Panssarivaunut

Vuosangassa tuli kokeiltua tällä vehkeellä suora-ammuntaa liikkuvaan kohteeseen. Maalina oli sivusuunnassa ehkä 20km/h liikkuva, kooltaan noin 2mx4m tukiranka, jonka ylle oli vedetty pressu. Ammuntaa varten kiertokaukoputken tilalle vaihdettiin suora-ammuntaan tarkoitettu tähtäinkaukoputki. Etäisyyttä arvelisin olleen ehkä 500-600 metriä.

Suora-ammunta tapahtui kylläkin koulutuksen alkupuolella, mutta tulokset eivät silti olleet kovin mairittelevia; suurin osa kranaateista meni komeasti ohi vaikka maalin liike oli tasaista ja hyvin ennustettavaa. Voin vain kuvitella minkälainen tilanne on sattumanvaraisesti liikkuvia vaunuja vastaan, jonka pääase on varustettu vakaimella. En keksi tuolle muuta käyttöä kuin vaunun/maalin yllättäminen siten, että tykki on pysynyt piilossa vastapuolelta. Tosin silloinkin ensimmäisen laukauksen jälkeen tykkiryhmän täytyy häipyä melko vikkelään ja jättää tykki niille sijoilleen, mikäli haluavat selvitä hengissä.

Tietysti nämä 122H63:n/D30:n suora-ammuntavehkeet ja taktiikat on kehitetty 60-luvun kylmän sodan neukkudoktriinia varten, joten käyttöarvo länsimaisen puolustusvoimien palveluksessa vuonna 2018 lienee melko kyseenalainen.
Neukuillahan on vieläkin runsaasti 100 millistä kalustoa jota käyttävät ps-torjunta/suora-ammuntaan. Joka on sellaisenaan jo erikoinen juttu, 122 millisen ymärtäisi vähän paremmin. 80-luvun alussa länsimaat "keksivät" että neukuilla on runsaasti suora-ammuntaan tarkoitettua tykistöä ja jollain logiikalla saivat siitä pienen sätkyn, Neukku tykistön tämmöinen käyttö lienee kuitenkin 2MS:n peruja.

Minä en mitenkään halua väheksyä 122mm tai 155mm tykistön käyttöä panssarintorjunnassa, mutta pidän kyllä sellaista tilannetta jo lähtökohtaisesti katastrofina, siis tykistön kannalta. En tiedä onko täällä kuinka moni keskustelija ampunut panssarivaunuaseella, mutta kyseessä on taitolaji jota pitää harjoitella aivan hemmetisti, koko vaunumiehistön.
Osuman ampuminen liikkeestä tai liikkuvaan tai molempia, on temppu jota ei ihan ensikertalainen pelkällä ohje-manuskan lukemisella suorita. Ja hämmästyttävää on se, kuinka niitä osumia harjoittelun myötä alkaa tulemaan - toki ampumisharjoittelusta suurimman osan teimme sisäputkella - mutta kyllä niitä ammuttiinkin todella paljon.. siis paljon(!). Ja osumia tuli, tuonne 800-1000m, jossa 23mm on jo melko kaarevalla radalla ja kiertopoikkeamaakin on kivasti, alle kahden sekunnin maalin havaitsemisesta, päästiin todella korkeaan osumaprosenttiin myös liikkeestä ampumalla. Liikkeestä liikkuvaan toki oli aika haastavaa.

On myös hyvä muistaa että taisteluvaunun optiikka on sitä varten, että maalit havaitaan mahdollisimman kaukaa ja niihin osutaan liikkeestä ammuttaessa. Kenttätykin optiikkaa on tuskin tarkoitettu tähän. Vaunun laukaus kenttätykkiin on letaali, vaikka osuma ei olisi optimaallinen.. mitenkään ei ole sanottu että kenttätykin laukaus on vaunulle. Vaunumiehelle se joka ampuu ensimmäisen ohi, on kuollut.
 
Neukuillahan on vieläkin runsaasti 100 millistä kalustoa jota käyttävät ps-torjunta/suora-ammuntaan. Joka on sellaisenaan jo erikoinen juttu, 122 millisen ymärtäisi vähän paremmin. 80-luvun alussa länsimaat "keksivät" että neukuilla on runsaasti suora-ammuntaan tarkoitettua tykistöä ja jollain logiikalla saivat siitä pienen sätkyn, Neukku tykistön tämmöinen käyttö lienee kuitenkin 2MS:n peruja.

