Pariisin olympialaiset 2024

Eilen vitutti melko tavalla. Ei mennyt tämäkään laji niin kuin piti.
Varsinkin kun joku päällikkö elvisteli miten on hieno että on yks urheilija jälleen saatu 8 parhaan joukkoon. Sekä se että Lassin tulos olis Lontoossa riittänyt kulta mitalliin.
Siis eikö voi reilusti myöntää että nämä kisat on mennyt täysin penkin alle.
Huonosti skabat on menneet, tosin sanoisin että kokonaisuutena Riossa meni vähintään yhtä huonosti. Siellä yhden tuomariäänen erolla tuli yksi pronssi ja muuten meni Pariisiakin huonommin. Jostain syystä Suomessa on vaikea saada esiin sellaisia urheilijoita jotka oikein tosissaan lähtevät rakentamaan itsestään maailman parasta lajissaan. Talvilajeissa niitä vielä on, mutta sielläkin vähenemään päin. Hyvin paljon on näitä ok-tason menijöitä kyllä, joiden maksimi on top10 sijoitus. Ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta...

Keihässkaba oli odotettuakin kovempi. Katselin karsinnassa että Nadeem voisi mitskusijoja hätyytellä, mutta että yli ysikymppinen. Lajin puolesta toivon että läpäisee doping-testin, tulee Abdelrahman hiukan mieleen...

Ja Saksalle ei taaskaan keihäsmitalia, vaikka tilastot on täynnä 90 metrin ukkoja. Ei se systeemi toimi aina muissakaan maissa.

Helander oli pettymys, tiesin ettei hän parhaassa tikissä ole, mutta odotin sentään vähän venymistä 86 metrin tasolle. Lassi heitti sen maksiminsa, joka riittää mihinkä riittää, pisteet siitä kotiin. Keräsellä jäi vielä varastoon, uskon että 87 on hänellä ensi kaudella saavutettavissa.
 
Ja olympiakomitean sekä lajiliittojen luottamusihmisillä on ollut mukavat viikot Pariisissa.
Näille on helppo naureskella, mutta ilman 'turistimatkoja' urheilun pariin on vaikeampi houkutella uusia yrittäjiä, koska harvalle huippu-urheilijalle lajista tulee oikeasti elanto. Ex-urheilijoille liittojen suojatyöpaikat ovat minusta ihan ok. Eri asia sitten voi olla poliittiset lohdutusnimitykset plakaattivirkoihin.

Niin kauan kuin meillä ei ole Derkku/Norja/yms tyylistä systeemiä, urheilijaksi alkavalle pitää olla jotain täkyä hommaan ruveta.
 
Keihäs kisa oli tosi kova. 88.50 ei riittänyt edes pronssille.

Oliverin tapausta vähän hämmästelin kun hän mainitsi että koko kesä on mennyt tekniikka murheiden kanssa. Olettiko hän jotain ihme parantumista Pariisissa ?

Se myös oudoksuttu kun puhuivat että voima tasosta Suomen menestyminen ei ollut kiinni.
No Pakistanin mies kyllä näytti heittävänsä pelkällä kädellä kun juosta tuo ei osannut lainkaan. Kädessä tais olla voimaa kuin Rädyllä muinoin.
Onkohan keihään valmennus metodit Suomessa jääneet hieman vanhanaikaiseksi tälle keihäs tyypille?
Noin maallikon silmin tuo keppi kyllä lentää kun on voimaa takana.

No joku tais todeta että oli hienoa päästä läheltä näkemään kun miehet heittää pitkälle…
 
Keihäs kisa oli tosi kova. 88.50 ei riittänyt edes pronssille.

Oliverin tapausta vähän hämmästelin kun hän mainitsi että koko kesä on mennyt tekniikka murheiden kanssa. Olettiko hän jotain ihme parantumista Pariisissa ?

Se myös oudoksuttu kun puhuivat että voima tasosta Suomen menestyminen ei ollut kiinni.
No Pakistanin mies kyllä näytti heittävänsä pelkällä kädellä kun juosta tuo ei osannut lainkaan. Kädessä tais olla voimaa kuin Rädyllä muinoin.
Onkohan keihään valmennus metodit Suomessa jääneet hieman vanhanaikaiseksi tälle keihäs tyypille?
Noin maallikon silmin tuo keppi kyllä lentää kun on voimaa takana.

No joku tais todeta että oli hienoa päästä läheltä näkemään kun miehet heittää pitkälle…
Tekniikka voi tsäkällä vaan loksahtaa kohdilleen, jos ei veikkaa ei voi voittaa. Saihan Krista Tervokin heiton kohdalleen viimeisellä hetkellä.

Voima ei ole keihäässä kaikki kaikessa. Zelezny ei pärjännyt Rädylle ollenkaan salilla. Samaten Yego oli fyysisesti paljon heikompi kuin vaikka Pitkämäki. Voimaheittäjät on myös aika loukkaantumisalttiita. Nadeem on kisannut tällä kaudella vain kerran, ehkäpä siksi ettei paikat hajoa.

