Vaikka mies on hoitanut toki tehokkaasti taloudellisen (sinisen?) tulevaisuutensa kuntoon, niin jotenkin tämä Soini on aika säälittävä tyyppi. Huono häviäjä!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005409027.html
Muutama ote:
Jos olisin halunnut takertua valtaan, olisin jäänyt. Ja olen aivan varma, että olisin voittanut sen taistelun. Se taistelu olisi voinut hajottaa puolueen, koska olisin ollut aika raaka, Soini avaa. Soinin mukaan taistelu olisi ollut aivan erilainen kuin
Jussi Halla-ahon välillä nähty mittelö. Sitä hän kuvaa ”herrasmiesten ping-pong-peliksi”. – Minä en ole herrasmies silloin, kun olen kehässä, Soini teroittaa.
Itsepetosta, vaiko toisten pettämistä? Olen 80% varma että ainoa syy Soinin poisjäämiselle kisasta oli valtava pelko siitä, että hän olisi oikeasti joutunut mittauttamaan oman, henkilökohtaisen kannatuksensa suhteessa Halla-ahoon. Terho hävisi käytännössä siksi, että hän oli Timon "valittu seuraaja". Puolueaktiivien Soinia tukevat kannat ennen poisjääntipäätöstä olivat uskoakseni suurelta osin sen vuoksi, että ulospäin haluttiin näyttää eheää linjaa.
Nyt kun häviäjä ei ollut Soini vaan ikään kuin Soinin Proxy, voi Timo vielä ajatella että itse hän olisi voittanut Halla-ahon mennen tullen, jos olisi vain jaksanut. Ja sellainen kuulostaa myös paremmalta kuin häviäjänä takavasemmalle poistuminen. Jos hän olisi lähtenyt tähän "raakuuteen" ja muuhun öykkäröintiin, niin se olisi vain pahentanut tilannetta kun Halla-aho olisi luultavasti imenyt ilkeilyn tyynesti ja vastannut rauhallisesti. Asetelma olisi ollut koulukiusaaja-Soini vastaan koulukiusattu Halla-aho. Tuskin Timo olisi voittanut tällaisella käytöksellä aikaansaadun ihailun ja pelon voimin.
Soini korostaa, ettei hänellä ole tarvetta kritisoida Halla-ahoa. Silti seuraavaksi luvassa on karuja sanoja Jussi Halla-ahosta.
– Voi olla tylysti sanottu, mutta hän ei ole minkään sortin johtaja. Luulen tietäväni, millainen poliittinen johtaja on ja hän ei ole sellainen.
Miksi ei ole?
– Luulen, ettei hän ihan oikeasti halua johtaa.
Tässä Soini lienee ihan oikeassa. Halla-ahoon en ota kantaa ennen kuin hänestä on enemmän näyttöjä, mutta oma mielipiteeni on, että usein (ei aina) parhaat johtajat ovat niitä, jotka itse asiassa eivät olisi halunneet johtaa. Suomi on väärällään tarinoita, missä perheyhtiön vetäjä on yllättäen kuollut seuraajasuunnittelun ollessa vielä kesken, ja johtoon on noussut aivan ajolähdöllä poika/tytär/entinen luottomies, ja monesti kriisistä on selvitty ja homma on parhaimmillaan lähtenyt rullaamaan yllättävänkin hyvin porukan puhaltaessa yhteen hiileen. Historiassa moni poliittinen ja sotilasjohtaja kautta maailman on noussut enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti - velvollisuuden tunnosta - asemaansa esim. alaikäisenä tai muuten kokiessaan roolin epäsopivaksi itselleen. En tiedä onko Jussi Halla-ahosta nousemaan todelliseen puoluejohtajan rooliin, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on että Soini ei ainakaan ole mikään hyvä esimerkki hyvästä poliittisesta johtajasta. Hän teki hyvin pitkälti omilla valinnoillaan ja painotuksillaan lihaksi sen monien toivoman ja toisten pelkäämän skenaarion siitä, että "populistipuolueelle" valtaan pääsy on kuoleman suudelma.
Johtajaksi haluavista iso osa on synnynnäisiä, innostavia ja ulospäinsuuntautuneita johtajatyyppejä. Toisaalta johtajaksi haluavissa on myös ihan puhtaita kiipijöitä ja oman edun tavoittelijoita, halu ja kyky eivät aina kohtaa näissäkään asioissa, vaikka monesti kohtaavatkin.
Luulen, että hän ennemminkin kärsii kuin riemuitsee joka päivä. Kun katsoo hänen habitustaan, niin ei hän ole sellainen barrikadimies. Minähän tykkäsin tapella. Ei hän näytä onnellisesta myöskään torilla seistessään. Minä sen sijaan olin aika lailla onnellinen, Soini vertailee.
Entäpä jos kaikki kaikessa politiikassa ei olekaan henkilökohtainen onnellisuus? Timo on tässä nyt aika itseään täynnä, jos hän on tällainen ja onnellinen niin mikään muu ei ole hyvä. Tulee tästä jatkuvasta Halla-ahon olemuksen ja persoonan mustamaalauksesta mieleen ämmien ajojahti Ruotsin prinsessa Madden pankkiiri-puolisoa kohtaan, tämä kun ei osaa hymyillä pepsodent-hymyä joka kuvassa niin luonnollisesti se on 100% varma merkki siitä että liitto on kovin onneton (itse introverttina ymmärrän hyvin että Ruotsin hovin pömpöösit ja vähän huvittavat edustustilaisuudet voivat olla ahdistavia, jos ei nauti seurapiirijulkisuudesta). Mielestäni Halla-aho ei ole hyökännyt tällä tavoin Soinin habitusta vastaan - vaikka epäilemättä ei olisi hirveän vaikea keksiä lyömäaseita tällaiseenkaan, jos sellaiseen kehtaisi alentua.
Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia eikä yhteistä poliittista linjaa. Meidän habitus, kemia ja tapa puhua ovat hyvin erilaiset. Myös ajatukset. Ne kohtasivat tietyssä leikkauspisteessä. Perussuomalaiset nousivat. Hän etsi maahanmuuttokriittiselle ajattelulleen väylää ja löysi sen sitten tästä fraktiosta.
Aika omahyväinen tulkinta aiheesta. Soini itse haki näitä "fraktioita" joilla sitä Perussuomalaista puoluetta nostaisi. Hän itse rekrysi Tony Halmeen, joka oli "maahanmuuttokriittisenä" ääniharavana nimenomaan rasistinen ja alatyylinen öyhöttäjä, toisin kuin huolella sanansa asetteleva, viilipyttymäinen introvertti Halla-aho. Pitkään Soini pystyi ratsastamaan tämän "maahanmuuttokritiikin" harjalla samalla lytäten joka käänteessä näitä ihmisiä asettaen piikkipaikoille omat suosikkinsa itsevaltiaan tavoin.
Toinen "fraktio" minkä Soini jättää kokonaan käsittelemättä on tämä "EU-kriittinen" puoli missä Soini nimenomaan itse toimi keulakuvana. Kreikan lainoitusta koskevissa asioissa Soinilla oli mielestäni ihan järkevä, oikea linja, eli Saksan olisi pitänyt rikkaana valtiona itse pääomittaa omat pankkinsa osakeomistusta vastaan sen sijaan että asia sosialisoitiin "Kreikan auttamisena" ja koko järjestelmän pelastamisena, niskalenkkinä markkinavoimista kuten eräs Siilinjärven ajatusten Kymi sanansa asetteli.
Nämä molemmat PS:n kannatuksen kärjet Soini myi välittömästi
halvalla pois tai luovutti ilmaiseksi kun puolueelle väläytettiin hallituspaikkaa. Kyllä tässä kuviossa nimenomaan nähtiin hyvin säyseä ja periksiantava Soini julman kehäketun sijaan. Ei PS:n kannatus romahtanut minkään "vastuunkannon seurauksena" vaan siinä että kaikki poliittiset lupaukset hajosivat savuna ilmaan, vaikka näissä olisi ollut saavutettavissa ihan järkiperäisiä realistisia kompromisseja. Niitä ei uskallettu hakea, vaan myytiin aivan kaikki jotta paikka auringossa olisi varma. Esimerkki oli oikein oppikirjamainen kohdasta "miten tuhotaan ns. populistipuolueen kannatuspohja".
Soini oli vankkumaton luterilaisen kirkon jäsen aina siihen asti, kun se päätti hyväksyä naispappeuden. Se oli tiukan linjan kristitylle 30 vuotta sitten liikaa ja Soini kääntyi katolilaiseksi. Samalla tavalla hän sanoo selviävänsä perussuomalaisten hajoamisesta.
Soini päästää itsensä aika vähällä tästä, että hän saa kyllä väheksyä naispappeja tai kammoksua homoseksuaaleja. Sen sijaan nämä "maahanmuuttokriittiset" (paitsi pyhimys T.Halme) ovat kovin "ihmisvastaisia".
Soinin mukaan suukopua tulee aina. Meni hän puolueen kanssa hallitukseen tai ei palo oli tiettyjen ihmisten mielestä aina väärin sammutettu.
Hallitukseen voi "mennä" monella tavalla. Mitä arvoa on mennä hallitukseen, jos se ei edistä millään tavalla sitä politiikkaa mitä ollaan ajavinaan?
Ja vielä kohtia, jotka irrottavat järjettömyydessään lähinnä räkäiset naurut:
Se oli kolme hirttä poikki ja pihalle, enkä ole sen jälkeen luterilaista kirkkoa tarvinnut. Nyt kävi samalla tavalla. En jää rutisemaan, itkemään tai odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Hit the road Jack ja niin tein, Soini sanoo.
Kun katson keskustelupalstoja, joita en siis lue, on se vaan niin, että kun nousimme, meidän kannattajamme kirjoittelivat sinne. Nyt kun on mennyt huonommin, muiden kannattajat kirjoittavat sinne. Jos esimerkiksi katsoo Halla-ahoa, niin siellä on heti se fanijoukko, joka möykkää siellä.
Kenellekään Suomessa ei ole yllätys, että Soini rakastaa ulkoministerinä olemista. Jopa niin paljon, että hän haluaisi tämän päälle vielä toisen ulkoministerikauden. Se tuntuu melko mahdottomalta, kun sinisen eduskuntaryhmän kannatus mataa 1,5 prosentin tietämillä.
Soinin mukaan ihmiset eivät vielä erota sinisiä perussuomalaisista. Hänellä on siitä omakohtaista kokemusta turuilta ja toreilta. Soini pitää täysin mahdollisena, että siniset yltävät vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jopa kaksinumeroiseen kannatusprosenttiin.
– Kymmenen pinnaa ihan hyvin. Se on vain puolueenhoitokysymys.