Pieni sätky ei sinällään ole yllätys, jos suunnitelmia joutuu muuttamaan. Eli jenkkien doktriini, kuten vissiin kaikkien muidenkin, perustuu panssarivoimilla tehtävään hyökkäykseen/vastahyökkäykseen. No, mitäs tehdään kun panssarimiehistöt on koulutettu siihen, että vihollisella on PST-ohjuksia ja vaikka ne kerkeävätkin ampua yllätyksessä ensin, niin ohjuksen lentoaika on sellainen, että siinä saattaa keretä ampumaan takaisin ja ainakin häirittyä ampujaa. Tykkejä vastaan tämä ei sitten pidäkään paikkaansa ja ainakin siihen asti kunnes tankit varustettiin IP-tähtäimin voisi olettaa, että tykit edelleenkin pääsisivät yllättämään.

Minä en mitenkään halua väheksyä 122mm tai 155mm tykistön käyttöä panssarintorjunnassa, mutta pidän kyllä sellaista tilannetta jo lähtökohtaisesti katastrofina, siis tykistön kannalta.

Tästä tuskin on kenelläkään epäselvyyksiä, tykistö tekee tuota ainoastaan itsepuolustukseksi ja hätätilanteessa. Tosin voidaan kai sanoa, että mikäli vihollisen panssarit pääsevät omien joukkojen läpi ja jonnekin missä on tykistöllä asemat, niin kyseessä on hätätilanne ja tykit voidaan määrätä tuollaiseen tehtävään, sikäli kun sattuvat olemaan sopivissa asemissa jo valmiiksi. Nähdäkseni tuossa tilanteessa tykit ollaan menettämässä joka tapauksessa. Mikäli taistellaan vastaan, niin on edes mahdollista että pieni tai heikossa kunnossa oleva vihollisosasto voi päättää kääntyä takaisin tappioiden johdosta. Toinen vaihtoehto on, että tykki miehistöt käyttävät ainoastaan lähipuolustusaseita, mikä ei kuulosta erityisen houkuttelevalta sekään.

On myös hyvä muistaa että taisteluvaunun optiikka on sitä varten, että maalit havaitaan mahdollisimman kaukaa ja niihin osutaan liikkeestä ammuttaessa. Kenttätykin optiikkaa on tuskin tarkoitettu tähän. Vaunun laukaus kenttätykkiin on letaali, vaikka osuma ei olisi optimaallinen.. mitenkään ei ole sanottu että kenttätykin laukaus on vaunulle. Vaunumiehelle se joka ampuu ensimmäisen ohi, on kuollut

Eli miten tuo sitten tapahtuisi niissä osissa maata, jotka eivät ole sitä optimaalisinta panssarivaunumaastoa?
 
Minä en mitenkään halua väheksyä 122mm tai 155mm tykistön käyttöä panssarintorjunnassa, mutta pidän kyllä sellaista tilannetta jo lähtökohtaisesti katastrofina, siis tykistön kannalta. En tiedä onko täällä kuinka moni keskustelija ampunut panssarivaunuaseella, mutta kyseessä on taitolaji jota pitää harjoitella aivan hemmetisti, koko vaunumiehistön.

Lue huviksesi selvitys Ukrainan konfliktista Venäjän sotataidoista. Siinä dokumentissa lukee, että Ukrainalaiset huomasivat että 122mm panssaroitu tykkikalusto suorasuuntauksena oli parempi pst-ase kuin mikään muu mikä heillä oli. Mutta, joo, paskapaikka. Silti minkäs teet kun muulla ei pärjää? Jos olisit tehnyt haun tähän ketjuun olisit varmasti huomannut aikaisemmin, että tästä asiasta on puhuttu ja metrin vieressä ole 155mm panos riittää tekemään tuhoa moderneille panssareille. Irakin sodassa raskaan tykistön ammuksista tehdyillä IEDeillä kapinalliset tuhosivat muutaman abramssin.
 
@SJ , @miheikki olen koittanut myös googlettaa - ja netistä löytyy aika hyvinkin tarinaa aiheesta. Minua häiritsee vain tässä asian käsittelyssä ja googlaustuloksissa, että varsinainen analyysi tuntuu olevan kiven alla. Quorasta löytyy useitakin vastaavia keskusteluja, mutta juuri kun löysin jotenkin vakuuttavan, jossa oikein oli laskettukin jonkinlaisia arvoja, niin huomasin että kirjoittajan fysiikka- ja matematiikkaosaaminen (Abramsin ampujaksi esittäynyt) ei ollut millään PISA-testien valoisalla puolella.

On tietenkin eri asia ammutaanko modernia vaunua vai vanhaa kalustoa, enkä oikein ymmärrä vieläkään veli SJ:n kommentteja. Miten niin räjähtää kannen päällä, ja miten vaunun runko väntyisi yms. Jos se panssari menee rikki, niin se murtuu tai siihen tulee reikä, mutta ei sitä runkoa nyt pistemäisellä osumalla väännetä.

