Pariisin olympialaiset 2024

Vapaavuorta ei voi siis syyttää siitä että hän sössi asiat, mutta olisiko hän voinut tehdä enemmän kelkan kääntämiseksi? Enpä osaa sanoa. Keulakuvan makuahan tuossa pestissä on.
Puheenjohtajan roolista sen verran, että jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu. Pari vuotta sitten riippumaton työryhmä teki arvion, jossa Suomi katsottiin enemmän kilpa- kuin huippu-urheilumaaksi. Kesäolympiakisoissa menestymiseen Suomen taso ei riitä. Työryhmän suosituksia ei ainakaan laitettu käyttöön. Kenen vastuulla se olisi ollut?

Itse en kaipaa poliittista teflonia yhtään mihinkään "keulakuvaksi", jos ammattilaisia on saatavana.

Mitäpä urheilijat itse sanoisivat? Näyttää siltä, että aika samoja juttuja on kentällä kuin täällä olemme yrittäneet haarukoida.

UrheiluvaIkuttajien kommenteissa alla olevan Ylen jutun mukaan on yksi toistuva, yhteinen piirre: nykyisessä Olympiakomiteassa huippu-urheilu on vain osa toimintaa, ja monien mielestä yhä pienempi ja marginaalisempi osa. Myös osa Olympiakomitean urheilutyöntekijöistä kokee asian näin. Ja tämä muutos yhteiskunnalliseksi liikuntaseuraksi on kiihtynyt Vapaavuoren kaudella, minkä hän itse myöntää.

Varmaan asiaa tarkastellaan vielä, jos halutaan muuttaa tilanne, jossa Suomi on näin takamatkalla. Ruotsi, Norja ja Tanska saavuttivat yhteensä 28 mitalia, joista kymmenen oli kultaisia.

 
Kysymys kuuluu toki myös, miksi valtaosa tämän lisäksi alisuoriutui omaan tasoonsa nähden.
Tämä tuntuu olevan tilanne suurimmalla osalla Suomalaisista kaikissa arvokisoissa. Pihtiputaan kyläkisoissa painetaan kauden parasta tulosta ja tähtäimen luulisi olevan suurkisoissa, mutta sitten aika usein vedetään kauden surkein tulos tärkeimmässä paikassa. Kun sitten verrataan maailman oikeasta parhaisiin, niin jotenkin ne sieltä aina kaivavat parhaan tulostasonsa arvokisoihin. Tietenkin kyse on osin siitä, että tulostaso on niin kova, että eivät joudu taistelemaan tietään kisoihin, mutta silti. Otetaan vaikka jenkit. Heillä on pitkä yliopistokausi, siihen päälle hurja karsinta ja silti ollaan parhaimmillaan arvokisoissa. Kun sitten taas Suomalainen on parhaimmillaan Pihtiputaalla, Vetelissä tai Kalevan kisoissa.
 
Myös osa Olympiakomitean urheilutyöntekijöistä kokee asian näin. Ja tämä muutos yhteiskunnalliseksi liikuntaseuraksi on kiihtynyt Vapaavuoren kaudella, minkä hän itse myöntää.

Vapaavuoren syyltähän tämä eniten vaikuttaa jos jollekin syytä pitäisi vierittää


"Pöydän takana istui nyt mukamas huippu-urheilun asiaa ajava Vapaavuori, vaikka koko vuonna 2020 alkaneen puheenjohtajakautensa ajan hän on johdattanut Olympiakomiteaa huippu-urheilusta kohti pehmeämpää liikuntaorganisaatiota. Suomen huippu-urheiluväki on ollut tästä raivoissaan.

Ja jos Vapaavuori jo edellisten kesäkisojen jälkeen osasi odottaa katastrofia ja tiesi asioiden olleen pielessä, miksei hän puheenjohtajakautensa aikana tehnyt asioille mitään vaan päinvastoin ajoi huippu-urheilun entistä ahtaammalle?"
 
Vapaavuoren syyltähän tämä eniten vaikuttaa jos jollekin syytä pitäisi vierittää


"Pöydän takana istui nyt mukamas huippu-urheilun asiaa ajava Vapaavuori, vaikka koko vuonna 2020 alkaneen puheenjohtajakautensa ajan hän on johdattanut Olympiakomiteaa huippu-urheilusta kohti pehmeämpää liikuntaorganisaatiota. Suomen huippu-urheiluväki on ollut tästä raivoissaan.

