Anteeksi tietämättömyyteni reserviläisveli @KIM , mutta mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Onko armo jonkinlainen konkreettinen osoitus empatiasta, ja heikomman auttamisesta? Mikä sen erottaa laupeudesta? Onko jälkimmäinen enemmän ekumeeninen, tai kristillisen ajattelun sävyttämä näyttö hyvästä työstä, joka auttaa toista ihmistä ja on enemmän metafyysinen kuin kirjaimellinen?
Ja miksi syntiä edes tehtäisiin näiden hyvien aikomusten päälle? Saman henkilön toimesta?
Asia kiinnostaa minua, koska lauloin Cantores Minoreksessa Tuomiokirkossa yli neljä vuotta, ja minua kohdeltiin siellä hyvin vaikka en ole itse uskonnollinen ihminen.
Armo tässä yhteydessä tarkoittaa syntien sovitusta ja anteeksiantamusta. Jeesus on sovittanut jokaisen katuvan synnit. Synnin tekeminen armon päälle on siis sitä, että ajattelisin voivani tehdä tänään syntiä, koska saan ne kuitenkin huomenna anteeksi.
Joku kuitenkin kysyy, että jos Jeesus on kerran sovittanut jokaisen katuvan synnit, niin miten katumus ilmenee ja miten sen anteeksiannon sitten saa? Katumusta on monenlaista, mutta ei uskovalle on ehkä helpointa selittää se niin, että katumus on sitä kun tuntee olevansa teoillaan, ajatuksillaan tai sanoillaan syyllinen Jeesuksen kärsimyksen ja kuolemaan. Yleensä katumukseen kuuluu myös pelkoja siitä, että jos nyt kuolen, niin en pääse taivaseen. Tuollaista tuntevalle on aina armo olemassa. Ja sen armon löytämiseen tarvitsee joko suoran kontaktin Jumalaan tai Jeesukseen (voin kertoa, että on harvinaista), elävän seurakunnan tai elävän kristityn joka todistaa synnit anteeksi.
Sen, joka ei ole saanut tuntea katumusta tai edes syntikuormaa, voi olla mahdotonta ymmärtää mistä uskon perusteissa on kyse. En siten edes oleta, että monellekaan nämä avautuu.
Tämä nyt menee aika kauas Perussuomalaisten tuhosta, mutta toisaalta Perussuomalaiset puolueena puolustaa ja tukee kristillisiä arvoja. Ja minäkin olen Persu -vaikuttaja (pienissä piireissä tosin), joten minun arvomaailmani avaaminen liittyy myös Perussuomalaisiin.
Mutta niin -hieman-, että wanha gubbe haistaa siinä retorisen kiemurtelun. No, ei se ole teidän murheenne, jos minä en luota Halla-ahoon pätkääkään sen enempää kuin yhteenkään muuhun hänen kollegaansa puolueesta riippumatta. En näe yhtään syytä kallistaa korvaani hänen kirjoituksilleen, odotan niitä kätten töitä.
Kepu ei taida meidänkään riveissä oikein sytyttää.