155millisessä kraanatissa on noin 5-6 kg räjähdettä (ei 10kg) ja painoa esim. M107:lla vajaa 42 kg.
Jos ammutaan maalia joka on noin kilometrin päässä, tulee se 155millinen vaakasuoraan ja osuakseen vaunuun sen on siis osuttava vaunun runkoon sivusuunnassa noin 2-2,5 m maanpinnasta - muuten menee ohi.
Vaunu on todennäköisesti tulossa kohti, jolloin ennakon ottaminen tai sen hankaluus ei haittaa osumista, joten osuma tulisi siis vaunun etupanssariin tai tornin otsaan.
Kun vaunut ampuvat toisiaan - tarkoituksella saada läpäisy, ne käyttävät esim. alikaliiperiammusta saadakseen mahdollisimman suuren lähtönopeuden ammukselle, esim. APFSDS-T tyyppinen (ihan vain saadakseni jostain lukuarvoja): lähtönopeudella 1700 m/s ja projektiilin painolla 10kg on 14.500 kJ energia.
Vastaavasti kenttätykin 155mm kranaatilla, lähtönopeudella 800 m/s ja painolla 42kg, on energiaa n. 13.800 kJ.
Samoissa luvuissa siis mennään, putken suulla.
Nyt, sitä mitä en ole löytänyt on; mikä on nopeus 1000 metrin päässä. Hattuarviolla veikkaisin että 155mm on hidastunut suhteessa enemmän kuin raskas nuoliammus - mutta mene ja tiedä.
Se kuitenkin on varmaa, että jos 155 millisessä on sytytin toiminnassa, näiden ammuksien erona on, että etupanssariin työntyessään nuoliammuksen massa on edelleen lähellä 10 kg ja 155millisen massa on käytännössä kadonnut kranaatin räjähdyksen vuoksi. Yksi kysymys on tietenkin, kuinka syvälle pystyy kranaatin sytytin tunkeutumaan etupanssariin ennen kuin räjäjhtää.

155mm kranaatti sirpaloituu noin 2000 sirpaleeseen (olisiko ollut M107 ja 1950 sirpaletta annettuna wikipediassa), kranaatin kuoren ja muiden osien kuin räjähteen paino on 37,46kg ja näin ollen keskimääräinen sirpale painaa 19g.

En tiedä mikä on räjähdyksen nopeus, mutta arvioidaan että se on 5000m/s - 8000m/s jolloin yhden sirpaleen energia on 240kJ - 614kJ. Näitä pähkäilemällä voinee päätellä, että sirpaleet eivät todennäköisesti läpäise. Lisäksi, oletan (!) että kenttätykin kranaatin sirpaloituminen on pyritty optimoimaan siten että se tapahtuu mahdollisiman tehokkaasti pituusaksellin nähden poikittain, jolloin maksimaalinen määrä sirpaletta lentää 50-100 metrin päähän melko pystysuoraan maahan kohdistuvasta karanaatista. Eteenpäin, siis maan sisään, tapahtuva sirpaloituminenhan on täysin hukattua energiaa ja tehoa. Tämä on kuitenkin se suunta jossa vaunun panssari on. Vaikka sirpaloituminen tapahtuisi tasaisesti, pallomaisesti, lienee melko selvää että suoraan vaunun panssaria kohden suuntautuu hyvin pieni (~promille luokkaa) määrä koko massasta.

Täysin toinen asia on 155millin kranaatin painevaikutus. Vaunun sisällä saattaa, tai saattaa olla olematta, sellainen tärähdys että miehistö menehtyy sisäisiin vammoihin joko heti tai myöhemmin.

Mutta siis hain tässä jotain konkreettista tietoa asiasta, joka voi olla niin tai näin.
Vastauksena siis: en luule tapahtuvan, jos räjähtää 10kg joka voi olla, että jokin imee itseensä suurimman voiman... en minä tiedä - ehkäpä joku tykkimies jossain nyt vaikka testaisi esim. Leo2 raadolla mitä tapahtuu. Toki "raadon" pitää olla sellaisessa kunnossa jotta voidaan selvittää mitä sisällä tapahtuu. Luukut kiinni ja luukut auki.
 
155millisessä kraanatissa on noin 5-6 kg räjähdettä (ei 10kg) ja painoa esim. M107:lla vajaa 42 kg.

Jos tankki on moderni, niin miksi ei ammuskin? https://en.wikipedia.org/wiki/M795
Brittien L15 kranaatissa on vielä enemmän räjähdettä.

