Partisaani

[QUOTE="Leaderdog, post: 502528, member: 2039"

Ps. totesimme myös esityksen pitäjän kanssa yhdessä, että partisaaneja ei suoraan sovi verrata kotimaisiin kaukopartiomiehiin, joista itse olen erityisen kiinnostunut.
Näyttelyssä on myös n.30 kg. reppu, jota voi sovittaa selkään ja kuvitella kulkevansa useita kymmeniäkilometrejä maastossa kävellen kesällä ja suksilla talvella, kokeilkaa selkään.........[/QUOTE]


Rajajääkäri:
Ei tartte kokeilla, eikä kuvitella, vaikka siitä on aikaa yli 30 vuotta, muistan kyllä.
 
Seitajärvestä vielä. On etsittävä syitä sille, miksi Yhteisesikunta Roi määräsi suomalaisten takaa-ajajien väijytyksen siirtymään pakenevien partisaanien edestä kauemmas pohjoiseen, jotta he pääsivät Kemijoen yli. Kun Alakulppi oli heidän kintereillään ja välillä kosketuksessa sekä tulppa, partisaanit olisi tuhottu kokonaan.

Voi tietysti olla jonkun esikunnan suuren sotapäällikön huonoa johtamistakin, mutta jos miehet tuoreeltaan heinäkuussa 1944 epäilivät jonkun esikunnassa olevan venäläisten asiamies, asia pitää ottaa tiukempaan tarkasteluun.

Kuka Roissa on vastuussa käskystä? Miksi sotapäiväkirjan sivut on revitty keväältä ja kesältä aina 9.7. asti? Kuka repi?

Olavi Alakulpista vielä:

Vuonna 1987 nauhoitetussa haastattelussa Alakulppi kertoi yrittäneensä viedä partisaanien hyökkäykset sotarikoksia tutkivalle YK:n komiossolle vuonna 1949. Neuvostoliiton YK-lähettiläs kielsi jyrkästi neuvostosotilaiden syyllistyneen siviiliväestön surmiin ja jopa kyseenalaisti Alakulpin sotakokemukset Suomen rintamilla. Suomen YK-lähettiläs ei ottanut Alakulpin raporttiin - joka sisälsi mm. valokuvia - kantaa, ja asian käsittely tyssäsi siihen.

Lähde: YLE Elävä Arkisto, julkaistu 17.8.2016.

Tuolla sivulla on Alakulpin radiohaastattelu:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/...-ja-lapset-olivat-jatkosodan-vaiettuja-uhreja
 
Kuka Roissa on vastuussa käskystä? Miksi sotapäiväkirjan sivut on revitty keväältä ja kesältä aina 9.7. asti? Kuka repi?

Aika monta kertaa on epäilty, että Roissa oli mykrä tai mykriä. Sotapäiväkirjojen "siivoaminen" kertonee ainakin sen, että repijä tuskin oli esikunnan hevosmies Jalmari. :rolleyes: Kyllä näitä erilaisia mykriä oli pitkin linjaa. Eräässä itärajan etappipitäjässäkin oli koko jatkosodan ajan toiminut henkilö, jolla oli käytännössä pääsy melkein mihin tahansa, sai taatusti tietoa ja hänen tietojensa perusteella ohjattiin partisaanitoimintaakin. Henkilö häippäsi syyskuun alussa -44. Tarinan mukaan liittyi poistuvaan partisaanijoukkoon, mutta saattoi siinä käydä hänelle hassumminkin.

Alakulppi itseasiassa toisti epäilyksissään yleisempää käsitystä Roista, ei se ollut vain Alakulppi, joka hiukkaa enemmän epäili vuotamista.

Yksi syy sotapäiväkirjojen sivujen häviämiselle voi olla eräs väitetty tapahtumaketju, joka oli kuvattu, kun suomalaiset saivat partisaaneja ja desantteja kynsiinsä. Kuulustelumetodit saattoivat kuvattuina olla hieman sellaisia, ettei niitä enää syyskuussa -44 haluttu tuoda julki.
 
Yksi syy sotapäiväkirjojen sivujen häviämiselle voi olla eräs väitetty tapahtumaketju, joka oli kuvattu, kun suomalaiset saivat partisaaneja ja desantteja kynsiinsä. Kuulustelumetodit saattoivat kuvattuina olla hieman sellaisia, ettei niitä enää syyskuussa -44 haluttu tuoda julki.

Tämä tuntuu kyllä huomattavasti todennäköisemmältä syyltä sotapäiväkirjan sivujen katoamiseen. Mahdollisesti samaa on toteutettu hyvin yleisissä jälkeenpäin tapahtuneissa "puhtaaksikirjoittamisissa".
 
