Vastaanottokeskuksen käytävällä parveilee kymmeniä mustahiuksia miehiä.
On se päivä kuukaudesta, kun he saavat vastaanottorahan, 92,30 euroa kuukaudessa.
Puheenporina on kova, mutta jonotus sujuu rauhallisesti, koska sitä elämä nyt on - odottamista.
Se on arkea myös Irakin kurdi Hunar Ibrahimille, joka tuli Suomeen puolisen vuotta sitten.
Nuoret miehet haluavat pois, koska siellä on sota ja pitää mennä armeijaan.
- Voin odottaa pitkään, se on normaalia, kertoo takavuosina Saksaankin yrittänyt mies. Siellä hän odotti vastaanottokeskuksessa kolme vuotta.
- Joku päivä saan oleskeluluvan, menen kouluun ja saan ammatin, hän uskoo.
Hän on taksinkuljettaja, se työ kelpaisi.
- Tai linja-autokuljettaja, ihan sama. Mikä tahansa ammatti sopii.
Hän halusi Suomeen, koska ”Suomen laki on parempi, ihmiset ovat parempia”. Joskus kärsivällisyys tosin on koetuksella Hennalassa.
- Täällä on vaikeaa, paljon ihmisiä, pieni raha ja ruoka on ei-hyvä.
Vaihtelua tuo vain suomen opiskelu kolmasti viikossa.
Häneltä jäi Irakiin iäkkäät vanhemmat. Kysymykseen siitä, miksi turvapaikanhakijat ovat pääasiassa nuoria miehiä, eivät naisia ja lapsia, on vaikea saada vastausta.
- Nuoret miehet haluavat pois, koska siellä on sota ja pitää mennä armeijaan.
- - -
Kysymyksen toistaminen tuo saman vastauksen. Tulkki Ari Nurista aihe on arka, hän ei haluaisi kääntää eikä osaa itsekään vastata. Nuri puhuu suomea asuttuaan Lahdessa seitsemän vuotta.
- Olen töissä maustefirmassa ja menossa naimisiin suomalaisen tytön kanssa. Kaikki menee hyvin nyt, myhäilee Nuri, joka on Hennalassa SPR:n vapaaehtoisena.
- Haluan sydämestäni auttaa.
- - -
Pakistanista kotoisin oleva Luqman Akram, puhuu vähän englantia.
Hän on shia-muslimi ja paossa uskonnollista vainoa, jossa menetti isänsä. Hänkin toivoo saavansa turvapaikan ja töitä.
- Mahdollisuudet ovat fifty-fifty.
Hän osaa ommella vaatteita koneella.
- Muuta ammattia minulla ei ole. Mutta Suomessa ei taida olla paljon töitä, vai mitä?
Töihin olisi päästävä, jotta voisi lähettää rahaa veljelle kotiin. Vastaanottokeskuksessa hän ei viihdy.
- Elämä täällä on tylsää. Kaipaan perhettäni, ja hekin minua.
Suomalaisista hänellä ei ole järin hyviä kokemuksia.
- Valtaosa on hyviä, mutta jotkut ovat itsekkäitä, ajattelevat pahaa.
Kerran hän oli kaupungilla, kun paikalle tuli suomalaisia.
- He sanoivat ”miksi olet täällä, et voi työskennellä täällä”.
Hän painottaa tulleensa, koska oli pakko.
- Pakistanissa oli vaikeuksia. Kun ne ovat ohi, ehkä palaan.
Suomen kieltä hän vasta tapailee.
- Se on vaikeaa mutta tärkeää oppia, jos aion jäädä.
Hän haluaa olla optimisti.
- Kyllä kaikki järjestyy!
- - -
Lahtelainen Susanna (nimi muutettu) sukkuloi SPR:n liivi yllään tottuneesti miesjoukossa. Pakko kysyä, onko kaunis nainen joutunut häirinnän kohteeksi.
- En ole. Hyvin tulemme juttuun. Kun kohtelee ihmisiä asiallisesti, hekin ovat asiallisia.
SPR:n työntekijät ja vapaaehtoiset eivät esiinny julkisuudessa omilla nimillään, koska eivät halua viharyöppyä niskaansa.
- Joillain on ollut ongelmia, Susanna myöntää.
Työssä kulttuurien yhteentörmäyksiä ei ole tullut.
- Mitä nyt alussa eräs pikkupoika sanoi minulle, että ”laita huntu päähän”. Mutta se oli viaton kommentti, hän ei vain ollut nähnyt naisia ilman huntua.
- Se, millainen naisen asema on arabimaissa, ei yllättänyt, koska olen matkustellut paljon.
Susanna pyörittää keskuksen toimistoa ja ohjaa asiakkaita. Vapaa-ajalla hän saa vastata uteluihin.
- Ihmiset ovat peloissaan Hennalasta, että mitä täällä tapahtuu.
Hän uskoo, että pelko ja viha kumpuavat ihmisten pahoinvoinnista ja huonoista ajoista.
- Ihmisillä ei välttämättä ei ole oikeaa kuvaa turvapaikanhakijoista. Tutustuminen heihin ehkä avaisi silmiä. Täällä on myös paljon perheitä, ei vain nuoria miehiä, joilla on iPhonet. Naiset eivät vain liiku paljon.
Lahtelaisilta on tullut keskukselle myös tukea ja lahjoituksia. Susanna uskoo, että tulijat ovat Lahdelle hyväksi.
- Monikulttuurisuus on hyvä asia. Ne jotka jäävät, voivat aloittaa uutta liiketoimintaa ja sehän on taloudellekin hyvä.
http://www.uusilahti.fi/jutut/lahesta/2016/03/03/unelmana-turvapaikka---raportti-hennalan-arjesta