Jos ammutaan maalia joka on noin kilometrin päässä, tulee se 155millinen vaakasuoraan ja osuakseen vaunuun sen on siis osuttava vaunun runkoon sivusuunnassa noin 2-2,5 m maanpinnasta - muuten menee ohi.
Vaunu on todennäköisesti tulossa kohti, jolloin ennakon ottaminen tai sen hankaluus ei haittaa osumista, joten osuma tulisi siis vaunun etupanssariin tai tornin otsaan.
Kun vaunut ampuvat toisiaan - tarkoituksella saada läpäisy, ne käyttävät esim. alikaliiperiammusta saadakseen mahdollisimman suuren lähtönopeuden ammukselle, esim. APFSDS-T tyyppinen (ihan vain saadakseni jostain lukuarvoja): lähtönopeudella 1700 m/s ja projektiilin painolla 10kg on 14.500 kJ energia.
Vastaavasti kenttätykin 155mm kranaatilla, lähtönopeudella 800 m/s ja painolla 42kg, on energiaa n. 13.800 kJ.
Samoissa luvuissa siis mennään, putken suulla.
Nyt, sitä mitä en ole löytänyt on; mikä on nopeus 1000 metrin päässä. Hattuarviolla veikkaisin että 155mm on hidastunut suhteessa enemmän kuin raskas nuoliammus - mutta mene ja tiedä.
Se kuitenkin on varmaa, että jos 155 millisessä on sytytin toiminnassa, näiden ammuksien erona on, että etupanssariin työntyessään nuoliammuksen massa on edelleen lähellä 10 kg ja 155millisen massa on käytännössä kadonnut kranaatin räjähdyksen vuoksi. Yksi kysymys on tietenkin, kuinka syvälle pystyy kranaatin sytytin tunkeutumaan etupanssariin ennen kuin räjäjhtää.

Osumisen helppous tai vaikeus ei ole relevantti koska puhe on siitä mitä tapahtuu kun ammus osuu. Ja koska ei olla spesifioitu onko kyseessä epäsuora tuli, vaiko suora tuli, niin voi oikeastaan jättää nuo mietinnät siitä paljonko kranaatti läpäisee kineettisesti, kun kranaatti kuitenkin räjähtää.

155mm kranaatti sirpaloituu noin 2000 sirpaleeseen (olisiko ollut M107 ja 1950 sirpaletta annettuna wikipediassa), kranaatin kuoren ja muiden osien kuin räjähteen paino on 37,46kg ja näin ollen keskimääräinen sirpale painaa 19g.

En tiedä mikä on räjähdyksen nopeus, mutta arvioidaan että se on 5000m/s - 8000m/s jolloin yhden sirpaleen energia on 240kJ - 614kJ. Näitä pähkäilemällä voinee päätellä, että sirpaleet eivät todennäköisesti läpäise. Lisäksi, oletan (!) että kenttätykin kranaatin sirpaloituminen on pyritty optimoimaan siten että se tapahtuu mahdollisiman tehokkaasti pituusaksellin nähden poikittain, jolloin maksimaalinen määrä sirpaletta lentää 50-100 metrin päähän melko pystysuoraan maahan kohdistuvasta karanaatista. Eteenpäin, siis maan sisään, tapahtuva sirpaloituminenhan on täysin hukattua energiaa ja tehoa. Tämä on kuitenkin se suunta jossa vaunun panssari on. Vaikka sirpaloituminen tapahtuisi tasaisesti, pallomaisesti, lienee melko selvää että suoraan vaunun panssaria kohden suuntautuu hyvin pieni (~promille luokkaa) määrä koko massasta.

Sirpaleiden keskimääräisellä koolla ei ole juuri merkitystä, koska sirpaleiden koko vaihtelee huomattavasti. Merkistystä on sillä kuinka isoja siellä on seassa. Tästä huolimatta luonnollisesti sirpaloituvan sirpaleen lähtönopeus on yleensä mainitun olevan 1500m/s. Mitä taas tulee sirpaleisiin, niin 155mm:n kranaatin katsotaan kykenevän vahingoittamaan panssarivaunua ja läpäisemään miehistönkuljetus- tai rynnäkkövaunun 5 metrin säteeltä.

Ja sirpalointi tosiaan on poispäin kranaatin ulkopinnoista, eli pääasiassa kranaatin sivuille. Joten mihinkäs ne sirpaleet sitten iskeytyvät ja mistä suunnasta jos se osuu tankkiin?

Täysin toinen asia on 155millin kranaatin painevaikutus. Vaunun sisällä saattaa, tai saattaa olla olematta, sellainen tärähdys että miehistö menehtyy sisäisiin vammoihin joko heti tai myöhemmin.

