti pikkutyttöjä raiskataan, evakuoidaan raiskaajat pois. Vitutusta aiheuttaa se, että meidän pitäisi maksaa miljardeja tänne tulevien elättämisestä samalla kun oma vanhustenhoitomme on ollut häpeällisellä tolalla jo ainakin viimeiset 20 vuotta. Ja samalla toitotetaan suvaitsevaisuuden virttä ja hädänalaisia pakolaisia, jotka kuitenkin tulevat merkkivaatteiden ja älypuhelimien kanssa sinne missä on paras sosiaaliturva. Kertokaa millä ihmeen logiikalla tämä pitäisi suvaita?
Käsissämme oleva pakolaiskriisi ei ole Suomen eikä edes Euroopan asia. Kyseessä on maailmanpoliittiset ongelmat, YK:n ongelmat ja valtapyrkimyksiä siellä ja täällä. Eurooppa halutaan sekasortoon. Pakolaiset ovat Islamin Troijan Hevonen jolla he tunkeutuvat tänne. Pariisi oli alkusoittoa. Veri tulee virtaamaan kun tämän Rauhan Uskonnon lähettiläät julistavat kaunista sanomaansa. Eikä meidän tule suvaita sitä. Perkele! Kansalaiset, nouskaamme tätä vastaan kun se vielä on mahdollista. Kansakunta joka unohtaa menneisyytensä on vailla tulevaisuutta. Älkäämme antako sen tapahtua.