Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Perussuomalaiset
25 mins ·
Miten se kaikki oikein meni. Kuka suunnitteli mitä ja milloin, missä vaiheessa tehtiin päätökset. Marko Hamilon pitkä mutta lukemisen arvoinen juttu valottaa prosessia.

P.S. Kyselytunnilla saadaan grillattua pääministeriä koko kansalle.
Klikkaa laajentaaksesi...



marraskuu 9, 201714:58 https://www.suomenuutiset.fi/edusku...ntta-suhtautui-halla-ahoon-paljon-suopeammin/
Eduskuntaryhmän hajoamisen primus motor oli Petteri Orpo – kokoomuksen johto ei halunnut ottaa maineriskiä, kenttä suhtautui Halla-ahoon paljon suopeammin
LEHTIKUVA

41490312.jpg

Lännen Median politiikan toimittaja Lauri Nurmi kertoi kirjastaan Perussuomalaisten hajoamisen historia Helsingin Kirjamessuilla Messukeskuksessa torstaina 26. lokakuuta 2017.
Politiikka

Sampo Terho oli keskeisessä roolissa perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamiseen johtaneessa prosessissa eikä minkäänlainen ajopuu, väittää Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi uutuuskirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia. Tiedetoimittaja Marko Hamilo perkaa aihetta.


Viime torstaina Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saaneen Lauri Nurmen lokakuussa julkaistun kirjan keskeinen sanoma tuli esille jo hänen Lännen Median lehtiin kirjoittamissaan jutuissa jo ennen Jyväskylän puoluekokousta, ja varsinkin sen jälkeen.

Kirjassaan Nurmi tarjoaa kuitenkin kattavan kokonaiskuvan niistä käänteistä, jotka johtivat eduskuntaryhmän hajoamiseen.

Kirjassa on myös jonkin verran uutta tietoa ja siinä oiotaan eräitä vääriä tai vähintään harhaanjohtavia käsityksiä, joita puoluekokouksen jälkeisessä uutisoinnissa on esitetty.

Soini olisi halunnut jatkaa
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen historia vahvistaa sen, että oman eduskuntaryhmän perustaminen ja loikkaaminen ei ollut soinilaisten A-vaihtoehto siinä tapauksessa, että Sampo Terhoa ei valita puolueen johtoon, vaan puolue olisi mieluummin pitänyt kaapata takaisin.

Nurmella on luotettava tieto siitä, että Timo Soini olisi periaatteessa halunnut jatkaa puheenjohtajana ainakin hallituskauden loppuun. Silloin hän olisi myös voinut varmasti jatkaa ulkoministerinä. (s. 137) Tätä voi kutsua Soinin A-suunnitelmaksi.

Soini tosin oli harkinnut luopumista jo vaalikauden 2011-2015 loppupuolella (s. 157), mutta silloin hän olikin oppositiojohtaja. Alkuvuodesta 2017 tilanne oli toinen. Jussi Halla-aho oli vuodenvaihteessa kertonut julkisesti harkitsevansa Soinin haastamista. Nurmen käsityksen mukaan Soini luopui, koska tämä joko ei olisi voittanut Halla-ahoa äänestyksessä tai vaikka olisikin, hän ei olisi enää nauttinut totutulla tavalla kentän laajaa ja vankkumatonta tukea.

– Soinilla olisi ollut vain hävittävää kilpailussa Halla-ahoa vastaan. Ei olisi ollut mitään järkeä asettua ehdolle. Timo teki ainoan oikean ratkaisun, Soinin lähipiiriin kuuluva tukija totesi Nurmelle. (s. 157)

Soini ilmoitti luopumisestaan sunnuntaina 5. maaliskuuta plokissaan.

– Jos vielä viikkoa ennen hänen luopumisilmoitustaan olisi kysytty perussuomalaisten hallitusporukassa olleilta ihmisiltä, joilla oli puolueessa eniten tietoa tilanteesta, he olisivat olleet sillä kannalla, että Timo haluaa jatkaa. Ei hän etukäteen meille kertonut. Vaimolleen Tiinalle hän varmaan oli jutellut, tuskin monelle muulle, jos kellekään, eräs sisäpiiriläinen totesi Nurmelle (s. 158).

Näin Soini siirtyi suunnitelmaan B: Soinille mieluisa ehdokas puheenjohtajaksi. Pöytä oli katettu Jussi Niinistölle tai Sampo Terholle, joista jälkimmäinen otti haasteen vastaan. Terho ilmoittautui puheenjohtajakisaan 6. maaliskuuta.

Vaihtoehto C oli esillä jo viikkoja ennen puoluekokousta. Siinä halla-aholaiset erotettaisiin (s. 226) enemmistön päätöksellä eduskuntaryhmästä ja enemmistö jatkaisi Sipilän hallituksessa. Tämä olisi edellyttänyt sitä, että puoluehallitus olisi nimennyt enemmistön perussuomalaisten eduskuntaryhmäksi.

Tässä vaihtoehdossa soinilaiset olisivat pitäneet puoluetuen ja puolueorganisaation. Enemmistön saamista puoluehallituksessa hankaloitti kuitenkin se, että kaikki varapuheenjohtajuudet menivät Halla-aholle lojaaleille perussuomalaisille.

Nurmen mukaan tämä vaihtoehto oli pohdinnassa vielä puoluekokousviikonlopun sunnuntaina puolilta päivin.

Tämä toteutusversio rakentuu pitkälti toiveajattelun varaan, ja siksi hyvän aikaa sitten varasuunnitelmaksi oli otettu myös puhdasverinen loikkausoperaatio, Nurmi kuittaa puolueen takaisinvaltaushankkeen.

