Pariisin olympialaiset 2024

YJT kirjoitti:
Niin, voidaan kysyä että missä määrin laji on urheilua, jos se mittaa fyysistä suorituskykyä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oho, tuolta jäi yksi "ei" puuttumaan; piti lukea:
YJT kirjoitti:
Niin, voidaan kysyä että missä määrin laji on urheilua, jos se EI mittaa fyysistä suorituskykyä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eli kun miehet saavat monilla tavoin aika paljonkin etua naisiin nähden, niin onko se urheilua jos miehet ja naiset voivat kilpailla tasapäisesti samoissa sarjoissa? Toki se voi vaatia paljon taitoa ja vaatia paljon harjoittelua, mutta jos fyysisellä suorituskyvyllä ei ole merkitystä, onko laji ylipäätään urheilua?

Onkohan olemassa lajeja joissa naiset saavat etua miehiin nähden? Joku rytmisen kilpavoimistelun permanto on periaatteessa kai aika sama laji miehillä ja naisilla, mutta suoritukset ovat aika erilaisia. Voi olla, että suoritusvaatimukset ja pisteytysperusteet ovat myös erilaiset; en tunne lajia. Samoin taitoluistelussa laji on sama mutta miesten ja naisten suoritukset poikkeavat toisistaan. Näissäkin voi olla vaikeaa sanoa, kummat ovat parempia; en tiedä onko missään kokeiltu sekakilpailuja.
 
YJT kirjoitti:
Oho, tuolta jäi yksi "ei" puuttumaan; piti lukea:

Eli kun miehet saavat monilla tavoin aika paljonkin etua naisiin nähden, niin onko se urheilua jos miehet ja naiset voivat kilpailla tasapäisesti samoissa sarjoissa? Toki se voi vaatia paljon taitoa ja vaatia paljon harjoittelua, mutta jos fyysisellä suorituskyvyllä ei ole merkitystä, onko laji ylipäätään urheilua?

Onkohan olemassa lajeja joissa naiset saavat etua miehiin nähden? Joku rytmisen kilpavoimistelun permanto on periaatteessa kai aika sama laji miehillä ja naisilla, mutta suoritukset ovat aika erilaisia. Voi olla, että suoritusvaatimukset ja pisteytysperusteet ovat myös erilaiset; en tunne lajia. Samoin taitoluistelussa laji on sama mutta miesten ja naisten suoritukset poikkeavat toisistaan. Näissäkin voi olla vaikeaa sanoa, kummat ovat parempia; en tiedä onko missään kokeiltu sekakilpailuja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitaa naisilla olla järjestelmällistä fyysistä etua vain ja ainoastaan huippunotkeutta vaativissa voimistelulajeissa, koska nainen on luonnostaan taipuisampi. Jopa voimistelussa voimaa vaativissa liikkeissä miehet ovat ylivoimaisia naisiin nähden. Jotainhan kertoo sekin, ettei naisten telinevoimisteluun kuulu renkaat eikä hevonen.

Taitoluistelussa on sama juttu. Miehet ylivoimaisia.
 
Taitoluistelussa joskus 80/90-luvun vaiheessa miehet ja naiset hyppäsivät huipputasolla lähes samantasoisia sarjoja. Mutta nykyään neloishypyt on miehillä täysin arkipäivää, siinä missä harva nainen pystyy edes neloistulppiin. Taivutuspirueteissa naisilla on tietenkin etu, nekin harvat miehet jotka Biellmannia tekevät, ovat siinä huonoja.

Voimistelussa puomi on sellainen laite joka miehille voisi olla vähän haastava harjoitella.

Purjehduksessa oli ennen avoimia luokkia, mutta nykyään ei taida olla enää? On vain kai yksi sekaluokka. (Järjetöntä kyllä, yksi 'avoimista' luokista oli erittäin fyysinen Finnjolla.)
 
Vain vuorikiipeily ja Road Racing ovat urheilua. Kaikki muu on lähinnä leikkiä, pihapelejä. Ettei sen puoleen.
 
Tästä kestävyysjuoksuasiasta oli juttua toisella foorumilla, ja kun verrataan ennätystuloksia niin ero miesten hyväksi on 5-10% luokkaa.

