Näkökulma: Il Duce- ja Mestari-nimet kertovat, että perussuomalaisissa on fasistisia piirteitä – vahvaa johtajaa ovat ihailleet niin Halla-ahon kuin Mussolinin kannattajat
Tänään klo 5:59
Scriptassaan Jussi Halla-aho kirjoittaa itsemurhaa tekevästä valtiosta - aivan kuten Benito Mussolini aikanaan puhui.
Jussi Halla-aho on kerta toisensa jälkeen kertonut perussuomalaisten olevan sitoutuneita parlamentaariseen demokratiaan. Alkuperäisen poliittisen fasismin ja Halla-ahon johtaman perussuomalaisuuden väliltä löytyy silti paljon yhtäläisyyksiä. LAURI NURMI
Jussi Halla-aho aloitti bloginsa kirjoittamisen 2000-luvun alussa. Palstan suosio kasvoi, ja se sai nimekseen
Scripta - kirjoituksia uppoavasta lännestä.
Halla-ahon kannattajat alkoivat kirjoittaa blogin vieraskirjassa Mestarista - kulttuurien sekoittumisen vastustajasta ja suomalaisen elämäntavan puolustajasta.
Kahdeksankymmentä vuotta aiemmin italialaiset maakuntien miehet ja naiset olivat ihailleet johtajaansa Il Ducea,
Benito Mussolinia.
”Aikakautemme on sangen köyhä suurista persoonallisuuksista, harvassa ovat miehet, jotka ovat kyenneet tahtonsa voimalla lyömään oman persoonallisuutensa leiman kokonaiseen kansaan.”
Näillä sanoilla alkaa
Margherita G. Sarfattin auktorisoitu Mussolini-elämäkerta, jonka Gummerus julkaisi suomeksi vuonna 1927.
Fasismin poliittisesta olemuksesta kiinnostuneiden kannattaa etsiä opus käsiinsä, sillä sen lukeminen auttaa ymmärtämään, millainen aatesuuntaus italialaisia ja monia muita eurooppalaisia kansallisuuksia alun perin kiehtoi – siis ennen kuin kansallissosialistit nousivat 1930-luvulla Saksassa valtaan ja alkoivat rakentaa keskitysleirejään.
Mussolini oli nuoruudessaan sosialisti ja vasemmistolaisen Avanti-lehden toimittaja. Hänen vaatimuksensa Italian liittymisestä ensimmäiseen maailmansotaan johti potkuihin.
Katkeroitumisen asemesta Mussolini alkoi halveksua heikkoja – kommunisteille periksi antaneita – hallituksia ja Italian poliittista pirstaleisuutta. Parlamentaarisen demokratian tilalle hän tarjosi vahvaa johtajuutta ja ennen kaikkea vahvaa valtiota.
”Se on syntynyt ilman ja Välimeren ympäröimän heimomme tuntemasta syvästä, kestävästä tarpeesta, heimomme, joka tärkeänä hetkenä tunsi madon kalvavan olemassaolonsa pääjuuria”, Mussolini kuvaili fasismia Sarfattille vuonna 1924, kun liike oli ollut kaksi vuotta vallassa.
”Valtio, joka ei käytä hyväkseen valtiota säilyttäviä aineksia, vaan kohtelee niitä samalla tavoin kuin kielteisiäkin aineksia, noudattaa itsemurhaajan periaatteita”, Mussolini parjasi kulttuurien sekoittumisen aiemmin hyväksynyttä italialaista valtiota.
Scriptassaan Halla-aho kirjoittaa itsemurhaa tekevästä valtiosta – aivan kuten Mussolini aikanaan puhui.
”Ruotsi on ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja suuruudenhulluuteen sairastunut yhteiskunta, joka uskoo voivansa pelastaa maailman ja tekee samalla eurooppalaisessa mittakaavassa ainutlaatuista kansallista itsemurhaa”, Halla-aho analysoi vuonna 2014 Ruotsin valtiopäivävaaleja.
Mussolinin päävastustajia olivat marxilaiset ja näiden ihannoima teoreettinen kansainvälinen sosialismi.
Halla-aho kokee niin ikään käyvänsä kamppailua ”marksilaisia” vastaan. Vastustajistaan hän on kirjoittanut k-kirjaimella, ikään kuin näille piruillen.
”Marksilainen fragmentti on keksinyt, että kunhan Eurooppaan saadaan tarpeeksi tummaihoisia ihmisiä, tuloksena on kukkaisa idylli, jossa mausteet tuoksuvat, rummut soivat ja veljeys vallitsee.” (Scripta 12.5.2005)
Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja Halla-aho
kertoi tanskalaiselle Politiken-lehdelle, että häntä kannustaa politiikassa eteenpäin vain yksi asia. ”Teen tätä vain, koska haluan olla mukana muuttamassa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ajattelu- ja toimintatapoja.”
Mussolinin poliittista toimintaa ohjasi vahva ja vakaumuksen kaltainen tarve palauttaa italialaiselle kansallisaatteelle sen alkukantainen ja kuviteltu kunnia.
Alkuperäisen poliittisen fasismin ja Halla-ahon johtaman perussuomalaisuuden väliltä löytyy paljon yhtäläisyyksiä, joita voi kutsua yhteisiksi piirteiksi.
Olennainen ero löytyy suhtautumisesta demokratiaan.
”On epäilemätöntä, että fascismi ja valtio ehkä jo varsin pian ovat yksi ja sama käsite. Fasicismi voi aukaista oven laillisuuden avaimella, mutta se voi myöskin, jos sitä siihen pakotetaan, sen tehdä kapinan miekallakin”, Mussolini painotti valmiuttaan muiden aatteiden elintilan viemiseen.