Yksi syy sotapäiväkirjojen sivujen häviämiselle voi olla eräs väitetty tapahtumaketju, joka oli kuvattu, kun suomalaiset saivat partisaaneja ja desantteja kynsiinsä. Kuulustelumetodit saattoivat kuvattuina olla hieman sellaisia, ettei niitä enää syyskuussa -44 haluttu tuoda julki.

Ei esikuntien päiväkirjoissa mitään kuulustelumetodeja ole koskaan mainittu (ja kaikkea on tehty), joten ei ole syy. Mainitaan vain, että vankeja puhutettiin ja saatiin tietoa. Mutta ilmoitusten lisäksi on käskyjä ryhmityksestä, etenemisestä, vetääntymisestä. Joskus käskyn antaja mainitaan, ja sen olisin tässä halunnut löytää.

Vielä minä löydän. Olen kerran pöyhinyt yhden kummitelleen asian ja laitoin toimittajalle sähköpostia, mitä pitää tehdä ja mistä oikea tieto löytyy. Kaveri sai sittemmin lehtensä journalismipalkinnon ja kirjoitti vielä 400-sivuisen kirjan aiheesta.

Asiaan. Katsoin jo löytyykö Päämajasta mitään kertomusta. Löytyi Roin ilmoitus tapahtumasta ja aloitetusta takaa-ajosta mutta ei jatkopäivien ilmoituksia, sillä näköjään Päämajankin liuskoja puuttuu. Nämä tosin maininnalla, missä puuttuvien sivujen pitäisi olla. Merkintä on tehty 1960-luvulla.

"Sivut 1302 - 26, jotka tästä puuttuvat, ovat sivujen 1945-46 välissä.

- 29.5.1962 R-e" (kirjaimet)

Yritin etsiä maagisia sivuja mutta viimeisessä Päämajan sotapäiväkirjassa ei ole ylipäänsä kuin reilut 1500 sivua eikä koko sodasta puutu muuten mitään tilannetiedotuksia. Etteivät vain "sivut 1945-1946" olisi sarkastinen viittaus Valvontakomissioon?

No, sieltä ei mitään hirveän yksityiskohtaista olisi kuitenkaan tästä löytynyt, mutta nyt Roin omat ilmoitukset takaa-ajon edistymisestä Seitajärveltä Kemijoelle puuttuvat sitten kaikkialta.
 
Voi tietysti olla jonkun esikunnan suuren sotapäällikön huonoa johtamistakin, mutta jos miehet tuoreeltaan heinäkuussa 1944 epäilivät jonkun esikunnassa olevan venäläisten asiamies, asia pitää ottaa tiukempaan tarkasteluun.
Itse eversti Willamo taisi olla pääepäilty. Hänen menneisyytensä erityisesti suhteessa Petsamon vakoilujutun yhteydessä tapettuun jääkärikapteeni Pajakkaan herättää kyllä epäilyksiä.
 
Itse eversti Willamo taisi olla pääepäilty. Hänen menneisyytensä erityisesti suhteessa Petsamon vakoilujutun yhteydessä tapettuun jääkärikapteeni Pajakkaan herättää kyllä epäilyksiä.

Olisi varmaan sitten puhuttu tuoreeltaan, että Lapin Keisari itse se oli eikä vain, että "joku iso sotapäällikkö". Kaikki tiesivät ja tunsivat Willamon. Suomalais-saksalaisen yhteysesikunnan päällikkö oli enemmän järjestelykykyinen monitoimimies eikä johtanut kahakointia. Willamon venäläisviha ja kommunistiviha tuli kaiketi testattua monissa paikoissa kymmenien vuosien ajan. Jotenkin vaikea uskoa.

Huhuttiin että Willamo olisi itse ampunut Pajakan eikä Valpon etsivä Auer, joka otti syyt niskoilleen, mutta Pajakka taas oli oikeasti kymmenien miesten vakoilurenkaassa. Mikään Willamon talvisodan toimissa todista kuin kovasta vastarinnasta Neuvostoliittoa kohtaan.

Willamo oli änkyrä, mutta hänen lahjomattomuudestaan on myös saksalaista dokumentaatiota. He nimittäin yrittivät ostaa Willamon.

Lapissa oli vakoilijoita kyllä paljon. Useimmille kävi huonosti, epämääräisiä kuolemia ja oman käden kautta paljon. Viimeisin hukkui 1980-luvulla. Käsitääkseni kuolonuhrien määrä on kymmeniä, ja 2-4 sai surmansa kuulusteluissa.