100 km
miehet
Aleksandr Sorokin 6:05:35
100 km naiset
Tomoe Abe 6:33:11
Ero 7 % luokkaa

Maraton
miehet
Kelvin Kiptum2.00.35
naiset
Tigst Assefa 2.11.53
Eri 8,6% luokkaa

100 mailia
miehet
Sorokinin10:51:39
naiset
Camille Herron 12:42:40,
ero 17 %

48h radalla:
Miehet
Yannis Kouros 473,797 km
naiset
Herron 435,336 km,
ero 9 %

(Tilastot kopioitu toisen foorumin keskustelusta)
 
YliKoo kirjoitti:
Syöksylasky ohittaa Road Racingin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nopeuslaskussa on hurjemmat nopeudet. Se on myös laji, jossa suomalaiset saivat viitisen MM-kultaa ja vieläpä naisten sarjan kullan silloin, kun se oli näytöslajina olympialaisissa Albertvillessa. Koska yksi laskija kuoli Albertvillessa, se ei sitten tullut olympialajiksi. Suomessa homma hiipui, koska rinnekeskukset eivät enää päästä nopeuslaskijoita rinteilleen. Kansallinen lajiliittokin lopetti. Pieni piiri kuulemma käy laskemassa Sallassa melko matalalla profiililla.

Se oli suomalaisten menestyslaji vielä 2000-luvun alussa.
 
Vonka kirjoitti:
Nopeuslaskussa on hurjemmat nopeudet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ai road racingkiin verrattuna?

Ei kai?

Imatran katuradallakin ajavat kolmeasataa ja nopeimmillaan 345 km/h kaduilla joissa me tavilset noudatamme 40-rajoitusta.

moottori.fi

Kawasaki H2R ja Eeki Kuparinen: 345 km/h mittarissa Imatran kaduilla

Yksi Imatranajo-viikonlopun odotetuimmista tapahtumista oli Eeki Kuparisen näytösajo 326-hevosvoimaisella Kawasaki H2R:llä.
moottori.fi moottori.fi

Itselläni ei ole edes A-korttia, eikä aihe muutoinkaan kiinnosta, mutta kovia kuskeja ovat.
 
Jos ruvetaan etsimään typerimpiä urheilulajeja, niin niihin kuuluvat ehdottomasti tuo nopeuslasku, kasa-ammunta ja kiihdytysajo. Nopeuslaskuhan mittaa pääasiassa hurjuutta, kasa-ammunta pilkunnusuttelua ja kiihdytysajo on muuten silkkaa mämmiä. Kun yleensä urheilu mittaa ainakin jotenkin käytöntöön liittyvien ominaisuuksien huippua, niin nuo kolme lajia eivät mitään niistä. Kasa-ammuntakin on pitkälti kaluston pikkutarkkaa nysväämistä, jota esimerkiksi todellisen tilanteen tarkka-ammunnassa ei voi hyödyntää.
 
Nopeuslaskussa voi vetää äärirajalle, koska voimien loppuessa voi nostaa ylävartaloa ja päästää suksia kantilleen. Meno vakautuu ja nopeus lähtee saman tien putoamaan, tai ei ainakaan kiihdy. Eikä suht lyhyen ja nopean laskun aikana ehdi kertyä sellaista määrää maitohappoa, että se vaikuttaisi laskun hallintaan. Voimaa ottaa eniten paketin koossa pitäminen, ja se että yrittää pitää suksia pohjallaan, ne kun pyrkivät sisäkanteille joka jarruttaa. Radan röykyt on sen verran "vakioita", että niitä ei tarvitse poimia ja joustaa, eikä oikein voikaan. Paketti kasassa ja sukset ottavat lumeen silloin kun ottavat. Jos lippa tulee, seuraa yleensä vain palovammoja.

Syöksylaskija käyttää eniten energiaa, mitä tuon mittaisen suorituksen aikana yleensä missään urheilulajissa käytetään. Ja sekä nopeus, että laskijan ylipäätään hengissä selviäminen riippuvat siitä, toimivatko lihakset vielä halutulla tavalla eivätkä ala jäykistymään. Ei riitä staattinen puserrus, jota täytyy tehdä enemmän kuin kylliksi, vaan pitää olla myös joustoa ottaa vastaan röykyt jotka tulevat ihan helvetin kovina. Kontrolli vaatii ihan jatkuvaa korjaamista, ja vaikka esihypyn avulla hypyt pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä, tulee niille parhaimmillaan pituutta kuin normaalimäessä. Ja alas tullaan paikkaan, jossa sukset pitää lyödä poikittain saman tien.

