Olipa kammottava juttu. Maailmanlopun tunnelmia, todella. Käsittämätöntä, etteivät viranomaiset tee mitään. Olen kuvitellut, että Ranskassa mokutus ei olisi yhtä pitkällä kuin muutamissa muissa Euroopan maissa.
Pakolaisuus
- Viestiketjun aloittaja BlackFox
- Aloitus PVM
Olipa kammottava juttu. Maailmanlopun tunnelmia, todella. Käsittämätöntä, etteivät viranomaiset tee mitään. Olen kuvitellut, että Ranskassa mokutus ei olisi yhtä pitkällä kuin muutamissa muissa Euroopan maissa.
Suvaitsevaisuuden ydin on valehtelu.
Pertti Rönkkö Havaintoja Saksanmaalta
Yesterday at 3:44am ·
Kiusallinen totuus: Se osa saksalaista mediaa, joka raportoi salamana pakolaisasuntolaan kohdistuneesta "muukalaisvihamielisestä ja rasistisesta" kranaatti-iskusta ei näytä pitävän nyt minkäänlaista kiirettä kertoakseen lukijoilleen asian oikean laidan, eli että kyseessä oli varitointiliikkeiden keskinäisestä kahinasta. Kranaatin heittivät kilpailevan vartiointiliikkeen miehet. Myös pikaisia syytöksiä tehnyt oikeusministeri Maas (sd) vaikenee. Monet saksalaiset kysyvät, eikö väärien tietojen oikaisuvaatimus pädekään kaikissa tapauksissa
Pertti Rönkkö Havaintoja Saksanmaalta
Yesterday at 3:44am ·
Kiusallinen totuus: Se osa saksalaista mediaa, joka raportoi salamana pakolaisasuntolaan kohdistuneesta "muukalaisvihamielisestä ja rasistisesta" kranaatti-iskusta ei näytä pitävän nyt minkäänlaista kiirettä kertoakseen lukijoilleen asian oikean laidan, eli että kyseessä oli varitointiliikkeiden keskinäisestä kahinasta. Kranaatin heittivät kilpailevan vartiointiliikkeen miehet. Myös pikaisia syytöksiä tehnyt oikeusministeri Maas (sd) vaikenee. Monet saksalaiset kysyvät, eikö väärien tietojen oikaisuvaatimus pädekään kaikissa tapauksissa
Hyvä haastattelu. Saksan vihreiden perustajäsen Ludger Sauerborn eroaa puolueesta yli 30v jälkeen ja rupeaa tukemaan AfD:tä.
http://www.faz.net/aktuell/politik/...e-ich-strohpuppen-brennen-sehen-14060118.html
Toimittaja haastattelee hyvin aggreesiiviseen sävyyn. Haastateltu vastailee rauhallisesti.
Suurimpana syynä eroon hän sanoo olevan se, että puolueessa sisäinen suvaitsevattomuus toisin ajattelevia kohtaa on kasvanut sietämättömäksi.
Toimittaja haastaa joillakin AfD:n jäsenten hölmöillä lausunnoilla, että miten te voitte tällaisessa olla. Sauerborn toteaa, että vihreiden jäsenenä hän on kuullut ja nähnyt paljon järjettömämpää.
Haastateltu kritisoi median puolueellisuutta: äärivasemmiston toilailut painetaan villaisella, ja äärioikeisto nostetaan aina tapetille.
Toimittaja ihmettelee, miten haastateltu voi olla kiinalaisen puoliso ja AfD:n tukija. Sauerborn toteaa, ettei AfD ole ulkomaalaisvastainen puolue tai äärioikeistolainen. Hän sanoo, että integroituneet maahanmuuttujat vastustavat kaikkein jyrkimmin Merkelin politiikkaa.
Tuota suorastaan v....aa lukea, toimittaja on paitsi äärimmäisen asenteellinen, niin myös tolkuttoman typerä. Siinä mielessä hän on tietenkin tavanomainen toimittaja.
http://www.faz.net/aktuell/politik/...e-ich-strohpuppen-brennen-sehen-14060118.html
Toimittaja haastattelee hyvin aggreesiiviseen sävyyn. Haastateltu vastailee rauhallisesti.
Suurimpana syynä eroon hän sanoo olevan se, että puolueessa sisäinen suvaitsevattomuus toisin ajattelevia kohtaa on kasvanut sietämättömäksi.
Toimittaja haastaa joillakin AfD:n jäsenten hölmöillä lausunnoilla, että miten te voitte tällaisessa olla. Sauerborn toteaa, että vihreiden jäsenenä hän on kuullut ja nähnyt paljon järjettömämpää.
Haastateltu kritisoi median puolueellisuutta: äärivasemmiston toilailut painetaan villaisella, ja äärioikeisto nostetaan aina tapetille.
Toimittaja ihmettelee, miten haastateltu voi olla kiinalaisen puoliso ja AfD:n tukija. Sauerborn toteaa, ettei AfD ole ulkomaalaisvastainen puolue tai äärioikeistolainen. Hän sanoo, että integroituneet maahanmuuttujat vastustavat kaikkein jyrkimmin Merkelin politiikkaa.
Tuota suorastaan v....aa lukea, toimittaja on paitsi äärimmäisen asenteellinen, niin myös tolkuttoman typerä. Siinä mielessä hän on tietenkin tavanomainen toimittaja.
Sitten aivan toisenlainen toimittaja. AP Pietilällä ollut aiemminkin erittäin hyviä kolumneja. Tämä on yksi parhaita
puheenvuoroja mitä olen nähnyt.
http://www.keski-uusimaa.fi/blogi/363143-liian-monta-rasistia
Laitan tähän muutamia parhaita paloja, mutta käykää lukemassa, että klikkaukset menee oikeaan osoitteeseen.
Liian monta rasistia
Suomessa on savolainen sananvapaus, jossa kuulijalla on vastuu päättää, onko puhuja rasisti.
...
Maahanmuutto on politiikan lyömäase, jolla taistellaan yhteiskunnallisesta vallasta. Pakolaisongelma nivotaan talouspolitiikkaan, työmarkkinarauhaan ja nousussa olevaan luokkataisteluun
...
Ääripäät ovat aina vähemmistössä ja keskitienkulkijat enemmistönä. Silti enemmistö taipuu ääripäiden alamaisiksi, koska osallistuminen, mielipiteen ilmaisu ja hulluuden vastustaminen vaativat tekoja ja omaa tahtoa.
....
Liian moni pelkää, että hänet leimataan rasistiksi, kun on samaa mieltä presidentin kanssa. Onko tolkullista olla hiljaa?
...
Sinisilmäisyys on aina muuttunut punasilmäisyydeksi, kun kyyneleet virtaavat.
puheenvuoroja mitä olen nähnyt.
http://www.keski-uusimaa.fi/blogi/363143-liian-monta-rasistia
Laitan tähän muutamia parhaita paloja, mutta käykää lukemassa, että klikkaukset menee oikeaan osoitteeseen.
Liian monta rasistia
Suomessa on savolainen sananvapaus, jossa kuulijalla on vastuu päättää, onko puhuja rasisti.
...
Maahanmuutto on politiikan lyömäase, jolla taistellaan yhteiskunnallisesta vallasta. Pakolaisongelma nivotaan talouspolitiikkaan, työmarkkinarauhaan ja nousussa olevaan luokkataisteluun
...
Ääripäät ovat aina vähemmistössä ja keskitienkulkijat enemmistönä. Silti enemmistö taipuu ääripäiden alamaisiksi, koska osallistuminen, mielipiteen ilmaisu ja hulluuden vastustaminen vaativat tekoja ja omaa tahtoa.
....
Liian moni pelkää, että hänet leimataan rasistiksi, kun on samaa mieltä presidentin kanssa. Onko tolkullista olla hiljaa?
...
Sinisilmäisyys on aina muuttunut punasilmäisyydeksi, kun kyyneleet virtaavat.
AP Pietilä tiivistää hienosti muutamia keskeisiä asioita. "Monikulttuurisuus" on pohjimmiltaan valtakysymys, jossa vihervasemmisto yrittää varastaa itselleen valtaa, johon heillä ei ole sen enempää oikeutta, kuin kykyä nousta vastuun edellyttämälle tasolle. Vihervasemmistolaisen ääripään huuto on tuhoamassa koko Eurooppaa, ja Suomi on pitkällä samalla tiellä. Mielisairaiden kollektiivi pyrkii hallitsemaan koko Suomea.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Jussi H-aho on älykäs mies. Pystyy perustelemaan kaiken sanomansa. Hänellä oli suuria vaikeuksia keskustella itseään tyhmemmän ihmisen kanssa, tai suoraansanoen idiootin kanssa.
Otetaanpa väliin perinteinen lehdistökatsaus Ruotsin ehtymättömästä monikulttuurisuusaitasta.
Vastaanottokeskustyöntekijän murhannut "15-vuotias" somalialais"lapsi" on yllättäen osoittautunut täysi-ikäiseksi!
http://www.gp.se/nyheter/goteborg/1...xandra-mordaren-ar-vuxen#sthash.rhNkboQm.dpuf
Tuo on tietenkin hyvä asia, jopa Ruotsissa saa jonkinlaisen tuomion, jos täysi-ikäinen tekee henkirikoksen.
Vastaanottokeskustyöntekijän murhannut "15-vuotias" somalialais"lapsi" on yllättäen osoittautunut täysi-ikäiseksi!
http://www.gp.se/nyheter/goteborg/1...xandra-mordaren-ar-vuxen#sthash.rhNkboQm.dpuf
Tuo on tietenkin hyvä asia, jopa Ruotsissa saa jonkinlaisen tuomion, jos täysi-ikäinen tekee henkirikoksen.
Kahdeksan "poikaa" pidätetty alaikäisen joukkoraiskauksesta epäiltynä Göteborgissa.
Tapauksesta on jo puoli vuotta aikaa.
http://www.aftonbladet.se/nyheter/krim/article22241173.ab
Tekijöiden nimet eivät ole Johansson, Svensson tai Pettersson veikkaan.
Tapauksesta on jo puoli vuotta aikaa.
http://www.aftonbladet.se/nyheter/krim/article22241173.ab
Tekijöiden nimet eivät ole Johansson, Svensson tai Pettersson veikkaan.
