Tuohon höyrystymiseen tarvitaan kyllä sellaisia ampumatarvikkeita, ettei taida Suomesta löytyä.
https://en.wikipedia.org/wiki/W48
Suora-ammunta ydinkranaatilla on tosimiesten hommaa...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tuohon höyrystymiseen tarvitaan kyllä sellaisia ampumatarvikkeita, ettei taida Suomesta löytyä.
https://en.wikipedia.org/wiki/W48
Suora-ammunta ydinkranaatilla on tosimiesten hommaa...
Ei taida joo, pikku pilke silmäkulmassa kirjoitin tuon kommentteja jännityksellä odotellenTuohon höyrystymiseen tarvitaan kyllä sellaisia ampumatarvikkeita, ettei taida Suomesta löytyä.
https://en.wikipedia.org/wiki/W48
Tuli ihan pakko osallistua hullunhauskaan spekulointiin... minulla ei mitään kovaa evidenssiä, eikä tietoa ole asiasta; siis 155mm vaikutus taisteluvaunuun. Mutta selväähän on, että vaikutus riippuu siitä mihin osuma tulee. Projektiilillahan on kineettinen energia, joka on todennäköisesti ensimmäinen ulkoinen tekijä, joka vaikuttaa maaliin (siis se taisteluvaunu). Tämä olettaen, ettei kranaatissa ole herätesytytintä, joka kuulostaa tässä kohdin hieman kaukaa haetulta. Jos, ja oletettavasti kyllä, se projektiili räjähtää osumasta, kineettisen energian vaikutus pienenee, kun huomattava osa massasta lentää taivaan tuuliin.Mahtaako sillä olla hirveästi väliä miten korkealla johtaja on? Siis näkisin että ukon ei tarvitse olla suoralla linjalla räjähdyksestä, jotta paineaalto vie hengen. Tai kyllähän se painetta hieman hillitsee, mutta ei tuossa ole hirveästi matkaa. Itse ajattelin että mitenkäs jos kranaatti menee tornin yli (osuen kuitenkin tankkiin)? Vaikuttaako kranaatin liikesuunta mitenkään tuohon paineen leviämiseen?
Tuli ihan pakko osallistua hullunhauskaan spekulointiin... minulla ei mitään kovaa evidenssiä, eikä tietoa ole asiasta; siis 155mm vaikutus taisteluvaunuun. Mutta selväähän on, että vaikutus riippuu siitä mihin osuma tulee. Projektiilillahan on kineettinen energia, joka on todennäköisesti ensimmäinen ulkoinen tekijä, joka vaikuttaa maaliin (siis se taisteluvaunu). Tämä olettaen, ettei kranaatissa ole herätesytytintä, joka kuulostaa tässä kohdin hieman kaukaa haetulta. Jos, ja oletettavasti kyllä, se projektiili räjähtää osumasta, kineettisen energian vaikutus pienenee, kun huomattava osa massasta lentää taivaan tuuliin.
Tässä lienee alunperin ollut kysymys siitä absurdista tilanteesta, jossa taisteluvaunu taistelee kenttätykin kanssa (vähän niinkuin hirviporukka taistelee hirven kanssa). Joten 155 ampuu suorasuuntauksella. Onko kenttätykeillä panssarin läpäisyyn tarkoitettuja kranaatteja?
Eikö suurin osa räjähdysvaikutuksesta ja sirpaleista lennä ympäriinsä, vaikuttamatta varsinaisesti taisteluvaunuun..
Millainen painekuvio syntyy tuommoisesta 155mm kranaatista?
Painehan sieltä seuraavaksi, sen kineettisen energian jälkeen, tulee kohdistumaan vaunuun. Sitten sirpaleet ja sen jälkeen lämpö.