Niinpä toteutuu vaihtoehto D, jossa 20 kansanedustajaa eroaa perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä puoluekokouksen jälkeisenä tiistaina muodostaakseen uuden eduskuntaryhmän.

Tietyssä mielessä puoluekokouksen dramaattisin hetki ei ollut Halla-ahon valinta puheenjohtajaksi, vaan Laura Huhtasaaren valinta 1. varapuheenjohtajaksi puolustusministeri Jussi Niinistön sijaan.

Huhtasaaren valinta vaikutti puoluehallituksen voimasuhteisiin niin, että soinilaisille ei jäänyt mitään mahdollisuuksia puolueen kaappaamiseen suunnitelman C mukaan.

Jussi Niinistö olisi voinut pitää puolueen kasassa
Toisaalta Jussi Niinistö kertoo Nurmelle, että perussuomalaiset olisi mahdollisesti voinut jatkaa hallituksessa, jos hänet olisi valittu 1. puheenjohtajaksi.

– Henkilökohtaisesti uskon, että asiat olisivat voineet mennä toisin, jos olisin saanut jatkaa. Olisin edustanut linjan jatkuvuutta ja ollut keskustalle ja kokoomukselle yhdessä sovitun hallituspolitiikan takuumies. Olisin edustanut puoluetta, kun Halla-aho olisi ollut Brysselissä, Niinistö arvioi.

Halla-aho oli lähettänyt ennen puoluekokousta Niinistölle sähköpostin, jossa hän oli luvannut tämän saavan pitää salkkunsa (s. 222).

Nurmi kumoaa myös käsityksen, jonka mukaan Jussi Niinistö olisi ollut hajottajien aloitteellisin toimija ja Sampo Terho vain jonkinlainen ajopuu. Kun salaliittolaiset kokoontuivat maanantaina klo 13 valtioneuvoston linnassa, otti Sampo Terho johtajan roolin ja tarttui samalla vallankahvaan: hänestä tulisi perusteilla olevan puolueen puheenjohtaja, Nurmi kirjoittaa (s. 228).

– Väite siitä, että Terho olisi ollut operaatiossa sivustakatsoja, ei pidä paikkaansa. Terho päinvastoin alkaa johtaa puhetta tapaamisissa. Sunnuntaina Terhon mieltä on painanut tappio Halla-aholle, mutta poliitikon ammattitaitoon kuuluvat paineensietokyky ja nopea ulkoinen toipuminen takaiskuista, Nurmi kirjoittaa.

Soini ei pelästynyt Halla-ahon tuomiota
Nurmi käy läpi halla-aholaisten ja soinilaisten skismaa alusta asti. Halla-aho oli lähellä päästä eduskuntaan jo 2007, kunnallisvaaleissa 2008 valtuustopaikka tuli helposti. Sen jälkeen Halla-ahon kimppuun kävivät poliittiset vastustajat, mikä johti kaupunginvaltuutetun Scripta-blogin kirjoitusten poliisitutkintaan. Halla-aho sai syytteen eurovaalien alla.

Soini ei asettanut tuomioistuimen käsittelyä odottavaa Halla-ahoa eurovaaliehdokkaaksi, vaikka oli itse ensin uhonnut, että hän asettaa Halla-ahon ehdolle riippumatta siitä, mitä oikeusprosessissa tapahtuu.

– Hän oli luvannut minulle sen ja ilmoittanut, että olen ehdolla, Halla-aho totesi Nurmelle (s. 279). Ääni kellossa kuitenkin muuttui, ja se tapahtui ennen kuin Halla-ahon tueksi alettiin keräämään nimiä valitsijayhdistystä varten.

Halla-aho epäilee, että Soini näki riskinä, että Halla-aho olisi perussuomalaisten ehdokkaana saanut listalla toiseksi eniten ääniä Soinin jälkeen, eikä vaaliliittokumppani kristillisdemokraattien Sari Essayaholisi mennyt läpi. Soini oli kristillisdemokraateille palveluksen velkaa, koska hän oli 2003 päässyt eduskuntaan kristillisdemokraattien kanssa Uudenmaan vaalipiirissä tehdyn vaaliliiton ansiosta. Rannalle jäi yllättäen KD:n Antero Laukkanen.

Juha Mäki-Ketelän porukka alkoi kerätä nimiä kannatusyhdistykseen vasta sen jälkeen, kun Soini oli hylännyt Halla-ahon. Halla-aho pysyi kuitenkin lojaalina perussuomalaisille ja kieltäytyi kannatusyhdistyksen ehdokkuudesta. Mäki-Ketelä oli samaan aikaan perustamassa Muutos 2011 -puoluetta, jonka tarkoitus oli koota maahanmuuttokriittisiä 2011 eduskuntavaaleihin.

Eurovaalien lähestyessä keväällä 2009 Soini ja Halla-aho olivat keskustelleet säännöllisesti Helsingin Sokoksen kahvilassa, ja keskustelut jatkuivat uudestaan vuonna 2010. Kaupunginvaltuutettu Halla-aho ei tuohon aikaan ollut perussuomalaisten jäsen ja hän harkitsi Muutos 2011 -puolueen ehdokkaaksi lähtemistä.

– Minulle syntyi mielikuva, että perussuomalaisissa oltiin huolissaan Muutos 2011 -puolueesta ja nähtiin se, että minulla on kannatuspotentiaalia siellä, ja pelättiin sitä, että lähden mukaan hankkeeseen. Perussuomalaisten puolelta tuli aloite, että lähtisin heidän ehdokkaakseen, Halla-aho kertoo Nurmelle.

