Pariisin olympialaiset 2024

Neljän olympiajoukkueen urheilujäsenen kirjoittama avoin kirje on julkaista Hesarissa:

Me täällä tiesimme jo kisojen aikaan mikä meininki Pariisissa on käynnissä, mutta näemmä urheilijat sen vahvistavat. :(


Monia urheilijoita jopa puistatti johdon intohimottomuus ja apaattisuus huippu-urheilua ja urheilijoita kohtaan.

Voittamisen kulttuuri ei näy Olympiakomitean tai Pariisissa olleen johdon toiminnassa. Esimeriksi Pariisissa johdolle ja henkilöstölle tärkeämpää tuntui olevan valtionjohdon, muiden tärkeiden vieraiden tai jopa omien perheidensä viihdyttäminen.

Tämän seurauksena osa urheilijoista koki jääneensä ilman tarvittavaa apua.

Kisakylässä Suomen joukkueen majoitustiloissa tuntui vierailevan päivittäin poliitikkoja, virkamiesväkeä, yhteistyökumppaneita tai muita urheilijoiden kisasuoritukseen liittymättömiä henkilöitä – toisin kuin muilla mailla.

Ei tarvitse ihmetellä miksi kun johdossa on tuomittu rikollinen:

  • 1982 Pahoinpitely: Nyrkkeilyä ja karatea harrastava 17-vuotias Vapaavuori hyökkäsi ilman mitään syytä 14-vuotiaan nuoren kimppuun ja ajoi tätä takaa sukkasillaan. Nyrkiniskuista uhrilta murtui nenä, löi päänsä katuun ja joutui sairaalaan. Vapaavuori puolusteli tekoaan humalatilallaan. Tuomio 1.5 kuukautta ehdollista ja 1 000 markkaa korvauksia.
  • 1984 Varkaus: Täysi-ikäinen aikuinen 19-vuotias Vapaavuori kaveriporukan kanssa varasti tavaratalon eteisestä tavara-automaatteja rahoineen. Tuomio sakkoja. Kuultuaan näistä rikoksista oikeusministeri Sauli Niinistö erotti hetken avustajanaan toimineen Vapaavuoren 1995. Tämän jälkeen Vapaavuori sai suojatyöpaikan kokoomuksen puoluetoimistossa kansainvälisten asiain sihteerinä.
  • 2001 Rattijuopumus: 0.9 promillen humalassa liikenteessä. Tuomio sakkoja 11 430 markkaa ja ajokielto.
 
Poliitikkojen pörrääminen kisakylässä joukkueen keskittymistä häiritsemässä on toki poikkeavaa muista maista. Mutta ne muut poikkesivat tietysti muutenkin Suomesta: nehän pärjäsivät.

Pääministeripari ehti olla kaksi täyttä päivää + vajaat lentopäivät. Matkakustannukset olivat 5 174,11 euroa. Lennot maksoivat 2 178,88 ja majoitus 2 741,88 euroa. Olympiakomitea varasi, valtioneuvoston kanslia maksoi. Matkakustannuksia tuli myös lentokenttäpalveluista: Kustannusarvio niistä on yhteensä 3 950 euroa.
Ihan silkka hupimatka. Orpo vieraili myös kisakylässä tapaamassa Suomen joukkuetta ja isännöi lähetystön Suomi-vastaanottoa. Olisiko tuo vastaanotto sitten oikeaa työtä.

Urheiluministeri Sandra Bergqvist vieraili olympialaisissa ja osallistui myös olympialaisten päättäjäisiin.

Berqvistin matka maksoi opetus- ja kulttuuriministeriölle 2 389,14 euroa: lentoliput 685,49 ja majoitus 1 300 euroa. Matkalla ollut ministerin puoliso maksoi kaikki kulunsa itse.

Älkää kysykö, miksi Orpon puolison matkailu menee verovaroista. Että onko joku outo pääministerietu. En minä tiedä enkä sitäkään, onko tällaista käytäntöä ollut ennen, että kansa pistouvaa ministerien puolisot miltei pelkästään huvittelemaan. Aika laiskoja toimittajia, jos eivät pöyhi.

Presidenttiparin (Stubbit) matkan kulut olivat yhteensä 7 173,40 euroa. Majoitus maksoi 4 569,80 ja lennot 2 603,60 euroa.

Matkojen laskutus tapahtuu viiveellä, joten kaikkia matkan kuluja ei ole vielä laskutettu.