Norjalaisten syöksymaajoukkue oli joskus keksinyt tavan päästä suurmäkeen, ja huvittelivat hyppimällä sieltä. Valmentaja oli ollut karheana kaverien hupailusta.

Ja kyllä, RR on poikkeuksellisen rohkeiden ja taitavien miesten laji, joka kysyy myös fysiikkaa. Mutta ristiriita kovan suorituksen, lihasten väsymisen, rohkeuden ja riskin kesken ei ole samassa mittakaavassa syöksylaskun kanssa.
 
Nyt kyrsii. Edelleen siis tallenteita ja juuri oli naisten keveimmän sarjan judon välierä, jossa kusipää tuomari vei ruotsalaiselta finaalipaikan täysin naurettavilla varoituksilla. Kun ruotsalainen hiilentyi tuomarille, niin se on jälkikäteen saanut 3 kk kilpailukiellon. Kyseinen tuomari olisi pitänyt piestä teholle, sillä joko tuomarissa tai säännöissä on vikaa, kun selvästi aktiivisempi osapuoli saadaan häviämään varoituksilla japsille, joka lähinnä kyttäili ja makoili selällään. Nettihuhujen mukaan judossa kiellettiin pystyssä käsiotteet jaloista sen jälkeen kun japsi oli hävinnyt finaalin juuri käsijalkaotteella.
 
Sigma957 kirjoitti:
Jos ruvetaan etsimään typerimpiä urheilulajeja, niin niihin kuuluvat ehdottomasti tuo nopeuslasku, kasa-ammunta ja kiihdytysajo. Nopeuslaskuhan mittaa pääasiassa hurjuutta, kasa-ammunta pilkunnusuttelua ja kiihdytysajo on muuten silkkaa mämmiä. Kun yleensä urheilu mittaa ainakin jotenkin käytöntöön liittyvien ominaisuuksien huippua, niin nuo kolme lajia eivät mitään niistä. Kasa-ammuntakin on pitkälti kaluston pikkutarkkaa nysväämistä, jota esimerkiksi todellisen tilanteen tarkka-ammunnassa ei voi hyödyntää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ollaan aika kaukana ketjun otsakkeesta, mutta kyllä kasa-ammunnassa opitaan paljonkin käytännön tilanteissa hyödyttävää tietoa, kuten tuulen tarkkaa lukemista, jälleenlatausparametrien vaikutusta osuntaan jne. Pikkutarkkaa nysväämistä toki, kuten kirjoitat, mutta ei täysin todellisesta maailmasta irtautunutta.
 
hyvis kirjoitti:
Ollaan aika kaukana ketjun otsakkeesta, mutta kyllä kasa-ammunnassa opitaan paljonkin käytännön tilanteissa hyödyttävää tietoa, kuten tuulen tarkkaa lukemista, jälleenlatausparametrien vaikutusta osuntaan jne. Pikkutarkkaa nysväämistä toki, kuten kirjoitat, mutta ei täysin todellisesta maailmasta irtautunutta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Käsittääkseni ainakaan armeijoiden tarkka-ampujat (ja tuskin poliisien erikoisryhmienkään) eivät lataa itse omia patruunoitaan, joten en näe hirveästi hyötyä siitä. Ja kasa-ammunta tapahtuu rauhallisissa ja hyvin optimioloissa, ja niitähän ei taisteluoloissa yleensä ole. Oikeastaan tähän sopii vertauksesi yllä ollut syöksylasku vs. nopeuslasku. Kasa-ammunta on ammunnan vastine nopeuslaskulle.
 
Sigma957 kirjoitti:
Nettihuhujen mukaan judossa kiellettiin pystyssä käsiotteet jaloista sen jälkeen kun japsi oli hävinnyt finaalin juuri käsijalkaotteella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Virallinen ja meille kotimaisia järjestöpiirejä pitkin tullut selitys oli se, että jalkoihin hyökkääminen muuten kuin puolustuksena vähensi lajin näyttävyyttä televisiossa y.m., kun kyyryssä yritettiin erilaisia käsiotteita jaloista.