Soini siis halusi estää maahanmuuttokriittisten äänestäjien kannatuksen siirtymisen Muutos 2011 -liikkeelle ja varta vasten pyysi Halla-ahon perussuomalaisiin.

– Tieto on uusi ja muuttaa poliittisesta lähihistoriasta vallitsevaa käsitystä, Nurmi kirjoittaa (s. 280).

Kuninkaantekijät olivat Eerola ja Immonen
Soini siis alusta pitäen käytti hyväksi maahanmuuttokriittistä liikettä saadakseen perussuomalaisille kannatusta. On mahdollista, että hän ei itse olisi noussut eduskuntaan vuonna 2003 edes edullisen vaaliliiton avulla ilman Tony Halmeen tuomaa julkisuusbuustausta. Vuoden 2011 jytkystä iso osa tuli heränneestä maahanmuuttokriittisyydestä, ja vuonna 2015 sen rooli oli vielä suurempi, kun vaalirahakohu ja paskalaki olivat jo mennen talven lumia.

Mikään ulkopuolinen taho ei siis kaapannut perussuomalaista puoluetta kesäkuussa 2017. Maahanmuuttokriittisyys oli ollut osa puolueen identiteettiä jo 14 vuotta, ja asia korostui uusissa jäsenissä.

Nurmen mukaan Halla-aho nousi perussuomalaisten johtoon hyvin perinteisellä tavalla (s. 126). Samaan tapaan Alexander Stubbinsyrjäyttäminen kokoomuksen johdosta lähti liikkeelle eduskuntaryhmän sisällä virinneestä tyytymättömyydestä, ja samaan tapaan keskustan eduskuntaryhmässä pohditaan nyt, kuka olisi paras haastaja Juha Sipilälle, ja pitäisikö Sipilä haastaa, jos hän ei itse ymmärrä väistyä.

Todelliset kuninkaantekijät olivat kansanedustajat Juho Eerola ja Olli Immonen, eivät Hommafoorumin nimimerkit.

– Kun tapasin ihmisiä ja juttelin heidän kanssaan, alkoi paljastua, että eduskuntaryhmässä oli aika monta samalla lailla ajattelevaa kansanedustajaa. Keskustelimme enemmän ja enemmän ja pohdimme yhteisillä lounailla, kuka olisi paras puheenjohtaja puolueellemme. Tulimme vakuuttuneiksi, että pyydämme Jussia tehtävään, Eerola kuvaili kevään 2016 tapahtumia Nurmelle.

Halla-aho ja hänen tukijansa järjestivät yhteisen kokouksen eduskunnassa alkukesästä 2016. Silloin kukaan ei vielä ollut perustanut Halla-ahon tueksi mitään keskusteluryhmiä.

Halla-aho kertoi Nurmelle antaneensa alkukesän kokouksessa varovaisen alustavan lupauksen Soinin haastamisesta. Jos hän ei olisi suostunut, olisi Eerola ryhtynyt tehtävään itse. Hän kuitenkin totesi Halla-aholle, että ei saisi puolueesta ikinä sellaista, joka tavoittelisi Suomen suurimman puolueen asemaa.

Porukka pyrki saamaan aikaan Halla-ahon ehdokkuutta pönkittävää julkista keskustelua. Hanke ei onnistunut. Toimi Kankaanniemi sai Teuvo Hakkaraisen suostuttelusta tehtäväkseen hoitaa aloitteenteon blogillaan.

Julkinen keskustelu ei kuitenkaan käynnistynyt. Nurmen mukaan blogi oli turhan polveileva ja runollinen, ja skuuppi oli piilotettu pitkän tekstin keskelle. Vain kokoomuksen Verkkouutiset siteerasi blogia, mutta sekään ei saanut debattia roihuun.

Hommafoorum herää jälkijunassa
Muutaman kuukauden päästä Hommafoorumilla alkaa tapahtua. Syyskuun 26. päivänä nimimerkki Lalli IsoTalo ehdottaa kampanjaaPS:n pj:n vaihtamiseksi, yhtenä keinona puolueeseen liittyminen.

Maratonpitkään viestiketjuun kirjoittavilla ei ollut kuitenkaan mitään käsitystä siitä, että heidän toivomansa prosessi on jo käynnissä, ja Halla-aho on antanut alustavan suostumuksensa jo kesäkuussa.

Monet hommafoorumilaiset jättävätkin jäsenhakemuksen, osa hyväksytään, osa saa hylsyn ja jotkut ihmettelevät prosessin hitautta, kun mitään vastausta ei kuulu. Puoluehallituksessa jää keväällä käsittelemättä paljon hakemuksia, Nurmi kirjoittaa.

Juho Eerola arvioi Nurmelle, että halla-aholaiset hyötyivät huhusta, jonka mukaan uusia Halla-ahon kannattajia ei hyväksytty jäseniksi. Eerolan mukaan kyse saattoi olla työmäärän paljoudesta, eikä osaa hakemuksista olisi hyväksytty, vaikka puheenjohtajakilpailu ei olisi ollut käynnissä.

Halla-aho olisi voittanut puheenjohtajavaalin ilman viimeisten kuukausien aikana puolueeseen liittyneitä uusia jäseniäkin. Puolue sai paljon uusia, maahanmuuttokriittisiä jäseniä ensimmäisen jytkyn jälkeisinä vuosina.

Puoluekokouksen jälkeen media kohisi Facebook-ryhmästä, joka oli perustettu tukemaan Halla-ahon valintaa. Halla-aho kertoi Nurmelle syyskuussa 2017, että satakuntalaisen Kari Liljan perustama Halla-aho puheenjohtajaksi -keskusteluryhmällä ei ollut vaikutusta hänen ehdokkuuteensa tai valintaansa (s. 133).

