Kun kerran haasteen heitit, kuvailen tässä oman käsitykseni. Olen näiden parissa jokusen hetken painut vaikka en lakimies olekaan.
Ei tässä ollut haasteesta kyse.
Sen enempää asiaa avaamatta sovellat väärää säädöstä. Sotilaita ei koske tuo ValmL:n kohta vaan RL45 ("RL45 alainen...astuessaan palvelukseen tai kun on ollut velvollinen astumaan palvelukseen"). Eli KH:n / YH:n vast kutsuttua koskee RL45. Tuo "tavaroiden luovutuskohta" on tarkoitettu esim. liikeyrityksiä varten, että niiltä voidaan pakko-ottaa vaikkapa niitä Valtroja joukoille.
No milläs sitten oikeutetaan reserviläisen tai yleensäkin yksityisen kansalaisen omaisuuden lunastaminen Puolustusvoimien käyttöön jos ei valmiuslain mm. 110§? RL 45 toki koskee sotilaita, mutta sehän on ihan eri laki, koska lunastamiset eivät voi perustua esimerkiksi kaikkivoivaan sotilaskäskyyn jos asiasta on säädetty lailla tai asetuksella.
Lainvalmistelutyössä on avattu tuota tavaroiden luovutusvelvollisuutta sen lisäksi, mitä itse lain kohta sanoo:
Tällaisia tavaroita olisivat esimerkiksi erilaiset työkalut ja pienkoneet sekä ryhmitettävien joukkojen majoittautumisessa tarpeelliset irtaimet esineet. Lisäksi sellaisessa puolustusvalmiuden kohottamista edellyttävässä tilanteessa, jossa joudutaan kutsumaan palvelukseen suuria määriä reserviläisiä, puolustusvoimilla saattaa tulla tarve saada käyttöön erilaisia varavoima- ja muita vastaavia energiansaannin turvaamisessa välttämättömiä tavaroita.
Ja 16 luvusta taas:
Luvussa ehdotetuista toimivaltuuksista tavaroiden ja moottoriajoneuvojen luovuttamisvelvollisuudet
on suunniteltu kohdennettaviksi ensisijassa elinkeinonharjoittajiin. Poikkeusolot saattavat kuitenkin laajentua myös sellaisiksi, että luovutusvelvollisuus kohdistuu myös yksityisiin kansalaisiin.
Sotket kaksi termiä: Kurinpito-ojennus (se mitä yksikön vääpeli ja päällikkö määrää) ja kurinpitorangaistus (se mitä PKOM tai ylempi voi määrätä). Kurinpito-ojennuksesta ei voi valittaa...kurinpito rangaistuksista voi (kurinpitovalitus). Kurinpito-ojennuksen määränneestä esimiehestä voi tehdä toki kantelun, mutta se ei keskeytä toimeenpanoa. PuoltL ja ValmL:lla nimenomaan voidaan ottaa (ja yhtenä ensimmäisistä pykälistä otettaneenkin) käyttöön mm. rangaistuksiin tuo sota-ajan "kovennus"... Ymmärrät varmaan itsekin että kun joukkoja kutsutaan palvelukseen kuripito-ojennukset (YP+PK) eivät ole riittävä pelote.
Sotilaskurinpitolaki 2 luku 10 §:
Asiaa ei kuitenkaan saa käsitellä kurinpitomenettelyssä, jos:
2) asianomistaja vaatii asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa
Tarkoittaa siis sitä, että jos henkilö X suostuu asian käsittelyyn kurinpitomenettelyssä, niin hän ei voi valittaa kurinpitomenettelyn lopputuloksena tulevasta kurinpito-ojennuksesta esim. 5 vuorokautta poistumiskieltoa. Jos henkilö X ei kuitenkaan suostu asian käsittelyyn kurinpitomenettelyssä ts. seuraamus olisi kurinpito-ojennus tai kurinpitorangaistus laitoksen sisäisenä, niin asia menee automaattisesti rosikseen. Erotetaan siis kurinpitomenettelyn käyttäminen ja sen lopputuloksesta valittaminen. Eka ei onnistu, jos epäilty ei siihen suostu ja jos suostuu, niin kurinpito-ojennuksesta ei voi valittaa, mutta kurinpitorangaistuksesta voi. Eikö se ole juuri noin?
Toisaalta kaikissa noissa on jo olemassa rauhan aikana sisään kirjoitettu "törkeä" -muoto jota voidaan soveltaa kun "aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa", joka lupaa aina vankeutta. Tuota "huomattava vahinko...kurille ja järjestykselle" -kohtaa on aika helppo soveltaa kiristyneessä kv-tilanteessa. Silloin et tarvitse mitään PK:ta kirjoittaa vaan päällikkö simppelisti toteaa että ei voida ratkaista minun valtuuksilla ja siirtää jutun eteenpäin, kurinpitorangaistukseen oikeutetulle esimiehelle joka taas toteaa että "peli merkit ei riitä" --> lähetään syyttäjälle.