Ruotsi helpottaa matujen pääsyä opettajiksi. 420-pikakoulutettavaa (arabiaksi!) opettajaa aiotaan lanseerata Ruotsin kouluihin jo tämän vuoden aikana. OECD-maiden huonoimmat PISA-tulokset tuskin tulevat paranemaan.
http://avpixlat.info/2016/02/11/reg...den-for-asylsokare-som-sager-sig-vara-larare/
Mitäköhän nuo opettaa ? Shariaa ja pommien valmistamista?
http://avpixlat.info/2016/02/11/reg...den-for-asylsokare-som-sager-sig-vara-larare/
Mitäköhän nuo opettaa ? Shariaa ja pommien valmistamista?
Sitä samaa sakkia, jotka alkavat hirveän rähinän, jos jollakin ei ole uusimpia muotivaatteita ja eivätkä ole edes asiasta häpeissään.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Marja Sannikka kertoo yllä Halla-ahon haastattelussa että ihmisten mukana tulee myös "iloisia asioita kuten ystävyyttä, naapuruutta, kivoja pelihetkiä ja ruuanlaittohetkiä."
Koska siirtolaiset tulevan Suomeen lähes rahattomina ja yhteiskunnan elätettäviksi, niin tuo Sannikan kertoma kokonaisuus toimii järkevästi vain mikäli hän ottaa ihmisiä omaan kotiinsa ja maksaa kaikki kulut itse.
Vähän samaan tyyliin jos ottaa kotieläimen; tulee iloisia asioita kuten ystävyyttä, yhteiseloa, kivoja ulkoiluhetkiä ja muuta yhteistä mitä kotieläimen kanssa voi tehdä.
Sannikan mainitsemant asiat eivät toimi tässä siirtolaisten tapauksessa, koska maksajana on koko yhteiskunta vaikka koko yhteiskunta ei sitä edes halua. Eli hieman samaa kuin että kaikissa asunnoissa ihmisillä ei ole lemmikkiä hankittuna.
Sannikan tarkoitus näissä haastatteluissa on tietysti hillostaa ja provosoida. Mielestäni perusteiden tulisi olla kuitenkin yhteiskunnallisia silloin kun vastaanotto maksetaan yhteiskunnan rahoista. Jos henkilön perustelut ovat subjektiivisia kuten kivat pelihetket ja yhteinen ruuanlaitto, niin silloin voi hankkia asukkaat suoraan omaan kotiin ja maksaa itse ne kulut. Veikkaan, että papukaija, kissa tai koira tulee kuitenkin halvemmaksi ja siitä syystä yksityishenkilöt niitä ovat suosineetkin.
.
Koska siirtolaiset tulevan Suomeen lähes rahattomina ja yhteiskunnan elätettäviksi, niin tuo Sannikan kertoma kokonaisuus toimii järkevästi vain mikäli hän ottaa ihmisiä omaan kotiinsa ja maksaa kaikki kulut itse.
Vähän samaan tyyliin jos ottaa kotieläimen; tulee iloisia asioita kuten ystävyyttä, yhteiseloa, kivoja ulkoiluhetkiä ja muuta yhteistä mitä kotieläimen kanssa voi tehdä.
Sannikan mainitsemant asiat eivät toimi tässä siirtolaisten tapauksessa, koska maksajana on koko yhteiskunta vaikka koko yhteiskunta ei sitä edes halua. Eli hieman samaa kuin että kaikissa asunnoissa ihmisillä ei ole lemmikkiä hankittuna.
Sannikan tarkoitus näissä haastatteluissa on tietysti hillostaa ja provosoida. Mielestäni perusteiden tulisi olla kuitenkin yhteiskunnallisia silloin kun vastaanotto maksetaan yhteiskunnan rahoista. Jos henkilön perustelut ovat subjektiivisia kuten kivat pelihetket ja yhteinen ruuanlaitto, niin silloin voi hankkia asukkaat suoraan omaan kotiin ja maksaa itse ne kulut. Veikkaan, että papukaija, kissa tai koira tulee kuitenkin halvemmaksi ja siitä syystä yksityishenkilöt niitä ovat suosineetkin.
.
Bushmaster
Greatest Leader
Tämä kuvaa hyvin tilannetta, motiiveja ja millaiset ihmiset ovat tämän kaaoksen taustalla...
Bushmaster
Greatest Leader
Edit.
Siksi vihervasemmiston taktiikka on vetää "keskustelun" taso idioottomaisuuden alueelle jossa ovat "mestareita" ja jolla vastustaja kokee olevansa heikoilla kun ovat tottuneet asiapitoiseen argumentointiin eikä umpiluupäiseen suvakkityyliseen "juupaseipäs rasistinatsi syyttelyyn"
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
"Jihadismin lehtori?".....
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Ei ehkä tarvitse vetää, koska kyvyt ei riitä asiapitoiseen keskusteluun. Täytyy sanoa, että nostan hattua jussi H-aholle siitäkin, että hillitsee hermonsa, eikä menetä malttiaan missään vaiheessa, vaikka haastattelija yrittää kaikkensa, suoltamalla idioottimaisuuksia.
Bushmaster
Greatest Leader
Kummallisesti on oman kansan etujen ajaminen "unohtunut" ja tärkeämmäksi on tullut ihan muut arvot sekä ihmiset...?
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/puhemiesneuvosto valiokunta zyskowicz-46629
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/puhemiesneuvosto valiokunta zyskowicz-46629
Ben Zyskowicz: Eduskunnan asiantuntijoista osa toimii ulkomaalaisten asiaa ajavissa järjestöissä
JUHA-PEKKA TIKKA
8 tuntia ja 45 minuuttia sitten(päivitetty 1 minuutti sitten)
Kansanedustaja ihmettelee perustuslakivaliokunnan käyttämistä asioihin, jotka eivät näyttäisi sille kuuluvan.
Eduskunnan täysistunnon käsittelyssä oli torstai-iltana hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamisesta. Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) totesi esittelyssään, että lainsäädännön muun Euroopan tasolle yhdenmukaistava esitys tarkoittaa käytännössä sitä, että entistä useampi turvapaikanhakija saa Suomesta kielteisen päätöksen jatkossa.
Ben Zyskowicz.
(Lehtikuva/Martti Kainulainen)
Esitys päätettiin lähettää eduskunnan hallintovaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunta antaa lausunnon.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) kiinnitti tähän huomiota. Hän siteerasi esitystä, jonka mukaan "ehdotetut säännösmuutokset eivät sisällä sellaisia ulottuvuuksia, jotka olisivat ristiriidassa perustuslain, Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden tai Euroopan unionin lainsäädännön kanssa".
– Täysin yksiselitteinen, selvä kanta. Ja kun näin on, niin ei voisi kuvitella, että olisi mitään perustetta lähettää tätä esitystä, kuten puhemiesneuvosto nyt ehdottaa, perustuslakivaliokuntaan lausunnolle, Zyskowicz ihmetteli.
Hänen mukaansa eduskunnassa näköjään ei voi säätää mitään ilman, että pidetään tärkeänä antaa perustuslakivaliokunnan antaa lausunto. Edustaja toivoi puhemiesneuvoston keskustelevan asiasta.
– Siksikö, että nämä valtiosääntöasiantuntijat, jotka viisastelevat kaikissa mahdollisissa uudistuksissa, jotka koskevat rikollisia tai maahanmuuttajia, viisastelevat ja näkevät niissä ongelmia, tässäkin pääsevät nyt sitten näkemään ongelmia - nämä asiantuntijat, joista ainakin osa on tullut tunnetuksi siitä, että toimivat tai ovat toimineet sellaisissa järjestöissä, joiden tehtävänä nimenomaan on ajaa ulkomaalaisten asiaa Suomessa, Ben Zyskowicz sanoi.
Keskustan Antti Kurvinen totesi olevansa samaa mieltä siitä, että "asiantuntijoitten, joita me kuulemme, ei kannattaisi ottaa voimakkaita julkisia kantoja asioihin etukäteen". Kurvinen kuitenkin kysyi, mikä on vaihtoehto perustuslakivaliokunnan toiminnalle.
– Kannatan nykyistä järjestelmää, mutta kun ei tässä ole mitään perustuslakikysymyksiä, niin miksi lähettää tätä perustuslakivaliokuntaan, Ben Zyskowicz vastasi Kurviselle.
Perussuomalaisten Leena Meri totesi olevansa samaa mieltä: "en oikein pidä siitä trendistä, mikä nykyisin on, että perustuslailla ratsastavat aivan kaikki".
– Meillä on erittäin paljon asioita perustuslakivaliokunnassa, ja toki mekin toivomme, että sinne ei niin kuin muodon vuoksi tuoda asioita, jotta saataisiin tälle, ehkä ääripäälle, hyvä mieli, Leena Meri sanoi.
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
Orpo selittelee...
http://yle.fi/uutiset/orpo_vastasi_halla-ahon_vaitteisiin_maastapoistettavien_maarasta/8667720
http://yle.fi/uutiset/orpo_vastasi_halla-ahon_vaitteisiin_maastapoistettavien_maarasta/8667720
Orpo vastasi Halla-ahon väitteisiin maastapoistettavien määrästä
Sisäministeri Orpo puolusti kansalaisaloitekeskustelussa omia laskelmiaan maasta poistettavien määrästä
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) eduskunnan lähetekeskustelussa 11. helmikuuta. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) vastasi kansalaisaloitekeskustelussa europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps.) laskelmiin siitä, että hän arvioi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden määrän aivan liian suureksi.
– Myönteisiä päätöksiä on 24,5 prosenttia, 2 324 ja kielteisiä päätöksiä 1 500. Perusteettomia, eli niin sanottuja Dublin-tapauksia 1 571, ja rauenneita 4 100. Jos lasketaan yhteen vain myönteiset ja kielteiset, voidaan saada isoja prosenttilukuja myönteisten osalta. Jos katsomme koko määrän, niin prosentti on 24 myönteisissä.
– Näitä lukuja voi pyörittää, mutta totuus on, että lopulliset luvut saadaan vasta, kun nämä on yksilöllisesti käsitelty.
