On siinä perää, ja tuota on monet Persianlahden panssaritaisteluissa olleet jenkkivaunumiehetkin sanoneet. Irakin vaunumiehistöt oli luokattoman huonosti koulutettuja ihan jo perusasioista lähtien. Aseita ei osattu kohdistaa, laseretäisyysmittaria ei välttämättä osattu käyttää (jos sitä edes oli), vaunuja ja henk.koht. varustusta ei osattu huoltaa, jne.
Sen lisäksi ne oli taktisesti pihalla ihan perusasioissakin. Vaunuasemia ei oltu kaivettu maan sisään vaan työntämällä hienoa aavikkohiekkaa kumpareiksi maan päälle, mikä teki vaunuasemista vaan helpommin havaittavia, ja on muutenkin vähän siinä ja tässä olisiko siitä ollut moderneja nuoliammuksia vastaan kuinka paljon hyötyä. Toki irakilaiset oli ihan fiksusti tajunneet, että olivat altavastaajana mitä tuli havainnointi- ja ampumaetäisyyksiin, ja useasti ryhmittänyt vaunut puolustukseen rinteiden takapuolelle rajoittaakseen ampumaetäisyyksiä - mitä nyt eivät aina muistaneet tarkistaa että oliko se rinne T-62:ten ja T-72:ten kantamalla. Etuvartioitakin oli asetettu jotta äijät sai tulla vaunuista ulos suojaan ilmaiskuilta, mutta ne ei välttämättä aina muistanut kertoa taaksepäin että jenkkien panssarivaunut oli tulossa koputtamaan bunkkerin ovea.
Ja tuo nyt sen lisäksi, että vaunuja ei mielellään kiinteään/jäykkään puolustukseen yleensä laitettaisi - irakilaisetkin sai parhaat iskun paikkansa aikaiseksi kun hyökkäsi liikkeestä ja yllätti jenkit. Tosin paras on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Eräässäkin tapauksessa kaksi irakilaista panssariprikaatia vastahyökkäsi 1. merijalkaväkidivisioonan kohdalla, ja vajaa prikaati löysi divisioonan komentopaikallekin. Pääsi jopa hiipimään niin lähelle, ettei jenkit halunneet/kyenneet käyttämään tykistöä. Muuten hyvä, mutta hyökkäys jämähti paikalleen kun about komppanian kokoinen porukka asettui komentopaikan ympärille puolustukseen ennen kuin jenkit sai tuotua paikalle hyökkäyskoptereita ja alkoi pistää porukkaa matalaksi. Eikä se nyt vielä mitään, mutta kun se komentopaikalla ollut rynnäkkövaunujoukkue vielä vastahyökkäsi eikä menettänyt yhtään vaunua. Siis reilu joukkue puolusti ja vielä vastahyökkäsi prikaatin (siinä kohtaa jämiä) vastaan, eikä sitä saatu listittyä.
Mitä tulee joukkojen johtamiseen, niin Saddamin ja ylimmän johdon oletus oli että jenkit hukkuu aavikolle eikä saa ainakaan mitään suurempaa aikaan Kuwaitin länsipuolella. Se on sen verran tasaista plattaa ilman maastonmerkkejä, että suunnistus on hankalaa. Eivät vaan tajunneet, että jenkeillä oli GPS melkein joka ajoneuvossa. Tykistötulta oli määrä johtaa ennalta määritettyjen maalipisteiden mukaan - ainoa vaan, että ne maalipisteet oli merkattu maastoon maalatuilla öljytynnyreillä. Jenkeillä ei mennyt kauaa tajuta mitä varten niitä oli pitkin aavikkoa, ja väistivät ne kiltisti. Tosin olisiko sillä ollut kauheasti väliä, kun tykistön tuliasemissa ei välttämättä ollut radiolähetintä ollenkaan, pelkkä vastaanotin. Tulenjohtaja ei siis voinut varmistua, menikö tulikomennot yleensä perille.
Ehkä koulutustasolla oli vaikutusta lopputulokseen.