Pariisin olympialaiset 2024

Kenian keihäsässä haukkuu liittonsa

Ei tukea, muut maat menee edelle, itse teen kaiken...kuulostaako tutulta? 😁

Yego on niitä ulkkisheittäjiä jotka käytti paljon suomalaista valmennusosaamista. Maailman eliitti keihäsosaaminen on pääasiassa Saksassa, Suomessa ja Tsekeissä. Esimerkiksi Chopra nojaa paljon saksalaiseen valmennukseen. Euroopan ulkopuolelta tulevat 'eksoottiset' menestysheittäjät ovat yleensä yksinäisiä tykkejä, jotka käyvät jossain em. maassa treenaamassa. En siis usko että suomalainen valmennusosaaminen sinänsä on keihäänheitossa vialla.
 
Ihan mielenkiinnosta, minkälaisella dopingilla keihäänheitossa voisi saada etua? Tuossa aiemmin oli jo keskustelua että esimerkiksi Räty oli vahvempi kuin Zelenskzy, mutta se ei tuonut etua.
Tuo asia on yksinkertaistus, ja se vaatii enemmän avaamista. Tässä on ilmeinen väärinkäsityksen vaara. Liike-energia siihen keppiin tulee voimasta. Räty jos kuka sai etua raa'asta voimastaan mutta Zelezny kompensoi edun muilla avuilla eli hankki voiman vauhdilla, kierrolla ja luonnostaan hänellä oli käsikin nopea kuin Lucky Lukella.

Tätä voi kehitellä, mutta haarukoin nopeasti hajahuomioita.

Heidän huippuaikansa risteytyivät, mikä muutenkin vaikeuttaa vertailua. Räty on traaginen hopea- ja pronssimies, joka on kuin Dante, josta ei tiedä, kuuluuko keskiaikaan vai renessanssiin. Zelezny on Petrarca, joka täyttää 17 ja tekee rakkaussonetteja, kun Dante on vanha ja menossa keihäsgladiaattorien kivulloiseen helvettiin. Rajakohta valtikan vaihdossa kaikilta muilta Zeleznylle on 1991-1992. Seppo oli parhaimmillaan 1991 ja Zelezny taas juuri tulossa kaikkien aikojen parhaaksi. (1991 Kimmo Kinnusella kävi Tokiossa aivan mieletön munkki, kun hän vei potin kaikkien edestä.) Vedenjakaja Zeleznyn lopulliseen tuloon oli Barcelona. Siitä lähtien Zelezny hallitsi aina Sydneyyn 2000. Pitkä kuntohuippu!

Zeleznyn yläruumiin kierto on kaikista näkemistäni paras ja käden sivallus on nopea ja piiskamainen. Voima tulee paremmin lonkan kierrosta ja käsi on nopea. Vauhti oli hyvä, sellainej jormakinnusmainen. Pauli Nevala sen huomasi jo silloin, kun Zelezny oli vasta tulossa eturiviin.

Soulissa Zelezny jäi Korjuksen taakse. Rypyläkeihäällä 1991 hän jäi vielä viisi metriä Rädyn taakse. Sen jälkeen hän karkasi. 1990-luku oli Zeleznyn aina vuoteen 2000. Barcelonasta alkoi olympiadien kultakausi.

HS haastatteli Nevalaa ennen Barcelonaa. Nevala sanoi:

"Mä näin kyllä kun se tshekki (Jan Zelezny) heitti Bisletillä. Se veti aika tavalla. Näki, että sillä oli hartsia kädessä ja se pöllähteli aika tavalla joka vedolla. Se on vaarallinen, vaarallinen mies."

Mutta siihen liike-energiaan. Pienet (Zelezny, Jorma Kinnunen) ottavat yleensä kovan vauhdin, jolla kompensoivat isojen vipuvarren. Sitten on vielä näitä massiivisia lönköttelijöitä, jotka näyttävät tassuttelevan viivalle ja panevat menemään pitkälle ilman hifistelyä ja ilman selittelyjä. Se voi olla myös optinen harha. Jos hidastuksesta seuraa, on näillä köntyksillä yläruumiin kierto mukana ja tukijalka toppaa vauhdin kuin seinään. Se on vain vähän raskaampi katapultti.Tassulla voi olla enemmän roolia, kun ei lopu ruuti kesken, mutta liike-energian voi hankkia monin keinoin.

Olen edelleen sitä mieltä, että Helanderin kropalla pitää pystyä parempaan. Nähtäväksi jää, milloin hän löytää sen varmuuden, jossa 90 metriä on jo yhtä varma tulos kuin nyt 85. Ja ehtiikö löytää ennen kuin vaivat vievät.
 
Viimeksi muokattu:
Doping mm. mahdollistaa kovemman harjoittelun ja nopeamman palautumisen.
Kyllä. Pauli Nevala oli urheillut 10 vuotta lähes ammattilaisena, kun hän alkoi käyttää hormoneja ja paransi tulosta 5-6 metriä vielä 30-vuotiaana. Silloin steroidit eivät olleet kiellettyjä. Nyt ollaan niin kuin ei käytettäisi ja jotkut käyttävät salaa. Tämä voi hyvinkin olla ratkaiseva ero Nadeemin ja 85 metrin miehen välillä.