Jos vaunun luukut ovat kiinni, niin paine ei tule niistä sisään. Mutta räjähdyksellä voi olla HESH ammuksen kaltainen vaikutus etenkin silloin kun räjähdys vaikuttaa kohtaan jossa ei ole kerrospanssarointia. Tarkoittaa sitä, että panssarilevyn sisäpinnalta irtoaa sirpaleita jotka tekevät vaunun sisällä tuhoa. Sellaiseen tärähdykseen en usko, että miehistö vahingoittuisi, mutta vaunu ei kärsisi vahinkoa (ja esim. ammukset eivät olisi vaarassa räjähtää).
 
Eli miten tuo sitten tapahtuisi niissä osissa maata, jotka eivät ole sitä optimaalisinta panssarivaunumaastoa?
Tarkoittanet lyhyitä etäisyyksiä esim. 400-500 metriä ? Enpä tiedä, mutta voihan siinä tulla tykkimiehille kiire.
Mitenköhän nopeasti 155 haupitsin sivusuuntaus kääntää asetta ?

Olet oikeassa että siinä on tykit joko menetetty tai koitettava laittaa hantiin. Jälkimmäinen on ehdottomasti parempi vaihtoehto, jos on mitään mahdollisuuksia ja jos se naapuri oman tykin tuhoaa - eipä ainakaan jää ehjänä vihulaiselle. Toki - olisi tärkeä pohtia mikä on paras tapa torjua vihollisen vaunut. Jos vaunut saisi vetäytymään suojaan jollain muulla tavalla, niin tykitkin voisi ehkä saada irroitettua.

Lue huviksesi selvitys Ukrainan konfliktista Venäjän sotataidoista. Siinä dokumentissa lukee, että Ukrainalaiset huomasivat että 122mm panssaroitu tykkikalusto suorasuuntauksena oli parempi pst-ase kuin mikään muu mikä heillä oli. Mutta, joo, paskapaikka. Silti minkäs teet kun muulla ei pärjää?
Juu ..on luettu. Ja myös se millä tasolla heidän panssarivaunumiehistönsä olivat... sillä koulutuksella, jolla siellä istutettiin ukrainalaispoikia T64 sisään, meitä vielä kutsuttiin huoralaumaksi, jolla ei tule ikinä olemaan oikeutta päästä edes vaunuhallin lähelle.
Olen kyllä valmis muuttamaan kantaa, mutta pitäähän sen aseen rikkoa jotenkin se vastustajan sotapeli.

Jos olisit tehnyt haun tähän ketjuun olisit varmasti huomannut aikaisemmin, että tästä asiasta on puhuttu ja metrin vieressä ole 155mm panos riittää tekemään tuhoa moderneille panssareille.
Enpä tehnyt. Tässä nyt kuitenkin oli / on tämmöinen keskustelu käynnissä niin en hiffannut tsekkaa, olisi pitänyt. Mutta en kyllä löytänyt ihan nopeasti, varmaan hakuehto ei ollut optimi. Oisko sulla laittaa linkkiä johonkin.
Huomasin kyllä noista mm. jenkkikeskusteluista että Abramseja on mennyt rikki,
 
Tässä oli alkuperäinen kysymys.

Mitä mieltä olette sellaisesta tankkien kehityssuunnasta, että tykin kaliperia kasvatettaisiin +155 mm luokkaan ja HE ammuksesta koitettaisiin saada mahdollisimman voimakas? Eli lähtönopeudesta tinkien mahdollisimman voimakas HE ammus. Tälläinen aseistus olisi varmasti ihan toimiva matalan intensiteetin konflikteissa, joissa tankki vs. tankki kohtaamiset ovat harvinaisia. Iso HE ammus varmasti tekee tuhojaan myös tankkeja vastaan. Ainakin se riisuu tankit tehokkaasti ERA palikoista ja APS järjestelmistä.

Aseistus voisi olla skaalattuna vähän, kuin BMP-3 aseistus nykyään. Tähän yhdistettynä kyky epäsuoraan tuleen. Kantomatkaa epäsuorassa tulessa ei toki saisi modernien SPG:den tasolle, mutta monikäyttöisyys saattaisi olla etu ainakin Syyria ja Jemen tyyppisissä konflikteissa.
 
...
Minä en mitenkään halua väheksyä 122mm tai 155mm tykistön käyttöä panssarintorjunnassa, mutta pidän kyllä sellaista tilannetta jo lähtökohtaisesti katastrofina, siis tykistön kannalta...

Vielä tässä täytyy kerrata ja alleviivata, että meille tykistössä opetettiin kyllä että tykistön käyttö tuohon hommaan tapahtuu vasta aivan pakosta ja selviytymismahdollisuudet tankkia vastaan eivät päätä huimaa :) Kukaan ei voi tulla väittämään että että tykistön kanuunat/haupitsit olisivat "hyvä pst-ase".
 