No, voidaan tietysti miettiä, että onko nykyään arvokisoissa nähtävä usein pitkäveteiseksi menevä otekamppailukaan siltä kannalta mitenkään hyväksi.
 
J0h1F kirjoitti:
Virallinen ja meille kotimaisia järjestöpiirejä pitkin tullut selitys oli se, että jalkoihin hyökkääminen muuten kuin puolustuksena vähensi lajin näyttävyyttä televisiossa y.m., kun kyyryssä yritettiin erilaisia käsiotteita jaloista.

No, voidaan tietysti miettiä, että onko nykyään arvokisoissa nähtävä usein pitkäveteiseksi menevä otekamppailukaan siltä kannalta mitenkään hyväksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Varoitus tulee helpoiten, kun menee vaistonvaraisesti jalkoihin puolustautuakseen heitolta. Sitä varten kai sääntömuutos aikanaan tehtiin. Samalla poistui tietysti myös heittotekniikoita, jotka edellyttivät jalkaotetta. Se kaventaa lajia. Urheilujudossa kukaan ei enää treenaa niitä, kun ei saa käyttää. En ole sääntömuutoksen kannalla mutta sehän on ollut kai kauan jo näin. Olisiko jo muutaman olympiadin ajan?

En nykyistä sääntökirjaa ole lukenut (se löytyy varmasti pdf-muodossa netistä), mutta silmään osuu muutoksia, kun matseja yksinkertaisesti katsoo. Judo huipputasolla on hajimen jälkeen korostetusti grippitaistelua. Oli se ennenkin mutta nyt otetta haetaan pitkään ja huolella, koska pystyssä saatu pieni etu voi ratkaista jutun.

Tasaväkisten tappelu on aina taviskatsojalle erityisen tylsää, mutta sama pätee vapaaottelusta jujutsuun. Jos oppii pieniä nyansseja, voi ehkä nauttia otteen hakemisestakin, vaikka monille katsojille se on pelkkää "takista repimistä", kun katsoja kaipaa viihdettä eli näyttäviä heittoja.

Grippitekniikoihin perehtyminen on oma taiteensa. Kun erilaisia nyansseja tuntee, se antaa katsojalle enemmän.

 
J0h1F kirjoitti:
Virallinen ja meille kotimaisia järjestöpiirejä pitkin tullut selitys oli se, että jalkoihin hyökkääminen muuten kuin puolustuksena vähensi lajin näyttävyyttä televisiossa y.m., kun kyyryssä yritettiin erilaisia käsiotteita jaloista.

No, voidaan tietysti miettiä, että onko nykyään arvokisoissa nähtävä usein pitkäveteiseksi menevä otekamppailukaan siltä kannalta mitenkään hyväksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämäkin on vahvasti esitetty "nettihuhuissa". Mutta pieleen on mennyt, koska niitä näyttäviä heittoja nähdään todella vähän ja aivan liian suuri osa otteluista ratkeaa varoituksilla. Hyvä vertailukohta on kreko vs. vapaapaini. Ero on kuin yöllä ja päivällä otteluiden aktiivisuudessa ja pistesuoritusten määrässä vapaapaini eduksi.

Judossa yksi typeryys on sekin, että valmentajan haastoa ei ole, kun painissa ja taekwondossa se on. Eli tuomarivirheitten osuus ratkaisuissa on hyvin suuri judossa. Esimerkiksi Tara Babulfath hävisi välierän ihan tuomaripeliin japsille, vaikka oli ottelussa selvästi aktiivisempi ja yrittteliäämpi.

Varoitussysteemi on painissa ja taekwondossa paljon järkevämpi, koska esimerkiksi jälkimmäisessä varoituksia saa tulla 4 ja vasta viides varoitus tietää jakson (ei koko ottelun, ellei kolmas jakso) häviötä. Ja taekwondossa varoituksen syytkin ovat selkeämmät, toisin kuin judossa, jossa karrikoiden varoituksen voi saada mulkun väärästä asennosta.
 
On myös valitettu, että jotkut ottelijat stallaavat yrittämällä näennäisesti koko ajan heittoja, joilla ei ole mitään mahdollisuutta todellisuudessa onnistua: käytännössä kyseessä on siis puolustustaktiikka.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top