Nuoria urheilijoita ei muuten oikein motivoi sekään, että ilman dopingia heillä ei ole mitään mahdollisuuksia rikkoa edes vanhoja Suomen ennätyksiä. Ei keihäässä eikä monessa muussakaan lajissa.
 
Yksi realiteetti on raha motiivina. Nadeem sai köyhältä valtioltaan summan, joka siellä vastaa loton pääpottia täällä. Mutta ennen voittoa rahaa on muualla vaikeampi saada. Sama koskee myös Saksaa ja Tsekkiä. Ei siellä saa rahaa, jos vähän osaa heittää, vaan työtä tehdään tosi pitkään. Meillä on homma ollut pitkään vähän sellaista virkamiesurheilua ilman todellista alkuvoimaista nälkää. Tietotaitoa taas on eniten koko maailmassa. Tai oli.

No se keihäästä. Mutta kun esim. juoksulajeja katsoo... maratonilla pärjäävä jätkä juoksi jossain Afrikassa tuollaisen matkan lapsena päivässä hakiessaan perheelleen vettä. Lähde tästä nyt suomalainen pullalapsi palauttamaan kestävyysjuoksumainetta... Mutta hyviin rullalautoihin etiopialaisilla ei ole varaa pitkään aikaan.

Amerikassa mustalla on kolme vaihtoehtoa päästä johonkin: armeija, urheilu ja musiikki.

Tietenkin jos tulee Suomesta se oikeasti kova tyyppi, joka on päättänyt, mutta ei se voi olla mikään hiutale. Sen pitää olla kostaja, yksinäinen susi. Sellainen, joka juoksee Myrskylässä soraharjuun sellaisen uran, että se ei kokonaan kamartuisi kedoksi, vaikka tossut ovat olleet naulassa 40 vuotta.

Olisi hauska nähdä, milloin 5000 metrin Suomen ennätys rikotaan. Siis se, joka juostiin 14.9.1972 ja on vielä voimassa. Ollut 52 vuotta.

Kaikki me tiedämme, ettei sitä ihan äkkiä rikota. Tai Kukkoahon 400 metrin ennätystä samalta vuodelta. Tai Mona-Lisa Pursiaisen 200 metrin ennätystä vuodelta 1973. Tai Riitta Salinin 400 metrin ennätystä vuodelta 1974.. Viestijuoksut mukana varmaan tusina ulkoratojen Suomen ennätystä on 1970-luvulta. Meillä oli aikanaan yhtä edistyksellinen ravitsemus kuin DDR:ssä, myönnän. Mutta oli kovaa porukkaakin.

Ei Myllyläkään hiihdossa hemohesillä yksin hiihtänyt. Kyllä karpaasi suolta ja ladulta sen haki kovalla työllä. Rauha hänelle kuin myös Matille, joka hyppäsi, koska treenasi jo lapsena sellaisia määriä, että sitä ei tajua. Ei mennyt kouluunkaan, vaan mäkeen. Pulli yritti sieltä hakea, kun opettajat soittelivat. Väki luulee että hän vain joi viinaa ja hyppäsi välillä. Se oli ihan toisin päin.

Muistan, miten Jensen opetti judoa 1970-luvulla. Hän sanoi, että jos tuntuu vaikealta lähteä kuudelta aamulla lenkille, lähde saatana kolme viikkoa viideltä niin alkaa maistua. Jos käsi on poikki, ota sisääntuloja toiselle puolelle. Siinä se psykologia. Kai nykyään tiede on edistynyt mutta silloin oli kovia tyyppejä. Vähän liiankin kovia jotkut omaksi parhaakseen. Jensen otti kaiken muunkin omiin käsiin, jopa lähtönsä täältä. Kuin myös Uusivirran Tare. Mutta sitä rääkkiä ei tajua kuin se, joka on kokeillut.

Nyt se vanha urheiluhulluus taas nousee minussa. Se on kuin huume. Pitää lopettaa tämä muistelu, etten ala pian juoda viinaa ja karjahdella yksinäni. 😀
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän olympialaisissa on käynyt selväksi, että massalajin voittajalta edellytetään kahta äärimmäistä ominaisuutta. Vain äärimmäisen lahjakkuuden ja oikeanlaisen hulluuden yhdistelmä kantaa mitaleille saakka. Jos vain toista löytyy, niin maksimi on maakohtainen osallistujamäärän rajoitus huomioiden yleisurheilussa nähdyllä tavalla kahdenkympin sakissa, hyvänä päivänä ehkä pistesijoilla. Kovaa harjoittelevia on maailma täynnä. Siitä porukasta pitäisi pystyä erottumaan omalle tasolleen.
 
Uimari voi ottaa vaikka seitsemän kultaa samoissa kisoissa, jos on silloin juuri maailman paras mutta monessa muussa lajissa ei ole synergiaa. Joissakin juoksuissa on (vrt. Nurmi ja myös Viren).

Painijalle viisi olympiakultaa on kahden vuosikymmenen taisto huipulla.