Halla-aho on kerta toisensa jälkeen kertonut perussuomalaisten olevan sitoutuneita parlamentaariseen demokratiaan. Perussuomalaisten tavoitteena ei ole ollut Suomen perustuslain muuttaminen.
Kun perussuomalaisten ja poliittisen fasismin välisestä suhteesta käydään nyt julkista keskustelua, on aiheellista palauttaa mieliin kansanedustaja Halla-ahon teksti vuodelta 2011.
Syyskuussa 2011 Halla-aho erotettiin eduskuntaryhmästä kahdeksi viikoksi Facebook-kirjoituksensa vuoksi. ”Yksinkertainen tosiasiahan on, että demokratia (=vaalit) estää mitä tahansa poliittista hallitusta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, joilla ’oikeasti’ olisi mitään vaikutusta Kreikan konkurssitalouteen”, Halla-aho kirjoitti ja jatkoi: ”Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla.”
Tapaus kuvastaa silloisen perussuomalaisten puheenjohtajan
Timo Soinin ja Halla-ahon välillä vallinnutta konfliktitilaa. Huomionarvoista on, että Halla-aho oli liittynyt puolueen jäseneksi alle vuotta aiemmin.
Oma ironiansa on siinäkin, että Halla-aho puhui kesällä 2015 kansanedustaja
Olli Immosta puolustaessaan ”demokratian vihollisista”, vaikka oli itse aiemmin leikitellyt ajatuksella sotilasjuntan hyvästä toimeenpanokyvystä.
Kreikkaa hallitsi kylmän sodan kuumimpina vuosina upseerien juntta, joka oli vallassa 1967–1974. Samalle historialliselle jaksolle ajoittuivat Vietnamin sota (1964–1975) ja Neuvostoliiton tekemä Tšekkoslovakian miehitys (1968). Kreikassa juntta vangitsi tuhansia kommunisteja, ja sotilaat surmasivat mielenosoittajia.
Kirjaimellisesti tulkittuna Halla-ahon Kreikka-kirjoituksesta syntyy vaikutelma, että hänen mielestään väkivallan kohdistaminen ateenalaisiin mielenosoittajiin olisi tietyissä olosuhteissa ollut perusteltua.
Halla-aho itse sanoo, että hänen kirjoituksissaan on usein mukana sarkasmia ja huumoria.
Mielenosoitukset äityivät Ateenassa kesällä 2011 väkivaltaisiksi mellakoiksi, ja demokraattinen yhteiskuntajärjestys oli vaakalaudalla talouskriisin paineessa.
Vaikka Kreikan tilanne näytti pitkään lohduttomalta, kansanedustajan vastaava Facebook-kirjoitus olisi todennäköisesti johtanut vähintään määräaikaiseen erottamiseen myös muiden puolueiden eduskuntaryhmissä.
Jos Halla-aho päättää esittää perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtajan
Toni Jalosen erottamista puolueesta tämän fasismia ihannoivien lausuntojen seurauksena, erottamisen argumenttina käytetään todennäköisesti puolueen vahingoittamista.
Kyse ei ole siitä, etteikö Halla-aho olisi tietoinen perussuomalaisuutta ja poliittista fasismia yhdistävistä piirteistä.
Kun Mussolinin fasistit vuonna 1922 marssivat Roomaan ja pakottivat hallituksen eroamaan, he antoivat seuraavan julistuksen: ”Työväenluokkia, peltojen ja tehtaitten kansaa, kuljetustyöläisiä ja siviilivirkamiehiä ei uhkaa vähinkään vaara fascistien taholta. Heidän oikeutettuja vaatimuksiansa tullaan lojaalisti kannattamaan. Me olemme jalomielisiä aseettomille vastustajillemme. Muille olemme säälimättömiä.”
Sata vuotta myöhemmin sinivalkoinen perussuomalaisuus ammentaa voimansa yleisestä tyytymättömyydestä ja on vahvimmillaan vauraimpien kasvukeskusten ulkopuolella.
Myös perussuomalaiset hakevat työväenluokan suosiota.
Fasistien myöhemmästä kohtalosta perussuomalaisten – ja kaikkien muiden puolueiden – kannattajat ovat toivottavasti oppineet sen, että kenenkään tyytymättömyyttä hallitukseen ei milloinkaan pidä kanavoida vihamieliseen toimintaan ketään vastaan.
Siksi on tärkeää, että Halla-aho korostaa perussuomalaisten sitoutumista demokratiaan.
Poliittisen fasismin havaittavien piirteiden voimakkuus vaihtelee eri aikakausien välillä.
Fasismin petollinen lumo perustuu siihen, että fasismissa ei alun perinkään ollut kyse kirjallisesta ohjelmasta vaan ennen kaikkea ihmisten tuntemasta vahvan johtajan tai johdattajan kaipuusta.
Sitä kuvastavat poliitikoille annettavat nimitykset, kuten Il Duce ja Mestari.
”Sillä ei ole minkäänlaista määrättyä ohjelmaa, joka olisi toteutettavissa suunnilleen vuonna 2000. Se jatkaa päivä päivältä tahtonsa ja intonsa rakennuksen rakentamista ja lujittamista.”
Mussolinin 1920-luvulla lausumat sanat paljastavat osaltaan syyn, miksi fasismin lumo ei ole haihtunut, vaikka sen historialliset jäljet ovat pelottavia.
LAURI NURMI
Scriptassaan Jussi Halla-aho kirjoittaa itsemurhaa tekevästä valtiosta - aivan kuten Benito Mussolini aikanaan puhui.
www.iltalehti.fi
suomenkuvalehti.fi
www.savonsanomat.fi