Mutta onhan Helanderin tulokset arvokisoissa olleet vähän pettymys. EM-pronssi tuli ok-suorituksella, muuten yleensä ollut vaisua suorittamista tilastotuloksiin nähden. Kuitenkin selkeästi 90-metrisen potentiaalia olisi.
 
Näille on helppo naureskella, mutta ilman 'turistimatkoja' urheilun pariin on vaikeampi houkutella uusia yrittäjiä, koska harvalle huippu-urheilijalle lajista tulee oikeasti elanto. Ex-urheilijoille liittojen suojatyöpaikat ovat minusta ihan ok. Eri asia sitten voi olla poliittiset lohdutusnimitykset plakaattivirkoihin.
Jotain houkutetta pitäisi kyllä olla, mutta se että sitten joskus urheilu-uran jälkeen saatat päästä kisoihin delegaatiksi on vähän huono kannustin pitkää uraa ajatellen. Mutta yhtenä kannustimena toki voi toimia. Ja toki tuo työpaikka urheilun parissa voi olla aika luonteva monelle.

Niin kauan kuin meillä ei ole Derkku/Norja/yms tyylistä systeemiä, urheilijaksi alkavalle pitää olla jotain täkyä hommaan ruveta.
Urheilu-ura vaatii todella paljon työtä, eikä välttämättä sittenkään pääse tienesteille. Ja ura joka tapauksessa on lyhyt vaikka ei tulisi loukkaantumisiakaan. 30-vuotias ei palaudu harjoituksista yhtä hyvin kuin 2-kymppinen, 40 vuotta lähestyvästä puhumattakaan. Toki eri lajeissa ikä vaikuttaa eri tavalla, mutta harva pystyy urheilemaan huipputasolla normaaliin eläkeikään saakka.

Urheilu-uran pitäisi joko olla taloudellisesti niin kannattava, että kannattaa tehdä töitä kymmeniä tunteja viikossa vuosien ajan ilman takeita menestymisestä; tai sitten pitäisi olla takeet taloudellisesta turvasta uran päätyttyä. Tai molemmat.

Toki nykyään some-näkyvyys voi tuoda urheilijalle jopa miljoonatulot, ja siihen sponsorisopimukset päälle. Mutta siitäkään kakusta ei riitä kaikille.

Yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa kilpailukykyistä palkkaa isolle joukolle urheilijoita, jotta nämä pystyisivät keskittymään treenaamiseen. Joku määräaikainen 20 000 euron apuraha vuodessa ei paljoa houkuttele, kun Alepan kassalla saa saman tai enemmän; eikä tarvitse treenata hullun lailla ja kilpailla vähistä apurahoista muiden kanssa. Joku neukkulan tyylinen sotilasurheilijajärjestelmä voisi olla yksi vaihtoehto, tai jenkkilän tyylinen porkkana yliopisto-opiskeluun liittyen. Meillä tietysti kun opiskelu on melkein ilmaista, ei samanlainen stipendijärjestelmä välttämättä toimisi, mutta ehkä joku urheilijakiintiö oppilaitoksiin, joiden avulla urheilijat pääsisivät opiskelemaan urheilu-uran jälkeen?

Jotain yhteiskunnalle ei kovin kalliita kannustimia pitäisi olla. Miten olisi esim urheilu-uran jälkeinen verovapaus tai alennettu prosentti, joka olisi jotenkin suhteutettuna uran pituuteen ja menestymiseen; esim. niin monta vuotta verovapautta kun on ollut arvokisaedustuksia; tai jotain vastaavaa? Eipä tämäkään mikään täydellinen järjestelmä olisi, mutta toimisi houkuttimena ja toisaalta helpottaisi uran jälkeistä aikaa.
 
Jatkan vielä:

On tietysti arvokysymys, kuinka tärkeää on että suomalaiset pärjäävät. Tarvitseeko Suomea enää juosta maailmankartalle? Jos sitä ei pidetä tärkeänä, niin sitten sille ei pidä osoittaa yhteiskunnan rahaakaan.

Jos yhteiskunta tai eri yhdistykset eivät tue, jäljelle jäävät sponsorit ja urheilijan tuotteistaminen. Suomesta ei liene helppoa saada rahakkaita sponsorisopimuksia, ja kansainvälisistä sponsoreista kilpailevat kaikki muutkin.

Urheilijan tuotteistaminen brändiksi on nykypäivää, ja siinä yhteiskunta voisi auttaa ilman että siitä aiheutuisi isoja kustannuksia. Tosin, mitä useampi on jakamassa kakkua, sitä pienempi pala kaikille riittää. Toki joskus tarjonta synnyttä kysyntää; tähänhän usein mainoksillakin pyritään...
 
Mutta yhtenä kannustimena toki voi toimia. Ja toki tuo työpaikka urheilun parissa voi olla aika luonteva monelle.
On siellä muutakin kuin kampaviinerihommia.