Valpo oli kyllä hajulla ja oli asettanut oman miehen Pajakan komppaniaan, riuskan kersantin. Hän yleni luutnantiksi ja taisteli jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Kevättalvella 1942 luutnantti oli lomalla Helsingissä ja istui iltaa viettämässä eräässä ravintolassa kun hänelle tuli puhelu. Hän poistui puhelun jälkeen ravintolasta jättäen kuitenkin päällysvaatteensa naulakkoon. Rautavesi ei palannut enää takaisin ravintolaan. Hänet löydettiin hukkuneena Kolera-altaasta.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä minä löydän. Olen kerran pöyhinyt yhden kummitelleen asian ja laitoin toimittajalle sähköpostia, mitä pitää tehdä ja mistä oikea tieto löytyy. Kaveri sai sittemmin lehtensä journalismipalkinnon ja kirjoitti vielä 400-sivuisen kirjan aiheesta

Minäkin palvelin erästä toimittajaa suunnattoman jalomielisyyden puuskassa. Käytin kaksi ja puoli päivää raakaa maastotyötä ja kappas, löysin halutun maamerkin. Toimittaja teki virhelliikkeen, josta häntä varoitin: hän meni kyselemään lisätietoja -maamerkistä- lähitaloihin. No, niihhän siinä sitten kävi, että maamerkki otti jallat alleen. Kyläyhteisö ei halunnut, että asiasta tehdään juttua. Tuolloin tajusin vasta itsekin täsmälleen, miten vaikeita noin 100 vuotta tapahtuneet asiat ovat....kun niitä on vain piiloteltu ja salailtu. Sitä varmaan jatketaan mahdollisuuksien mukaan ainakin neljä sukupolvea. :rolleyes:

Mitä tulee spk:hin niin kyllähän syyskuussa -44 kävi melkoinen letakka ja kuhina, kun niitä siivottiin. Montako kertaa niin tehtiin sen kuuluisan "isämmmaan edun" nimissä ja kuinka monesti vain henkilökohtaisista syistä....vaikea arvata, koska tunnetusti nuo kaksi motivaattoria menevät iloisesti sekaisin syvän rauhan aikanakin ammotika sitten ruudinpolttotalkoiden aikana.
 
Moro, käytiin tuolla Raaka Ratteen näyttelyssä kanssa. Asiantunteva opas oli kyllä paikalla. oma isä oli ollut paikan taisteluissa mukana. Juteltiin pitkät ajat omien isien/enojen sotapoluista. Oppaalle hyvä opastus Lahti-Salorannan pk lyhyistä sarjoista.
 
Olisi varmaan sitten puhuttu tuoreeltaan, että Lapin Keisari itse se oli eikä vain, että "joku iso sotapäällikkö". Kaikki tiesivät ja tunsivat Willamon. Suomalais-saksalaisen yhteysesikunnan päällikkö oli enemmän järjestelykykyinen monitoimimies eikä johtanut kahakointia. Willamon venäläisviha ja kommunistiviha tuli kaiketi testattua monissa paikoissa kymmenien vuosien ajan. Jotenkin vaikea uskoa.

Huhuttiin että Willamo olisi itse ampunut Pajakan eikä Valpon etsivä Auer, joka otti syyt niskoilleen, mutta Pajakka taas oli oikeasti kymmenien miesten vakoilurenkaassa. Mikään Willamon talvisodan toimissa todista kuin kovasta vastarinnasta Neuvostoliittoa kohtaan.

Willamo oli änkyrä, mutta hänen lahjomattomuudestaan on myös saksalaista dokumentaatiota. He nimittäin yrittivät ostaa Willamon.

Lapissa oli vakoilijoita kyllä paljon. Useimmille kävi huonosti, epämääräisiä kuolemia ja oman käden kautta paljon. Viimeisin hukkui 1980-luvulla. Käsitääkseni kuolonuhrien määrä on kymmeniä, ja 2-4 sai surmansa kuulusteluissa.

Valpo oli kyllä hajulla ja oli asettanut oman miehen Pajakan komppaniaan, riuskan kersantin. Hän yleni luutnantiksi ja taisteli jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Kevättalvella 1942 luutnantti oli lomalla Helsingissä ja istui iltaa viettämässä eräässä ravintolassa kun hänelle tuli puhelu. Hän poistui puhelun jälkeen ravintolasta jättäen kuitenkin päällysvaatteensa naulakkoon. Rautavesi ei palannut enää takaisin ravintolaan. Hänet löydettiin hukkuneena Kolera-altaasta.
Willamon osallisuudesta partisaanien onnistuneeseen pakoon on Lapissa puhuttu "aina". Miksi käsky tuli, on edelleenkin epäselvää. Ymmärsivätkö neuvostoliittolaiset sitten hämätä suomalaisten radiotiedustelua ja lähettivät tarkoituksella väärät ohjeet, että saivat oikean kulkureitin vapaaksi.? Mene ja tiedä.