Paineesta on sen verran henkilökohtaista kokemusta, että ainakin sen vaikutuksen reunat ovat hämmästyttävän jyrkät. Sillä alueella mihin paine osuu, lähtee nahat ja muu "ruumis" jää koskemattomaksi. Tämän perusteella esim. vaununjohtaja luukku auki ja pää ulkona saattaa hyvinkin säilyä hengissä, mutta jos paine osuus luukkuun, who knows, saattaahan se koko luukku lähteä irti ja yläpuoliset osat vaununjohtajasta.
Ja sitten on vielä se lämpö joka tuli mieleen; ainakin jos luukku on auki, pääsee lämpö kyllä sisään. Onko se riittävä aiheuttamana vaunun sisällä muuta kuin nakkipipon kärähtämisen, voiko jokin räjähde posahtaa - tai vaunun omasuojajärjestelmä. Viimemainittu saattaa olla sillä lailla kohtalokas että miehistön on pakko jätää vaunu, jos pystyy, ja tulla sinne ulos, juoksemaan mutkille kenttätykin ahnaassa tähtäimessä.
Riippuu todella rankasti siitä, mihin osaan vaunua ne sirpaleet osuvat. Etupanssari on paksuin tornissa, ja julma rungossakin, siitä ne ei mene läpi. Mutta jos kranaatti osuu ja räjähtää tornin etupanssarissa, heti sen alapuolella on rungon yläpanssari. Se on ohut, koska painoa halutaan käyttää mahdollisimman kaikenkestävään etupanssariin. Tietysti torni voi olla käännetty sivullekin - mutta sitä ei tankki mielellään tee, koska silloin joka suuntaan on tarjolla ohuempaa panssaria joko tornissa tai rungossa. Perustekniikka on pitää paksuin panssari ja samalla oma tulivoima kohti vihollista.En allekirjoita ajatusta, että 155mm kranaatin sirpaleet läpäisisivät taisteluvaunua, riippumatta siitä kuinka optimaalisessa kulmassa ne osuvat panssariin.
Ainakin D-30:lle (122 H 63) neukut kehittivät pari erilaista ontelokranaattia: BK-6M ja BK-13. Panssarinläpäisyksi noille kerrotaan 460-580mm.Onko kenttätykeillä panssarin läpäisyyn tarkoitettuja kranaatteja?
Military requirements that led to the D-30 can only be deduced. Its role supporting tank and motor rifle regiments, and Soviet doctrine from the Great Patriotic War, suggest that while indirect fire was the primary role, direct fire anti-tank was very important. The latter is evidenced by the very effective HEAT shell, the low silhouette of the piece, its wide and rapid top-traverse and its shield.
The sheer weight of the 152.4 mm shells resulted in an extremely low rate of fire, only one to three rounds per minute, and were not as accurate at long range as high-velocity tank antitank guns. However, the massive blast effect from the heavy high-explosive warhead was capable of blowing the turret completely off a Tiger tank. A direct hit usually destroyed or damaged the target's tracks and suspension, immobilizing it. While the low-velocity 152mm shell did not generally penetrate heavy armor, it frequently killed or severely wounded the crew through spalling (splintering) inside the hull as well as injuries caused by blast concussion. Surviving crew were often left with an immobilized vehicle which had to be hurriedly abandoned before being destroyed. For anti-tank operations following the Battle of Kursk, armour-piercing ammunition was developed, with an eye towards giving the howitzer a more traditional anti-tank capability. However, these rounds were expensive, in short supply, and only moderately more effective than the standard non-penetrating high-explosive round.
Riippuu todella rankasti siitä, mihin osaan vaunua ne sirpaleet osuvat. Etupanssari on paksuin tornissa, ja julma rungossakin, siitä ne ei mene läpi. Mutta jos kranaatti osuu ja räjähtää tornin etupanssarissa, heti sen alapuolella on rungon yläpanssari. Se on ohut, koska painoa halutaan käyttää mahdollisimman kaikenkestävään etupanssariin. Tietysti torni voi olla käännetty sivullekin - mutta sitä ei tankki mielellään tee, koska silloin joka suuntaan on tarjolla ohuempaa panssaria joko tornissa tai rungossa. Perustekniikka on pitää paksuin panssari ja samalla oma tulivoima kohti vihollista.
