Mikähän oli bemariin käynyt kohdassa 0.48-0.50. Otti vain silmään.
Panssarivaunut
- Viestiketjun aloittaja ctg
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- panssarivaunut
Mikähän oli bemariin käynyt kohdassa 0.48-0.50. Otti vain silmään.
Näyttäisi vahvasti 12-15mm projektiilille, eli itko. Tullut etuoikealta n. 20-30 asteen kulmassa. Ei räjähtävä/sytyttävä, koska maali osuman ympärillä puhdas, tai sitten on vanha joka maalattu päälle. Voineet muutama panssarijääkäri saanut uuden jakauksen, oven naftasäiliöön voinut myös tulla reikä.
Kustaanmiekka
Kenraali
Jutussa sanotaan näin:
Vaunun aseistukseen kuuluvat pääaseen, eli tykin lisäksi kaiken kaikkiaan ilmatorjuntakonekivääri, rynnäkkökivääri ja jokaiselle vaunumiehelle jaettava pistooli.
Merkinantoa varten vaunussa on myös valopistooli.
-> unohtu mainita vaunun pääaseen vieressä oleva konekivääri!
Mun kaveri oli 90-luvulla T-72:sen vaununjohtaja ja jutteli silloin, että vaunun aseistukseen kuuluu myös muutama käsikranaatti siltä varalta, että vaunun viereen (esim. jos vaunu on vaurioitunut eikä kykene liikkumaan) tulee jokin hiippari pahat mielessä. Vaunumiehistö voi avata luukkua ja nakata kranun vaunun viereen ja luukku pikaisesti kiinni. Vaunumiehistö on suojassa kranun räjähdykseltä vaunun sisällä mutta hiipparille käy huonosti.
Mitenköhän on nykyään? Kuuluuko meidän nykyisiin Leopard 2A4- ja 2A6- vaunujen sodan ajan aseistukseen myös muutamia käsikranaatteja?
ruotuvaki.fi
Vaunumiehistön erikoiset aseet
Ostotilanteessa panssarivaunujen mukana tulee aina valmistusmaasta tuliaisia.
Ostettuun pakettiin kuuluu vaunun lisäksi esimerkiksi aseita, jotka sopivat juuri kyseisen vaunun kanssa yhteen.
Kun panssarivaunuja on hankittu Suomen puolustusvoimien käyttöön, on vaunujen mukana tullut myös ei niin tavanomaisia taisteluvälineitä vaunumiehistön käyttöön.
Myös tänä päivänä jo käytöstä poistettujen, neuvostoliittolaisten T55- ja T72 -panssarivaunujen mukana on tullut omat aseet.
Esimerkiksi vaunumiehistön käyttämät rynnäkkökiväärit ovat olleet neuvostoliittolaisia Kalašnikoveja.
Panssarivaunumiehistön aseistus on ollut erilainen kuin muilla taistelijoilla, jotta välineet ja itse vaunu ovat sopineet käytännön tilanteissa täydellisesti yhteen.
Sen takia myös aseistusta päivitetään aina kun uusia vaunuja hankitaan.
– Aseet kulkevat aina vaunukohtaisesti. Esimerkiksi vaunujen konekiväärit on päivitetty 2000-luvun alussa, kun uusia Leopard 2A6 -vaunuja hankittiin, ylikersantti Jesse Lehtonen
Panssariprikaatista kertoo.
– Leopardeilla korvattiin niitä vanhoja T55-panssarivaunuja, jotka poistuivat muutamia vuosia sitten käytöstä, hän jatkaa.
Vaunuja päivitettäessä kaikkia sen aseita ei olla kuitenkaan haluttu päivittää.
Neuvostovalmisteisen Kalašnikovin kopio, RK762 72TP on osoittautunut niin hyväksi lähisuoja-aseeksi, että sitä käytetään vielä tänäkin päivänä.
– Yksinkertaisesti se on vain hyväksi havaittu. Sen lisäksi siinä on vähän erilainen rekyylinohjain, joten silloin kun panssarivaunun luukusta ammutaan sarjatulta sitä on helpompi käsitellä kuin
perinteistä RK62:ta. Rekyyli on pienempi ja se ei tärise yhtä paljon, Lehtonen kehuu.