Vaikka teko kirjattaisiin ruohonjuuritasolla törkeänä, niin tutkinnan edistyessä se voi siitä muuttua ennen kuin asia etenee edes syyttäjälle, joka tekee taas omia mietintöjään ja sitten oikeuskin vielä tuumailee ja siitäkin voi valittaa hoviin ennen kuin päätöksellä on lainvoima. Kiinniottoperuste tai se miten asia kirjataan ensivaiheessa ennen oikeaa tutkintaa antaa oikeastaan vain ruutia pakkokeinoista päättämiseen. Pidättämistä kovempiin juttuihin vaaditaankin jo sellaista ruutia, että pitää olla oikeusoppinut asiasta päättämässä eli poliisi, sotilas tai rajamies ei päätä.
Kukaan ei ole mistään pikaoikeuksista puhunut. Riittää että, esitutkinta suoritetaan kurinpitorangaistukseen oikeutettu henkilö tekee päätöksen lähettää jutun oikeuteen. Se on helppoa: "Kurinpitorangaistus tai -ojennus saadaan määrätä, jos rikoksesta epäilty on myöntänyt syyllisyytensä tai jos hänen syyllisyyttään voidaan muuten pitää selvänä." --> muutoin aina tuomioistuimeen. Myös silloin kun tulisi tuomita muuta kun Muikkari, YP:tä, PK:a, varotus, PR:ta, KP-sakkoa, tai arestia eli aina kun menee vankeuden puolelle on lähetettävä oikeuteen. Jos on hankala juttu, mitä luulet ottaako kukaan kurinpitoesimies kontolleen jos ei ole pakkoa vai siirtääkö tuomioistuimelle?
Eikai se kurinpitoesimies lähde paperisotaa varmaan ehdoin tahdoin itselleen haalimaan jos kyse ei ole ihan oikeasta pikkujutusta esim. lievä palvelusrikos vaikkapa tervehtimättä jättämisen muodossa, joka sovitetaan esim. työllä. Tuokin on sellainen juttu, että byrokratiaa rakastava epäilty vetäisi sen ihan heittämällä käräjille.
Ylempänä oli muihin.
Oikeus siten kokoontuu ja tekee päätöksensä. Uskoisin että nämä rikokset käsitellään tuossa tilanteessa ns. nopeutetulla menettelyllä KO:n toimesta ja se naapurin Jaken mopo varkaus jää odottamaan myöhempää ajankohtaa. Noin RA-aikanakin PV:n osalta esim. perus karkuri-juttu (jättänyt saapumatta vm-palvelukseen, poliisi kiiniottaa ja toimittaa kasarmille) on syyttäjällä alle vuorokaudessa. Ja ihan niin kun RA-aikanakin PV:n huolet on loppu myös kiristyneessä KV-tilanteessa, kun esitutkintapöytäkirja on syyttäjällä. Jos esimerkiksi syytetään niskuroinnista on odotettavissa oleva rangaistusvaatimus niin kova että KO voi helposti päättää ns. "syytä epäillä" perusteella pitää henkilön vangittuna käsittelyn ajan.
Niskoittelusta on "harmaassa vaiheessa" rangaistus max. vuosi ja sodan aikana 4 vuotta. Ensimmäisessä on oikeuskäytännön mukaisesti hyvin epätodennäköistä, että tuomio tulisi kiinteänä ja jälkimmäisessäkään ei niskoittelun osalta kyllä puhuttaisi maksimirankkarista, mutta vaikka puhuttaisiinkin, niin eikö vankila ole aika paljon turvallisempi kuin etulinja?
KO:n jälkeen on vielä valitusaika ja mahdollinen hovi ennekuin tuomio saa lainvoiman ja koska kyse on kuitenkin sinällään vähäisestä rikoksesta, siis niskoittelu, niin odotteluaika ei varmasti mene kopissa. Pikemminkin asia käsiteltäisiin, kuten perusratti, vaikka tuomio olisikin lopulta muutama kk kiinteää. Vangitsemisen edellytykset pitää myös täyttyä aina kun vangitaan tai jatketaan ja hieman epäilen niiden täyttymistä niskoittelutapauksissa.
Pikaoikeudet sekä kuolemanrangaistus taas olivat irrallinen heitto, joskin kannatan koko sydämestäni noiden lisäämistä sota-ajan repertuaariin, sillä vankila ei ole mikään äärimmäinen pelote ja pystyn helposti kuvittelemaan tilanteen, jossa vankila voittaisi etulinjan ihan 10-0. Tuolloin tarvitaan oikeaa pakkoa.