Halla-aho arvioi eilen, että oleskeluluvan tulee saamaan 70 prosenttia turvaa hakeneista. Halla-ahon laskelmat perustuvat eri turvapaikanhakijaryhmien vuonna 2015 saamiin myönteisiin päätöksiin. Esimerkiksi irakilaisista vuonna 2015 myönteisen päätöksen sai 85 prosenttia hakijoista.
Halla-aho kritisoi sisäministeriötä myös löysästä linjasta perheiden yhdistämisessä. Hänen mukaansa sisäministeriössä ei ole halukkuutta vähentää Suomen houkuttelevuutta turvapaikanhakijoille.
LUE MYÖS
Halla-aho: Sisäministeriö levittää harhaanjohtavaa tietoa
11.2.
D
Deleted member 1079
Guest
Kannattaa lukea tämä artikkeli ihan rauhassa ja ajatuksella.
Avaa hiukan sitä ettei hallitus ole ollut toimeton pakolaiskriisissä vaan työtä on tehty varsinkin PS vaatimuksesta aika paljonkin.
Yllätyin hiukan J.Halla-ahon mukaan ottamista luonnostelemaan maahanmuutto poliittista ohjelmaa, millainenhan siitä olisi tullut ilman.....?
Artikkelissa käy ilmi myös kaksi tärkeää asiaa, ensimmäinen on tämän Sabooryn tarina.
Joukossa on ihmisiä joilla on todellinen turvapaikan tarve, pikaisella päättelyllä kaveri vaikuttaa sellaiselta joka voisi menestyä Suomessa. Jos ihminen pyrkii opettamaan englannin kieltä Afghanistanissa vastustuksesta huolimatta, on hänellä todennäköisesti sisua ja taitoa menestyä myös Suomessa.
Toinen selkeä pointti on Irakilaiset, heidän motiivinsa tulla Suomeen on selkeästi poikkeava ja perustuu valheisiin ja epärealistisiin odotuksiin. Turvapaikka viikossa, perhe Suomeen 2vk:ssa ja toimeentulo.
Mutta lukekaapa itse, mietin juuri että olenko piilopersu kun niin paljon tykkäsin artikkelista...
Näin perussuomalaiset sanelivat Suomelle uuden pakolaispolitiikan – kahdessa tunnissa paperi oli valmis
Keskusta ja kokoomus nielivät tiukennukset, koska Suomesta haluttiin antaa tyly kuva.
Jari Lindholm
SK 06/2016|12.2.2016 08:15
19 min
Luettu (1 876)
Hänet siepattiin illan pimetessä.
Miehiä oli viisi – talebaneja ja kylänvanhimpia. He pakottivat 20-vuotiaan Saboorynpakettiautoon ja ajeluttivat häntä kaksi tuntia pitkin nukkuvaa Itä-Afganistania.
Lopulta mutkaisen tien päässä häämötti kylä, jossa Saboory raahattiin autioon taloon.
”Mehän varoitimme”, yksi sieppaajista sanoi. ”Mutta sinä et kuunnellut.”
Saboory oli pitänyt kotikylässään pientä kielikoulua, jossa oli opettanut halukkaille englantia. Vanhoillisten päälliköiden mielestä hän oli tyrkyttänyt länsimaista hapatusta viattomille nuorille.
Muutamaa kuukautta aiemmin hänet oli hakattu henkitoreisiin ja luokkahuoneen kalusteet oli pirstottu. Kun hän oli toivuttuaan palannut opettamaan, oven ulkopuolelle oli öisin alkanut ilmestyä uhkauskirjeitä: ”Jos jatkat, tapamme sinut.”
”Olisit uskonut hyvällä”, sieppaaja sanoi. ”Huomenna katkaisemme kielesi.”
Kun miehet jättivät Sabooryn yksin lukittuun huoneeseen, hän ahtautui ulos käymälän reiästä ja pakeni kotiin ulostetta valuen.
Seuraavana päivänä, 22. heinäkuuta 2015, poikansa täpärästä pelastumisesta järkyttyneet vanhemmat myivät irtaimen omaisuutensa ja maksoivat salakuljettajalle 14 000 dollaria, jotta tämä järjestäisi Sabooryn pois Afganistanista.
Salakuljettaja sanoi tietävänsä Pohjois-Euroopassa pojalle juuri sopivan paikan.
Suomessa heinäkuu oli surkea. Tihkusade kiusasi lomailijoita. Järvivedet olivat niin kylmiä, että uimakouluissa kävi oppilaskato.
Uutisissa vuorottelivat Kreikka ja yhteiskuntasopimus, talouskriisi ja Suomen tila.
Kaukana Välimerellä pakenivat syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit kohti vauraan Euroopan rajoja, mutta Suomessa ei kriisiä juuri ollut noteerattu.
”Suomi ottaa EU:n kautta 792 turvapaikanhakijaa”, otsikoi Helsingin Sanomat tiistaina 21. heinäkuuta.
Maahanmuuttovirasto oli varoittanut jo kesäkuussa, että turvapaikanhakijoiden määrä saattaisi nousta vuoden loppuun mennessä jopa 8 000:een. Lomista huolimatta virastossa ja ministeriöissä tarkkailtiin tilannetta. Ruotsissa turvapaikanhakijoiden määrä oli kasvussa, ja se huoletti asioista perillä olevia.
”Kun vastaanottokapasiteetti Ruotsissa alkoi täyttyä, ajattelin että virta purkautuu Suomen puolelle”, muistelee eräs virkamies.
”Silloin hälytyskelloni rupesivat soimaan.”
Hammasharja, t-paita, ylimääräiset farkut. Toinen kenkäpari siltä varalta, että jalassa olevat hajoavat.
Sabooryn reppu oli kevyt, kun hän matkusti salakuljettajan autossa halki tulikuuman Pakistanin. Pakkausohjeet olivat olleet tiukat: otat vain välttämättömän, iso kassi hidastaa etenemistä.
Khyber, Peshawar, Quetta. Aavikkomaisema valui ohi kuin kangastus.
Iranin rajan Saboory ylitti auton takakontissa henkeä haukkoen.
Kun hän lopulta pääsi ulos, maailma näytti vieraalta. Mikä tuo iso kaupunki oli? Onko tämä Teheran? Iranilainen salakuljettaja oli vaitonainen. Parempi ettet tiedä. Jos jäät kiinni, paljastat kaiken poliisille.
Kaksi päivää myöhemmin, 3. elokuuta saavuttiin vuorille. Salakuljettaja pysäytti auton. Kävelet tuon kukkulan yli. Toisella puolella on Turkki. Älä satuta itseäsi.
Pimeys oli läpitunkematon. Saboory heitti repun selkäänsä ja alkoi kiivetä.
Helsingissä lomalta palaavia virkamiehiä odotti hätkähdyttävä luku: 1 479.
Maahanmuuttoviraston viesti oli tyly. Suomeen oli heinäkuussa saapunut kaksi kertaa enemmän turvapaikanhakijoita kuin kesäkuussa ja yli viisi kertaa enemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan.
Ulkona paistoi vihdoin aurinko, mutta neuvotteluhuoneissa tunnelma oli painostava.
Sisäministeriössä Erottajankatu 2:ssa kansliapäällikkö Päivi Nergin pöydälle alkoi tipahdella huolestuttavia viestejä. Oulun ja Helsingin poliisilaitokset kertoivat kasvavasta tungoksesta. VR raportoi liputtomina harhailevista maahantulijoista ja halusi tietää, miten varmistetaan junien turvallisuus.
Samanlaisia hätäsanomia lähettivät Pakolaisapu ja Suomen Punainen Risti: tulijoita on paljon, virta kasvaa, resurssit eivät riitä.
Majapaikoista oli huutava pula. Kun vastaanottokeskuksia yritettiin perustaa, alkoi vastustus: Salossa, Forssassa, Kirkkonummella.
Kiristyvä tilanne näytti jäytävän myös keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten välejä, kun europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps) piikitteli Facebookissa:
”Suomeen odotetaan tänä vuonna 15 000 iphone-miestä. Hallituksen linja näyttää olevan se, että tärkeimpiin lähtömaihin, Somaliaan ja Irakiin, ei palauteta ketään.”
Kumiveneessä oli tilaa kymmenelle. Matkustajia oli neljäkymmentä.
Vene oli juuri lähdössä turkkilaiselta rannalta kohti horisontissa häämöttävää kreikkalaista saarta, kun salakuljettaja työnsi Sabooryn kyytiin.
Perämoottori kiskaistiin käyntiin. Salakuljettaja tuuppasi yhden pakolaisista kuljettajaksi ja hyppäsi itse rannalle.
Kaksi loputonta tuntia uimataidoton Saboory katseli pelosta jäykkänä, kuinka öisen meren mainingit piirittivät kiikkerää alusta ja paniikki hiipi matkustajien kasvoille.
Aamun sarastaessa vene karahti hiekkaan. Kuljettaja sammutti moottorin, ja uupunut ihmislasti kahlasi maihin.
Saboory kaivoi kännykän repusta ja näpytteli kotinumeron. Afganistanissa vastasi tuttu naisääni.
”Äiti, olen Euroopassa.”
Seuraavat kaksi viikkoa lipuivat ohi kuin sekava uni. Asfaltti taittui, junat kolisivat, väsymys painoi.
Hampuri, Kööpenhamina, Tukholma. Kiskot veivät kohti pohjoista.
Viimeinen junamatka kesti 15 tuntia. Joka kerran, kun konduktööri tuli tarkastamaan lippuja, Saboory piiloutui vessaan.
Sunnuntaiaamuna 23. elokuuta hän astui Torniossa Suomen rajan yli.
Asiat karkaavat käsistä.
Se oli syyskuun sekasortoisina alkupäivinä Suomen virkamieskunnan ja poliittisten päättäjien yhteinen näkemys – ”tilannekuva”, kuten hallituksen rakastama fraasi kuuluu.
Vastaanottokeskukset olivat täynnä. Turvapaikanhakijoita nukkui ulkona, istuksi puistoissa, harhaili etsimässä poliisilaitosta. Yksin tulleet lapset itkivät ikäväänsä, vapaaehtoiset auttoivat minkä pystyivät. Onneksi kesä venyi ja lämpö helli maata.
Helsingin Erottajalla ahtaassa neuvotteluhuoneessa istui sisäministeri Petteri Orponaloitteesta koottu uusi elin, kriisijohtamisryhmä.