Ja jos Vapaavuori jo edellisten kesäkisojen jälkeen osasi odottaa katastrofia ja tiesi asioiden olleen pielessä, miksei hän puheenjohtajakautensa aikana tehnyt asioille mitään vaan päinvastoin ajoi huippu-urheilun entistä ahtaammalle?"
Poliitikolle ei ole olemassa oikeata tai väärää, on vain politiikkaa. Jos poliitikko näkee, että epäonnistuminen huippu-urheilussa saa hänet huonoon valoon, hän puhuu tiukasti huippu-urheilun puolesta. Jos hän kokee saavansa enemmän ääniä liikunnan tukijana, hän puhuu sen puolesta. Teot tai tekemättömyydet ovat sivuseikka, ja tärkeintä on tulla valituksi uudelleen.

Tämä koskee kaikkia poliitikkoja. Siksi yleensä kaipaan ammattilaista valtion instituutioiden johtoon, mutta maan tapa on toinen: raskaan sarjan poliitikoille on palkkiovirkoja (ei kaikille ole).
 
Puheenjohtajan roolista sen verran, että jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu. Pari vuotta sitten riippumaton työryhmä teki arvion, jossa Suomi katsottiin enemmän kilpa- kuin huippu-urheilumaaksi. Kesäolympiakisoissa menestymiseen Suomen taso ei riitä. Työryhmän suosituksia ei ainakaan laitettu käyttöön. Kenen vastuulla se olisi ollut?

Itse en kaipaa poliittista teflonia yhtään mihinkään "keulakuvaksi", jos ammattilaisia on saatavana.

Mitäpä urheilijat itse sanoisivat? Näyttää siltä, että aika samoja juttuja on kentällä kuin täällä olemme yrittäneet haarukoida.

UrheiluvaIkuttajien kommenteissa alla olevan Ylen jutun mukaan on yksi toistuva, yhteinen piirre: nykyisessä Olympiakomiteassa huippu-urheilu on vain osa toimintaa, ja monien mielestä yhä pienempi ja marginaalisempi osa. Myös osa Olympiakomitean urheilutyöntekijöistä kokee asian näin. Ja tämä muutos yhteiskunnalliseksi liikuntaseuraksi on kiihtynyt Vapaavuoren kaudella, minkä hän itse myöntää.

Varmaan asiaa tarkastellaan vielä, jos halutaan muuttaa tilanne, jossa Suomi on näin takamatkalla. Ruotsi, Norja ja Tanska saavuttivat yhteensä 28 mitalia, joista kymmenen oli kultaisia.

Mulla on ehdotus:
Laitetaan mies nyrkkeilemään naisten sarjaan niin saadaan ainakin yksi mitali.

Oli kyllä varsinaiset pellelymppialaiset.
 
Huvittavaa ja suorastaan banaalin naurettavaa on kuunnella kuinka erilaiset urheilupomot syyttelevät toisiaan heikosta menestyksestä. Jonninjoutavaa sakkia ihan kaikki.
 
Mulla on ehdotus:
Laitetaan mies nyrkkeilemään naisten sarjaan niin saadaan ainakin yksi mitali.

Oli kyllä varsinaiset pellelymppialaiset.

Ehkä kannattaa kuitenkin keskittyä omaan tekemiseen eikä pomppia ryssän narratiivin mukaan. Niin läpinäkyvää se oli.

Ihan oli tyylikkäät kisat minusta. Suomen rämpiminen tietty harmittaa, mutta olihan tuolla perkuleen kova tasokin.
 
Ja jos vähän nuoremmalle kuin Suomen-kulta-ajan penkkiurheilijalle sallitaan suunvuoroa:
Versaillen altaiden äärellä kouluratsastus ei siitä upeammaksi enää voi mennä. Se on legendaarinen ja ainutlaatuinen paikka (taas muutamiin kymmeniin tai sataan vuoteen) harrastaa tuollaista.
Ja joukkuekilpailussa Suomi sentään sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon, finaaliin. Ja se ei ole pieni suoritus niissä piireissä. Varsinkin tällaisessa pienessä maassa, jossa ei monella ole varaa edes kelvolliseen hevoseen.