Petsamon vakoilujutusta lyhyesti (olen lukenut paperit) se, että oikein mihinkään koko asiassa ei kannata luottaa varmasti. Vakoilurengas on todennäköisesti ollut olemassa, mutta sen laajuudesta tai jäsenistä ei ole mitään varmuutta. Kun Pajakka oli kuollut kuulusteluissa, lähetettiin Auerin tilalle (sentään hyllytettiin, mikä ei siihen aikaan ollut mitenkään itsestään selvää) toinen tutkija. Hän ryhtyi käymään läpi kuulustelupöytäkirjoja ja tuli siihen lopputulokseen, että koko juttu pitää tutkia uudelleen. Kuulustelupöytäkirjoissa on selviä ristiinpuhumisia ja uuden tutkijan mukaan tunnustukset on hakattu ulos, eli mitään ei voi pitää totena. Eri jätkät tunnustaa samoja asioita ja molempia sitten syytetään. Uutta laajempaa kuulustelukierrosta ei kuitenkaan järjestetty vaan vain osa räikeimmistä ylilyönneistä oikaistiin, mutta muuten mentiin vanhojen tulosten pohjalta.

Pajakkahan muuten on sama Jalmari Id, joka antautui Sallassa rajakomppanian päällikkönä Jahvetti Moilaselle läskikapinassa. Jostakin käsittämättömästä syystä hänet siirrettiin Sallasta vielä tärkeämmälle paikalle Petsamoon, tosin nimi vaihtui. Pajakan osuudesta läskikapinaa edeltäneeseen aseiden salakuljetukseen ja soluttamiseen on huhuiltu esim. Jarl Sundqvistin kirjassa, mutta kun asiaa ei tuolloin selvitetty, jäänee se myöskin jatkossa selvittämättä. Willamoa ja Id/Pajakkaa on pidetty kavereina, eli syynä voisi olla ystävän palvelus ystävälle.
 
Aika monta kertaa on epäilty, että Roissa oli mykrä tai mykriä. Sotapäiväkirjojen "siivoaminen" kertonee ainakin sen, että repijä tuskin oli esikunnan hevosmies Jalmari. :rolleyes: Kyllä näitä erilaisia mykriä oli pitkin linjaa. Eräässä itärajan etappipitäjässäkin oli koko jatkosodan ajan toiminut henkilö, jolla oli käytännössä pääsy melkein mihin tahansa, sai taatusti tietoa ja hänen tietojensa perusteella ohjattiin partisaanitoimintaakin. Henkilö häippäsi syyskuun alussa -44. Tarinan mukaan liittyi poistuvaan partisaanijoukkoon, mutta saattoi siinä käydä hänelle hassumminkin.

Alakulppi itseasiassa toisti epäilyksissään yleisempää käsitystä Roista, ei se ollut vain Alakulppi, joka hiukkaa enemmän epäili vuotamista.

Yksi syy sotapäiväkirjojen sivujen häviämiselle voi olla eräs väitetty tapahtumaketju, joka oli kuvattu, kun suomalaiset saivat partisaaneja ja desantteja kynsiinsä. Kuulustelumetodit saattoivat kuvattuina olla hieman sellaisia, ettei niitä enää syyskuussa -44 haluttu tuoda julki.
Hieman epäilen, että kuulustelumetodeja olisi kuvailtu niin yksityiskohtaisesti, että sitä olisi säikähdetty. Tosin totta on, että esim. Partisaaniprikaatin tuhosta kertovissa taistelu-/toimintakertomuksissa on asioita, joita ei yleensä mielellään suomalaisiin sotilaisiin liitetä. Samoin totta on, että sotilastiedustelu valitti kovasti jatkosodan alussa III AKE:n intoa teloittaa kaikki partisaanit ja desantit ja muut kolpörtöörit mahdollisimman pian, jolloin heitä ei keritty kuulustella tai yrittää värvätä yhteistoimintaan mukaan. Mistä saadaan tietenkin sopivasti linkki talvisotaan ja siihen, että samoilla alueilla osin samoista miehistä koottu P-SRE oli myöskin innokas teloittamaan kiinni saadut vakoojat, jolloin pikaoikeudet sitten teloittivat sekä suomalaisia että neuvostoliittolaisia pitkin talvisotaa Paltaniemellä. Että olisiko sitten ollut opittu toimintamalli.
 