Kiire oli niin kova, ettei ryhmää koskaan virallisesti perustettu eikä sen toiminnasta ole virallisia asiakirjoja. Mukana olivat Orpon ja eri ministeriöiden virkamiesten lisäksi poliisiylijohtaja, suojelupoliisin ja rajavartiolaitoksen päälliköt, Maahanmuuttoviraston ylijohtaja, sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja sekä Suomen Punaisen Ristin edustaja.
Kokouksissa läsnäolijat saivat luettavakseen keskusrikospoliisin tiedusteluosaston kokoaman vuorokausiraportin, jossa ”keskitetty tilannekuva” avattiin taulukoilla, käyrillä ja vastaanottokeskuksia koskevilla havainnoilla: ”Asukkaat huitovat toisiaan paistinpannuilla keittiössä.”
Kriisiryhmän ripeyttä kuvaa Suomen ensimmäisen järjestelykeskuksen perustaminen. Kansliapäällikkö Nerg soitti ryhmän kokouksesta Tornion kaupunginjohtajalle ja tiedusteli keskukselle tiloja. Kaupunginjohtaja lupasi viedä asian valtuustoon seuraavana maanantaina, 21. syyskuuta.
Äänestystä edeltävänä viikonloppuna poliisi rakensi kaupunginjohtajan luvalla keskuksen tilat entiseen yhteislyseon lukioon, vaikka päättäjien kanta ei ollut selvillä.
”Kaikki oli epävarmaa”, muistelee eräs mukana ollut virkamies. ”Meillä oli valmius aloittaa toiminta tiistaina klo 10, mutta ei päätöstä.”
Valtuusto hyväksyi keskuksen perustamisen lopulta äänin 29–14, tosin vasta kiivaan kolmetuntisen keskustelun jälkeen.
Viranomaisten laatiessa syyskuussa suunnitelmia tavalliset kansalaiset riensivät auttamaan.
Kuvat Turkin rannikolla hukkuneesta syyrialaispojasta järkyttivät suomalaisia. Kudottiin sukkia, leivottiin pullaa ja tarjottiin yösijaa. Helsinkiläisaktiivien ideoima tervetulotoivotus ”Suomi says welcome” levisi profiilikuvana Facebookissa. Pääministeri Juha Sipilä lupasi avata Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoille.
Todellisuus ei kaikilta osin vastannut kuvitelmia.
Viranomaiset tiesivät jo syyskuun alussa, että syyrialaisten lapsiperheiden sijasta Tornion kautta saapui etupäässä nuoria irakilaismiehiä. Suomessa oli ennestään maan kokoon nähden suuri irakilaisyhteisö, lähes 7 000 ihmistä, mutta se ei yksin selittänyt ilmiötä. Ei myöskään Isis – valtaosa tulijoista oli Bagdadista, äärijärjestön ulottumattomista.
”Kaikilla oli sama viesti”, eräs virkamies sanoo. ”Saadaanhan me oleskelulupa viikossa? Saadaanhan me perhe tänne kahdessa viikossa? Saadaanhan me perustulo?”
Kun Maahanmuuttovirastolle ja sisäministeriölle selvisi, että muuttoliikkeen taustalla olivat ihmissalakuljettajien Facebookissa julkaisemat ruusuiset Suomi-mainokset, irakilaisia oli tullut jo yli 10 000, melkein yhtä paljon kuin Suomea 16 kertaa suurempaan Saksaan. Eikä virta näyttänyt laantuvan.
”Katselin ihmisten ylitsevuotavaa auttamishalua ja ajattelin, että mitähän tästä seuraa, kun käy ilmi että tulijoiden profiili onkin vähän toinen kuin mitä uskottiin”, muistelee eräs turvapaikanhakijoiden kanssa pitkään työskennellyt virkamies.
”Luulen, että asenneilmapiiri voisi nyt olla toinen, jos ne olisivat olleet syyrialaisia perheitä.”
Työ- ja elinkeinoministeriön satavuotiaassa palatsissa Eteläesplanadi 4:ssä nähtiin alkusyksystä vieras Brysselistä.
Ministeri Jari Lindströmin erityisavustaja Sakari Puisto oli kutsunut europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon hiomaan perussuomalaisten luonnosta hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi toimenpidepaperiksi, joka oli tarkoitus julkistaa syyskuun puolivälissä.
Parituntinen vierailu kului sanamuotoja täsmennellessä. Halla-aholla ei ollut tekstin keskeiseen sisältöön huomautettavaa. Paperista olikin tulossa hyvin perussuomalaisen näköinen. ”Suomen mittakaavassa tosi kova”, eräs puoluevaikuttaja kuvailee.
Pakolaiskriisi oli ollut muille hallituspuolueille järkytys. Turvapaikanhakijoiden virta oli Suomen mittakaavassa niin vuolas, että monet keskustan ja kokoomuksen arvoliberaalit poliitikot kokivat maailmankuvansa järkkyvän.
”Todellisuus muuttui”, tiivistää eräs päätöksenteon sisäpiiriin kuuluva keskustalainen hämmennyksensä.
Perussuomalaisille kriisi avasi historiallisen mahdollisuuden. Puolueella oli yhtäkkiä tilaisuus osoittaa, että sen ”nuivalinjalaiset” olivat olleet oikeassa maalatessaan uhkakuvia hallitsemattomasta humanitaarisesta maahanmuutosta – että he eivät olleetkaan vainoharhaisia rasisteja vaan väärin ymmärrettyjä edelläkävijöitä.
Perussuomalaisissa oli pitkin kesää tuskailtu, että puolue oli joutunut hallituskumppaneidensa talutusnuoraan tärkeissä, suomalaista työväestöä koskettavissa talouspäätöksissä. Nyt lieka kulki toiseen suuntaan: tästä eteenpäin mentiin persut edellä.
”Meidän ajatuksillemme oli yhtäkkiä kysyntää, niitä otettiin pöydälle hyvin alttiisti”, muistelee eräs puoluevaikuttaja.
”Me tavallaan syöttelimme lapaan.”
Suomi on hyvä maa, ajatteli Saboory.
Nuori afgaani oli päätynyt Helsingissä kahden vastaanottokeskuksen kautta Sturenkadulla sijaitsevaan CheapSleep-hostelliin, jonka kerrossänkyihin kaupunki oli sijoittanut majapaikkaa vaille jääneitä turvapaikanhakijoita.
Makuusalissa oli ahdasta ja ulkona illat viilenivät, mutta helsinkiläiset olivat ystävällisiä ja kaupunki oli kaunis. Ensimmäistä kertaa Afganistanista lähdön jälkeen Saboory tunsi olonsa luottavaiseksi.
Poliisikuulustelu Pasilassa oli mennyt hyvin, vaikka jonotus oli kestänyt seitsemän tuntia. Poliisi oli ollut kiinnostunut etupäässä matkan yksityiskohdista: mitä kautta tulit, paljonko maksoit, kuka hoiti kuljetuksen?
Päivät sujuivat rennosti. Kaupungissa oli paljon katseltavaa, ja liikuntavirastolta sai turvapaikanhakijakin kuntosalikortin. Hostellissa asukkaat kokkasivat itse ateriansa –se tuntui paremmalta kuin lapioida pahanmakuista laitosruokaa, vaikka supermarketteihin upposikin leijonanosa 315 euron vastaanottorahasta.
Iltaisin ”leirin” käytävillä kaikui arabiankielinen puheensorina. Saboory tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Suurin osa hänen kohtalotovereistaan oli irakilaisia, jotka kuvittelivat saavansa Suomesta oman talon ja pihamaan.
Joskus, synkkinä hetkinä, Saboory huomasi toivovansa, että ne kaikki häipyisivät takaisin Irakiin –pois pilaamasta muiden mahdollisuuksia uuteen elämään.
Signaalivaikutus. Se oli hallituksen uusi muotisana.
Kun viranomaiset olivat oivaltaneet irakilaisaallon saaneen alkunsa Facebook-kampanjasta, voimavarat keskitettiin vastapropagandaan. Samaahan teki muu Eurooppa: mitä tylympi viesti, sen parempi. Tanska oli jopa ostanut libanonilaisista lehdistä mainostilaa kertoakseen syyrialaisille pakolaisille, että matka ei kannata.
Suomessa hallitus tavoitteli signaalivaikutusta suunnittelemalla niin näyttäviä turvapaikkalinjauksia, että ne varmasti huomattaisiin Lähi-idässä. Mutta samalla muuttuivat poliitikkojen asenteet. Perussuomalaisten ajatuksista oli tulossa valtavirtaa.
Sipilän ilmoitus kodin avaamisesta oli aluksi saanut kiitosta. Nyt sitä pidettiin harkitsemattomana jopa pääministerin omassa puolueessa.
”Ei osattu ennakoida, kuinka laaja juttu siitä tulee”, harmittelee eräs keskustavaikuttaja. ”Ei arvattu, miten jotkut lukisivat viestiä lähtömaissa.”
”Signaalivaikutuksella” keskusta ja kokoomus saattoivat perustella itselleen päätöksiä, jotka olivat niiden aatemaailmalle vieraita.
Kuvaava oli tapa, jolla perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä sai hallituksen toimenpidepaperiin maininnan, että hallitus ”selvittää pikaisesti” mahdollisuudet kaventaa turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa.
Hallituspuolueet olivat asiasta aluksi jyrkästi eri mieltä, neuvotteluihin osallistuneiden mukaan ”ideologisista” syistä. Lopulta keskusta ja kokoomus kuitenkin taipuivat perussuomalaisten kannalle – pitkälti siksi, että ne pitivät linjausta tärkeänä viestinä Suomeen pyrkiville irakilaisille, vaikka ounastelivat sen osoittautuvan perustuslain vastaiseksi.
Poliittinen vääntö suomalaisittain suuresta periaatekysymyksestä jäi lopulta vähäiseksi, kertoo eräs keskustavaikuttaja.
”Halusimme poistaa kaikki ylimääräiset houkuttimet, joita muilla EU-mailla ei ole. Siitä näkökulmasta ei ollut poliittisesti kovin tuskallista todeta, että turvapaikanhakijoilla olisi erilainen sosiaaliturva.”
Paras tapa torjua parempaa elämää etsivät on osoittaa mahdollisimman vähän myötätuntoa.