Stubb kävi myös kisakylässä mutta hän myös tapasi paljon väkeä, mm. Macronin ja Bachin kahden kesken. Ehkä siitä kannatti maksaa.
 
Älkää kysykö, miksi Orpon puolison matkailu menee verovaroista. Että onko joku outo pääministerietu. En minä tiedä enkä sitäkään, onko tällaista käytäntöä ollut ennen, että kansa pistouvaa ministerien puolisot miltei pelkästään huvittelemaan.
Äläs nyt, olihan frouva Orpolla ne viiskymppisetkin. Kyllä siihen humuviikkoihin yksi Pariisin matka meidän veronmaksajien sponssaamana mukavasti menee.
 
  • Tykkää
Reactions: Rkm
Näin sen täytyy olla. Jos 40 vuotta sitten ei olisi rötöstelty niin 20 vuotta tuoreempaa ikäpolvea olevat urheilijat olisivat menestyneet aivan toisella tavoin.
Tuo lista kertoo paljon henkilön luonteesta, tärkeintä on minä itse, urheilijat eivät merkitse tuollaiselle poliittiselle olmille mitään...

Kun tarkastelee tarkemmin niin näkee hänen olevan täysi poliittinen broileri, ei työkokemusta muualta kuin poliittisista toimista ja suojatyöpaikoista.

Kommentteja Helsingin pormestariajoilta: Ylen mukaan pormestaria kuvattiin muun muassa sanoin: "itsevaltias, jyrä, aurinkokuningas, julma, diktaattorimainen".

Erityisinä ansioina Fennovoiman puolustus, Caruna-kaupat ja ryssän ymmärtäminen.

Vuodelta 2014: "Vapaavuoren mielestä Suomen pitää panostaa kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa niin paljon kuin mahdollista."


 
Norja. Suomen popula. 4 kultaa, 8 mitalia.

Tanska. Suomen popula. 2 kultaa, 9 mitalia.

Ei mulla muuta.

Näillä mailla on myös paljon isommat joukkueet kesäkisoissa: Uusi-Seelanti 195 urheilijaa, Tanska 124, Ruotsi 118, Norja 107, Suomi 56.
Uudella-Seelannilla tietysti vaikuttaa sekin ettei talvikisoihin panosteta samoissa määrin kuin pohjoismaat. Tosin viime kisoissa sielläkin tuli muutama mitali.

Käytännössähän Suomi on kesäkisoissa ollut kääpiömaa yleisurheilun ulkopuolella jo vuodesta 1960 alkaen. Silloin tapahtui selkeä suhteellinen romahdus, ettei mitaleita tullut enää laajalla rintamalla vaan yksittäisten menestyjien turvin. Tietenkin nykyään tilanne on entisestään huonontunut, ettei ole enää niitä perttikarppisia tai mikkokolehmaisiakaan.

Kuulin sellaisen selityksen melontaan, että kun lajeja on useampia, niin kunkin lajin paikat on leikattu minimiin. Ja että vaikka olisi hyvin sijoittunut, niin paikkoja ei kertakaikkiaan ole. Eli että olympiakomitea jakaisi niukkuutta. Ei siis pelkästään Suomessa, vaan että kisat on puristettu niin pieneksi.

Näin on monessa lajissa. On poliittisesti hyvin vaikea poistaa lajeja kesäolympialaisista, joten olympiakomitea on leikannut urheilijamäärää per laji. Esimerkiksi 1970-luvulla painissa oli 10 painoluokkaa, nykyään on kuusi. Nykyään yksittäisen painijan on todella vaikeaa päästä olympialaisiin, etenkin kun vahva painimaa Neuvostoliitto hajosi sillä seurauksella, että kun ennen NL:stä tuli yksi kova painija per sarja, niin nykyään tulee 16...
 
Näillä mailla on myös paljon isommat joukkueet kesäkisoissa: Uusi-Seelanti 195 urheilijaa, Tanska 124, Ruotsi 118, Norja 107, Suomi 56.
Suurempi joukkue kertoo siitä, että laajempi joukko yksilöitä ylitti hyväksyttävät tulosrajat päästäkseen olympialaisiin. Tämä on todiste siitä, että teoreettiseen potentiaaliimme nähden huippu-urheilussa alisuoriutuminen on laajempi ilmiö kuin urheilijoidemme epäonnistuminen yksittäisissä kisoissa, Pariisissa.
 