Nurmen mukaan Halla-aho olisi saatettu äänestää Jyväskylässä puheenjohtajaksi siinäkin tapauksessa, että verkossa ei olisi ollut ensimmäistäkään hänen tuekseen perustettua viestiketjua.

Vaikka suurin osa nettikeskustelijoista ei tiennyt, että eduskuntaryhmän jäsenet olivat kysyneet Halla-ahoa puheenjohtajaehdokkaaksi jo kesäkuussa, ja että Halla-aho oli alustavasti suostunut (s. 135), ei mikään tullut yllätyksenä Timo Soinille.

Soini tiesi Halla-ahon harkinnasta kesästä 2016 lähtien, ja Nurmen arvion mukaan aavisti että se todella johtaa ehdokkuuteen (s. 284).

– Asia oli vuotanut saman tien siitä porukasta, jolla tapasimme. Juttelin Terhon kanssa muista asioista, ja kävi ilmi, että Timo oli kuullut tapaamisesta ja ollut siitä kiinnostunut, Halla-aho kertoi Nurmelle haastattelussa syksyllä 2017.

Kaiken takana oli kokoomus
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen oli täydellinen onnistuminen keskustalle ja kokoomukselle. Politiikantoimittaja Unto Hämäläinen kirjoittaa Ylen kolumnissaan, että “perussuomalaisten hajoaminen sataa suoraan keskustan ja kokoomuksen laariin”.

Kreeta Karvala kirjoittaa Iltalehden näkökulmassaan, kun Ylen marraskuun puoluekannatusmittauksen mukaan perussuomalaisten suosiosta oli sulanut yli kolmannes, että tähän myös hallituksessa tietoisesti pyrittiin.

Miksi perussuomalaiset antoivat hajottaa itsensä? Oliko kyse vain Soinin pysymisestä ulkoministerinä, ja olisiko pilkkominen ollut ehkäistävissä?

– Uuvattiporukassa on puhuttu siitä, miten on ollut isänmaan kannalta tärkeää, että jatketaan hallituksessa ja pidetään hallitus pystyssä, mutta emme olisi lentäneet hallituksesta edellä mainituista syistä, jos ei olisi ollut tiedossa, että hallitus voidaan pitää pystyssä myös tällaisella tempulla. Se vei kaikki aseet käsistämme, että he olivat jo luvanneet keskustalle ja kokoomukselle, että loikkaus tapahtuu ja hallitus saadaan jatkamaan sillä konstilla, Halla-aho kertoi Nurmelle haastattelussa syksyllä 2017 (s. 275).

Soinin, Orpon ja Sipilän yhteinen suunnitelma alkoi muotoutua ehkä jo huhtikuussa, viimeistään toukokuussa.

Nurmen kirjan mukaan Sipilän keskusta olisi juuri ja juuri voinut hyväksyä Halla-ahon perussuomalaiset, tosin varapuheenjohtajavalinnat tekivät siitä vaihtoehdosta entistäkin hapokkaamman.

Olisiko kokoomus voinut hyväksyä hallitusyhteistyön jatkamisen Halla-ahon kanssa, jos vaihtoehtona olisi ollut vain hankalat neuvottelut Rkp:n ja kristillisdemokraattien kanssa?

Kokoomus ilmoitti Orpon suulla jo 19. tammikuuta, että “kokoomus ei voi tietenkään olla mukana arvojensa vastaisessa kokoonpanossa” (s. 150). Neljä päivää myöhemmin Orpo Ylelle: “Se on tietenkin aivan selvää, että kokoomus toimii vain arvojensa mukaisessa hallituksessa.” Sama viesti toistuu kevään mittaan monta kertaa. Epämääräinen muotoilu ennakoi Orpon myöhempää retoriikkaa arvopohjasta.

Mutta oliko se bluffia? Mitä jos Orpolle ei olisi tuotu Halla-ahon päänahkaa hopeatarjottimella, vaan hänet olisi pakotettu miettimään myönnytyksiä Rkp:lle ja kristillisdemokraateille?

Orpo ei bluffannut
Kirja ei anna tähän selkeää vastausta, joten soitan Nurmelle ja kysyn hänen arviotaan.

– Heti kun Halla-aho kertoi harkitsevansa, oli selvää alusta lähtien, että Petteri Orpon julkikuva ei kestä yhteistyötä Halla-ahon kanssa, Nurmi sanoo.

Nurmi perustelee näkemystään kirjassaankin kuvaamalla varoittavalla esimerkillä. Ruotsin kokoomuksen eli moderaattien puheenjohtaja Anna Kinberg Batra ei Nurmen haastattelussa joulukuussa 2016 pitänyt hallitusyhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa mitenkään mahdollisena, ja ongelmaksi muodostui nimenomaan erilainen arvopohja.

Tammikuussa 2017 Kinberg Batra kuitenkin teki U-käännöksen ja väläytti porvariallianssin ja ruotsidemokraattien mahdollista yhteistyötä. Moderaattien kannatuksesta suli välittömästi 2,1 prosenttiyksikköä. Yhteistyötä ruosidemokraattien kanssa jyrkästi vastustava allianssikumppani keskusta taas nosti kannatustaan 2,3 prosenttiyksiköllä.

Moderaattien kannatus hupeni edelleen kesän mittaan, ja Kinberg Batran kujanjuoksu päättyy elokuussa eroilmoitukseen kuukausia jatkuneiden erovaatimusten väistämättömänä lopputulemana, Nurmi kirjoittaa.

