Parhaat:
- Väliasu (nalle), ei hiostanut, piti lämpimänä vaikka olisikin kastunut.
- Villasukat, hikosivat paljon vähemmän kuin mustat sukat
- Sadeasu M05, mallia "Gestapo (2)" eli M05:n ensimmäisiä tuotantoeriä, joissa oli todella paksu liukkaahko venymätön kangas (selvästi paksumpi kuin vanhoissa sadeviitoissa), joka oli kulunut mustanpuhuvaksi ja maastokuvio näkyi vain heikosti. Näissä kulkenut joukko näytti kauempaa aivan tummanharmaissa pitkissä takeissa kulkevalta. Näitä oli jaossa Santahaminassa, muttei RUK:ssa. Tämä malli piti vettäkin, ja housut olivat aivan korvaamattomat syyskylmillä maastossa ollessa, kun maa oli märkä, jalat pysyivät kuivina kunhan ei ollut laittanut liikaa vaatetta päälle.
- Makuupussin lakana, ns. "runkkulakana /-pussi"; tämä aliarvostettu varusesine oli todella hyödyllinen: puuvillaisena se imi kosteutta makuupussista, joka muuten etenkin kuumassa teltassa oli hiostava. Kesällä pystyi nukkumaan pelkässä lakanassa, eivätkä hyttyset tai pieni tuulenvireen aiheuttama veto teltassakaan juuri haitannut.
- Pakkassaappaat huopavuorineen, lämpimät, eivätkä hiostaneet kuten tavalliset saappaat, ilmeisesti huopavuoret siirsivät kosteuden pois. Ainoana miinuksena paino.
- Villalapaset, siis noukkareiden sisälapaset, joissa oli kumiset tarttumapinnat kämmenessä. Pystyi pakkasilla käyttämään ihan sellaisenaan hyvin.
- Lumipuku, piti tuulta yllättävän hyvin eikä hiostanut.
- M05 suojapussit, pitivät varusteet kuivina.
- Irtohihnat M05 ja nahkaiset irtohihnat
- Suihkusandaalit (släbärit)
Huonoimmat:
- Palvelushanskat M08. Näitä saattoi käyttää vittuuntumatta vain noin 5-10-asteisena tuulettomana ja sateettomana päivänä kasarmilla.
- Sadeasu M05, jossa maastokuvio säilyi kirkkaana. Kangas venyi ja venyessään ohut PVC-pinnoitus repeili rikki, jolloin vesi pääsi kuitenkin sisään. Kankaan pinnoitus oli kumimaisen tahmeaa ja varusteet ottivat kiinni siihen ärsyttävästi. Näissä kastui vaikka ei edes olisi hikoillut, kun kangas päästi vettä lävitseen. RUK:ssa oli vain näitä käytössä.
- Sukat M05, mustat. Hiostivat, ei ollut mitään syytä käyttää näitä vrt. villasukat, paitsi pidemmillä marsseilla villasukkien päällä kosteutta keräämään ja hiertymistä estämään. Tosin toista villasukkapariakin olisi voinut käyttää tuohon.
- Nahkavyö. Kastui hiestä pidempään tetsatessa ja kesti ikuisuuden kuivua. Kun muualta puku oli jo kuivunut, vyö oli vielä kostea ja housujen vyötärökään ei päässyt kuivumaan sen takia kunnolla.
- Nahkainen asehihna. Kastui märällä niin, ettei enää voinut säätää, eikä kuivunut ikinä.
- LV241 kantolaite. Epäkäytännöllinen ja aina tiellä, olkahihnat hirttivät käsien verenkierron. Repun kanssa täyttä helvettiä (täytyi käyttää jos koko reppua ei halunnut kantaa koko ajan mukana).
- Nailoninen M95 karttalaukku. Aivan onneton verrattuna vanhanmalliseen nahkaiseen tulenjohtolaukkuun, paperit kastuivat sisällä, ei voinut käyttää kunnolla alustana, tasoa ei voinut pitää kunnolla laukun sisällä muovin takana näkyvillä, kokonainen taso ei kunnolla mahtunut laukkuun jne.
Kunniamaininnan huonoudestaan ansaitsee Apilaksen kantohihna (vrt. NLAW:n kantohihna, joka oli todella hyvä), vaikka se ei olekaan varsinainen varusesine.
Kaikki siis ovat omia havaintojani, tuli pyörittyä aika monenlaisissa hommissa palveluksen aikana.
Itse sekä noita Varustelekan että aitoja BW:n hanskoja ryynäyshommissa käyttäneenä täytyy sanoa, että Lekan hanskat eivät ole lainkaan yhtä kestävät kuin BW:n. BW:n hanskat ovat myös mukavammat käsissä, koska nahan saumat on jätetty ulkopuolelle, kun Lekan hanskoissa ne on tehty sisäpuolelle.
