Panssarivaunut

Näin 5 minuutin perehtymisellä asiaan vaikuttaisivat yhtä älyttömältä hankinnalta kuin PV:n "uunituoreet" DAF kuorma-autot; ei ollut sattumaa että joku halusi niistä eroon.

En nyt keksi miksi nuo DAF:t olisi huono kauppa, osia kun epäilemättä on saatavilla jos ei muuten niin kannibalisoimalla. Warrior sen sijaan olisi ongelma, koska siinä on elektroniikkaa jolle voi olla hankala löytää varaosia tulevaisuudessa. Muuten olisin tuon kaupan kannalla, jos ei muussa tarkoituksessa, niin siirtäisi tornit AMV:n päälle.
 
Nuohan ampuvat kauas ja tarkasti, mutta vain 5:n ammuksen 'kammoista'. eli syotto hitaahkoa
 
olisin tuon kaupan kannalla, jos ei muussa tarkoituksessa, niin siirtäisi tornit AMV:n päälle.
tama olisi pitanyt ylla olla mukana (viitteena)
 
Kylla, tuolla saisi (kunhan nakoetaisyytta riittaa) nopeasti siivottua pois kk:t ja muut tuliasemat, jotka itsensa ovat paljastaneet (ja satsaamalla lampotahtaimiin, myos muut)
 
Kieltämättä, mutta parempi kuin ITKK mikä niissä on nykyään.

AMV:ssä ei taida olla ilmatorjuntakonekivääriä. Niissä on puolituumainen Browning, ei suinkaan NSV, ja se nähtävästi kulkee nimellä 12.7 RSKK 2005. Protector-tornistakin puuttuu ilma-ammuntamoodi, jos oikein muistan, eikä sillä juuri ole arvoa ilmatorjuntakäytössä.
 
Tarkoitatko Hollannista MLRS mukana tulleita vaiko brittien Leyland-DAF:ja?

Nimenomaan Leylandeja, MLRS:n mukana tulleet autot lienevät olleen jo hetken aikaa Suomessa, ja ovat ns. "Oikeita" Daffeja

En nyt keksi miksi nuo DAF:t olisi huono kauppa, osia kun epäilemättä on saatavilla jos ei muuten niin kannibalisoimalla. Warrior sen sijaan olisi ongelma, koska siinä on elektroniikkaa jolle voi olla hankala löytää varaosia tulevaisuudessa. Muuten olisin tuon kaupan kannalla, jos ei muussa tarkoituksessa, niin siirtäisi tornit AMV:n päälle.
Uusia osia noihin Leylandeihin ei saa, ja osia tuntuu menevän kuin leipää. Kannibalisointi on se viimeinen vaihtoehto joka ei ole pitkä-aikainen ratkaisu, eikä kestävällä pohjalla.

Ja juuri samanlaisia ongelmia olisi todennäköisesti nähtävissä noiden warrioreiden kohdalla, kuten mainitsit. Lisäksi se tarkottaisi uuden vaunutyypin huoltoon vaadittavan varaosahuollon, infran, henkilökunnan koulutuksen ja säilytys/ varastointitilan sekä rahoituksen. Ei hyvä.

AMW:n päälle noiden asentaminen olisi taas oma teollinen pyllistys, jonka kustannustehokkuus menisi hyvin nopeasti suurennuslasin alle. Uskoisin integrointiongelmia olevan näköpiirissä. Tornin+asejärjestelmän siirtäminen alustasta alustaan ei ole ihan mikään plug-and play homma- siitä osoituksena esim. Nykyinen XA-360 OWS järjestelmä, jossa päädyttiin valitsemaan "pää-aseeksi" .50BMG.
 
MLRS:n mukana tulleet autot lienevät olleen jo hetken aikaa Suomessa, ja ovat ns. "Oikeita" Daffeja
Oikeaoppiset sanoivat, etta eihan tela-alustalla oelvaa asejatelmaa voi pyorien paalta tukea
- ja ei menny kuin tovi, kun nuo DAFF'it osoittautuivat oikein kaypasiksi toimessaan
Uusia osia noihin Leylandeihin ei saa, ja osia tuntuu menevän kuin leipää. Kannibalisointi on se viimeinen vaihtoehto
Brittiarmeija standardisoi MAN-kalustoon, siksi noita myytiin 'halavall' alta pois. Seuraavat uutiset saatte lukea asian tiimoilta
A. Kun amerikkalaiset (liisatut) Ossi-Kossi panssareiden kuljettajat tulevat sopimuksen loppuun (pian), niin raskaita MANneja (heko-heko) tilalle, ja
B. Sitten kun on tuokin alusta tuettavana, niin ostetaan myos 8x8 MAN recovery vehkeita. Kannattaa katsoa uutuupista; on soiva peli. Miksiko tiedan> No, kun siella Frunzessa nain kertoivat :ROFLMAO:
juuri samanlaisia ongelmia olisi todennäköisesti nähtävissä noiden warrioreiden kohdalla,
Alustat olisivat huono kauppa, mm. rungot (alumiinia) ovat karsineet myohemmin lisatyn lisasuojauksen painosta; sensijaan tornit ovat taysin kunnossa (kts, lisaa alla)
Uskoisin integrointiongelmia olevan näköpiirissä. Tornin+asejärjestelmän siirtäminen alustasta alustaan ei ole ihan mikään plug-and play homma- siitä osoituksena esim. Nykyinen XA-360 OWS järjestelmä, jossa päädyttiin valitsemaan "pää-aseeksi" .50BMG.
Sellasta se on, kun pitaa saada ihan viimeisia juttuja - ja sitten laitetaan niihin 20-luvun teknologiaa. Paata ei tarvi nostaa panssarin alta, mutta ei nouse asekaan IT-tarkoitukseen.
- integrointi (tornin) on helppo juttu, koska A. rinki ei ole iso, niinkuin rinnakaisessa AJAXissa, ja B. tornia ei ole vakautettu liikkeella ampumisen tarkoituksessa
- ja sitten viela C. etta koko ase menee Warrioreiden ja Scimitarien mukana poistoon jolloin kaupan mukana saisi ampumatarviketta ihan Ita-Saksan malliin
 
