Linkin takana Drummondin pitkä ja perusteellinen artikkeli Brittien mahdollisen uuden taistelupanssarivaunun tiimoilta. Toisaalta hän toteaa viimeisimpien Leo 2A7 ja Abrams M1 -mallien pysyneen relevantteina ja ajan tasalla kuin Porsche 911, vuosimallista toiseen. Fokuksen tulee pysyä ainakin toistaiseksi Venäjän T-72 ja T-90 kalustoa vastaan toiminnassa, ja näillä se onnistuu erinomaisesti.
Toisaalta mies toteaa Ukrainan sodan opettaneen tykistön suuren tehon panssaroitua maalia kohtaan, toisaalta spekuloi, että jos Venäjä saa valuttaa Armata kehitykseensä myymällä sitä Intiaan, niin viimeistään silloin tule T-14 ottaa vakavasti.
Artikkelissa myös Suomi-mainittu hengessä mielenkiintoinen taulukko eri maiden taistelupanssarivaunuarsenaalista, mutta Suomen kohdalle oli mainittu vain 80 vaunua. Tämä ei aivan ekalla lukemisella auennut.
Varsin pitkä ja perusteellinen artikkeli, sivuaa ihan kaiken mukaan lukien seuraavan sukupolven voimanlähteen tyypin, jonka arvioi polttokennoiksi. Mutta ehkä tuo oli hieman huono nosto, seassa paljon pohdintaa siitä, mitä tarpeita uuden vaunun pitäisi pystyä täyttämään.
Ehkä parempi nosto on hänen huomio taistelupanssarivaunujen painon noususta, Challenger 2 lisäpanssaroinnilla painaa jo 75 tonnia. M1 ja Leo 2 lisäpanssaroinnein eivät paljoa jää jälkeen... Samanaikaisesti Armatan rakenne on kevyempi, ja miehistö paremmin suojattu. Johonkin tuohon suuntaan olisimme siis ehkä menossa.
Samanaikaisesti, teknologian kehittyessä, hinta uhkaa muodostua todella suureksi haasteeksi. Mitä tekee 20 miljoonan vaunulla, jos sen voi edelleen niputtaa 40 tuhannen pst-ohjuksella?
defence-blog.com
.