Lehtosen mukaan vaunumiehistön rynnäkkökiväärissä on myös taittoperä, joka helpottaa sen käyttöä ahtaassa panssarivaunussa.
Taitettavan takaosan vuoksi aseen saa tarvittaessa pienempään kokoon.
– Toki kotimaisia RK62 -aseita on myös taittoperäisinä, mutta tässä vaiheessa tätä hyväksi havaittua asetta ei ole ollut tarpeellista päivittää muuhun malliin.
Ylikersantti myös kertoo, että kyseinen ase on kenttäolosuhteissa luotettava kumppani.
– Sehän on ase, mikä ei hirveästi vaadi huoltoa. Se on erittäin toimintavarma, vaikka se olisikin kentällä hetken aikaa huoltamatta.
– Se on myös yksi syy, minkä takia se on edelleen käytössä, hän jatkaa.
Vaunun aseistukseen kuuluvat pääaseen, eli tykin lisäksi kaiken kaikkiaan ilmatorjuntakonekivääri, rynnäkkökivääri ja jokaiselle vaunumiehelle jaettava pistooli.
Merkinantoa varten vaunussa on myös valopistooli.
- Valopistooli on käytännössä vain merkinantoväline. Sillä voi esimerkiksi merkitä sijainnin, mutta taistelukäytössä se ei ole, Lehtonen huomauttaa.
Perusrakenteeltaan itänaapurissa kehitetyn klassikkoaseen kopio on miltei samanlainen kuin kotimainenkin rynnäkkökivääri.
Siitonen kuitenkin kertoo että vaunun aseessa tähtäin on erilainen.
– Tykkään itse enemmän siitä RK62:n tähtäimestä. Varmaan se on tottumuskysymys, mutta omaa silmää se sattuu miellyttämään enemmän, hän kertoo.
Siitonen on tutustunut aseeseensa, Kalašnikovin kopio RK762 72TP -rynnäkkökivääriin tarkasti.
– Kotimainen rynnäkkökivääri on valmistettu koneistamalla, mutta tuo vaunun ase on tehty pellistä stanssaamalla. Se tuo aseeseen keveyttä.
Konekivääreitä ovat kuitenkin käytännössä pakollista päivittää aina uusia vaunuja hankittaessa.
Ylikersantin mukaan etenkin idässä ja lännessä valmistettujen vaunujen varusteet sopivat huonosti ristiin.
– Itämainen ja länsimainen kalusto kättelee huonosti keskenään.
Etenkin vaikkapa ne kiskot mihin aseet tulisi kiinnittää, eivät usein sovi ollenkaan toisessa maassa valmistettuihin aseisiin, hän valottaa.
Vaunussa aseita siis riittää. Niitä on tottunut käyttämään vaunumiehistöstä erityisesti ampuja, jollainen myös panssarimies Vesa Siitonen on.
Hän on aloittanut varusmiespalveluksensa viime kesänä, ja siitä lähtien harjoitellut ampumista niin perinteisellä RK 62-rynnäkkökiväärillä, kuin myös panssarivaunun rynnäkkökiväärillä.
– Kaikille aselinjalaisille, eli ampujille ja lataajille opetetaan vaunun rynnäkkökiväärin käyttö.
Se on kyllä huomattavasti kevyempi kuin RK 62 koska se on valmistettu eri tavalla.
Vaunun aseistukseen kuuluvat pääaseen, eli tykin lisäksi kaiken kaikkiaan ilmatorjuntakonekivääri, rynnäkkökivääri ja jokaiselle vaunumiehelle jaettava pistooli.
Merkinantoa varten vaunussa on myös valopistooli.
-> unohtu mainita vaunun pääaseen vieressä oleva konekivääri!
Mun kaveri oli 90-luvulla T-72:sen vaununjohtaja ja jutteli silloin, että vaunun aseistukseen kuuluu myös muutama käsikranaatti siltä varalta, että vaunun viereen (esim. jos vaunu on vaurioitunut eikä kykene liikkumaan) tulee jokin hiippari pahat mielessä. Vaunumiehistö voi avata luukkua ja nakata kranun vaunun viereen ja luukku pikaisesti kiinni. Vaunumiehistö on suojassa kranun räjähdykseltä vaunun sisällä mutta hiipparille käy huonosti.