Marko Asell työskentelee Nokian kaupungin liikuntapaikkojen hoitajana, silloin kun ei satu olemaan kansanedustajana.
 
Siinä Nykäseen Matin documentissa painija Jouko Salomäki heitti hyvän ehdotuksen. Urheilijan eläke alkaa heti kun ura päättyy.
Toki oikeus tuohon täytyy ensin ansaita tuloksilla.

Olisikohan tässä kannustinta huipulle haluaville ?
 
Joo toki on, enkä muutenkaan kannata sitä että ihmisille räätälöidään suojatyöpaikkoja. Jos on sopivia hommia ja sopivuutta hommaan, niin sitten...

Edit: tämä vastauksena @skärdis kommenttin
 
Tässä on Pakistanin kannustin kultamitaliin. Eihän tämäkään tietysti Suomen erityis olosuhteissa toimi.

”Pakistanille historiallisen keihäskullan tuonut Arshad Nadeem rikastui Pariisin menestyksensä ansiosta tuntuvasti. Maan eteläosassa sijaitsevan Sindhin provinssin poliittinen johto on luvannut Nadeemille yhteensä 51 miljoonan rupian (168 000 euroa) suuruisen rahapalkinnon ”
 
Näille on helppo naureskella, mutta ilman 'turistimatkoja' urheilun pariin on vaikeampi houkutella uusia yrittäjiä, koska harvalle huippu-urheilijalle lajista tulee oikeasti elanto. Ex-urheilijoille liittojen suojatyöpaikat ovat minusta ihan ok. Eri asia sitten voi olla poliittiset lohdutusnimitykset plakaattivirkoihin.

Niin kauan kuin meillä ei ole Derkku/Norja/yms tyylistä systeemiä, urheilijaksi alkavalle pitää olla jotain täkyä hommaan ruveta.

Pakistanin joukkueessa oli muistaakseni 7 urheilijaa kaikissa lajeissa.
 
Siinä Nykäseen Matin documentissa painija Jouko Salomäki heitti hyvän ehdotuksen. Urheilijan eläke alkaa heti kun ura päättyy.
Toki oikeus tuohon täytyy ensin ansaita tuloksilla.

Olisikohan tässä kannustinta huipulle haluaville ?
Vai olisko parempi että jos on urheilijana saanut riittävän kovaa menestystä saisi urheilu-uran jälkeen tietyn aikaa sopeutumisrahaa (kuten kansanedustajat) jonka aikana voisi opiskella muuta ammattia tms. Sen sijaan että loppuikänsä nostaisi eläkettä. Sopeutusmisrahaa voisi saada kauemmin mitä paremmin on pärjännyt. Esim olympia/MM-mitalista saisi enemmän kuin pistesijasta.
 
Keihäsmallia on muutettu monta kertaa. 1986 muutos kai on voimassa mutta silti homma kehittyy kasikymppisistä jollain ilveellä. Seppo Rädyn kaamea heitto 96,96 oli hetken maailmanennätys mutta se pyyhittiin listoilta, koska siinä oli silloin joku rypylätarra, joka paransi liitoa. Niinpä SE on Aki Parviaisen 93,09, aivan pirunmoinen heitto sekin.

Tämä malli tulee tikkana alas, kun voima loppuu, ei paljon liitele. Silti asento on tärkeä ja edelleen pitäisi saada "putkeen". Jos kärki menee pystyyn, väline jarruttaa mitallaan ja nokka tipahtaa sinne 70 metrin paikkeille, vaikka mitä tapahtuisi. Helanderilla on kroppaa ja mahdollisuus ysikymppisiin, mutta Pitkämäki sanoi, että nyt hän syöksyy vaivojaan jännittäessään jo etukäteen, jolloin tukijalka ei ehdi tarttua, ei siis tule samaa linkoa. Kai Pitkämäki tietää nämä jutut.

En minä mikään suuri asiantuntija ole. B-poikana heitin muutamassa kisassa, sitten judo vei. Ja sehän oli naisten keppi, 200 grammaa kevyempi kuin miehillä.

Yleensä tekniikkamiehillä ristiaskeleiden jälkeen tukijalka pysäyttää liikkeen ja koko vartalo jaloista asti antaa voiman ja lonkka kiertää ja käsi on kuin piiskan siima, joka saattaa heiton. Voimamiehillä on kyllä myös yksinkertaisesti vahva käsi tekemään sen saaton. Sen näkee, kun hartsi pölähtää. Nadeem oli kyllä minun silmääni heikoin tekniikaltaan mutta liki pelkkä käsi pisti kepin johinkin 110-112 km/t vauhtiin. Poika voisi kokeilla raskaan sarjan nyrkkeilijänä. Jos sattuisi osumaan, siinä jo varomattomalta "irtoaa" pää, ellei ole Foremanin niska. En nyt ala väittämään ilman todisteita, että ei ihan kaurapuurolla tuollaista, mutta kova on käsi.
 
Back
Top