Neukuillahan on vieläkin runsaasti 100 millistä kalustoa jota käyttävät ps-torjunta/suora-ammuntaan. Joka on sellaisenaan jo erikoinen juttu, 122 millisen ymärtäisi vähän paremmin. 80-luvun alussa länsimaat "keksivät" että neukuilla on runsaasti suora-ammuntaan tarkoitettua tykistöä ja jollain logiikalla saivat siitä pienen sätkyn, Neukku tykistön tämmöinen käyttö lienee kuitenkin 2MS:n peruja.Vuosangassa tuli kokeiltua tällä vehkeellä suora-ammuntaa liikkuvaan kohteeseen. Maalina oli sivusuunnassa ehkä 20km/h liikkuva, kooltaan noin 2mx4m tukiranka, jonka ylle oli vedetty pressu. Ammuntaa varten kiertokaukoputken tilalle vaihdettiin suora-ammuntaan tarkoitettu tähtäinkaukoputki. Etäisyyttä arvelisin olleen ehkä 500-600 metriä.
Suora-ammunta tapahtui kylläkin koulutuksen alkupuolella, mutta tulokset eivät silti olleet kovin mairittelevia; suurin osa kranaateista meni komeasti ohi vaikka maalin liike oli tasaista ja hyvin ennustettavaa. Voin vain kuvitella minkälainen tilanne on sattumanvaraisesti liikkuvia vaunuja vastaan, jonka pääase on varustettu vakaimella. En keksi tuolle muuta käyttöä kuin vaunun/maalin yllättäminen siten, että tykki on pysynyt piilossa vastapuolelta. Tosin silloinkin ensimmäisen laukauksen jälkeen tykkiryhmän täytyy häipyä melko vikkelään ja jättää tykki niille sijoilleen, mikäli haluavat selvitä hengissä.
Tietysti nämä 122H63:n/D30:n suora-ammuntavehkeet ja taktiikat on kehitetty 60-luvun kylmän sodan neukkudoktriinia varten, joten käyttöarvo länsimaisen puolustusvoimien palveluksessa vuonna 2018 lienee melko kyseenalainen.
Minä en mitenkään halua väheksyä 122mm tai 155mm tykistön käyttöä panssarintorjunnassa, mutta pidän kyllä sellaista tilannetta jo lähtökohtaisesti katastrofina, siis tykistön kannalta. En tiedä onko täällä kuinka moni keskustelija ampunut panssarivaunuaseella, mutta kyseessä on taitolaji jota pitää harjoitella aivan hemmetisti, koko vaunumiehistön.
Osuman ampuminen liikkeestä tai liikkuvaan tai molempia, on temppu jota ei ihan ensikertalainen pelkällä ohje-manuskan lukemisella suorita. Ja hämmästyttävää on se, kuinka niitä osumia harjoittelun myötä alkaa tulemaan - toki ampumisharjoittelusta suurimman osan teimme sisäputkella - mutta kyllä niitä ammuttiinkin todella paljon.. siis paljon(!). Ja osumia tuli, tuonne 800-1000m, jossa 23mm on jo melko kaarevalla radalla ja kiertopoikkeamaakin on kivasti, alle kahden sekunnin maalin havaitsemisesta, päästiin todella korkeaan osumaprosenttiin myös liikkeestä ampumalla. Liikkeestä liikkuvaan toki oli aika haastavaa.
On myös hyvä muistaa että taisteluvaunun optiikka on sitä varten, että maalit havaitaan mahdollisimman kaukaa ja niihin osutaan liikkeestä ammuttaessa. Kenttätykin optiikkaa on tuskin tarkoitettu tähän. Vaunun laukaus kenttätykkiin on letaali, vaikka osuma ei olisi optimaallinen.. mitenkään ei ole sanottu että kenttätykin laukaus on vaunulle. Vaunumiehelle se joka ampuu ensimmäisen ohi, on kuollut.