Se tuntui olevan hallituksen viesti. Ja se kuultiin myös koti-Suomessa.
Vastaanottokeskuksia oli syyskuun kiireessä perustettu jo ennestään muukalaiskammoisille paikkakunnille. Pahimpina päivinä keskuksista oli päätetty vasta kun linja-auto oli lähtenyt Torniosta pakolaislastissa ja kuljettaja kyseli Maahanmuuttovirastosta, mihin hän väsyneet matkalaiset veisi.
”Tiesimme, että niitä tulee vääriin paikkoihin”, sanoo eräs virkamies. ”Mutta vaihtoehtoja ei ollut.”
Nyt keskusten kimppuun käytiin polttopulloin ja kiinanpommein. Suomalaisen rasismin symboliksi nousi maailmalla kuva Ku Klux Klan -lakanaan pukeutuneesta lahtelaisesta ottamassa vastaan turvapaikanhakijoiden bussia.
Se oli ruma näky. Mutta se oli vasta alkua.
Kouvolassa paikkakuntalainen mies heitti 24. syyskuuta polttopullon Keltakankaan hätämajoitustilojen ovelle.
Lammilla vastaanottokeskuksena toiminut kerrostalo yritettiin sytyttää tuleen 7. lokakuuta.
Siilinjärvellä hätämajana toimineen sairaalan ulko-oveen heitettiin savukranaatteja 19. lokakuuta.
Samaan aikaan Kemissä katukuvaan ilmestyi mustatakkisten miesten partio, joka kertoi puolustavansa ”valkoista Suomea”.
Tampere? Missä on Tampere?
Illalla 30. marraskuuta CheapSleep-hostellin asukkaita kehotettiin pakkaamaan. Aamulla olisi lähtö.
Ilmoitus tuli Saboorylle järkytyksenä. Hän oli kolmessa kuukaudessa kotiutunut Helsinkiin, oppinut jo suomea, saanut pari paikallista ystävääkin. Nyt edessä oli jälleen valtatie ja hämärä tulevaisuus.
Aamulla Alepan edessä odotti tilausbussi. Neljäkymmentä hiljaista miestä nosti matkalaukkunsa lastiruumaan.
Koko matkan satoi. Maisema oli harmaa. Teollisuusalueita, kerrostaloja, ainoana väriläiskänä Ikean keltaiset liput.
Rapaisen tien päässä oli ratapiha. Sen kupeessa oli punainen tiilitalo, jonka pihaan bussi pysähtyi.
Hämmentyneet miehet kipusivat ulos. Tässäkö se on, uusi koti?
Joku otti Saboorysta valokuvan, jossa hän seisoo sinisessä talvitakissa reppu selässään ja vilkuttaa kohti kuusimetsää, Helsinkiä.
Talvi antoi odottaa itseään. Itsenäisyyspäivänä Helsingissä oli niin lämmin, että äärioikeiston mielenilmauksessa ihmiset kulkivat avopäin.
Maanantaina 7. joulukuuta hallitus kokoontui strategiaistuntoon pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan.
Tilaisuudessa oli tarkoitus käsitellä uutta maahanmuuttopoliittista toimenpideohjelmaa. Kun tuli sen vuoro, ulkoministeri Timo Soini ilmoitti, ettei perussuomalaiset hyväksy paperia.
Paikalla olleiden mukaan tilanne ratkaistiin hallitusneuvotteluista tuttuun tyyliin: pienempi ryhmä virkamiehiä ja hallituspuolueiden edustajia komennettiin sivuhuoneeseen ohjeistuksella, että ulos ei tulla ennen kuin sopu on saavutettu.
Mukana neuvotteluissa olivat kokoomuksesta sisäministeri Orpo ja hänen erityisavustajansa Mikko Kortelainen, keskustasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja Sipilän valtiosihteeri Paula Lehtomäki sekä perussuomalaisista eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho ja Soinin erityisavustaja Samuli Virtanen. Sisäministeriöstä mukana olivat kansliapäällikkö Nerg, maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio ja maahanmuuton yhteistyöryhmän pääsihteeri Erkki Matilainen.
Seuraavien kahden tunnin aikana pyöreän pöydän ääressä hiottiin perussuomalaisten vaatimuslistan pohjalta valmiiksi 80-kohtainen ohjelma, jollaista ei Suomessa ollut ennen nähty.
Aivan aluksi muutettiin ohjelman nimi. ”Maahanmuuttopoliittinen” vaihdettiin Bernerin ehdotuksesta ”turvapaikkapoliittiseksi”. Paperi oli erään keskustalaisen mukaan niin ”rajoittava ja torjuva”, ettei sen haluttu leimaavan kaikkea maahanmuuttoa, ”jossa on myös myönteistä”.
Suomen Kuvalehden haltuunsa saamasta luonnoksesta käy ilmi, että teksti muuttui neuvotteluissa olennaisesti kovemmaksi. Perussuomalaiset saivat läpi lähes kaiken vaatimansa.
Viimeiseksi listalla jätettiin kokoomukselle ja keskustalle vaikein pala, perussuomalaisten vaatima lisäys pahan päivän varalle: ”Mikäli Dublin-järjestelmän toimivuutta ei kyetä palauttamaan, hallitus valmistautuu poikkeuksellisiin kansallisiin toimiin vastaavien vaikutusten varmistamiseksi.”
Käytännössä virke tarkoittaisi, että pakolaisvirtojen mahdollisesti kiihtyessä Suomi sanoutuu irti turvapaikkatutkintaa määrittelevästä EU-asetuksesta ja palauttaa tulijat esimerkiksi Ruotsiin, vaikka he eivät olisi siellä rekisteröityneetkään.
Näin perussuomalaiset ainakin tulkitsevat. Muiden hallituspuolueiden vaatimuksesta ”poikkeukselliset toimet” kuitenkin jätettiin selittämättä. Nyt niistä vallitsee erimielisyys.
”Ei tästä voi vetää johtopäätöstä, että me nakkaisimme rekisteröimättömät takaisin Ruotsiin”, sanoo eräs kokoomuslainen.
”Tämä on iso, iso asia. Haluaisin nähdä, kun ulkoministeri Soini maailmalla sen kertoo.”
Kun neuvottelijat palasivat hallituksen istuntoon, osa kokoomuksen ja keskustan edustajista järkyttyi muotoiluista. Tilanteen rauhoitti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, entinen pääministeri Matti Vanhanen.
”Eiköhän tämä ole ihan hyvä tähän poikkeukselliseen tilanteeseen”, eräs paikalla ollut kertoo Vanhasen sanoneen.
Kompromisseista huolimatta toimenpideohjelma oli perussuomalaisille riemuvoitto. Se näkyi seuraavassa maahanmuuton ministeriryhmän kokouksessa, joka pidettiin 10. joulukuuta.
”He olivat tyytyväisiä”, muistelee eräs läsnä ollut kokoomuslainen. ”Koko ilmapiiri oli muuttunut.”
Perussuomalaisilla oli omasta näkökulmastaan syytä ylpeyteen. Suomihan oli nyt ilmaissut ensimmäistä kertaa, että se voi tarpeen vaatiessa jättää noudattamatta kansainvälisiä sopimuksia.
Erään perussuomalaisen vaikuttajan mukaan hallituksen linja on muutenkin lähestynyt puolueen omaa, aikoinaan rasistiseksi moitittua maahanmuuttopoliittista ohjelmaa.
”Kyllä se rupeaa olemaan aika hyvin toteutunut.”
Vuosi vaihtui synkissä merkeissä.
Kölnissä, Saksassa uudenvuoden juhlinta sai kammottavan käänteen, kun arabitaustaiset miesjoukot ahdistelivat naisia.
Myös Helsingissä poliisi raportoi joukkoahdisteluista, tosin niin sekavasti, että jotkut epäilivät koko asiaa. Luvut olivat kuitenkin vastaansanomattomat: ongelma saattoi olla pieni, mutta se oli todellinen.
Eurooppaan oli tullut vuonna 2015 miljoona turvapaikanhakijaa. Suomeen heitä oli saapunut yli 30 000, väkilukuun nähden yhtä paljon kuin Saksaan.
Kiihkokansallinen metelöinti hallitsi keskustelua. Iskut vastaanottokeskuksiin jatkuivat. Uusnatsit partioivat Joensuussa ja Tampereella.
”Suomi says welcome” tuntui kaukaiselta kuin elokuun aurinko.
Tampereella Saboory odotti puhelinsoittoa. Hän oli ollut Suomessa viisi kuukautta, mutta kutsua Maahanmuuttovirastoon haastatteluun ei ollut kuulunut.
Vastaanottokeskuksessa ratapihan kupeessa sata irakilaista ja afgaania tappoi aikaa nukkumalla. Öisin läiskittiin korttia ja pelattiin koronaa. Tylsyys tuotti riitaa, joskus tapeltiin nyrkit pystyssä. Yksi miehistä yritti polttaa koko talon.
Joka päivä lounaan jälkeen Saboory käveli pipo päässä ja kuulokkeet korvilla tunnin matkan kaupungin keskustaan, mistä hän oli onnistunut keplottelemaan itselleen kuntosalikortin ilman henkilöllisyystodistusta.
Painojen nostelu auttoi – ahdistukseen, koti-ikävään, pelkoon ettei unelma lääkärin opinnoista Suomessa toteutuisikaan.
Ja tunteeseen, että ihmiset eivät halunneet häntä tänne.
Kävellessään rautatien viertä kohti Hämeenpuistoa hän ei voinut olla huomaamatta vihaisia katseita ohi ajavista autoista. Läheisessä Prismassa joku oli kirjoittanut wc:n seinään englanniksi: ”Allah on homopoika.”
Salilla Saboory väänsi rautaa ja kuunteli räppiä.
Illalla syötiin ja rukoiltiin. Käytävältä kuului koronan pauke.
Ulkona satoi vihdoin lunta.
Sisäministeriö arvioi 28. tammikuuta, että noin 20 000 Suomesta turvapaikkaa hakenutta palautetaan kotimaihinsa.
Pääministeri Juha Sipilä kertoi 31. tammikuuta, ettei avaakaan Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoille.
”Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi”, presidentti Sauli Niinistö sanoi valtiopäivien avajaisissa 3. helmikuuta.