Uusia osia noihin Leylandeihin ei saa, ja osia tuntuu menevän kuin leipää. Kannibalisointi on se viimeinen vaihtoehto joka ei ole pitkä-aikainen ratkaisu, eikä kestävällä pohjalla.

Minä oletan, että sieltä ostettiin kerralla kaikki saatavilla olevat varaosat ja ne, kuten myös ajoneuvot, on tarkoitus käyttää loppuun rauhanaikana. En tiedä miten pitkää käyttöikää noille suunniteltiin, mutta ostohinta ei varmaankaan ole ollut hirveä.
 
Minä oletan, että sieltä ostettiin kerralla kaikki saatavilla olevat varaosat ja ne, kuten myös ajoneuvot, on tarkoitus käyttää loppuun rauhanaikana. En tiedä miten pitkää käyttöikää noille suunniteltiin, mutta ostohinta ei varmaankaan ole ollut hirveä.
Suurin piirtein juuri näin. En tiedä että pohjaako näkemäni elinkaaren pituus juuri näihin varaosiin, mutta melko lyhytaikainen ilo noista on arvioitu saatavaksi. Autohan on muuten ominaisuuksiltaan ihan ok. Mutta, jatketaan panssarivaunuista....
 
Leyland DAF MMLC 8x6 (DROPS) ajoneuvojen kappalehinnat taisivat olla kahdessa erässä noin 32 ja 23 000 €. Tuo ja se että niitä saatiin hankittua isompi erä olivat varmaankin suurimmat syyt miksi näitä hankittiin, riittävän kunnon ohella. Nämä olivat ilmeisesti myös käyneet läpi täydellisen uudistuksen 2000-luvun alku/puolenvälin paikkeilla. Ei varmaan olisi kenellekään yllätys että käytettynä hankittu kalusto voi olla ylläpidon kannalta hankalampaa kuin uusi tuotannossa oleva. Näillä myös korvattiin maantiekuorma-autoja sekä jollain joukolla mahdollisesti traktoreita kriisiajan käytössä.
 
Leyland DAF MMLC 8x6 (DROPS) ajoneuvojen kappalehinnat taisivat olla kahdessa erässä noin 32 ja 23 000 €. Tuo ja se että niitä saatiin hankittua isompi erä olivat varmaankin suurimmat syyt miksi näitä hankittiin, riittävän kunnon ohella. Nämä olivat ilmeisesti myös käyneet läpi täydellisen uudistuksen 2000-luvun alku/puolenvälin paikkeilla. Ei varmaan olisi kenellekään yllätys että käytettynä hankittu kalusto voi olla ylläpidon kannalta hankalampaa kuin uusi tuotannossa oleva. Näillä myös korvattiin maantiekuorma-autoja sekä jollain joukolla mahdollisesti traktoreita kriisiajan käytössä.

Hankintamäärät noilla oli v. 2017 70 kpl ja v. 2018 56 kpl.

2017 kaupan arvonlisäveroton hinta oli noin 1,6 miljoonaa euroa.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen neukkujen tstpsv testi 70-luvun puolivälistä:

Alkuperäisartikkelin kirjoittaja, Aleksey Khlopotov, joka pitää Gur Khan attacks! -blogia väittää, että testiä oli hieman pedattu T-80:lle ("acceptance of a third MBT"): puolustusministeri Ustinovilla oli T-80 kytkös, T-80:n pääsuunnittelija Popov oli komissiossa jäsenenä, T-72 ampujat eivät olleet koskaan käyttäneet laser-etäisyysmittaria, T-64A:n lisäksi mukana oli T-64B vaunuja, T-80:t etenivät "taktisesti" muodostelmassa, joka oli aivan liian hajallaan ollakseen taktinen. Lopputoteamuksena Khlopotov esittää, että todellisuudessa erot eivät olleet noin suuria ja oikean taistelun kannalta niillä ei olisi merkitystä.

"The T-80 was awarded first place as a result of the trials. However, the readers can make their own conclusions. It is important to know the context for the trials. The commission needed to justify the acceptance of a third MBT into service, as the interests of the "Transmash" design bureau and the Kirov factory were represented by D.F. Ustinov personally. Chief Designer N.S. Popov also joined the Central Review Commission of the KPSS in 1976 and the Central Committee of the KPSS in 1982.

Various tricks were obtained to get the necessary results. For instance, T-72 gunners never worked with laser rangefinders before, and the T-64A tanks were assisted by T-64B tanks, which should not have been at the trials to begin with. These factors are stated in the report and don't have anything to do with the T-80 directly. However, participants recall that the T-80 tank columns spread out over the length of several kilometers during marches to obtain higher speed and fuel economy results. This was effectively no longer a column, but an array of individual tanks, where each one drove in whatever mode was the most suitable. Even without knowing these nuances, it is not hard to see that the T-80 did not surpass its competitors by that much, especially the T-72. In real combat, the benefits of these advantages would be negligible."
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top