Mtäh !?Joudun nyt taas postaamaan tämän videon, mutta siinä on hyvä esimerkki mitä voisi tapahtua kun HE kranaatti osuu vaunuun. Eli 2:00 kohdalla näkyy mitä tapahtui kun BMP-1:stä ammutaan tornin kylkeen onteloammuksella.
Mtäh !?
Mitä tekemistä HEAT osumalla Bemarin torniin on 155mm HE osumalla vaikkapa T72B3 :een? Tämä pulu tippui nyt kärryiltä.
@SJ Niin .. mutta en siitä huolimatta ymmärrä mitä haluat tässä tuoda esille. Tottakai suurin piirtein läkkipellistä tehty bemari menee rikki, kun sitä ammutaan panssarivaunun tuhoamiseen tarkoitetulla a-tarvikkeella. Bemari menisi varmaan täysin legoiksi, jos sitä ammuttaisiin 155 millisellä HE:llä, osia saisi etsiä sadanmetrin säteeltä. Mutta keskustelussa, mikäli se on sama minkä luulen olevan kyseessä, siis puhutaan taisteluvaunusta, käsitin että modernista sellaisesta.
Can a 155mm HE shell destroy an MBT with a direct hit in the front?
7 Answers
Edric Chang, Tank enthusiast
Updated Jul 11, 2017
Here is a pagewith photos of a Main Battle Tank, the M60A3, that got hit by a 155 mm HE artillery shell.
Here are the photos:
Direct hit on front hull. No penetration, but that’s gonna be a pain to scrub off.
You can see all the shrapnel just blast onto the turret. While this tank looks to be on a practice range, it shows its best to keep the driver’s hatch closed when this happens!
Looks like tracks and suspension wheels got blown off from the blast.
So it is clear that an 155 mm HE shell straight onto a MBT, even a 1960s design, is not going to end well for the tank’s integrity. You’ll definitely be dealing with broken tracks, suspensions, and whole bunch of modules. However, the images doesn’t show some factor, like the spalling effect inside the tank from the impact, the effect of the shockwave from the rounds, and whether or not the crew inside would be affected or not.
Either way, the tank looks to be intact, but out of commission regardless. A very understandable situation for any tank hit by a 155 mm HE shell.
Edit: It appears that the info presented by page source is disputable in the true nature of the impacts shown on the picture. Fact is that the tank appears to be on a shooting range and the damages could have been done by a number of smaller anti-tank weapons, even 40 mm grenade launchers. There are other details in the images that do not correlate with the damages a 155 mm HE could do in real life, such as a bent gun tube if a 155 mm truly landed on the front glacis. I would refer to the comments under Kenneth Reese and Bradley Alexander for more details on certain discrepancies.
Suomessa riittää risukkoa ja kuusen oksia, minne voi piilottaa telamiinoja 3-4m korkeuteen. Ja joku tulilanka sytytys. Mutta kun miinan voi haudata kaikkialle, jopa kallioon, niin katson että pohjan kautta se pysäytys tehdään. Viimeistely sitten epäsuoralla tai singolla.
Ainakin D-30:lle (122 H 63) neukut kehittivät pari erilaista ontelokranaattia: BK-6M ja BK-13. Panssarinläpäisyksi noille kerrotaan 460-580mm.
https://en.wikipedia.org/wiki/File:122_mm_BK_6M.jpg
https://en.wikipedia.org/wiki/File:122_mm_BK_13.jpg
Wikipedia tietää lisäksi kertoa seuraavaa neukkujen doktriinista ja suora-ammunnasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/122_mm_howitzer_2A18_(D-30)