Samaa voi sanoa Eiffel-tornin alla pidettyihin muihin ulkoilmakilpailuihin. Ne olivat varsin suurellisia.

(Ja minulle sydäntä lähellä on skeittiparkin sijoitus niin keskeiselle, upealle paikalle. Mutta siitä sentään voidaan depatoida, että kuuluuko laji Olympialaisiin. Todellinen taidon haaste laji kyllä on.)

EI minusta Ranska ainakaan ihan hirveästi "pahvisängyistä" huolimatta mokannut.
Suomi ehkä sen sijaan...
 
Ennen Pariisin olympialaisia olin paljon puhetta riskeistä, terrori-iskuista yms. Varsinkin venäjä halusi niitä levittää.

Lopputulos kuitenkin oli, että mitään vakavaa ei tapahtunut. Onnittelut Ranskan turvallisuusviranomaisille. venäjä taatusti olisi halunnut jotain tapahtuvan. Jotain juttuja varmaan estettiinkin pinnan alla.

Rentouttavat kisat, kun ei ollut noita maailman tyhmimmän kansan urheilijoita mukana. Kukaan ei niitä kaivannut, eikä edes huomattu niiden poissaoloa.

Suomi ei toki pärjännyt, joka oli oletettavaa. Nyt alkaa jälkipyykki, joka lopputulos on että yksikään pomo ei joudu lähtemään ja kaikki jatkuu kuin ennenkin. Seuraavatkin olympialaiset tulevat olemaan Suomelle yhtä huonot. Olympiaurheilu on Suomessa rikki, kuten miltei kaikki muutkin asiat.

Onnittelut kuitenkin Ranskalle. Hienot kisat, varsinkin ottaen huomioon maailmantilanteen ja Euroopassa käytävän sodan.
 
Kun tuli otettua se Max, niin nyt on tällä viikolla jatkunut kisojen jälkikatselu mm. melonnan osalta. Sielläkin on katsomossa paljon väkeä ja hyvä tunnelma. Ihmetyttää, että miksi tuhansien järvien maasta ei tule soutajia ja melojia, kun vaikkapa Unkarilla ja Uudella-Seelannilla on hyvin vahva edustus.

Painikatsomossa on jo aivan mieletön tunnelma, ihan huikea. Naisten vapaapainissa oli yksi pahan näköinen tapaus, kun romanialainen tuli mattoon heitossa pää edellä ja jouduttiin niska tuettuna viemään paareilla sairaalaan. Heittohan oli upea, mutta huonoa tuuria heitetyllä.
 
Kuulin sellaisen selityksen melontaan, että kun lajeja on useampia, niin kunkin lajin paikat on leikattu minimiin. Ja että vaikka olisi hyvin sijoittunut, niin paikkoja ei kertakaikkiaan ole. Eli että olympiakomitea jakaisi niukkuutta. Ei siis pelkästään Suomessa, vaan että kisat on puristettu niin pieneksi.

Itse en tiedä mitään, toisen käden tietoa.
 
Siis mikä ihmeen sääntö on varoitus "hihan sisäpuolisesta otteesta"? Miksi moinen on kielletty? Esimerkiksi miesten alle 100 kg sarjassa toinen pronssi ratkesi moiseen mitättömyyteen, kun hävinnyt sattui sokkona hipaisemaan sormillaan hihansuun sisältä. Erittäin kaukana urheilusta moinen pelleily.
Ei saa ottaa otetta hihan sisäpuolelta, se on kielletty kilpailuteknisistä syistä, koska siinä loukkaantumisriskit ovat liian korkeat otteen ottajalle. Ja koska se on kielletty tekniikka, niin sitä vastaan sääntöjä noudattaen otteleva (ja sitä myös vastapuolelta olettava) ei osaa varautua, jolloin se tarjoaa epäreilua yllätysetua, jos niin yrittää tehdä.