Juttua varten haastateltiin tammi–helmikuussa hallituspuolueiden edustajia ja päättävissä asemissa olevia virkamiehiä. Keskustelut käytiin sopimuksella, ettei haastateltavia siteerata nimeltä, jolloin he saattoivat avoimesti arvioida valtiovallan toimintaa, myös omaa työtään.
Avaa hiukan sitä ettei hallitus ole ollut toimeton pakolaiskriisissä vaan työtä on tehty varsinkin PS vaatimuksesta aika paljonkin.
Yllätyin hiukan J.Halla-ahon mukaan ottamista luonnostelemaan maahanmuutto poliittista ohjelmaa, millainenhan siitä olisi tullut ilman.....?
Artikkelissa käy ilmi myös kaksi tärkeää asiaa, ensimmäinen on tämän Sabooryn tarina.
Joukossa on ihmisiä joilla on todellinen turvapaikan tarve, pikaisella päättelyllä kaveri vaikuttaa sellaiselta joka voisi menestyä Suomessa. Jos ihminen pyrkii opettamaan englannin kieltä Afghanistanissa vastustuksesta huolimatta, on hänellä todennäköisesti sisua ja taitoa menestyä myös Suomessa.
Toinen selkeä pointti on Irakilaiset, heidän motiivinsa tulla Suomeen on selkeästi poikkeava ja perustuu valheisiin ja epärealistisiin odotuksiin. Turvapaikka viikossa, perhe Suomeen 2vk:ssa ja toimeentulo.
Mutta lukekaapa itse, mietin juuri että olenko piilopersu kun niin paljon tykkäsin artikkelista...
Näin perussuomalaiset sanelivat Suomelle uuden pakolaispolitiikan – kahdessa tunnissa paperi oli valmis
Keskusta ja kokoomus nielivät tiukennukset, koska Suomesta haluttiin antaa tyly kuva.
Jari Lindholm
SK 06/2016|12.2.2016 08:15
19 min
Luettu (1 876)
Hänet siepattiin illan pimetessä.
Miehiä oli viisi – talebaneja ja kylänvanhimpia. He pakottivat 20-vuotiaan Saboorynpakettiautoon ja ajeluttivat häntä kaksi tuntia pitkin nukkuvaa Itä-Afganistania.
Lopulta mutkaisen tien päässä häämötti kylä, jossa Saboory raahattiin autioon taloon.
”Mehän varoitimme”, yksi sieppaajista sanoi. ”Mutta sinä et kuunnellut.”
Saboory oli pitänyt kotikylässään pientä kielikoulua, jossa oli opettanut halukkaille englantia. Vanhoillisten päälliköiden mielestä hän oli tyrkyttänyt länsimaista hapatusta viattomille nuorille.
Muutamaa kuukautta aiemmin hänet oli hakattu henkitoreisiin ja luokkahuoneen kalusteet oli pirstottu. Kun hän oli toivuttuaan palannut opettamaan, oven ulkopuolelle oli öisin alkanut ilmestyä uhkauskirjeitä: ”Jos jatkat, tapamme sinut.”
”Olisit uskonut hyvällä”, sieppaaja sanoi. ”Huomenna katkaisemme kielesi.”
Kun miehet jättivät Sabooryn yksin lukittuun huoneeseen, hän ahtautui ulos käymälän reiästä ja pakeni kotiin ulostetta valuen.
Seuraavana päivänä, 22. heinäkuuta 2015, poikansa täpärästä pelastumisesta järkyttyneet vanhemmat myivät irtaimen omaisuutensa ja maksoivat salakuljettajalle 14 000 dollaria, jotta tämä järjestäisi Sabooryn pois Afganistanista.
Salakuljettaja sanoi tietävänsä Pohjois-Euroopassa pojalle juuri sopivan paikan.
Suomessa heinäkuu oli surkea. Tihkusade kiusasi lomailijoita. Järvivedet olivat niin kylmiä, että uimakouluissa kävi oppilaskato.
Uutisissa vuorottelivat Kreikka ja yhteiskuntasopimus, talouskriisi ja Suomen tila.
Kaukana Välimerellä pakenivat syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit kohti vauraan Euroopan rajoja, mutta Suomessa ei kriisiä juuri ollut noteerattu.
”Suomi ottaa EU:n kautta 792 turvapaikanhakijaa”, otsikoi Helsingin Sanomat tiistaina 21. heinäkuuta.
Maahanmuuttovirasto oli varoittanut jo kesäkuussa, että turvapaikanhakijoiden määrä saattaisi nousta vuoden loppuun mennessä jopa 8 000:een. Lomista huolimatta virastossa ja ministeriöissä tarkkailtiin tilannetta. Ruotsissa turvapaikanhakijoiden määrä oli kasvussa, ja se huoletti asioista perillä olevia.
”Kun vastaanottokapasiteetti Ruotsissa alkoi täyttyä, ajattelin että virta purkautuu Suomen puolelle”, muistelee eräs virkamies.
”Silloin hälytyskelloni rupesivat soimaan.”
Hammasharja, t-paita, ylimääräiset farkut. Toinen kenkäpari siltä varalta, että jalassa olevat hajoavat.
Sabooryn reppu oli kevyt, kun hän matkusti salakuljettajan autossa halki tulikuuman Pakistanin. Pakkausohjeet olivat olleet tiukat: otat vain välttämättömän, iso kassi hidastaa etenemistä.
Khyber, Peshawar, Quetta. Aavikkomaisema valui ohi kuin kangastus.
Iranin rajan Saboory ylitti auton takakontissa henkeä haukkoen.
Kun hän lopulta pääsi ulos, maailma näytti vieraalta. Mikä tuo iso kaupunki oli? Onko tämä Teheran? Iranilainen salakuljettaja oli vaitonainen. Parempi ettet tiedä. Jos jäät kiinni, paljastat kaiken poliisille.
Kaksi päivää myöhemmin, 3. elokuuta saavuttiin vuorille. Salakuljettaja pysäytti auton. Kävelet tuon kukkulan yli. Toisella puolella on Turkki. Älä satuta itseäsi.
Pimeys oli läpitunkematon. Saboory heitti repun selkäänsä ja alkoi kiivetä.
Helsingissä lomalta palaavia virkamiehiä odotti hätkähdyttävä luku: 1 479.
Maahanmuuttoviraston viesti oli tyly. Suomeen oli heinäkuussa saapunut kaksi kertaa enemmän turvapaikanhakijoita kuin kesäkuussa ja yli viisi kertaa enemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan.
Ulkona paistoi vihdoin aurinko, mutta neuvotteluhuoneissa tunnelma oli painostava.
Sisäministeriössä Erottajankatu 2:ssa kansliapäällikkö Päivi Nergin pöydälle alkoi tipahdella huolestuttavia viestejä. Oulun ja Helsingin poliisilaitokset kertoivat kasvavasta tungoksesta. VR raportoi liputtomina harhailevista maahantulijoista ja halusi tietää, miten varmistetaan junien turvallisuus.
Samanlaisia hätäsanomia lähettivät Pakolaisapu ja Suomen Punainen Risti: tulijoita on paljon, virta kasvaa, resurssit eivät riitä.
Majapaikoista oli huutava pula. Kun vastaanottokeskuksia yritettiin perustaa, alkoi vastustus: Salossa, Forssassa, Kirkkonummella.
Kiristyvä tilanne näytti jäytävän myös keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten välejä, kun europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps) piikitteli Facebookissa:
”Suomeen odotetaan tänä vuonna 15 000 iphone-miestä. Hallituksen linja näyttää olevan se, että tärkeimpiin lähtömaihin, Somaliaan ja Irakiin, ei palauteta ketään.”
Kumiveneessä oli tilaa kymmenelle. Matkustajia oli neljäkymmentä.
Vene oli juuri lähdössä turkkilaiselta rannalta kohti horisontissa häämöttävää kreikkalaista saarta, kun salakuljettaja työnsi Sabooryn kyytiin.
Perämoottori kiskaistiin käyntiin. Salakuljettaja tuuppasi yhden pakolaisista kuljettajaksi ja hyppäsi itse rannalle.
Kaksi loputonta tuntia uimataidoton Saboory katseli pelosta jäykkänä, kuinka öisen meren mainingit piirittivät kiikkerää alusta ja paniikki hiipi matkustajien kasvoille.
Aamun sarastaessa vene karahti hiekkaan. Kuljettaja sammutti moottorin, ja uupunut ihmislasti kahlasi maihin.
Saboory kaivoi kännykän repusta ja näpytteli kotinumeron. Afganistanissa vastasi tuttu naisääni.
”Äiti, olen Euroopassa.”
Seuraavat kaksi viikkoa lipuivat ohi kuin sekava uni. Asfaltti taittui, junat kolisivat, väsymys painoi.
Hampuri, Kööpenhamina, Tukholma. Kiskot veivät kohti pohjoista.
Viimeinen junamatka kesti 15 tuntia. Joka kerran, kun konduktööri tuli tarkastamaan lippuja, Saboory piiloutui vessaan.
Sunnuntaiaamuna 23. elokuuta hän astui Torniossa Suomen rajan yli.
Asiat karkaavat käsistä.
Se oli syyskuun sekasortoisina alkupäivinä Suomen virkamieskunnan ja poliittisten päättäjien yhteinen näkemys – ”tilannekuva”, kuten hallituksen rakastama fraasi kuuluu.
Vastaanottokeskukset olivat täynnä. Turvapaikanhakijoita nukkui ulkona, istuksi puistoissa, harhaili etsimässä poliisilaitosta. Yksin tulleet lapset itkivät ikäväänsä, vapaaehtoiset auttoivat minkä pystyivät. Onneksi kesä venyi ja lämpö helli maata.
Helsingin Erottajalla ahtaassa neuvotteluhuoneessa istui sisäministeri Petteri Orponaloitteesta koottu uusi elin, kriisijohtamisryhmä.
Kiire oli niin kova, ettei ryhmää koskaan virallisesti perustettu eikä sen toiminnasta ole virallisia asiakirjoja. Mukana olivat Orpon ja eri ministeriöiden virkamiesten lisäksi poliisiylijohtaja, suojelupoliisin ja rajavartiolaitoksen päälliköt, Maahanmuuttoviraston ylijohtaja, sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja sekä Suomen Punaisen Ristin edustaja.