Mitenköhän on nykyään? Kuuluuko meidän nykyisiin Leopard 2A4- ja 2A6- vaunujen sodan ajan aseistukseen myös muutamia käsikranaatteja?
Vaunumiehistön erikoiset aseet - Ruotuväki
Vaunumiehistön erikoiset aseet
Ostotilanteessa panssarivaunujen mukana tulee aina valmistusmaasta tuliaisia.
Ostettuun pakettiin kuuluu vaunun lisäksi esimerkiksi aseita, jotka sopivat juuri kyseisen vaunun kanssa yhteen.
Kun panssarivaunuja on hankittu Suomen puolustusvoimien käyttöön, on vaunujen mukana tullut myös ei niin tavanomaisia taisteluvälineitä vaunumiehistön käyttöön.
Myös tänä päivänä jo käytöstä poistettujen, neuvostoliittolaisten T55- ja T72 -panssarivaunujen mukana on tullut omat aseet.
Esimerkiksi vaunumiehistön käyttämät rynnäkkökiväärit ovat olleet neuvostoliittolaisia Kalašnikoveja.
Panssarivaunumiehistön aseistus on ollut erilainen kuin muilla taistelijoilla, jotta välineet ja itse vaunu ovat sopineet käytännön tilanteissa täydellisesti yhteen.
Sen takia myös aseistusta päivitetään aina kun uusia vaunuja hankitaan.
– Aseet kulkevat aina vaunukohtaisesti. Esimerkiksi vaunujen konekiväärit on päivitetty 2000-luvun alussa, kun uusia Leopard 2A6 -vaunuja hankittiin, ylikersantti Jesse Lehtonen
Panssariprikaatista kertoo.
– Leopardeilla korvattiin niitä vanhoja T55-panssarivaunuja, jotka poistuivat muutamia vuosia sitten käytöstä, hän jatkaa.
Vaunuja päivitettäessä kaikkia sen aseita ei olla kuitenkaan haluttu päivittää.
Neuvostovalmisteisen Kalašnikovin kopio, RK762 72TP on osoittautunut niin hyväksi lähisuoja-aseeksi, että sitä käytetään vielä tänäkin päivänä.
– Yksinkertaisesti se on vain hyväksi havaittu. Sen lisäksi siinä on vähän erilainen rekyylinohjain, joten silloin kun panssarivaunun luukusta ammutaan sarjatulta sitä on helpompi käsitellä kuin
perinteistä RK62:ta. Rekyyli on pienempi ja se ei tärise yhtä paljon, Lehtonen kehuu.
Lehtosen mukaan vaunumiehistön rynnäkkökiväärissä on myös taittoperä, joka helpottaa sen käyttöä ahtaassa panssarivaunussa.
Taitettavan takaosan vuoksi aseen saa tarvittaessa pienempään kokoon.
– Toki kotimaisia RK62 -aseita on myös taittoperäisinä, mutta tässä vaiheessa tätä hyväksi havaittua asetta ei ole ollut tarpeellista päivittää muuhun malliin.
Ylikersantti myös kertoo, että kyseinen ase on kenttäolosuhteissa luotettava kumppani.
– Sehän on ase, mikä ei hirveästi vaadi huoltoa. Se on erittäin toimintavarma, vaikka se olisikin kentällä hetken aikaa huoltamatta.
– Se on myös yksi syy, minkä takia se on edelleen käytössä, hän jatkaa.
Vaunun aseistukseen kuuluvat pääaseen, eli tykin lisäksi kaiken kaikkiaan ilmatorjuntakonekivääri, rynnäkkökivääri ja jokaiselle vaunumiehelle jaettava pistooli.
Merkinantoa varten vaunussa on myös valopistooli.
- Valopistooli on käytännössä vain merkinantoväline. Sillä voi esimerkiksi merkitä sijainnin, mutta taistelukäytössä se ei ole, Lehtonen huomauttaa.
Perusrakenteeltaan itänaapurissa kehitetyn klassikkoaseen kopio on miltei samanlainen kuin kotimainenkin rynnäkkökivääri.