Suomesta harvoin tulee peruskunnoltaan niin kovia kestävyysjuoksijoita nykyään, että he voisivat lähteä pitämään vauhtia. On helpompi rakentaa juoksijasta kiritykki, joka pyrkii juoksemaan suurimman osan matkaa mahdollisimman taloudellisesti. Jukka Keskisalo voitti EM-kultaa aikoinaan näin esimerkiksi. (Poikkeuksiakin on, esim Annemari Sandellilla ei ollut kummoista kiriä mutta kestävyysominaisuudet oli kovia).
Harmi, koska suomalaisilla on kuitenkin eräitä kestävyysurheilussa huomattavasti auttavia ominaisuuksia, mm. 10-15% suuremmat keuhkot kuin eurooppalaisilla keskimäärin.

Jotain houkutetta pitäisi kyllä olla, mutta se että sitten joskus urheilu-uran jälkeen saatat päästä kisoihin delegaatiksi on vähän huono kannustin pitkää uraa ajatellen. Mutta yhtenä kannustimena toki voi toimia. Ja toki tuo työpaikka urheilun parissa voi olla aika luonteva monelle.
Monella tavoitteellisesti yleisurheilua rahoittavalla maalla on kyse asevoimien urheiluohjelmista, ja yleensä niissä on sitten joku jatkohomma järjestetty huippu-urheilu-uran jälkeen. Kun homma on keskitetysti johdettua, niin se toisaalta mahdollistaa myös antidopingtyön kampittamisen, vaikka sitä näennäisesti tehtäisiinkin rehellisesti. Toisaalta, harvassa maassa on niin idiootit antidopingtoimijat, että ehdoin tahdoin järjestävät maajoukkueitaan ansaan, kuten Lahdessa 2001...

No se keihäästä. Mutta kun esim. juoksulajeja katsoo... maratonilla pärjäävä jätkä juoksi jossain Afrikassa tuollaisen matkan lapsena päivässä hakiessaan perheelleen vettä. Lähde tästä nyt suomalainen pullalapsi palauttamaan kestävyysjuoksumainetta... Mutta hyviin rullalautoihin etiopialaisilla ei ole varaa pitkään aikaan.
Ingebrigtsenien perheestähän näkyy, mitä maailmanmestaruus-olympiavoittajatasoiseksi urheilijaksi lapsiaan kasvattamaan pyrkiminen voi vaatia - heidänkin perheessään valmentajaisän ja usean lapsen täyden välirikon. No, voittajiahan niistä lapsista sentään on tullut, varmaankin juuri samoista syistä, mistä tuo välirikkokin johtui.
 
Uimari voi ottaa vaikka seitsemän kultaa samoissa kisoissa, jos on silloin juuri maailman paras mutta monessa muussa lajissa ei ole synergiaa. Joissakin juoksuissa on (vrt. Nurmi ja myös Viren).

Painijalle viisi olympiakultaa on kahden vuosikymmenen taisto huipulla.

130-kiloisissa nyt ottelevan Mijain Lopezin voi laskea suurten joukkoon. Viisinkertainen olympiavoittaja, viisinkertainen maailmanmestari, viisinkertainen Pan-Amerikan kisojen kultamitalisti ja yhdeksänkertainen Amerikan mestari...

Silti hänestä puhutaan aika vähän.

Jos kysyn, kuka on Duplantis, miltei kaikki tietävät, kuka hän on. Hänellä on yksi olympiakulta.

Paavo Nurmella oli vielä se synergiaetu, että hän voitti sekä Antwerpenissa 1920 että Pariisissa 1924 kaksi kultamitalia samasta startista (maastojuoksun henkilökohtainen kilpailu ja sen sijoituksista laskettu maastojuoksun joukkuekilpailu).

"The first three runners for each nation to finish in this event [The men's individual cross country event] were also counted towards the cross country team result."

1723933677679.webp
 
Viimeksi muokattu:
Neljän olympiajoukkueen urheilujäsenen kirjoittama avoin kirje on julkaista Hesarissa:

Me täällä tiesimme jo kisojen aikaan mikä meininki Pariisissa on käynnissä, mutta näemmä urheilijat sen vahvistavat. :(


Monia urheilijoita jopa puistatti johdon intohimottomuus ja apaattisuus huippu-urheilua ja urheilijoita kohtaan.