Kokouksissa läsnäolijat saivat luettavakseen keskusrikospoliisin tiedusteluosaston kokoaman vuorokausiraportin, jossa ”keskitetty tilannekuva” avattiin taulukoilla, käyrillä ja vastaanottokeskuksia koskevilla havainnoilla: ”Asukkaat huitovat toisiaan paistinpannuilla keittiössä.”
Kriisiryhmän ripeyttä kuvaa Suomen ensimmäisen järjestelykeskuksen perustaminen. Kansliapäällikkö Nerg soitti ryhmän kokouksesta Tornion kaupunginjohtajalle ja tiedusteli keskukselle tiloja. Kaupunginjohtaja lupasi viedä asian valtuustoon seuraavana maanantaina, 21. syyskuuta.
Äänestystä edeltävänä viikonloppuna poliisi rakensi kaupunginjohtajan luvalla keskuksen tilat entiseen yhteislyseon lukioon, vaikka päättäjien kanta ei ollut selvillä.
”Kaikki oli epävarmaa”, muistelee eräs mukana ollut virkamies. ”Meillä oli valmius aloittaa toiminta tiistaina klo 10, mutta ei päätöstä.”
Valtuusto hyväksyi keskuksen perustamisen lopulta äänin 29–14, tosin vasta kiivaan kolmetuntisen keskustelun jälkeen.
Viranomaisten laatiessa syyskuussa suunnitelmia tavalliset kansalaiset riensivät auttamaan.
Kuvat Turkin rannikolla hukkuneesta syyrialaispojasta järkyttivät suomalaisia. Kudottiin sukkia, leivottiin pullaa ja tarjottiin yösijaa. Helsinkiläisaktiivien ideoima tervetulotoivotus ”Suomi says welcome” levisi profiilikuvana Facebookissa. Pääministeri Juha Sipilä lupasi avata Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoille.
Todellisuus ei kaikilta osin vastannut kuvitelmia.
Viranomaiset tiesivät jo syyskuun alussa, että syyrialaisten lapsiperheiden sijasta Tornion kautta saapui etupäässä nuoria irakilaismiehiä. Suomessa oli ennestään maan kokoon nähden suuri irakilaisyhteisö, lähes 7 000 ihmistä, mutta se ei yksin selittänyt ilmiötä. Ei myöskään Isis – valtaosa tulijoista oli Bagdadista, äärijärjestön ulottumattomista.
”Kaikilla oli sama viesti”, eräs virkamies sanoo. ”Saadaanhan me oleskelulupa viikossa? Saadaanhan me perhe tänne kahdessa viikossa? Saadaanhan me perustulo?”
Kun Maahanmuuttovirastolle ja sisäministeriölle selvisi, että muuttoliikkeen taustalla olivat ihmissalakuljettajien Facebookissa julkaisemat ruusuiset Suomi-mainokset, irakilaisia oli tullut jo yli 10 000, melkein yhtä paljon kuin Suomea 16 kertaa suurempaan Saksaan. Eikä virta näyttänyt laantuvan.
”Katselin ihmisten ylitsevuotavaa auttamishalua ja ajattelin, että mitähän tästä seuraa, kun käy ilmi että tulijoiden profiili onkin vähän toinen kuin mitä uskottiin”, muistelee eräs turvapaikanhakijoiden kanssa pitkään työskennellyt virkamies.
”Luulen, että asenneilmapiiri voisi nyt olla toinen, jos ne olisivat olleet syyrialaisia perheitä.”
Työ- ja elinkeinoministeriön satavuotiaassa palatsissa Eteläesplanadi 4:ssä nähtiin alkusyksystä vieras Brysselistä.
Ministeri Jari Lindströmin erityisavustaja Sakari Puisto oli kutsunut europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon hiomaan perussuomalaisten luonnosta hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi toimenpidepaperiksi, joka oli tarkoitus julkistaa syyskuun puolivälissä.
Parituntinen vierailu kului sanamuotoja täsmennellessä. Halla-aholla ei ollut tekstin keskeiseen sisältöön huomautettavaa. Paperista olikin tulossa hyvin perussuomalaisen näköinen. ”Suomen mittakaavassa tosi kova”, eräs puoluevaikuttaja kuvailee.
Pakolaiskriisi oli ollut muille hallituspuolueille järkytys. Turvapaikanhakijoiden virta oli Suomen mittakaavassa niin vuolas, että monet keskustan ja kokoomuksen arvoliberaalit poliitikot kokivat maailmankuvansa järkkyvän.
”Todellisuus muuttui”, tiivistää eräs päätöksenteon sisäpiiriin kuuluva keskustalainen hämmennyksensä.
Perussuomalaisille kriisi avasi historiallisen mahdollisuuden. Puolueella oli yhtäkkiä tilaisuus osoittaa, että sen ”nuivalinjalaiset” olivat olleet oikeassa maalatessaan uhkakuvia hallitsemattomasta humanitaarisesta maahanmuutosta – että he eivät olleetkaan vainoharhaisia rasisteja vaan väärin ymmärrettyjä edelläkävijöitä.
Perussuomalaisissa oli pitkin kesää tuskailtu, että puolue oli joutunut hallituskumppaneidensa talutusnuoraan tärkeissä, suomalaista työväestöä koskettavissa talouspäätöksissä. Nyt lieka kulki toiseen suuntaan: tästä eteenpäin mentiin persut edellä.
”Meidän ajatuksillemme oli yhtäkkiä kysyntää, niitä otettiin pöydälle hyvin alttiisti”, muistelee eräs puoluevaikuttaja.
”Me tavallaan syöttelimme lapaan.”
Suomi on hyvä maa, ajatteli Saboory.
Nuori afgaani oli päätynyt Helsingissä kahden vastaanottokeskuksen kautta Sturenkadulla sijaitsevaan CheapSleep-hostelliin, jonka kerrossänkyihin kaupunki oli sijoittanut majapaikkaa vaille jääneitä turvapaikanhakijoita.
Makuusalissa oli ahdasta ja ulkona illat viilenivät, mutta helsinkiläiset olivat ystävällisiä ja kaupunki oli kaunis. Ensimmäistä kertaa Afganistanista lähdön jälkeen Saboory tunsi olonsa luottavaiseksi.
Poliisikuulustelu Pasilassa oli mennyt hyvin, vaikka jonotus oli kestänyt seitsemän tuntia. Poliisi oli ollut kiinnostunut etupäässä matkan yksityiskohdista: mitä kautta tulit, paljonko maksoit, kuka hoiti kuljetuksen?
Päivät sujuivat rennosti. Kaupungissa oli paljon katseltavaa, ja liikuntavirastolta sai turvapaikanhakijakin kuntosalikortin. Hostellissa asukkaat kokkasivat itse ateriansa –se tuntui paremmalta kuin lapioida pahanmakuista laitosruokaa, vaikka supermarketteihin upposikin leijonanosa 315 euron vastaanottorahasta.
Iltaisin ”leirin” käytävillä kaikui arabiankielinen puheensorina. Saboory tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Suurin osa hänen kohtalotovereistaan oli irakilaisia, jotka kuvittelivat saavansa Suomesta oman talon ja pihamaan.
Joskus, synkkinä hetkinä, Saboory huomasi toivovansa, että ne kaikki häipyisivät takaisin Irakiin –pois pilaamasta muiden mahdollisuuksia uuteen elämään.
Signaalivaikutus. Se oli hallituksen uusi muotisana.
Kun viranomaiset olivat oivaltaneet irakilaisaallon saaneen alkunsa Facebook-kampanjasta, voimavarat keskitettiin vastapropagandaan. Samaahan teki muu Eurooppa: mitä tylympi viesti, sen parempi. Tanska oli jopa ostanut libanonilaisista lehdistä mainostilaa kertoakseen syyrialaisille pakolaisille, että matka ei kannata.
Suomessa hallitus tavoitteli signaalivaikutusta suunnittelemalla niin näyttäviä turvapaikkalinjauksia, että ne varmasti huomattaisiin Lähi-idässä. Mutta samalla muuttuivat poliitikkojen asenteet. Perussuomalaisten ajatuksista oli tulossa valtavirtaa.
Sipilän ilmoitus kodin avaamisesta oli aluksi saanut kiitosta. Nyt sitä pidettiin harkitsemattomana jopa pääministerin omassa puolueessa.
”Ei osattu ennakoida, kuinka laaja juttu siitä tulee”, harmittelee eräs keskustavaikuttaja. ”Ei arvattu, miten jotkut lukisivat viestiä lähtömaissa.”
”Signaalivaikutuksella” keskusta ja kokoomus saattoivat perustella itselleen päätöksiä, jotka olivat niiden aatemaailmalle vieraita.
Kuvaava oli tapa, jolla perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä sai hallituksen toimenpidepaperiin maininnan, että hallitus ”selvittää pikaisesti” mahdollisuudet kaventaa turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa.
Hallituspuolueet olivat asiasta aluksi jyrkästi eri mieltä, neuvotteluihin osallistuneiden mukaan ”ideologisista” syistä. Lopulta keskusta ja kokoomus kuitenkin taipuivat perussuomalaisten kannalle – pitkälti siksi, että ne pitivät linjausta tärkeänä viestinä Suomeen pyrkiville irakilaisille, vaikka ounastelivat sen osoittautuvan perustuslain vastaiseksi.
Poliittinen vääntö suomalaisittain suuresta periaatekysymyksestä jäi lopulta vähäiseksi, kertoo eräs keskustavaikuttaja.
”Halusimme poistaa kaikki ylimääräiset houkuttimet, joita muilla EU-mailla ei ole. Siitä näkökulmasta ei ollut poliittisesti kovin tuskallista todeta, että turvapaikanhakijoilla olisi erilainen sosiaaliturva.”
Paras tapa torjua parempaa elämää etsivät on osoittaa mahdollisimman vähän myötätuntoa.
Se tuntui olevan hallituksen viesti. Ja se kuultiin myös koti-Suomessa.
Vastaanottokeskuksia oli syyskuun kiireessä perustettu jo ennestään muukalaiskammoisille paikkakunnille. Pahimpina päivinä keskuksista oli päätetty vasta kun linja-auto oli lähtenyt Torniosta pakolaislastissa ja kuljettaja kyseli Maahanmuuttovirastosta, mihin hän väsyneet matkalaiset veisi.