130-kiloisissa nyt ottelevan Mijain Lopezin voi laskea suurten joukkoon. Viisinkertainen olympiavoittaja, viisinkertainen maailmanmestari, viisinkertainen Pan-Amerikan kisojen kultamitalisti ja yhdeksänkertainen Amerikan mestari...

Silti hänestä puhutaan aika vähän.

Jos kysyn, kuka on Duplantis, miltei kaikki tietävät, kuka hän on. Hänellä on yksi olympiakulta.
 
Uimari voi ottaa vaikka seitsemän kultaa samoissa kisoissa, jos on silloin juuri maailman paras mutta monessa muussa lajissa ei ole synergiaa. Joissakin juoksuissa on (vrt. Nurmi ja myös Viren).

Painijalle viisi olympiakultaa on kahden vuosikymmenen taisto huipulla.

130-kiloisissa nyt ottelevan Mijain Lopezin voi laskea suurten joukkoon. Viisinkertainen olympiavoittaja, viisinkertainen maailmanmestari, viisinkertainen Pan-Amerikan kisojen kultamitalisti ja yhdeksänkertainen Amerikan mestari...

Silti hänestä puhutaan aika vähän.

Jos kysyn, kuka on Duplantis, miltei kaikki tietävät, kuka hän on. Hänellä on yksi olympiakulta.
Useimpien mielestä on kaiketi seksikkäämpää uhmata paino-, kuin lihasvoimaa. Eikä hikiset ukot trikoissaan ähisemässä ja laskemassa suolikaasua ole millekään aistille kovin miellyttävää. Kaikki kunnia kuitenkin painijoille. Hieno ja perinteikäs matalan kynnyksen laji, jonka välineisiin on kaikilla varaa.
 
Että mä kaipaan entisaikojen urheilutoimittajia. Ei nää nykyset mitään osaa. Kari Mänty alias Gary the Pine ja Juha "Rusketus" Jokinen.



"Kun kysyin tuossa Frankieltä, että aikooko hän voittaa tämän, niin hän alkoi ilmeisesti puhumaan jotain siitä.,," Ei saatana :D
 
Ihan mielenkiinnosta, minkälaisella dopingilla keihäänheitossa voisi saada etua? Tuossa aiemmin oli jo keskustelua että esimerkiksi Räty oli vahvempi kuin Zelenskzy, mutta se ei tuonut etua.

Eikö keihäänheittäjillä, samoin kun baseballissa, ole olkapäät aika kovilla ja paskana joskus niin kaikennäköiset "vammankorvaajat" olisi varmaan ihan hyödyllisiä, esim. kasvohormoni, uudet peptidit bpc-153/tb-500 mitä nyt "normisalijampatkin" käyttää?
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on vähän jo huvittavaa siipeilyä. "Suomen kansalainen voitti kultaa."

Ainakin voi todeta, että hän on kaukana Suomen olympiakomiteasta ja valmennusjärjestelmästämme.

Mietin, kuka omasta joukkueestamme olisi mahdollisimman vähän saastunut systeemimme kanssa ja päädyn kisojen parhaiten menestyneeseen urheilijaamme, joka on se rullalautaileva pikkutyttö.


 
Mietin, kuka omasta joukkueestamme olisi mahdollisimman vähän saastunut systeemimme kanssa ja päädyn kisojen parhaiten menestyneeseen urheilijaamme, joka on se rullalautaileva pikkutyttö.
... joka on mahdollisimman vähän altistunut olympiakomiteallemme ja muille huippu-urheilun vaikuttajille. :)
 
Kyllähän olympiakomiteaan on välittömästi vaihdettava uudet entiset kokoomuspoliitikot, jotta homma saadaan raiteilleen.
Tarvitaan uusi Uunila.

Siitä onkin jo 40 vuotta, kun Jukka Uunila, Suomen urheilun "Kekkonen" jäi pois Suomen olympiakomitean puheenjohtajan paikalta.

Hän tuli ensin SUL:n puheenjohtajaksi 1965, kun suomalainen yleisurheilu oli heikommalla tasolla kuin koskaan ennen. Kun hän jäi pois SUL:n johdosta (1974), se oli paremmalla tasolla kuin koskaan sen jälkeen.

Hän oli kova työmyyrä. Vaikutti hän joskus urheiluun myös suoraan ja välittömästi esim. hommaamalla valmentaja Lyniardin, joka muutti juoksuvalmennusta ja oli kolmen V:n ilmiön (Vasalan, Virenin ja Väätäisen) takana.

Uunila oli sodan käynyt mies. Oli juuri päässyt lukiosta 1941, kun meni vapaaehtoisena. Yksikköä en tiedä, mutta ilmeisesti joku niistä Vienan korvessa kahlanneista III AK:n porukoista, koska hänellä oli Pohjois-Vienan risti.

Kyllä kai poliitikot tarvitsevat suojatyöpaikkoja, mutta Uunilan tausta oli korpisoturin lisäksi ammattivalmentajan, urheiluopiston johtajan ja toimitusjohtajan ura.
 
Back
Top