Jos tankki on moderni, niin miksi ei ammuskin? https://en.wikipedia.org/wiki/M795
Brittien L15 kranaatissa on vielä enemmän räjähdettä.
Sorry. Olet oikeassa, olin vain laiska hakemaan.
Tuolla : 14.900 kJ ja sirpaleen paino 18 g sekä energia 590kJ

Osumisen helppous tai vaikeus ei ole relevantti koska puhe on siitä mitä tapahtuu kun ammus osuu. Ja koska ei olla spesifioitu onko kyseessä epäsuora tuli, vaiko suora tuli, niin voi oikeastaan jättää nuo mietinnät siitä paljonko kranaatti läpäisee kineettisesti, kun kranaatti kuitenkin räjähtää.
Minun mielestäni tässä on alkujaan ollut kyse nimenomaan suora-ammunnasta. Ja tilanteesta jossa kenttätykit ovat joutuneet vastakkain taisteluvaunujen kanssa, keskustelu alkoi tästä:
Tuli mieleeni, mitä tykistössä palvellut kaverini kertoi kenttätykkien suorasuuntausammunnasta. Siinä kuulemma opetettiin, miten lähietäisyydelle päässyttä tankkia ammutaan päin näköä. Yleisen näkemyksen mukaan, näin mies kertoi, olisi miehiä pitänyt oikeasti kouluttaa siinä tilanteessa juoksemaan niin perkeleesti. :)

Epäsuorahan ja sen vaikutus on täysin eri juttu.
Sillä on joka tapauksessa väliä, räjähtääkö jokin pinnassa vai sisällä.

Sirpaleiden keskimääräisellä koolla ei ole juuri merkitystä, koska sirpaleiden koko vaihtelee huomattavasti. Merkistystä on sillä kuinka isoja siellä on seassa. Tästä huolimatta luonnollisesti sirpaloituvan sirpaleen lähtönopeus on yleensä mainitun olevan 1500m/s. Mitä taas tulee sirpaleisiin, niin 155mm:n kranaatin katsotaan kykenevän vahingoittamaan panssarivaunua ja läpäisemään miehistönkuljetus- tai rynnäkkövaunun 5 metrin säteeltä.

Ja sirpalointi tosiaan on poispäin kranaatin ulkopinnoista, eli pääasiassa kranaatin sivuille. Joten mihinkäs ne sirpaleet sitten iskeytyvät ja mistä suunnasta jos se osuu tankkiin?
Mistä tuo tieto on että sirpaleiden koko vaihtelee huomattavasti? Edelleen, jos siellä on iso kappale, niitä on vähän ja todennäköisyys sen osumisesta ei ole suuri, ja jos nyt sovitaan että vaikka 100 gramman sirpale tulee antamallasi lähtönopeudella, niin sen energia on 112kJ.. -- so ?
En yhtään epäile etteikö 155millinen vahingoita/läpäise panssarivaunua ja miehistönkuljetusvaunua, mutta keskeistähän on mitä vaunua ammutaan ja mihin kohtaan.
Enkä edelleenkään väitä tietäväni tästä liikoja, mutta asia kiinnostaa. Täällä vain tuntuu keskustelu pyörivän MuTun, oletuksien ja joidenkin, jossain, jonkun kertomien ehdottomien totuuksien perusteella. Ja lisäksi puhutaan aidoista ja seipäistä. Kyseessä on siis kielikuva.

Jos vaunun luukut ovat kiinni, niin paine ei tule niistä sisään. Mutta räjähdyksellä voi olla HESH ammuksen kaltainen vaikutus etenkin silloin kun räjähdys vaikuttaa kohtaan jossa ei ole kerrospanssarointia. Tarkoittaa sitä, että panssarilevyn sisäpinnalta irtoaa sirpaleita jotka tekevät vaunun sisällä tuhoa. Sellaiseen tärähdykseen en usko, että miehistö vahingoittuisi, mutta vaunu ei kärsisi vahinkoa (ja esim. ammukset eivät olisi vaarassa räjähtää).
Niin. Usko..
 
Eikös tuossa nimenomaan puhuta, samoin jatkokeskustelussa, suorasuunnalla ampumisesta eikä epäsuorasta ? Kranaattina HE ..

Keskustelu alkoi kovasti lipumaan kenttätykistön suuntaan. Ja siitä ei ollut kyse. Kyse oli tankin varustamisesta 155mm tykillä.

Jatkakaa toki muuten pohdintoja.
 
:salut:
ayee - sir !

Jään jännityksellä odottamaan ketjun tuotekehitystiimin panssarivaunu-uutuutta.
 
Irak aikoo modernisoida T-55 vaununsa. MP.netin raudansäästäjät iloitsevat.