Orpo oli jo pakolaiskriisin aikana syksyllä 2015 tullut sisäministerinä tunnetuksi “sydän lämpimänä” -retoriikastaan, ja sen varaan hän rakensi nousunsa puheenjohtajaksi, Nurmi kirjoittaa. U-käännökseen Orpolla ei ollut varaa, kun kilpailevissa puolueissa kytätään hänen mahdollista poliittista virhettään.

Yhteistyötä perussuomalaisten kanssa vastustivat Nurmen mukaan varsinkin Ben Zyskowicz, Alexander Stubb ja Sanni Grahn-Laasonen.

Kokoomuksen johto on jo vuosia pyrkinyt kilpailemaan ennen kaikkea vihreiden kanssa vihreiden omalla agendalla. Kokoomuksen perinteinen oikeistolainen ja konservatiivinen identiteetti on heikentynyt, kun puolue on pyrkinyt valtaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä valtapyrkimys on tehnyt kokoomuksesta pelokkaan ja myötäilevän mediaa kohtaan. Puolue on jäänyt Brysselin vangiksi, kuten kesäkuussa kirjoitin Suomen Uutisissa.

Paljastavaa on kuitenkin se, kuinka ohut kokoomuksen mediaa pelkäävä liberaalieliitti on. Eduskuntaryhmästä vain Wille Rydman ja Susanna Koski olisivat olleet valmiita jatkamaan yhteistyötä Halla-ahon kanssa. He puolustivat yhteistyön jatkamista julkisesti – on mahdollista, että moni muukin kansanedustaja oli hiljaa samaa mieltä (s. 257).

Kokoomuksen kenttäväki oli kuitenkin aivan toisella kannalla. Nurmi toteutti perussuomalaisten puoluekokousta edeltäneellä viikolla kokoomuksen paikallisvaikuttajille kyselyn siitä, “voiko kokoomus heidän mielestään olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa, jos perussuomalaisten puheenjohtaja on Jussi Halla-aho”. Kyselyyn vastasi yli neljäsataa kokoomuslaista.

Puolueen naisista vain niukka enemmistö, 53 prosenttia, torjui yhteistyön. Miehistä paljon suurempi enemmistö, 63 prosenttia, olisi sitä vastoin hyväksynyt hallitusyhteistyön jatkamisen (s. 258).

Todennäköisesti puolueen äänestäjäkunnassa suopeus Halla-ahon perussuomalaisia kohtaan olisi ollut vieläkin laajempaa.

Nurmen oma agenda paistaa välillä läpi
Perussuomalaisten hajoamisen historia -kirja on ennen kaikkea erittäin hyvin lähteytetty ja neutraalisti esitetty kuvaus puolueen hajoamiseen johtaneista tapahtumista. Aika ajoin kirjoittaja tuo kuitenkin esille omia mielipiteitään. Niistä on helppo päätellä, ettei Nurmi ainakaan halla-aholainen ole.

Nurmi esimerkiksi ymmärtää Laura Huhtasaaren kommentin ihmisoikeuksista ja Halla-ahon Kreikka ja panssarit -heiton (s. 88) juuri samalla tavalla väärin kuin media, joka niistä aikanaan lavasti kohun. Todellisuudessa Huhtasaari ei väittänyt, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille, eikä Halla-aho toivonut tankkeja Ateenan kaduille. Huhtasaari kommentoi sitä, mitä tavoitteita varten ihmisoikeussopimukset ovat olemassa (eivät ainakaan terrorismin edistämiseksi), ja Halla-aho epäili Kreikan demokratian kypsyyttä tehdä vaikeita päätöksiä.

Tavallisesti tällaista asenteellisuutta pitäisi politiikkaa käsittelevässä tietokirjassa heikkoutena. Tässä tapauksessa se, että tekijän agenda paistaa läpi, vain lisää teoksen uskottavuutta. Kukaan ei voi ainakaan epäillä Nurmen olevan Halla-ahon puolella Soinia vastaan.

Kirjassa on myös hauskoja anekdootteja. Työmatkansa pyöräilevä Halla-aho kohtasi kesällä Bulevardilla hikilenkkiä polkeneen Stubbin. Miehet pysähtyivät jakamaan kokemuksiaan suuren puolueen johtoon nousemisesta. Stubb muisteli satoja puhelinsoittojaan ja kysyi, montako puhelua Halla-aho oli soittanut kampanjansa aikana.

– En ensimmäistäkään.

MARKO HAMILO
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Honcho kirjoitti:
Kepu / Sipilä näemmä hirttää itsensä myös tähän "ei valmisteltu etukäteen" -hommaan. Kokoomuksessa sentään myönnetään asia ja Urpo pääsee tästäkin luovimaan ohi teflonpintaisena, samalla kun Sipilä ottaa hittiä vieressä.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711092200520849_pi.shtml

Orpo myöntää: kokoomus valmistautui PS:n hajoamiseen viikkoja ennen puoluekokousta - ”Teimme ratkaisun ilman varmaa tietoa”
Klikkaa laajentaaksesi...

Otetaan sellainen pieni juttu esiin että jos kerta kepu ja kokkarit jakavat sellaisen Arvo Pohjan etteivät yksinkertaisesti tule toimeen Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen kanssa niin mielestäni oli syytäkin valmistautua heidän kannaltaan "epämieluisaan lopputulokseen". Mitä jos ei olisi valmistauduttu tähän? Olisi saatu ainakin hallituskriisi jolloin tilanne olisi ollut valtion johtaminen sekaisin jonkin aikaa, eli tarkoitan sitä että on hyvä valmistautua erilaisiin vaihtoehtoihin (varsinkin kun ollaan ns ison laivan ruorissa). Tuskinpa Soini, Sipilä ja Orpo etukäteen tiesivät mikä persujen pj-vaalin tulos tulee olemaan.