Tällä hetkellä maailman rankingin miesurheilijoiden ykkönen kesälajeissa on ruotsalainen. Viiden parhaiten rankatun joukossa on myös kaksi norskia (sijoilla 2. ja 5.)

Suomessa voisi olla e-urheiluun paljon mahdollisuuksia. Kännykän näplääminen on meillä laajamittaista nuorisourheilua. Genetiikka alkaa vaikuttaa jo sormiin: ne ovat lapsilla ohuempia ja hintelämpiä kuin ennen. Puristusvoima muutenkin puuttuu tassusta. Lisäksi lapset ovat motorisesti kömpelöitä.

Näin ollen he muuttuvat sopivaksi raaka-aineeksi vihersosialidemokraattiseen ihanneyhteiskuntaan, jossa mitään ei uskalla tehdä, ettei vain satu, mutta ehkä voi joskus hurjastella moottoritiellä sähköautolla kahtakymppiä kypärä päässä ja harrastaa e-urheilua.
 
Joukkueiden kokovertailussa on se ongelma, että kun esimerkiksi Tanskalla oli ainakin käsipallojoukkueet naisissa ja miehissä, niin siitä tulee jo lisäystä yli 20 urheilijaa.

Näin mpnetin näkökulmasta erityisen huolestuttavaa tulisi olla Suomen surkeus ammuntalajeissa. Ainakaan siinä ei voi vedota siihen, ettei suomalaisilla ole juoksugeenejä jne.

Tuo KOK:n linjaus esimerkiksi painissa on hölmö, koska lajin kustannukset eivät ole ollenkaan suhteessa osallistujamäärään. Nytkin kun vielä sekä judo että paini järjestettiin samoissa tiloissa, niin kustannukset ovat hyvinkin kohtuulliset.

Tapaus jalkapallo on oma lukunsa. Miesten puolellahan olympiajalkapallo ei ole kärkiturnaus, vaikka erittäin hyvin otteluita nytkin nähtiin. Mutta naisten puolella se on ainakin ollut sitä. Mutta mitä tekee KOK? Rajaa joukkueitten koon 16 kenttäpelaajaan ja 2 maalivahtiin kun esimerkiksi mm-kisoissa se on 20 + 3. Tuo pienennys yhdessä nopean ottelutahdin kanssa johti pelaajien väsymiseen ja loukkaantumisiin. Ja sitä myöten pelien tason laskuun.

Kaiken lisäksi naisilla oli joukkueita vain 12, kun miehillä 16. Ja nuo 12 kisojen joukkuetta eivät olleet millään mittarilla maailman 12 parasta joukkuetta, vaan esimerkiksi Afrikan joukkueita oli mukana ihan puhtaina kiintiöjoukkueina. Esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat kovempia kuin yksikään Afrikan joukkue.
 
Yksi tapa rajoittaa kisojen kokoa olisi pudottaa joukkuepelit pois. Viestijuoksut ym säilyisivät koska juoksu on yksilölaji vaikka kisattaisiinkin joukkueina. Kun joukkueet voivat olla isoja ja niitä on paljon, niin urheilijamäärä nousee väkisin. Lisäksi kun pelejä on paljon ja suorituspaikkoja tarvitaan myös, niin kustannukset nousevat.

Tai sitten kisoissa olisi vain muutama paras joukkue; karsinnat hyvissä ajoin kuten futiksen MM-kisoissa. Vain vaikka 8 parasta joukkuetta pääsisi kisoihin, eikä olisi mitään maanosakiintiötä vaan menisi karsintojen perusteella. Karsintoihin voisivat osallistua kaikki maat jotka ylipäätään voivat osallistua olympialaisiin.
 
Suomessa voisi olla e-urheiluun paljon mahdollisuuksia. Kännykän näplääminen on meillä laajamittaista nuorisourheilua. Genetiikka alkaa vaikuttaa jo sormiin: ne ovat lapsilla ohuempia ja hintelämpiä kuin ennen.

Oisko e-urheilun paavonurmi-päivät takana myöskin? Mutta muuten esports-lobbaus olympialaisiin toki paikallaan :D


(2022): OLBG julkaisi hiljattain tutkimuksen maailman parhaiten tienanneista e-urheilumaista ja e-urheilijoista. Tutkimuksen mukaan Suomi on peräti kymmenenneksi menestynein valtio maailmassa, kun mitataan e-urheilijoiden yhteenlaskettuja turnaustienestejä.