Siitonen kuitenkin kertoo että vaunun aseessa tähtäin on erilainen.
– Tykkään itse enemmän siitä RK62:n tähtäimestä. Varmaan se on tottumuskysymys, mutta omaa silmää se sattuu miellyttämään enemmän, hän kertoo.
Siitonen on tutustunut aseeseensa, Kalašnikovin kopio RK762 72TP -rynnäkkökivääriin tarkasti.
– Kotimainen rynnäkkökivääri on valmistettu koneistamalla, mutta tuo vaunun ase on tehty pellistä stanssaamalla. Se tuo aseeseen keveyttä.
Konekivääreitä ovat kuitenkin käytännössä pakollista päivittää aina uusia vaunuja hankittaessa.
Ylikersantin mukaan etenkin idässä ja lännessä valmistettujen vaunujen varusteet sopivat huonosti ristiin.
– Itämainen ja länsimainen kalusto kättelee huonosti keskenään.
Etenkin vaikkapa ne kiskot mihin aseet tulisi kiinnittää, eivät usein sovi ollenkaan toisessa maassa valmistettuihin aseisiin, hän valottaa.
Vaunussa aseita siis riittää. Niitä on tottunut käyttämään vaunumiehistöstä erityisesti ampuja, jollainen myös panssarimies Vesa Siitonen on.
Hän on aloittanut varusmiespalveluksensa viime kesänä, ja siitä lähtien harjoitellut ampumista niin perinteisellä RK 62-rynnäkkökiväärillä, kuin myös panssarivaunun rynnäkkökiväärillä.
– Kaikille aselinjalaisille, eli ampujille ja lataajille opetetaan vaunun rynnäkkökiväärin käyttö.
Se on kyllä huomattavasti kevyempi kuin RK 62 koska se on valmistettu eri tavalla.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Itse veikkaisin esim. 152mm epäsuoran kranaatin sirpaletta, vastapuoli huomioiden tienvarsipommin muodossa. Pausella+zoomaamalla ei löydy mtn etuviistoon tulosuuntaan viittaavaa painauman muodoissa, vaan näyttää että osuma on tullut about suoraan sivulta ja taittanut "peltiä" melko tasaisesti läpäisyn kaikilta reunoilta. Kertauksissa luti esittele maastosta lojunutta 152mm sirpaletta sormen-kahden paksuinen&vähän keskisormea pidempi rosoinen puikko, lappeellaan sellainen tuohon läheltä = massalla&nopeudella läpi, reikä voisi olla juuri tuollainen.
Säkällä ei ole osunut keheenkään sisällä, ampuja jalkoineen istunee lähimpänä tuota kohtaa, mutta toisella puolella vaunua.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Jahas lehdessähän sivutaan vahvasti iänikuista väittelyn aihetta tälläkin palstalla.
Pohjoinen-18 harjoitus, sivu44:
"suuri kiitos lankeaa harjoituksen johdolle ja erityisesti Panssariprikaatille, joka toi vastuksista huolimatta koko ”lauttansa” Naarmankairaan.
Suuri panssariajoneuvojen määrä ja röyhkeän hyökkäävä taktiikka antoivat realistisen kuvan todellisen vastustajan toiminnasta. Maaliosastoja vastaa harjoitellessa on helppo voittaa mutta tämä harjoitus oli jotain vallan muuta.
Opiskelemme samalla itse uusien panssareidemme käyttöä. Tällöin on muistettava, että panssareita ei pidä hajauttaa. Sinne tänne ripoteltujen panssareiden voima jää niiden osien summaa pienemmäksi. Mitä vähemmän panssareita on käytössä, sitä keskitetymmin niitä tulee käyttää. Tämän osoitti taisteluharjoituksen viimeinen päivä selkeästi"
Joskushan palstalla vedettiin hernettä nenään kotimaisen ps-voiman hajauttamisesta... Sanoisin että hommat kannattaa aina laittaa mittakaavaan maaston/urien mukaan, jossain "kairassa" kun kokonainen psv-komp. voi olla jo vahvaa voimien keskittämistä
Kukaan tuskin on missään vaiheessa ollut ripottelemassa vaunuja yksittäin sinne tänne!Rahaa kun ei kuitenkaan ole varustaa mitään isompia pumppuja rynnäkkövaunuineen nykyisten lisäksi. Mielenkiintoinen kysymys toki on edelleen monta erillistä Leo-2A4 komp. suunnitellaan SA tilanteessa perustettavan, kolme varmaan vähintään nykyisen RA koulutuksen mukaisesti, mutta kaksi lisää sopisi kyllä kuin nenä päähän myös moot.tst-osastojen kaveriksi!