Voittamisen kulttuuri ei näy Olympiakomitean tai Pariisissa olleen johdon toiminnassa. Esimeriksi Pariisissa johdolle ja henkilöstölle tärkeämpää tuntui olevan valtionjohdon, muiden tärkeiden vieraiden tai jopa omien perheidensä viihdyttäminen.

Tämän seurauksena osa urheilijoista koki jääneensä ilman tarvittavaa apua.

Kisakylässä Suomen joukkueen majoitustiloissa tuntui vierailevan päivittäin poliitikkoja, virkamiesväkeä, yhteistyökumppaneita tai muita urheilijoiden kisasuoritukseen liittymättömiä henkilöitä – toisin kuin muilla mailla.

 
Kun tuli otettua se Max, niin nyt on tällä viikolla jatkunut kisojen jälkikatselu mm. melonnan osalta. Sielläkin on katsomossa paljon väkeä ja hyvä tunnelma. Ihmetyttää, että miksi tuhansien järvien maasta ei tule soutajia ja melojia, kun vaikkapa Unkarilla ja Uudella-Seelannilla on hyvin vahva edustus.

Painikatsomossa on jo aivan mieletön tunnelma, ihan huikea. Naisten vapaapainissa oli yksi pahan näköinen tapaus, kun romanialainen tuli mattoon heitossa pää edellä ja jouduttiin niska tuettuna viemään paareilla sairaalaan. Heittohan oli upea, mutta huonoa tuuria heitetyllä.

Noihin melonnan eri kilpalajeihin ei ole oikein harrastuspaikkoja ja koko maassa taitaa olla 2 slalomrataa jotka nekään eivät lähellekään ympärivuotisia. Muistaakseni koko yhdistetyllä melonta- ja soutuliitolla on peräti 2 täysipäiväistä työntekijää. Melojat kisaa Euroopassa omalla ajalla ja varoilla.
 
Kun tuli otettua se Max, niin nyt on tällä viikolla jatkunut kisojen jälkikatselu mm. melonnan osalta. Sielläkin on katsomossa paljon väkeä ja hyvä tunnelma. Ihmetyttää, että miksi tuhansien järvien maasta ei tule soutajia ja melojia, kun vaikkapa Unkarilla ja Uudella-Seelannilla on hyvin vahva edustus.

Eikö melkein voisi väittää että suomen kovin Olympiaurheilija on tällä hetkellä soutaja joka ei kuitenkaan päässyt Pariisiin? Eli Joel Naukkarinen?

- Paukuttanut maailmanennätyksen (no sisäsoudussa) ja maailmanmestaruuden. Coastal ja ratasoudussa kilpailee myös siis.
- Säkrifaissii ja dedikeissönii ottamalla pankkilainaa omaan uraansa ja esim. rakentamalla kotiinsa alppimajan. Eli juuri sellaista intohimoa ja omistautumista mitä ei Suomen kampaviineribyrokraattitiimistä löytynyt?

Taloudellisesta näkökulmasta Joel Naukkarisen kannattaisi unohtaa urheilu ja siirtyä lääkärin töihin. Mutta hän ei usko, että raha tuo onnellisuutta. Naukkarisen unelma on voittaa olympiakultaa.


Powertalkin kolmannen kauden toisessa jaksossa nostetaankin tasoa hiukan korkeammalle. Puhumme nimittäin olympiatason harjoittelusta ja kilpailusta, kun Suomen tämän hetken kovin soutaja Joel Naukkarinen tuli juttelemaan siitä, mitä vaaditaan olympiakullan saavuttamiseen!


@MRTatsaa: Naukkarinen on jälleen yks esimerkki siitä sitoutumisesta ja työnmäärästä mitä vaatii olla huipulla. Vaikka on paljon saavuttanut niin ei oo kuitenkaan esimerkiksi olympialaisia vielä päässyt käymään. Toivottavasti nämäkin videot avaisi ihmisille miten järkyttävän määrän se ottaa duunia pärjätä SM-tasolla melkeimpä lajissa ku lajissa. Iso respect Naukkariselle ja toivottavasti tuo tietotaito jää Suomalaisen urheilun käytettäväksi oman aktiiviurankin jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top