”Tiesimme, että niitä tulee vääriin paikkoihin”, sanoo eräs virkamies. ”Mutta vaihtoehtoja ei ollut.”
Nyt keskusten kimppuun käytiin polttopulloin ja kiinanpommein. Suomalaisen rasismin symboliksi nousi maailmalla kuva Ku Klux Klan -lakanaan pukeutuneesta lahtelaisesta ottamassa vastaan turvapaikanhakijoiden bussia.
Se oli ruma näky. Mutta se oli vasta alkua.
Kouvolassa paikkakuntalainen mies heitti 24. syyskuuta polttopullon Keltakankaan hätämajoitustilojen ovelle.
Lammilla vastaanottokeskuksena toiminut kerrostalo yritettiin sytyttää tuleen 7. lokakuuta.
Siilinjärvellä hätämajana toimineen sairaalan ulko-oveen heitettiin savukranaatteja 19. lokakuuta.
Samaan aikaan Kemissä katukuvaan ilmestyi mustatakkisten miesten partio, joka kertoi puolustavansa ”valkoista Suomea”.
Tampere? Missä on Tampere?
Illalla 30. marraskuuta CheapSleep-hostellin asukkaita kehotettiin pakkaamaan. Aamulla olisi lähtö.
Ilmoitus tuli Saboorylle järkytyksenä. Hän oli kolmessa kuukaudessa kotiutunut Helsinkiin, oppinut jo suomea, saanut pari paikallista ystävääkin. Nyt edessä oli jälleen valtatie ja hämärä tulevaisuus.
Aamulla Alepan edessä odotti tilausbussi. Neljäkymmentä hiljaista miestä nosti matkalaukkunsa lastiruumaan.
Koko matkan satoi. Maisema oli harmaa. Teollisuusalueita, kerrostaloja, ainoana väriläiskänä Ikean keltaiset liput.
Rapaisen tien päässä oli ratapiha. Sen kupeessa oli punainen tiilitalo, jonka pihaan bussi pysähtyi.
Hämmentyneet miehet kipusivat ulos. Tässäkö se on, uusi koti?
Joku otti Saboorysta valokuvan, jossa hän seisoo sinisessä talvitakissa reppu selässään ja vilkuttaa kohti kuusimetsää, Helsinkiä.
Talvi antoi odottaa itseään. Itsenäisyyspäivänä Helsingissä oli niin lämmin, että äärioikeiston mielenilmauksessa ihmiset kulkivat avopäin.
Maanantaina 7. joulukuuta hallitus kokoontui strategiaistuntoon pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan.
Tilaisuudessa oli tarkoitus käsitellä uutta maahanmuuttopoliittista toimenpideohjelmaa. Kun tuli sen vuoro, ulkoministeri Timo Soini ilmoitti, ettei perussuomalaiset hyväksy paperia.
Paikalla olleiden mukaan tilanne ratkaistiin hallitusneuvotteluista tuttuun tyyliin: pienempi ryhmä virkamiehiä ja hallituspuolueiden edustajia komennettiin sivuhuoneeseen ohjeistuksella, että ulos ei tulla ennen kuin sopu on saavutettu.
Mukana neuvotteluissa olivat kokoomuksesta sisäministeri Orpo ja hänen erityisavustajansa Mikko Kortelainen, keskustasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja Sipilän valtiosihteeri Paula Lehtomäki sekä perussuomalaisista eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho ja Soinin erityisavustaja Samuli Virtanen. Sisäministeriöstä mukana olivat kansliapäällikkö Nerg, maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio ja maahanmuuton yhteistyöryhmän pääsihteeri Erkki Matilainen.
Seuraavien kahden tunnin aikana pyöreän pöydän ääressä hiottiin perussuomalaisten vaatimuslistan pohjalta valmiiksi 80-kohtainen ohjelma, jollaista ei Suomessa ollut ennen nähty.
Aivan aluksi muutettiin ohjelman nimi. ”Maahanmuuttopoliittinen” vaihdettiin Bernerin ehdotuksesta ”turvapaikkapoliittiseksi”. Paperi oli erään keskustalaisen mukaan niin ”rajoittava ja torjuva”, ettei sen haluttu leimaavan kaikkea maahanmuuttoa, ”jossa on myös myönteistä”.
Suomen Kuvalehden haltuunsa saamasta luonnoksesta käy ilmi, että teksti muuttui neuvotteluissa olennaisesti kovemmaksi. Perussuomalaiset saivat läpi lähes kaiken vaatimansa.
Viimeiseksi listalla jätettiin kokoomukselle ja keskustalle vaikein pala, perussuomalaisten vaatima lisäys pahan päivän varalle: ”Mikäli Dublin-järjestelmän toimivuutta ei kyetä palauttamaan, hallitus valmistautuu poikkeuksellisiin kansallisiin toimiin vastaavien vaikutusten varmistamiseksi.”
Käytännössä virke tarkoittaisi, että pakolaisvirtojen mahdollisesti kiihtyessä Suomi sanoutuu irti turvapaikkatutkintaa määrittelevästä EU-asetuksesta ja palauttaa tulijat esimerkiksi Ruotsiin, vaikka he eivät olisi siellä rekisteröityneetkään.
Näin perussuomalaiset ainakin tulkitsevat. Muiden hallituspuolueiden vaatimuksesta ”poikkeukselliset toimet” kuitenkin jätettiin selittämättä. Nyt niistä vallitsee erimielisyys.
”Ei tästä voi vetää johtopäätöstä, että me nakkaisimme rekisteröimättömät takaisin Ruotsiin”, sanoo eräs kokoomuslainen.
”Tämä on iso, iso asia. Haluaisin nähdä, kun ulkoministeri Soini maailmalla sen kertoo.”
Kun neuvottelijat palasivat hallituksen istuntoon, osa kokoomuksen ja keskustan edustajista järkyttyi muotoiluista. Tilanteen rauhoitti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, entinen pääministeri Matti Vanhanen.
”Eiköhän tämä ole ihan hyvä tähän poikkeukselliseen tilanteeseen”, eräs paikalla ollut kertoo Vanhasen sanoneen.
Kompromisseista huolimatta toimenpideohjelma oli perussuomalaisille riemuvoitto. Se näkyi seuraavassa maahanmuuton ministeriryhmän kokouksessa, joka pidettiin 10. joulukuuta.
”He olivat tyytyväisiä”, muistelee eräs läsnä ollut kokoomuslainen. ”Koko ilmapiiri oli muuttunut.”
Perussuomalaisilla oli omasta näkökulmastaan syytä ylpeyteen. Suomihan oli nyt ilmaissut ensimmäistä kertaa, että se voi tarpeen vaatiessa jättää noudattamatta kansainvälisiä sopimuksia.
Erään perussuomalaisen vaikuttajan mukaan hallituksen linja on muutenkin lähestynyt puolueen omaa, aikoinaan rasistiseksi moitittua maahanmuuttopoliittista ohjelmaa.
”Kyllä se rupeaa olemaan aika hyvin toteutunut.”
Vuosi vaihtui synkissä merkeissä.
Kölnissä, Saksassa uudenvuoden juhlinta sai kammottavan käänteen, kun arabitaustaiset miesjoukot ahdistelivat naisia.
Myös Helsingissä poliisi raportoi joukkoahdisteluista, tosin niin sekavasti, että jotkut epäilivät koko asiaa. Luvut olivat kuitenkin vastaansanomattomat: ongelma saattoi olla pieni, mutta se oli todellinen.
Eurooppaan oli tullut vuonna 2015 miljoona turvapaikanhakijaa. Suomeen heitä oli saapunut yli 30 000, väkilukuun nähden yhtä paljon kuin Saksaan.
Kiihkokansallinen metelöinti hallitsi keskustelua. Iskut vastaanottokeskuksiin jatkuivat. Uusnatsit partioivat Joensuussa ja Tampereella.
”Suomi says welcome” tuntui kaukaiselta kuin elokuun aurinko.
Tampereella Saboory odotti puhelinsoittoa. Hän oli ollut Suomessa viisi kuukautta, mutta kutsua Maahanmuuttovirastoon haastatteluun ei ollut kuulunut.
Vastaanottokeskuksessa ratapihan kupeessa sata irakilaista ja afgaania tappoi aikaa nukkumalla. Öisin läiskittiin korttia ja pelattiin koronaa. Tylsyys tuotti riitaa, joskus tapeltiin nyrkit pystyssä. Yksi miehistä yritti polttaa koko talon.
Joka päivä lounaan jälkeen Saboory käveli pipo päässä ja kuulokkeet korvilla tunnin matkan kaupungin keskustaan, mistä hän oli onnistunut keplottelemaan itselleen kuntosalikortin ilman henkilöllisyystodistusta.
Painojen nostelu auttoi – ahdistukseen, koti-ikävään, pelkoon ettei unelma lääkärin opinnoista Suomessa toteutuisikaan.
Ja tunteeseen, että ihmiset eivät halunneet häntä tänne.
Kävellessään rautatien viertä kohti Hämeenpuistoa hän ei voinut olla huomaamatta vihaisia katseita ohi ajavista autoista. Läheisessä Prismassa joku oli kirjoittanut wc:n seinään englanniksi: ”Allah on homopoika.”
Salilla Saboory väänsi rautaa ja kuunteli räppiä.
Illalla syötiin ja rukoiltiin. Käytävältä kuului koronan pauke.
Ulkona satoi vihdoin lunta.
Sisäministeriö arvioi 28. tammikuuta, että noin 20 000 Suomesta turvapaikkaa hakenutta palautetaan kotimaihinsa.
Pääministeri Juha Sipilä kertoi 31. tammikuuta, ettei avaakaan Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoille.
”Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi”, presidentti Sauli Niinistö sanoi valtiopäivien avajaisissa 3. helmikuuta.
Juttua varten haastateltiin tammi–helmikuussa hallituspuolueiden edustajia ja päättävissä asemissa olevia virkamiehiä. Keskustelut käytiin sopimuksella, ettei haastateltavia siteerata nimeltä, jolloin he saattoivat avoimesti arvioida valtiovallan toimintaa, myös omaa työtään.