Muistelisin joskus syyrian kahakan alkuaikoina nähneeni youtubessa sellasen pätkän, jossa oli sekalainen joukko ählämsählämeitä lähdössä nuoruudenhurmoksessa vyöryttämään jotain rauniokasaksi muuttunutta lähiötä, siinä alkutohinassa toisen bemarin ampuja leikkisästi läjäytti pikkusarjan josta osa osui toiseen bemariin, just tuonne takakulman paikkeille, hirvee metakkahan siitäkin sitten nousi, ja ukkoja kannettiin pois bemarin sisuksista 
Huh huh mitä paskaa alusta loppuun. Tiedäthän katsovasi venäläisten progandaa?
Siis se että bemariin oli osunut jotain oli venäläistä propagandaa? Eli bemreilla on joku venäläinen suojakenttä joka estää osuman?
Kommentoin lähinnä videon kokonaisuutta. Totuuttaa taisi olla tasan 0%.
Esim 4th Armored div (jolta ne slat armorit alunperin) oli venäläisten palkkasotureiden alkuperäinen "parta", ennen Wagnerin toiminnan kasvua. t72 ja t55 ei olleet "talouspakotteiden" (joita ei muuten edes ollut) vuoksi paskaa, vain vanhoja. Se PK:n tähtäin oli netissä leviteltynä ja oli noin 60 luvun teknologiaa. Syyrian Saclos jammeri ei toimi. Iranin toiminnassa ei liene paljon kehumista.
Kysyin kyllä mikä bemariin oli osunut. Video itsessään ei herättänyt mitään ihmeellisempää. Eiköhän ihminen yritä suojata itsensä sodassa mahdollisimman hyvin. Vaikka hyöty ehkä olisi hieman kyseenalainen. Vaikka vain sitten oman mielensä turvaksi. Tekniikassa länsi on varmasti edellä.
Itseäni lähinnä kiinnostaa tunnistitko tuotoksen propagandaksi vai et?
Bemmin lokasuojasta taitaa olla mennyt läpi itko tai 14,5. Tulokulma on niin loiva ettei ole tainnut läpäistä miehistötilaan.
Joo, ei kannata noita South Frontteja faktan janossa katsella.
Kyllä suora propagandaan löytyy ihan kelvollinen filtteri. Modernimpaan propagandaan, hybridi vaikuttamiseen onkin hankalempi jo päästä kärryille. Sen kaikkia ulottuvuuksia ja hienouksia en todennäköisesti ymmärrä.
Hitto miten hieno kuva! Ollaan niin räppäriä panssaritiedustelijaa havut hihassa ja RK95:n perä tietysti taitettuna kun taittoperä kerran on saatu!
Tuosta porukastahan vuonna 2000 (6 kk räppäreitä muuten) pääsi jokunen tyyppi Kosovoon rauhaa turvaamaan silloin pataljoonan kokoonpanoon kuuluneeseen PST-joukkueeseen. Miehet eivät tajunneet panssarintorjunnasta edes sitä mitä keskiverto sika sunnuntaista ja asiaa selvitettäessä ilmeni että Säkylässä olivat rekryn tyypit hieman ymmärtäneet väärin: PSTIED ei olekaan PST...
Tuosta porukastahan vuonna 2000 (6 kk räppäreitä muuten) pääsi jokunen tyyppi Kosovoon rauhaa turvaamaan silloin pataljoonan kokoonpanoon kuuluneeseen PST-joukkueeseen. Miehet eivät tajunneet panssarintorjunnasta edes sitä mitä keskiverto sika sunnuntaista ja asiaa selvitettäessä ilmeni että Säkylässä olivat rekryn tyypit hieman ymmärtäneet väärin: PSTIED ei olekaan PST...