Sitä paitsi sopii myös makustella sitä että jos taustalla olisi joku suuri salaliitto niin eiköhän esimerkiksi Kike Elomaa olisi moisesta jo julkisuuteen möläyttänyt? Siis kun ensiksi hän siirtyi uuvatteihin ja sitten muuttikin mielensä ja hyppäsi takaisin persujen kelkkaan. Lisäksi on syytä pitää mielessä sekin että tuskin Soini sai luriteltua KAIKKIA mukaansa, joten näistä etukäteen tehdyistä luritteluista olisi aivan varmasti tullut jo informaatiota siitä kieltäytyneiltä.

En kuitenkaan kiellä sitä etteikö nämä takakontissa kuljetukset ja lentokoneella Kultarantaan lentämiset olisi absurdeja, eli kuten Pahkasian päätoimittaja sanoi aikanaan niin todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään joten sitä ei voi enää parodioida. Asioita voi kuitenkin monesti tulkita monella eri tavalla ja valitettavasti tähän todellista vasta.

Tapahtumia voi monesti tulkita eri tavoin ja tarkoitukseni ei ole ottaa kantaa puoleen eikä toiseen. Lähinnä halusin tuoda toisenkin katsanto kannan asiaan.
 
Jussi Halla-aho
8 hrs ·
Tämän päivän tuumaustunnilla eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri kertoi ryhmän aloitteista ja kannanotoista syksyn ajalta.

Omassa, yleisemmässä puheenvuorossani käsittelin mm. soteuudistusta ja Dublin-järjestelmän uudistamista. Huomautin, että mielikuva perussuomalaisista sinisten kanssa riitelevänä ja muuten passiivisena puolueena perustuu suurelta osin median valintoihin: se, mitä perussuomalaiset tekevät ja sanovat, ei ylitä uutiskynnystä, ellei se liity sinisiin.

Kuten asiaan kuuluu, toimittajat hiukan hermostuivat median toimintaan liittyvistä vihjailuista.

Alustusten jälkeen Ylen toimittaja Tulikukka Fresnes haastatteli minua erilaisista asioista. Sitten, "lopuksi", hän kysyi myös sinisistä. Yllättäen tämä oli ainoa osa haastattelusta, joka päätyi uutislähetykseen.

https://areena.yle.fi/1-3825145
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Huomautin, että mielikuva perussuomalaisista sinisten kanssa riitelevänä ja muuten passiivisena puolueena perustuu suurelta osin median valintoihin..
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä se perustuu varsin suurelta osalta myös näkyvien Persujohtajien sometileihin.

Aivan lähiaikoina siinä on tosin tapahtunut muutos. Gallupsuosion syöksylasku ilmeisesti kertoi riittävän konkreettisesti Persuille sen, että matalamielinen koulukiusausmentaliteetti ei tuo poliittista suosiota.
 
hansai kirjoitti:
Luotettavuudesta en tiedä, mutta helvetin hyvä tuuri kävi kun ennusti lopputuleman viikkoja ennakkoon...
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai osaa ajatella omillla aivoillaan.

Orpon ja Sipilän kanta maahanmuuttopolitiikkaan ja sen kriitikoihin on käynyt matkan varrella hyvin ilmi. Molemmille Unelma™ on todellisuutta, jopa ihmishenkiä tärkeämpi. Ja etenkin Orpo on sitonut identiteettinsä niin lujasti Unelmaan™ että ote todellisuudesta ei olekaan enää sitten mihinkään sidottuna.

Halla-aholaisista ja näiden "mennään kaikki Jyväskylään - tässä on se lista mitä minä äänestän" -somekoohotuksesta kyllä näki jo etukäteen että hakevat tyrmäysvoittoa ja soinilaisen siiven poliittisen vaikutusvallan täydellistä tuhoamista Persujen sisällä.

Ihan taatusti on ollut monenlaista spekulointia eri vaihtoehtoihin reagoinneista monessa suunnassa. Ja sitä spekulointia käsitellään tietenkin eri termein. Jonkun mielestä puolivillainen turina on suunnittelemista. Toisen mielestä vasta eteenpäin vietäväksi tarkoitetun sitovan toimintasuunnitelman laatiminen on suunnittelua. Ja jokainen on tietenkin omasta mielestään oikeassa.

Mun silmissä Persujen reagointi monien kansanedustajien eroon antaa vahvan vihjeen siihen suuntaan, että ero on luultavasti ollut ihan perusteltu. Loikkarit-uuvatit-petturit -retoriikka alkoi heti eikä vaimentunut ennen kuin Persut huomasivat sen, että miten paljon se syö kannatusta.

Loikkari on sellainen, joka loikkaa toiseen, jo olemassa olevaan puolueeseen. Tyhjän päälle siirtyvät tai oman ryhmänsä erotessaan perustavat eivät ole loikkareita vaan eroajia. Jo se, että tätä hyvin yksinkertaista asiaa on vältetty tajuamasta kuukausitolkulla kertoo aika paljon tilanteesta.

Sekä Halla-aho että Soini ovat muistaakseni korostaneet ennen Jyväskylää ettei puolue ole vankila vaan että sieltä voi halutessaan siirtyä pois. Sitten kun jotkut haluavat, niin he ovatkin muka jotain loikkari-karkuri-uuvatti-pettureita?