Iraq Learned Tank Lessons in the War With Islamic State
The Iraqi army sees value in upgrading older T-55s
5667-970x350.jpg



WIB land January 18, 2018 Paul Iddon

Iraq62 tanks23

Following its success against the Islamic State (ISIS) on the battlefield Iraq is looking into the future needs of its armored forces. Baghdad has plans to purchase T-90 main battle tanks on the table and is simultaneously evaluating the feasibility of fundamentally revamping its fleet of vintage T-55 tanks and transform them into much more modern weapon platforms.
This is according to a report in the Al Sura news agency which says that Iraq will transform its T-55/Type 69s in its arsenal, following a series of extensive upgrades, into new domestically-produced Khafil-1 tanks. “Khafil” is Arabic for “Guarantor.”
The Iraqis plan to achieve this feat by adding locally-manufactured armor and imported European-made reactive armor to their units of the world’s most common tank. On top of this the Khafil will get a ballistic computer, enabling it to track other moving targets while on the move itself, a separate ammunition compartment, to lessen any harm done to the crew if the tank takes a direct hit, and a remotely-operated machine gun.
These upgrades will make the Khafil a formidable foe.

The 140 or so refurbished M-1 Abrams tanks in the Iraqi arsenal proved their mettle in the battle against ISIS with very few being permanently taken out of action by the militant’s anti-tank missiles. While Iraq’s Abrams fleet performed well in the war, the Iraqi presently lacks the budget to buy more of these tanks. As of 2016, Iraq possessed some 100 M-1 tanks, 120 T-72s and 50 T-55s, according to the International Institute for Strategic Studies.
Above — an Iraqi M-1 tank breaches an obstacle in 2015. U.S. Army photo. At top — an Iraqi T-55. U.S. Army photo
Additionally, according to the Al Sura report, another reason the Iraqi army believes transforming their T-55s into a modern tank is its best option because large, main battle tanks offered by European suppliers are “not in line with Iraqi combat experience.”
Rather, Iraq requires more, “nimble and well equipped tanks” which “have been designated this role with the Russian T-90 and American Abrams taking the role of main battle tanks for the Iraqi army.”
Much of this has to do with cost. Buying new, bulky British Challenger or German Leopard tanks, and then trying to adapt them for Iraqi service, will cost considerably more than upgrading existing tanks. Iraqi tank crews are also experienced with Russian and American tanks – likely options for future purchases.
The new T-90s Iraq plans to get are, of course, basically modern versions of the iconic Soviet-era T-72 tank, of which the Iraqis also possess a substantial number. Iraq’s neighbor Iran floated the idea, in late 2016, of buying up to 300 T-90 tanks but instead only bought a mere 24 and gave them to regime loyalists in Syria.
An Iraqi T-72. U.S. Army photo
Shortly thereafter Tehran announced the introduction of the Karrar or “Striker” tank, which resembles the T-90. Iran boasts that the tank can take on any other modern tank in the world. However, the Karrar has not been battle-tested, as the T-90s in Syria have, and Tehran has not yet demonstrated any capability to mass-produce them.
Also of note is the fact the Karrar resembles the characteristics of several other tanks the Iranians have long had in their arsenal.
The Karrar “is based on the T-72 platform, but it also has something from the American Abrams and M-60 tanks,” retired Russian army Maj. Gen. Vladimir Bogatyrev told Sputnik, the Kremlin-owned media outlet. “Some elements are borrowed from the M-48 and the British Chieftain tank. They took all these elements and tried to design their own tank.”
Tehran has, of course, yet to prove if the Karrar will live up to its own hype.
Iraqi T-55s. U.S. Army photo
The road the Iraqis are pursuing with their T-55s is realistic. Reactive armor, improved protection and weapons suites could make the Khafil a suitable tank for future battlefields in Iraq given the fact that Baghdad is much more likely to face irregular and non-conventional adversaries such as ISIS rather than modern armies with their own armored forces. The catch is that – given the the proliferation of advanced technology globally — irregular combatants in the 21st century are much more likely to have better weapons such as anti-tank guided missiles, requiring even older tanks go into battle with appropriate countermeasures.
Extensive upgrades can also give new life to an otherwise old and seemingly obsolete tank. Israel, for example, helped Turkey extensively modify its fleet of American-made M-60 Patton tanks, turning nearly 200 of them into a more modern variant called the Sabra. These upgrades included explosive reactive armor, remotely-operated machine guns and a 120-millimeter cannon which is much improved over the M-60’s original 105-millimeter gun.
The Israelis themselves demonstrated in the October 1973 Yom Kippur War that American-built Sherman tanks left over from World War II could – with upgrades — hold their own against much newer Soviet-made T-55s and T-62s.
In conclusion, if Baghdad properly evaluates their existent tanks’ performance in the war against ISIS and can produce and purchase the equipment they need to make the Khafil-1 a reality, which is already very likely, it might just well prove to be the most cost effective weapon system for Baghdad’s future ground wars.

http://warisboring.com/iraq-learned...ic-state/?mc_cid=eb76d4ec0f&mc_eid=45a4b1a714
 
Irak aikoo modernisoida T-55 vaununsa. MP.netin raudansäästäjät iloitsevat.