Nyt löysin sellaisen vihkon, jossa on tietoa. En ollut riittävän huolellinen vielä.

7.7. klo 15 komentopaikka käsketty siirtää Martille. Er.Os. Sau määrätään Kemijoen yläjuoksulle selvittämään, missä ryssät ovat menneet joen yli. Pyydettiin saksalaista tiedustelukonetta etsintään.

8.7. klo 10.15. Alakulppi ilmoittaa olinpaikkansa, vihollisen etumatkan ja kulkusuunnan Roille

10.45. sai majuri Parviainen käskyn siirtää - - (joukon siirto Sotataipale i:stä pois) - -

16.30 Er. Os Sau:n ilmoitus vihollisjoukon ylityspaikasta. (ilmeisesti tulojäljet)

18.00 ilmoitetaan taistelukosketuksesta partisaaniosastoon. Molemmat osastot tuhoavat 18 miehen partisaaniosastot (vihollinen on ilmeisesti jakautunut tämän kokoisiin ryhmiin (?)) viimeiseen kulkijaan.

9.7. ei ole merkintöjä. Seuraava merkintä on 10.7. Siinä ilmoitetaan takaa-ajon keskeyttämisestä. Osa partisaaneista on kulkenut Sotatunturin eteläpuolelta ja etumatka on liian pitkä.

Sotatunturin laki:

8b4e37ed-806d-4509-b4e7-344e619842e2.jpg
 
Myös Lokan partisaani-iskun jälkeen vihollinen vältti huolellisesti väijytyksiä. Vihollisesta ei oikein saatu havaintoja. Mukana etsimässä oli silloin myös saksalaisjoukkue.

Seitajärven takaa-ajosta en vielä osaa sanoa, onko osittaisessa epäonnistumisessa kyseessä ollut vain herrojen upseerien "kartasta johtaminen". Väijyttäjiä koskevat käskyt Roi antoi majuri Parviaiselle, joka oli Er.Os.Sau:n komentaja. Kyllä käskijä on ollut everstitason mies. En tiedä yhteisesikunnasta muita everstejä kuin Willamon.

Mitä tiedonkulkuun muuten tulee, pitää muistaa vielä, että Yhteisesikunta Roi:sa oli myös saksalaisia. Miten luotettavia he olivat sitten.

Kansa Taisteli kertoo Er.Os.Sausta:

Er.Os.Sau, jonka komentaja oli majuri Parviainen, oli erikoinen osasto. Se muodostui erillisistä keveistä joukkueista, jotka olivat oikeita metsäsodan ja partiotaistelun valiojoukkoja. Miehet olivat toinen toistaan parempia suksimiehiä sekä tottuneita eränkävijöitä, joille metsät ja tiettömät taipaleet olivat kotoista ympäristöä.

Tunnetuin joukkueenjohtaja oli luonnollisesti Mannerheim-ristin ritari, luutnantti Olavi Alakulppi, hiihdon maailmanmestari ja mitään pelkäämätön korpisoturi, jonka maine ja teot olivat jo muodostumassa legendaksi saksalaisten keskuudessa. Alakulppi oli itse kova mies ja hänen joka miehensä oli mitan täyttävä. - Kun vääpeli Nuutinen soitteli koko orkesterilla yhteen Alakulpin kanssa, oli tuloksena viholliselle surumarssi, joka päättyi vasta silloin, kun takaa-ajettavan vihollispaftion ladut loppuivat.

Erikoinen persoonallisuus oli sotakouluja käymätön Paulus Erland Niemi, synnynnäinen partioniohtaja ja erämaasoturi joka tunsi olonsa vaivautuneeksi, jos mitään ei tapahtunut, mufta oli herra ja ylhäisyys niillä kairoilla, joilla hän joukkueineen taivalsi. Er.Os.Sau suoritti tehtäviä, jotka olivat ikäänkuin tarjottimella saksalaisten nähtävissä.


http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1971/Kansa_Taisteli_06_1971.pdf
 
Moro, vieläkin tämmöinen tyhmä tekninen kysymys; Kyynel/Sever. Tiedän että palstalla on paljon asiaintuntemusta.
 
No en kyllä sammunut kun olen absolutisti. Viestittelen palstoilla lähinnä yöllä, kun päivällä on niin kiirus. Lähinnä esittämätön kysymys koski ko. radioiden tekniikkaa, oliko jompikumpi toisen kopio?
 
Back
Top