Miten itse tekisin jos olisin puolueessa ja sen puheenjohtajistoon valittaisiin Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola? Eroaisin nopeasti. Mieluummin jättäisin politiikan kuin edes harkitsisin tuon kolmikon johdolla toimivan puolueen tukemista omalla panoksellani. Yksi syy olisi moraalinen. Toinen olisi emotionaalinen. Kolmas olisi turvallisuuspoliittiset ristiriidat. Neljäs olisi se, että miettisin, että ellei puolueesta löydy tuon pätevämpiä ja asiallisempia johtohenkilöitä - tai jos sellaisia ei kelpuuteta johtoon - niin halua pitää sellaiseen kyvyttömyyspuolueeseen tervettä hajurakoa.

Mahdollisia lopputulemia oli aika rajallinen määrä. Hallitus jatkaa tai ei. Puolue hajoaa tai jos ei niin... hajoaa silti. Hävinneet pettyvät katkerasti tai pettyvät katkerasti olivat kumpia tahansa. Halla-aho voittaa äänestyksen tai Halla-aho voittaa äänestyksen...

Kyllä siitä rajallisten lopputulemien valikoimasta joku poliittinen toimittaja monista osaa ne todennäköisimmät poimia sisäpiirijuorujen avulla jo etukäteen.

Tähän liittyy kuitenkin niin monilla niin suuria tunteita, että koitan vetäytyä tämän puheenvuoron myötä "Persujen hajoaminen" -keskustelusta - tai ainakin sen akuutista vaiheesta.
 
Karvalalta erikoisen neutraalikirjoitus..

Halla-ahon hallituspotkujen syynä oli EU - ”Keskustelun aikana ei ollut mitään puhetta arvoista”

Tänään klo 19:07

Halla-ahon johtamien perussuomalaisten sekä Sipilän ja Orpon näkemyserot kesän hallitusneuvotteluissa eivät liittyneet maahanmuuttoon, arvoihin vaan EU-integraatioon.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi perjantaina puolueen tiedotustilaisuudessa, että perussuomalaisten ja hallituksen arvoero ei liittynyt maahanmuuttoon, vaan EU-integraation syventämiseen.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo on aiemmin julkisuudessa korostanut, että kesäkuussa (12.6.) perussuomalaisten kanssa käyty hallitustunnustelu tyssäsi ennen kaikkea arvoristiriitoihin Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa.

Jo tammikuussa 2017 Orpo sanoi perussuomalaisten puheenjohtajavalintoihin liittyen, ettei kokoomus osallistu arvojensa vastaiseen hallitusyhteistyöhön.

Kesäkuussa, kun perussuomalaisten johto vaihtui halla-aholaisiin, alkoi Orpon mukaan olla jo sunnuntaina (11.6.) selvää, ettei hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa voida jatkaa. (IL 7.11.)

EU-integraatio jakoi

Kaikesta huolimatta pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiovarainministeri Orpo tapasivat maanantaina (12.6.) Halla-ahon ja kävivät hänen kanssaan lyhyen hallitusneuvottelun.

Halla-ahon mukaan tapaamisessa ei puhuttu perusuomalaisten arvoista, vaan hallitusyhteistyöhön liittyvistä asioista.

- Keskustelun aikana ei ollut mitään puhetta arvoista. Hyvin konkreettisista asioista puhuttiin hyvässä hengessä, Halla-aho kertoi perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa perjantaina.

- Se mikä tuntui kiinnostavan hallituskumppaneita eniten, oli perussuomalaisten asennoituminen EU:n syvenevään ja tiivistyvään integraatioon.

- Muistaakseni Orpo sanoi, että tämä on heille vaikein kysymys. Jos emme voi sitoutua siihen, että myös sellaisissa integraatiohankkeissa, joista ei ole mainintaa hallitusohjelmassa, meidän täytyy olla niiden takana ja pidättäytyä niiden arvostelusta, tai muuten yhteistyö on hankalaa, Halla-aho kertoi perjantaina.

Ei edellytyksiä

Lyhyiden hallitusneuvottelujen jälkeen Orpo ja Sipilä tviittasivat: ”Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme Kesk./Kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa yhteistyötä Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.”

Tapaamisen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa (12.6.) Orpo kertoi, ettei perussuomalaiset hallituksesta ulossulkeneeseen päätökseen liittynyt mitään yksittäistä asiaa, vaan kyse oli kokonaisuudesta, johon liittyi hallitusohjelma, puolueiden arvot ja toimintakyky.

Orpo korosti tiedotustilaisuudessa, että hänelle ja kokoomukselle tärkeitä asioita, jotka vaikuttivat perussuomalaisten hylkäämiseen, olivat ennen kaikkea ihmisoikeudet, jakamaton ihmisarvo ja oikeusvaltioperiaate.

- Kokoomus ei voi missään muussa hallitusyhteistyössä mukana, paitsi sellaisessa, joka on sitoutunut näihin arvoihin, tämä on kokoomukselle ja minulle kynnyskysymys. Emme hyväksy minkäänlaista vihapuhetta ja syrjintää, Orpo korosti.

Hän mainitsi perusteluissaan lyhyesti myös EU:n ja totesi, että ”Suomi on EU:n jäsen, eurooppalainen maa ja kuuluu eurooppalaiseen arvoyhteisöön. Uskomme kansainväliseen yhteistyöhön ja haluamme hallitusohjelmankin mukaisesti edistää avointa, suvaitsevaa yhteiskuntaa”.