Sinällään ymmärrettävissä, koska alusta on hyvin tunnettu ja sopii tuohon ympäristöön kuin nyrkki silmään. Päivityksetkin on järkeviä. En usko että heikäläiset halusivat korvata olemassa olevat alustat moderneilla pattoneilla.
 
Mistä minä luin tekstin, että T-54 (T-55) ei toimi hyvin missään, mutta toimii jotenkuten kaikkialla?

Mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä esim. M1a2 -psv:lle, jotta se toimisi meidän olosuhteissa? Riittääkö valot ja uusi maalipinta?
 
Tämä on ollut nyt pari vuotta markkinoilla. Onko tietoa joku käyttäjistä tilannut SLEP paketin?
.
Raytheon Can Turn Old American-Made M60A3 Tanks Into Killing Machines

At the core of the upgrade is a new 950-horsepower diesel engine—which replaces the original 750-horsepower unit. As part of the deal, the engine would be reconditioned to a zero hour condition. Meanwhile, the old turret hydraulic controls would be replaced with new electrical systems, which are faster, more responsive and quieter than their predecessors.

Offensive firepower is exponentially improved by swapping out the old 105mm M68 rifled gun in favor of the Abrams’ German-made L44 120mm smoothbore cannon. The addition of the new weapon would give the M60A3 the ability to engage enemy tanks as advanced as the T-90MS on a near equal footing. In fact, with the upgrade, the M60 probably outperforms older M1A1 variants.

That’s because in addition to the new cannon, the M60 would receive completely new digital fire-control and targeting systems—including day and thermal sights. The system is comparable to the U.S. Army’s M1A1D standard. Indeed, the fire-control software was developed for the U.S. Army. While Raytheon does not specifically mention networking—it’s reasonable to assume the modernized tank would be compatible with the U.S. Army’s networks.

Raytheon says that the U.S. Army tested the M60A3 SLEP at the Aberdeen proving grounds, but the company does not provide any details about any survivability improvements that are being incorporated into the tank. However, a Raytheon video does imply some improvements to the armor package.
86E132BA-4D6B-48E8-98DF-7083229EAD59.jpeg
Finally, the hydraulic system for rotating the turret has been replaced with an electric one, increasing rotation speed and reducing the aforementioned “bursting into flames” problem when hit.

Now, the prototype filmed in Raytheon’s promo video also has a lot of features they don’t advertise: slat armor, which can be effective at deflecting shaped charge warheads in rocket propelled grenades, add-on armor panels, and an auxiliary power unit and cooling fans in the back. It appears that these are not standard features of the SLEP upgrade.
http://nationalinterest.org/blog/th...tank-can-it-still-fight-the-worlds-best-18228

http://nationalinterest.org/blog/th...n-old-american-made-m60a3-tanks-killing-16142
 
Sori toverit mutta mielestäni taisteluvaunun ampuminen +150mm tykillä tai kanuunalla keskustelu on aika turhaa. K98 on tarkoitettu epäsuorasti tuhoamaan mekanisoituja joukkoja ja uskon että tekee suorasuuntauksella mukavasti vahinkoa. +140mm kanuunat vaunuissa voivat olla tulevaisuutta joskus 2040 eteenpäin. Mun mielestä pidetään keskustelu vaunuissa ja tykistön puolella lisää.....
 
Sori toverit mutta mielestäni taisteluvaunun ampuminen +150mm tykillä tai kanuunalla keskustelu on aika turhaa. K98 on tarkoitettu epäsuorasti tuhoamaan mekanisoituja joukkoja ja uskon että tekee suorasuuntauksella mukavasti vahinkoa. +140mm kanuunat vaunuissa voivat olla tulevaisuutta joskus 2040 eteenpäin. Mun mielestä pidetään keskustelu vaunuissa ja tykistön puolella lisää.....
Keskustelu alkoi siitä, että ehdotin taisteluvaunujen aseistamista +155 mm tykeillä. Siitä keskustelu sitten siirtyi kenttätykistön suora-ammunnan suuntaan. Aika vähän tuntuu löytyvän tietoa siitä, mitä 155mm HE ammuksen osuma saa aikaan moderniin taisteluvaunuun.
 
Back
Top