Tiedustelee jalan, panssarivaunulla tai moottoripyörällä mekanisoidun joukon kärjessä tahikka sivulla. Pyrkii saamaan selville vastustajan kärjen tasan, ilmoittamaan siitä omille joukoille ja mahdollisesti tietyissä tilanteissa aloittamaan tulenkäytön. Siis ihan samaa hommaa kuin kuka tahansa tiedustelija mutta mekanisoidun joukon roolin ollessa pääosin hyökkäävä ja nopeasti liikkuva on toiminnan tempo luonnollisestikin erilainen kuin jossain muussa pumpussa. Kalusto mahdollistaa myös rajoitetusti ns. päin ajamisen.
Jahas lehdessähän sivutaan vahvasti iänikuista väittelyn aihetta tälläkin palstalla.
Pohjoinen-18 harjoitus, sivu44:
"suuri kiitos lankeaa harjoituksen johdolle ja erityisesti Panssariprikaatille, joka toi vastuksista huolimatta koko ”lauttansa” Naarmankairaan.
Suuri panssariajoneuvojen määrä ja röyhkeän hyökkäävä taktiikka antoivat realistisen kuvan todellisen vastustajan toiminnasta. Maaliosastoja vastaa harjoitellessa on helppo voittaa mutta tämä harjoitus oli jotain vallan muuta.
Opiskelemme samalla itse uusien panssareidemme käyttöä. Tällöin on muistettava, että panssareita ei pidä hajauttaa. Sinne tänne ripoteltujen panssareiden voima jää niiden osien summaa pienemmäksi. Mitä vähemmän panssareita on käytössä, sitä keskitetymmin niitä tulee käyttää. Tämän osoitti taisteluharjoituksen viimeinen päivä selkeästi"
Joskushan palstalla vedettiin hernettä nenään kotimaisen ps-voiman hajauttamisesta... Sanoisin että hommat kannattaa aina laittaa mittakaavaan maaston/urien mukaan, jossain "kairassa" kun kokonainen psv-komp. voi olla jo vahvaa voimien keskittämistä
Rahaa kun ei kuitenkaan ole varustaa mitään isompia pumppuja rynnäkkövaunuineen nykyisten lisäksi. Mielenkiintoinen kysymys toki on edelleen monta erillistä Leo-2A4 komp. suunnitellaan SA tilanteessa perustettavan, kolme varmaan vähintään nykyisen RA koulutuksen mukaisesti, mutta kaksi lisää sopisi kyllä kuin nenä päähän myös moot.tst-osastojen kaveriksi!
Samalta sivulta kuvausta taistelusta.
Taisteluharjoitus saavutti huippunsa raivokkaassa teräsmyrskyssä kahden taisteluosaston tavoitellessa Naarmankairan herruutta harjoituksen taisteluvaiheen kahtena viimeisenä päivänä. Tässä vaiheessa keltaisen etenemistä hidastettiin ilmavoimien iskuilla keskeisiä siltakapeikkoja vastaan. Everstiluutnantti Valkeinen teki rohkean päätöksen antaessaan Jääkäriprikaatin 1. Jääkärikomppaniasta, sekä aliupseerikurssin jääkäri- ja kranaatinheitinlinjasta muodostetulle 2. Jääkärikomppanialle erittäin vaativan, yli 70 km mittaisen koukkaustehtävän. Vaativa tehtävä onnistui ja kapteeni Miettisen johtama komppania iski vihollisen kylkeen odottamattomasta suunnasta onnistuen mm. tuhoamaan keltaisen johtamisen kannalta keskeisiä viestiasemia. Tästä huolimatta vihollisen panssarikärki tuntui jatkavan vastustamatonta etenemistään. Onneksi sinisen komentajalla oli vielä oma panssarinyrkkinsä käytössään ja yliluutnantti Uutelan johtama panssarikomppania PSTohjuksineen ja panssareineen kuritti armotta hyökkäävää panssariyksikköä.
Ehkä kuitenkin parempi noin päin. Olisivat tuolla logiikalla voineet päätyä myös IED-hommiin...