Maahanmuutosta ymmärrys

Halla-aho kuvasi myös Aamulehden toimittaja Lauri Nurmen Perussuomalaisten hajoamisen historia -kirjassa Sipilän ja Orpon kanssa käymiään hallitusneuvotteluja, jotka eivät hänen mukaansa tyssänneet maahanmuuttokysymyksiin, vaan EU-integraation syventämiseen.

- He kokivat EU:hun liittyvät kysymykset ongelmallisempina itselleen kuin maahanmuuttoon liittyvät asiat, joista he sanoivat, että niistä voitaisiin mahdollisesti löytää yhteisymmärrys, Halla-aho totesi kirjassa.

Halla-aho oli Nurmen kirjan mukaan valmis tukemaan keskustalle ja kokoomukselle tärkeitä asioita hallituksessa, mutta toivoi hallitusohjelman noudattamista erityisesti maahanmuuttokysymysten osalta. Sen sijaan EU:n integraation osalta perussuomalaiset ei kannattanut yhteisvastuiden lisäämistä taloudessa tai siirtolaiskriisissä.

Lukuisia hankkeita

Halla-aho kertoo Nurmen kirjassa myös, että pääministeri Sipilä teki täysin selväksi, että hänen hallituksensa on sitoutunut olemaan eturintamassa, kun EU:n integraatiota syvennetään.

EU:ssa on parhaillaan käynnissä useita toimia, jotka liittyvät EU-maiden yhteistyön syventämiseen, kuten rahaliitto EMU:n kehittäminen, eurooppalaisen sotilasyhteistyön syventäminen, sosiaalinen ulottuvuus sekä maahanmuuton entistä laajempi ja velvoittavampi vastuunjako EU-maiden kesken.

Halla-ahon johtamille perussuomalaisille integraation syventäminen oli kuitenkin ongelma.

- Se olisi ollut ongelma, koska minulle tehtiin selväksi, että ei riitä, että me äänestämme hallitusrintaman mukana, vaan meidän täytyy pidättäytyä myös tapahtumien arvostelemisesta millään tavalla, Halla-aho totesi Nurmen kirjassa.

Perjantaina Halla-ajo luonnehti Sipilän ja Orpon kanssa käymiään hallitusneuvotteluja teatteriksi.

- En ota tätä henkilökohtaisesti. Olen seurannut tätä suurella mielenkiinnolla, Halla-aho sanoi.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711182200543188_pi.shtml
 
Juho Eerola
16 November at 10:30 ·
on tällä viikolla sekä kunta- että valtakunnan tasolla huomannut uuden ilmiön. Perussuomalaisten kauhisteleminen on vaihtunut perussuomalaisista vaikenemiseen.

Kotkan valtuusto päätti antaa kaupungin omaa rahaa 500 000 euroa maahanmuuttajien kotouttamiseen. Perussuomalaiset vastusti. Sinänsä asetelmassa ei ole mitään uutta. Se mikä on aiemmasta poikkeavaa, on se että muut puolueet eivät pöyristyneet puheenvuoroistamme, eivätkä haukkuneet ahdasmielisyyttämme. Saman teki paikallinen media. Aiemmin se on kauhistellut viikko tolkulla ajatuksiamme, mutta nyt ne kuitattiin äänestystuloksen kertomisella ja muutamalla sitaatilla.

Valtakunnan tasolla sama juttu. Tällä viikolla oppositiopuolueet julkaisivat vaihtoehtobudjettinsa. Vasureiden, demareiden, sekä vihreiden vaihtoehtobudjetit on vuoron perään sekä haukuttu, että kehuttu eri medioissa. Meitä ei tällä erää edes haukuttu.

Ja sama tapahtui salissa. Hallituspuolueet ruotivat punavihreän opposition vaihtoehdot halki, poikki ja pinoon. Meidän vaihtoehtomme kuitattiin parilla sanalla, että se on aika hyvä, paitsi että maahanmuutosta ja kehitysavusta ei saisi noin paljon leikata.

Haisee suunnitelmalta. Halla-aho kiertää joka viikonloppu Suomea, julkaisee tiedotteita, pitää puheita jne. Silti media väittää, että perussuomalaiset ei saa mitään aikaiseksi, koska puheenjohtaja on Brysselissä, vaikka todellisuudessa on Suomessa enemmän kuin ulkoministeri. Saattaa olla että olen vainoharhainen, mutta tulee mieleen, että muut puolueet, ja heihin kytköksissä oleva media, haluaa antaa meistä nyt tietynlaisen vaikutelman.

Julkaisen tässä nyt oman lehden uutisen vaihtoehdostamme. Ehkä se ei siksi muulle medialle kelvannut, koska ei palvellut narratiivia, jotta olisimme muka vain maahanmuuttoon keskittyvä puolue: https://www.suomenuutiset.fi/ps-jar...anotto-kuriin-veroeurot-suomalaisten-hyvaksi/
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Niin, viimeisin HS-gallup ei tukenut Ylen gallupin näyttöjä PS:n "romahduksesta". Ennemmin voidaan puhua paikoillaan junnaamisesta.

Mihinkään "gallup-manipulaatioihin" en usko hetkeäkään, mutta olisi hauska kuulla detaljit otoksen alueellisista jaoista. Toisaalta myös tästä HS-gallupissa esiintyvästä "yhdistelmä kuntavaalien ja kyselyn tuloksia" -hommelista. Itselleni kuntavaalit ovat ns. ihan eri asia kuin mitkään muut. En voisi koskaan äänestää Kepua eduskuntavaaleissa, mutta kuntavaaleissa äänestin erästä tuttua Kepun riveistä (kuten niin moni on täällä maalla).

6f55cb330bad4aa196fb04fb1ceaf38c.png
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top