(2024): Eilen myös Starcraft 2 -peliä hallinnut suomalaispelaaja Joona ”Serral” Sotala hävisi lajin maailmanmestaruuden ranskalaiselle Clément ”Clem” Desplanchesille 0–5.
 
Suurempi joukkue kertoo siitä, että laajempi joukko yksilöitä ylitti hyväksyttävät tulosrajat päästäkseen olympialaisiin. Tämä on todiste siitä, että teoreettiseen potentiaaliimme nähden huippu-urheilussa alisuoriutuminen on laajempi ilmiö kuin urheilijoidemme epäonnistuminen yksittäisissä kisoissa, Pariisissa.
Suurempi joukkue kertoo myös siitä että rahallinen panostus on kovempi:
"According to The Post, Government funding agency High Performance Sport NZ spent $131 million on the country’s athletes in the three-year build-up to the Olympics, which works out at roughly $6.5 million per medal."

Nämä ovat siis NZ taaloja, jonka arvo on vähän yli puoli euroa. Suomessa Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön vuosibudjetti on noin 15 miljoonaa euroa, ja siitä pitää maksaa myös talviolympialaiset.

HPSNZ funding from 2022-2024:

ROWING - $24 million ($7,998,000 per year)

Medals:
4 (1 gold, 2 silver, 1 bronze)
CYCLING - $15.5 million ($5,169,000 per year)

Medals:
5 (2 gold, 2 silver, 1 bronze)

SAILING - $14.5 million ($4,837,000 per year)

Medals:
2 (1 silver, 1 bronze)

ATHLETICS - $9 million ($2,995,000 per year)

Medals:
2 (1 gold, 1 silver)

CANOE SPRINT - $7.75 million ($2,582,000 per year)

Medals:
3 (3 gold)

EQUESTRIAN - $5 million ($1,698,000 per year)

Medals:
0

RUGBY SEVENS, WOMEN - $3.6 million ($1,200,000 per year)

Medals:
1 (1 gold)

RUGBY SEVENS, MEN - $2.7 million ($900,000 per year)

Medals:
0

TRIATHLON - $3.8 million ($1,264,000 per year)

Medals:
1 (1 silver)

CANOE SLALOM - $1.3 million ($437,000 per year)

Medals:
1 (1 gold)

GOLF $141,000 ($47,000 per year)

Medals:
1 (1 gold)
 
Tuo KOK:n linjaus esimerkiksi painissa on hölmö, koska lajin kustannukset eivät ole ollenkaan suhteessa osallistujamäärään. Nytkin kun vielä sekä judo että paini järjestettiin samoissa tiloissa, niin kustannukset ovat hyvinkin kohtuulliset.

Se oli vaihtoehto sille että paini tiputetaan kokonaan, ei voi mitään.

Tapaus jalkapallo on oma lukunsa. Miesten puolellahan olympiajalkapallo ei ole kärkiturnaus, vaikka erittäin hyvin otteluita nytkin nähtiin. Mutta naisten puolella se on ainakin ollut sitä. Mutta mitä tekee KOK? Rajaa joukkueitten koon 16 kenttäpelaajaan ja 2 maalivahtiin kun esimerkiksi mm-kisoissa se on 20 + 3. Tuo pienennys yhdessä nopean ottelutahdin kanssa johti pelaajien väsymiseen ja loukkaantumisiin. Ja sitä myöten pelien tason laskuun.

Kaiken lisäksi naisilla oli joukkueita vain 12, kun miehillä 16. Ja nuo 12 kisojen joukkuetta eivät olleet millään mittarilla maailman 12 parasta joukkuetta, vaan esimerkiksi Afrikan joukkueita oli mukana ihan puhtaina kiintiöjoukkueina. Esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat kovempia kuin yksikään Afrikan joukkue.

Jalkapallo joutaisi ehdottomasti poistaa olympialaisista. Lajilla on monta mielenkiintoisempaa näyteikkunaa, ettei se yksinkertaisesti tarvitse olympialaisia mihinkään, eikä olympialaiset tarvitse sitä.
Mutta niin kuin sanoin, lajeja on vaikea poistaa. Jenkit aloittivat hirveän itkun kun baseball ja softball pudotettiin, ja ensi kisoissa ne tuleekin takaisin.
 
Yksi tapa rajoittaa kisojen kokoa olisi pudottaa joukkuepelit pois. Viestijuoksut ym säilyisivät koska juoksu on yksilölaji vaikka kisattaisiinkin joukkueina. Kun joukkueet voivat olla isoja ja niitä on paljon, niin urheilijamäärä nousee väkisin. Lisäksi kun pelejä on paljon ja suorituspaikkoja tarvitaan myös, niin kustannukset nousevat.

