En ole kanssasi samaa mieltä maltillisesta hinannoususta, mutta en ole osaaja tässä kysymyksessä, mutta tässä
https://www.spondeo.fi/toiminta-puolassa tuotannon palkaksi kerrotaan noin 1000€, arvaan, että puolassa sivukulut ovat maltillisemmat kuin suomessa, joten erotus on vieläkin isompi.
Pitää huomioida, että Puolassa (tai vaikkapa Suomessa) tehtävä työ muodostaa vain murto-osan modernisoinnin kustannuksista. Se on edelleen saksalainen insinööri ja saksalainen teollisuustyöntekijä, jotka suunnittelevat ja valmistavat Leopardin moottorin, vaihteiston, lämpötähtäimen, ammunnanhallintajärjestelmän ja pääaseen, telapyörät ja komposiittipanssarilevyt. Puolalainen purkaa osat rungosta, hiekkapuhaltaa ja maalaa rungon uusiksi ja kokoaa sitten uudet osat rungon ympärille. (Puolan tapauksessa voi olla, että modernisointiin laitetaan osin kotimaista komponenttia, mutta haluaako joku puolalaista panssarointia tai puolalaista elektroniikkaa vaunuunsa? Minä en.)
Hyvää lähdettä ei löytynyt, mutta nopeasti löytämäni arviot viittasivat siihen suuntaan, että taistelupanssarivaunun kokoonpano vaatisi tuhansista jopa 10 000 työtuntiin. (Tämä on melko uskottava luku, koska vaativammasta hävittäjälentokoneen rakentamisesta
on numeroita ja esim. F-16:n kohdalla ne vaihtelevat 29-45 tuhannen miestyötunnin välillä riippuen koneversiosta. Vastaavasti
F-35A:n rakentaminen kestää n. 40 000 työtuntia.)
Jos purkaminen vaatisi saman verran kuin kokoaminen, niin vaunun uudelleenrakentaminen kestäisi yhteensä kenties jopa 20 000 työtuntia. Siinä ei ole kovin merkittävää, maksaako panssarivaunuasentajan työtunti sivukuluineen Puolassa 30€, Suomessa 50€ tai Saksassa 70€. Se on kokonaiskustannuksesta varsin maltillinen siivu, kun vaunun täydellinen kunnostus ja modernisaatio heiluu hyvin karkeasti ehkä 10 miljoonan hujakoilla - ehkä ali, ehkä yli, riippuen modernisoinnin kattavuudesta (esim. vaihdetaanko pääasetta ja panssarointia sekä lisätään RWS, APS ja droonitorjuntaa vai mennäänkö minimitasolla) ja modernisoinnin toimittajasta sekä modernisoitavien vaunujen määrästä.
Varmasti kotimaassa tekemisessä on tietty oppimiskäyrä, ensimmäisten modernisoitavien vaunujen kanssa homma on varmasti enemmän tuhraamista kuin viimeisten, vaikka olisi valmistajan korjausohjeet käytössä. Samoin investointeja luultavasti tarvitaan henkilöstöön, koulutukseen, työtiloihin ja erikoistyökaluihin. Positiivisena puolena on työllisyysvaikutukset ja huoltovarmuuden paraneminen. (Esim. vaunujen tekniikan kanssa puljannutta henkilöstöä tulisi paljon lisää, kun modernisointia varten rekryttäisiin uutta työvoimaa - tällä hetkellä voisi olla aika kusinen tilanne, jos rauhan ajan tarpeisiin optimoitu huoltojärjestelmä pitäisi yhtäkkiä laittaa huoltamaan ja korjaamaan taisteluvaurioituneita ja käytössä kuluneita vaunuja... Kenellä niihin on osaamista pl. harvat PV:n ammattisotilaat ja harvat teollisuuden asentajat?)
Patria lienee täystyöllistetty kevyempien vaunujen kanssa, eikä heillä ole mitään kokemusta taisteluvaunuista.
Famos ensimmäinen telavaunu jota hedes edes protoillaan.
MilLog on toki huoltanut Leopardeja, mutta onko kapasiteettia tai osaamista tällaiseen projektiin, en tiedä.
Oricopa on osa Millog konsernia. Käsittääkseni heidän kokemuksensa on pyöräajoneuvoissa. Kapasiteetista ei mitään tietoa.
En tiedä kuka päivitti BMP-2:n ja T55:sen, mutta T55:n päivittäjää älkää nyt ihmeessä ottako mukaan mihinkään muuhun hänen tervassa ja höyhenissä pyörittämiseen. Terveisin sitä unohtunutta lämmityslaitetta kaivannut panssarimies.
Conlog oli näköjään se BMP-2:n päivittäjä, Oricopa oli myös mukana tarjouskilpailussa, mutta diili meni Conlogille.
Looking for top-quality BMP-2 modification solutions? Check out Conlog's range of products and get the best deals on high-performance solutions.
conlog.fi
Ja mitä T-55M:ään tulee, niin voit syyttää esimiehiäsi puolustusvoimissa. He sen päivityksen ovat speksanneet, ei teollisuus.