Tai sitten kisoissa olisi vain muutama paras joukkue; karsinnat hyvissä ajoin kuten futiksen MM-kisoissa. Vain vaikka 8 parasta joukkuetta pääsisi kisoihin, eikä olisi mitään maanosakiintiötä vaan menisi karsintojen perusteella. Karsintoihin voisivat osallistua kaikki maat jotka ylipäätään voivat osallistua olympialaisiin.
Järjetöntä. Esimerkiksi käsipallolle ja lentopallolle olympialaiset ovat lajin tärkeimmät maajoukkuekusat ja nykyisin myös koripallolle. Ainoastaan miesten jalkapallolle ne eivät ole sitä.

Sitä paitsi se urheilijoiden absoluuttinen määrä ei todellakaan korreloi kustannusten kanssa. Ylipäätään liikaa kohkataan kustannuksista, koska esimerkiksi Lontoo näytti, että hulppeat kisat voidaan järjestää varsin kohtuullisin kustannuksin. Avaimena tässä on se, että kisat järjestää maa, jolla itsellään on vahva urheilukulttuurin historia, koska tämä tarkoittaa jo ennestään olemassaolevaa vahvaa urheiluinfraa. Eli käytännössä tämä toki tarkoittaa, että olympiakisoja ei missään nimessä kannata myöntää erinäisiin -stanioihin ja Afrikkaan.

Karsintojen perusajatus on toki hyvä, mutta käytännössä siinä on ongelmana se, että jo nyt etenkin Euroopassa naisten jalkapallossa pelaajien kuormitus on äärirajoilla, kun sarjapelien lisäksi päälle tulevat maajoukkuepelit mm. Kansojen liigan muodossa. Päälle olympiakarsinnat, niin ei hyvä heilu.
 
Se oli vaihtoehto sille että paini tiputetaan kokonaan, ei voi mitään.



Jalkapallo joutaisi ehdottomasti poistaa olympialaisista. Lajilla on monta mielenkiintoisempaa näyteikkunaa, ettei se yksinkertaisesti tarvitse olympialaisia mihinkään, eikä olympialaiset tarvitse sitä.
Mutta niin kuin sanoin, lajeja on vaikea poistaa. Jenkit aloittivat hirveän itkun kun baseball ja softball pudotettiin, ja ensi kisoissa ne tuleekin takaisin.
Kyllä tuolle painiasialle voisi paljonkin tehdä. Esimerkiksi rakentava keskustelu KOK:n pomon kanssa kera nyrkkiraudan. Pääongelma on se, että ainakin jotkin tahot KOK:ssa yrittävät kosiskella lökäpöksynuorisoa skeittailua jne. lökäpöksylajeja myötäilemällä. Ja siinä on suuri virhe.

Jos puhutaan kustannuksista, niin lajien kalleimmasta päästä ovat nuo kaakkilajit. Ja ovat vielä käytännössä hyvin pienen eliitin lajeja.
 
Yleisesti ottaen, voidaan kärjistäen kysyä, että onko se urheilua jos lajissa miehet ja naiset voivat kilpailla rinta rinnan ilman että kyseessä on sekajoukkuelaji.

Eli kun miehet saavat aika paljon etua fyysisestä voimasta, nopeudesta ja varmasti muistakin ominaisuuksista naisiin verrattuna, niin onko se urheilua jos näillä ominaisuuksilla ei ole väliä? Onko biljardi tai shakki urheilua? Pitäisikö niiden olla olympialaisissa?
 
No lähinnähän tuon määritelmän täyttää ammunta, siinä miehet ja naiset kilpailivat ennen samoissa sarjoissa. (Loppui sitten kun nainen voitti kultaa). Pitäiskö se sitten poistaa?
 
Käsittääkseni myös ratsastuksessa (ainakin kouluratsastuksessa) ei ole erikseen naisten sarjaa.

Niin, voidaan kysyä että missä määrin laji on urheilua, jos se mittaa fyysistä suorituskykyä.
 
Ammuntaan pitäisi tulla (joo, ei ole kovin realistinen toivomus) kivääripuolelle "kuninkuuslaji" eli esimerkiksi 300 m neliottelu (makuu, polvi, pysty ja liikkuva maali) täystehoisella kiväärillä.
 
Back
Top